Lapset http://lindapelkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/134124/all Fri, 12 Oct 2018 10:32:07 +0300 fi Nykypäivän hullua väkivaltaa - koko kylä kasvattaa? http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262425-nykypaivan-hullua-vakivaltaa-koko-kyla-kasvattaa <p>Väkivaltaa näkee nykyisen koko ajan enemmän ja enemmän - ainakin lehdissä, ja TV:ssä. Nuoriso on hyvä sisäistämään oppeja. Esimerkkeinä mainittakoon taannoiset tapaukset: <a href="https://www.hameensanomat.fi/uutiset/nuorten-epaillaan-vesikiduttaneen-alaikaista-helsingissa-tutkinnanjohtaja-vertaa-toimintatapaa-jarjestaytyneeseen-rikollisuuteen-2-219462/">vesikidutus</a> ja <a href="https://www.satakunnankansa.fi/a/201246927?c=1528874183846">jopopojat</a>.</p><p>Miettiä sopii vaikkapa sitä, että mistä vesikiduttajat ovat mallia ottaneet? Entä sitten jopopojat. Eikö vaan olekin täysin järjetöntä käydä kadulla kulkevan ulkopuolisen kimppuun ja pahoinpidellä hänet?</p><p>Mitä asialle pitäisi tehdä, ja mitä voitaisiin tehdä? Selvää on, että kaikista vanhemmista ei ole lastensa kasvattajiksi. Tai he ainakin tarvitsisivat kasvatustehtävässään tukea jonka antaminen maksaa. Maksaisiko kuitenkin kunnollinen (tuettu) kasvatus vähemmän?</p><p>Koko kylä kasvattaa on hyvä linja. Mutta se ei toimi. Nykyisin kun mihinkään ei saa puuttua, eikä ketään saa syyllistää. Häpeä alkaa olla tuntematon käsite. Pitäisikö ehkä jopa häpeärangaistukset palauttaa, ja jopa alaikäisille?</p><p>Aikoinaan kun omat lapseni olivat pieniä niin erään kerran yksi naapurin n. 5v. poika ajoi pihaamme ilman pyöräilykypärää. Kysyin häneltä, että &quot;mihin sinulta on kypärä unohtunut?&quot; Poika lähti saman tien takaisin kotiinsa. Kohta meillä soi puhelin: &quot;Mikä sinä olet hänen poikansa kypäränkäyttöön puuttumaan?&quot;</p><p>Miten maailman menoa saataisiin muutettua turvallisempaan suuntaa? Vastaus ei voi olla ainakaan: jatketaan nykysen hyväksi todetun mallin mukaan. Miksi turhaan &quot;vanhaa hyvää&quot; muuttamaan?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Väkivaltaa näkee nykyisen koko ajan enemmän ja enemmän - ainakin lehdissä, ja TV:ssä. Nuoriso on hyvä sisäistämään oppeja. Esimerkkeinä mainittakoon taannoiset tapaukset: vesikidutus ja jopopojat.

Miettiä sopii vaikkapa sitä, että mistä vesikiduttajat ovat mallia ottaneet? Entä sitten jopopojat. Eikö vaan olekin täysin järjetöntä käydä kadulla kulkevan ulkopuolisen kimppuun ja pahoinpidellä hänet?

Mitä asialle pitäisi tehdä, ja mitä voitaisiin tehdä? Selvää on, että kaikista vanhemmista ei ole lastensa kasvattajiksi. Tai he ainakin tarvitsisivat kasvatustehtävässään tukea jonka antaminen maksaa. Maksaisiko kuitenkin kunnollinen (tuettu) kasvatus vähemmän?

Koko kylä kasvattaa on hyvä linja. Mutta se ei toimi. Nykyisin kun mihinkään ei saa puuttua, eikä ketään saa syyllistää. Häpeä alkaa olla tuntematon käsite. Pitäisikö ehkä jopa häpeärangaistukset palauttaa, ja jopa alaikäisille?

Aikoinaan kun omat lapseni olivat pieniä niin erään kerran yksi naapurin n. 5v. poika ajoi pihaamme ilman pyöräilykypärää. Kysyin häneltä, että "mihin sinulta on kypärä unohtunut?" Poika lähti saman tien takaisin kotiinsa. Kohta meillä soi puhelin: "Mikä sinä olet hänen poikansa kypäränkäyttöön puuttumaan?"

Miten maailman menoa saataisiin muutettua turvallisempaan suuntaa? Vastaus ei voi olla ainakaan: jatketaan nykysen hyväksi todetun mallin mukaan. Miksi turhaan "vanhaa hyvää" muuttamaan?

]]>
1 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262425-nykypaivan-hullua-vakivaltaa-koko-kyla-kasvattaa#comments Alaikäiset Lapset Nuoriso Väkivalta Vesikidutus Fri, 12 Oct 2018 07:32:07 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262425-nykypaivan-hullua-vakivaltaa-koko-kyla-kasvattaa
Tavoitteena lapsiystävällinen Suomi http://merjamkisalo-ropponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261200-tavoitteena-lapsiystavallinen-suomi <p>Sosialidemokraattien talouspoliittinen linja korostaa yhteiskunnallisten investointien merkitystä. Kyse on siitä, että investoinnit hyvinvointiin, koulutukseen ja sivistykseen vahvistavat yhteiskunnan rakenteita ja taloudellista toimeliaisuutta. Se on perusedellytys korkealle työllisyydelle ja yhteiskunnan eheydelle. Ne ovat puolestaan välttämättömiä edellytyksiä julkisen talouden kestävyydelle: julkinen talous on vahva, kun työllisyys on korkea ja yhteiskunnallisten ongelmien korjaamisen kustannukset pysyvät alhaisina. Nykyiseltä hallitukselta puuttuu tällainen tulevaisuuteen katsova näkökulma.</p><p>&nbsp;</p><p>Monet nykyhallituksen säästöpäätökset ovat kohdistuneet lapsiin ja nuoriin. Hallitus on esimerkiksi kasvattanut päivähoidon ryhmäkokoja ja rajannut kokopäiväistä varhaiskasvatusoikeutta niin, ettei työttömien lapsilla ole samoja oikeuksia kuin työssäkäyvien. Myös lapsiperheköyhyys on kasvanut ja Suomessa on tällä hetkellä 110 000 köyhyydessä elävää lasta. Lapset kokevat köyhyyden monet ilmiöt niin koulussa, vapaa-ajalla kuin kotona. Lapsen elämässä köyhyys ei ole vain vähävaraisuutta - se on ulkopuolisuutta ja herkästi periytyvää huono-osaisuuden kierrettä. Köyhyyden kokemuksilla on vahingolliset vaikutukset lapsen tunne-elämän kehitykselle ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden puutteen ja leimautumiseen pelon takia. Selvitysten mukaan köyhien perheiden lapsia esimerkiksi kiusataan enemmän kuin muita.</p><p>&nbsp;</p><p>Hallitus lupasi toimintansa alussa tehdä lapsivaikutusten arviointia, mutta kokonaisvaltainen lapsivaikutusten arviointi osana lakiesityksiä puuttuu edelleen. Se olisi ollut tarpeen, jotta olisi voitu estää lapsiperheiden arkeen kohdistuvien heikennysten kasautuminen. Nyt niin perheiden taloudellinen tilanne kuin palvelujen saatavuus ja tavoitettavuus ovat heikentyneet.</p><p>&nbsp;</p><p>Hallituksen päätöksistä huolimatta kunnissa voidaan kuitenkin tehdä monia lapsiystävällisiä tekoja, jos kuntapäättäjien asenne on oikea. UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -malli auttaa kuntia edistämään lasten oikeuksien toteutumista. Tällä hetkellä mallia toteuttaa jo 15 kuntaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Mallissa mukana olevat kunnat sitoutuvat kehittämistyöhön lapsen parhaaksi. Työ alkaa tilannekartoituksesta, jossa arvioidaan, miten hyvin lapsiystävällisyys toteutuu kunnassa. Kartoituksen tehtyään kunta valitsee, mitä osa-alueita se alkaa kehittää ja miten. Kehitystyön tuloksena kunnalla on mahdollisuus saada UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -tunnustus. Tunnustus ei kuitenkaan ole pääasia, vaan prosessi, jonka aikana katseet käännetään lasten oikeuksien toteutumiseen. Kaikkein tärkeintä on asenteiden muutos!</p><p>&nbsp;</p><p>Lapsiin ja nuoriin panostaminen on paras tulevaisuusinvestointimme!</p><p>&nbsp;</p><p>Merja Mäkisalo-Ropponen<br />kansanedustaja (sd)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sosialidemokraattien talouspoliittinen linja korostaa yhteiskunnallisten investointien merkitystä. Kyse on siitä, että investoinnit hyvinvointiin, koulutukseen ja sivistykseen vahvistavat yhteiskunnan rakenteita ja taloudellista toimeliaisuutta. Se on perusedellytys korkealle työllisyydelle ja yhteiskunnan eheydelle. Ne ovat puolestaan välttämättömiä edellytyksiä julkisen talouden kestävyydelle: julkinen talous on vahva, kun työllisyys on korkea ja yhteiskunnallisten ongelmien korjaamisen kustannukset pysyvät alhaisina. Nykyiseltä hallitukselta puuttuu tällainen tulevaisuuteen katsova näkökulma.

 

Monet nykyhallituksen säästöpäätökset ovat kohdistuneet lapsiin ja nuoriin. Hallitus on esimerkiksi kasvattanut päivähoidon ryhmäkokoja ja rajannut kokopäiväistä varhaiskasvatusoikeutta niin, ettei työttömien lapsilla ole samoja oikeuksia kuin työssäkäyvien. Myös lapsiperheköyhyys on kasvanut ja Suomessa on tällä hetkellä 110 000 köyhyydessä elävää lasta. Lapset kokevat köyhyyden monet ilmiöt niin koulussa, vapaa-ajalla kuin kotona. Lapsen elämässä köyhyys ei ole vain vähävaraisuutta - se on ulkopuolisuutta ja herkästi periytyvää huono-osaisuuden kierrettä. Köyhyyden kokemuksilla on vahingolliset vaikutukset lapsen tunne-elämän kehitykselle ennen kaikkea yhteenkuuluvuuden puutteen ja leimautumiseen pelon takia. Selvitysten mukaan köyhien perheiden lapsia esimerkiksi kiusataan enemmän kuin muita.

 

Hallitus lupasi toimintansa alussa tehdä lapsivaikutusten arviointia, mutta kokonaisvaltainen lapsivaikutusten arviointi osana lakiesityksiä puuttuu edelleen. Se olisi ollut tarpeen, jotta olisi voitu estää lapsiperheiden arkeen kohdistuvien heikennysten kasautuminen. Nyt niin perheiden taloudellinen tilanne kuin palvelujen saatavuus ja tavoitettavuus ovat heikentyneet.

 

Hallituksen päätöksistä huolimatta kunnissa voidaan kuitenkin tehdä monia lapsiystävällisiä tekoja, jos kuntapäättäjien asenne on oikea. UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -malli auttaa kuntia edistämään lasten oikeuksien toteutumista. Tällä hetkellä mallia toteuttaa jo 15 kuntaa.

 

Mallissa mukana olevat kunnat sitoutuvat kehittämistyöhön lapsen parhaaksi. Työ alkaa tilannekartoituksesta, jossa arvioidaan, miten hyvin lapsiystävällisyys toteutuu kunnassa. Kartoituksen tehtyään kunta valitsee, mitä osa-alueita se alkaa kehittää ja miten. Kehitystyön tuloksena kunnalla on mahdollisuus saada UNICEFin Lapsiystävällinen kunta -tunnustus. Tunnustus ei kuitenkaan ole pääasia, vaan prosessi, jonka aikana katseet käännetään lasten oikeuksien toteutumiseen. Kaikkein tärkeintä on asenteiden muutos!

 

Lapsiin ja nuoriin panostaminen on paras tulevaisuusinvestointimme!

 

Merja Mäkisalo-Ropponen
kansanedustaja (sd)

]]>
0 http://merjamkisalo-ropponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261200-tavoitteena-lapsiystavallinen-suomi#comments Lapset Lapsiystävällinen kunta Nuoret Tulevaisuusinvestointi Wed, 19 Sep 2018 10:23:52 +0000 Merja Mäkisalo-Ropponen http://merjamkisalo-ropponen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261200-tavoitteena-lapsiystavallinen-suomi
Isyys, vanhemmuus ja kasvatusmietteitäni via YLEradio1! http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261154-isyys-vanhemmuus-ja-kasvatusmietteitani-via-yleradio1 <p>Olen kahden kouluikäisen pojan etäisä/yhteishuoltaja. Varhaiskasvatuksessa perheitä pitäisi tukea enemmän kuin tällä hetkellä. MLL on tehnyt hienoa työtä kuten myös jotkut kunnat varhaista ennaltaehkäisevää sosiaalista tukea tarjoamalla. Nähdäkseni perheet ovat eriarvoistumassa, eikä köyhien ole enää järkeä tehdä lapsia yhteiskunnan elätettäväksi varsinkaan tällä hetkellä. Ajattelen, että markkinatalous vääristää tällä hetkellä evoluutiota Suomessa enemmän kuin milloinkaan ennen.<br /><br />Toisaalta olen onnellisesti köyhä isä edelleen, koska vanhemmuus antaa paljon ja se on jatkuvassa muutoksessa oleva tilanne lasten kasvun myötä. Lapset tuovat paljon iloa ja lasten välityksellä saa uusia ajatuksia elämään sekä muistot omasta lapsuudesta nousee uudelleen arvoonsa. Itse en voi pitää uskottavasti viisaana henkilönä ihmistä, jolla ei ole kokemusta vanhemmuudesta tai hän on laiminlyönyt vanhemmuuden hoitamisen räikeällä tavalla ilman omantunnon tuskia.<br /><br />Vanhemmuus on ihmiselon haastavin tehtävä, jos sitä hoitaa kokopäiväisesti vuosikausia ja sen arvostus pitäisi yhteiskunnallisesti olla paljon korkeammalla tasolla!<br /><br />Käy sanomassa oma mielipiteesi vanhemmuudesta Yleisradion kyselykaavakkeeseen vastaamalla:</p><p><a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/09/13/mika-vanhemmuudessa-yllattaa-ilahduttaa-tai-tuntuu-vaikealta" title="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/09/13/mika-vanhemmuudessa-yllattaa-ilahduttaa-tai-tuntuu-vaikealta">https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/09/13/mika-vanhemmuudessa-yllattaa-il...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Olen kahden kouluikäisen pojan etäisä/yhteishuoltaja. Varhaiskasvatuksessa perheitä pitäisi tukea enemmän kuin tällä hetkellä. MLL on tehnyt hienoa työtä kuten myös jotkut kunnat varhaista ennaltaehkäisevää sosiaalista tukea tarjoamalla. Nähdäkseni perheet ovat eriarvoistumassa, eikä köyhien ole enää järkeä tehdä lapsia yhteiskunnan elätettäväksi varsinkaan tällä hetkellä. Ajattelen, että markkinatalous vääristää tällä hetkellä evoluutiota Suomessa enemmän kuin milloinkaan ennen.

Toisaalta olen onnellisesti köyhä isä edelleen, koska vanhemmuus antaa paljon ja se on jatkuvassa muutoksessa oleva tilanne lasten kasvun myötä. Lapset tuovat paljon iloa ja lasten välityksellä saa uusia ajatuksia elämään sekä muistot omasta lapsuudesta nousee uudelleen arvoonsa. Itse en voi pitää uskottavasti viisaana henkilönä ihmistä, jolla ei ole kokemusta vanhemmuudesta tai hän on laiminlyönyt vanhemmuuden hoitamisen räikeällä tavalla ilman omantunnon tuskia.

Vanhemmuus on ihmiselon haastavin tehtävä, jos sitä hoitaa kokopäiväisesti vuosikausia ja sen arvostus pitäisi yhteiskunnallisesti olla paljon korkeammalla tasolla!

Käy sanomassa oma mielipiteesi vanhemmuudesta Yleisradion kyselykaavakkeeseen vastaamalla:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/09/13/mika-vanhemmuudessa-yllattaa-ilahduttaa-tai-tuntuu-vaikealta

]]>
0 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261154-isyys-vanhemmuus-ja-kasvatusmietteitani-via-yleradio1#comments Lapset Lasten kasvatus Vanhemmuus Tue, 18 Sep 2018 12:26:47 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261154-isyys-vanhemmuus-ja-kasvatusmietteitani-via-yleradio1
Mustelmille rusikoitu poika http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261038-mustelmille-rusikoitu-poika – Hoitaja laittoi huoneen oven kiinni ja nosti minut ryntäistä kaappia vasten. Sitten hän hakkasi päätäni seinään. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10400366" title="https://yle.fi/uutiset/3-10400366">https://yle.fi/uutiset/3-10400366</a><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 1 http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261038-mustelmille-rusikoitu-poika#comments Lapset Muhos Perheet Psykiatria Sat, 15 Sep 2018 13:06:43 +0000 Ilona Oksanen http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261038-mustelmille-rusikoitu-poika Lapsilisät - tonnien lahja vai oikea tarve? http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260627-lapsilisat-tonnien-lahja-vai-oikea-tarve <p>Istuskelin tuossa joku aika sitten kahvilassa kaveria odotellen. Viereisessä pöydässä istui kaksi äitiä lapsineen. Satuin kuulemaan, kun toinen äideistä sanoi &rdquo;onneksi huomenna tulee lapsilisät, on tili taas melkein tyhjä&rdquo;. Toinen äiti vastasi, että &rdquo;meillä avattiin säästötili pojalle kun syntyi ja lapsilisät laitetaan sinne, saa poika sitten valmistujaislahjaksi pesämunan&rdquo;.</p> <p>Lapsilisien poistamisesta suurituloisilta on keskusteltu ennenkin ja aihe herättääkin paljon mielipiteitä puolesta ja vastaan. Se on jotenkin erikoista, että lapsilisät ovat etu, mikä ei millään tapaa ole kiinni tuloista. Kuten tiedämme, sitähän saa oli kuukausitulosi tonnin tai kymppitonnin. Pieni- ja keskituloisten perheessä odotetaan joskus vimmalla kuukauden 26 päivää, kun lapsilisät on tilillä. Se on monessakkin taloudessa tärkeä raha, mikä menee ruokakauppaan tai millä saadaan ostettua lapselle uudet kengät syksyksi.</p> <p>Lapsilisien maksaminen on otettu Suomessa käyttöön vuonna 1948 ja sen tarkoitus on kompensoida lapsen huollosta aiheutuvia kustannuksia. Lapsilisän määrä ensimmäisestä lapsesta on tällä hetkellä 94,88 euroa kuukaudessa. Kun tätä etuutta saa siihen asti, kun lapsi täyttää 17-vuotta niin kokonaisuudessaan summa tältä ajalta on päälle 19000 euroa. Aika iso summa. Jossain kodeissa lapsilisä ei ole tarpeellinen apu vaan se pistetään suoraan säästötilille tai sijoitetaan. Moni lapsi saa summan esimerkiksi yo-lahjaksi tai sillä ostetaan nuorelle ensimmäinen oma auto. Kysymykseni kuuluukin, tarvitseeko perheet oikeasti lapsilisää jos se voidaan siirtää suoraan säästöön lapselle tai sillä tehdään sijoituksia? Pesämunaa varten heillä varmasti on mahdollisuutta säästää sitten muutenkin. Mielestäni ei tarvitse &ndash; ei ainakaan samansuuruisena kuin pienempi tuloinen. Hyvin eriarvoinen tilanne näilläkin kahdella kahvilassa kohtaamallani äidillä. Varmasti jokainen äiti toivoisi, että voisi aikuistumisen kynnyksellä tukea lastaan monien tuhansien eurojen lahjalla mikä on säästetty lapsilisistä, mutta eipä se ole kaikille vaan mitenkään mahdollista. Tämä lahja ei kuitenkaan ole tullut vanhempien omasta taskusta vaan sen oikea antaja on yhteiskunta. Veronmaksajat kuten sinä, minä sekä naapurin Tapani. Ja eihän tätä etuutta olekkaan tarkoitettu messevää &nbsp;rahalahjaa varten, vaan kompensoimaan lapsen huollosta aiheutuvia kustannuksia.</p> <p>Lapsilisä luetaan tuloksi jos perhe joutuu hakemaan toimeentulotukea. Siinä vaiheessa se muuttuu tuloksi, vaikka tuloista sen määrä tai saaminen ei kiinni ole. Pitäisi kuitenkin olla. On järjetöntä antaa suurituloisille rahaa kasvamaan korkoja pankkiin vain siksi, että heilläkin on lapsi. On hullua, että etuus on kaikille sama. Kaikkihan muutenkin riippuu tuloista; verotus, asumistuki, aikanaan eläke. Jopa kotona asuvan opiskelevan nuoren opintorahan määrä riippuu vanhempien tuloista. Siinä vaiheessa vanhempien tuloilla on merkitystä vaikka aikaisempina 17 vuotena lapsilisä on kilahtanut tilille saman suuruisena joka kotiin. Tuloista riippuvilla porrastuksilla lapsilisissä voitaisiin suurituloisten kohdalla tehdyt säästöt ohjata pienituloisille perheille eli sinne, missä sillä rahalla on oikea tarve. &nbsp;Se lapsilisän perimmäinen tarkoitushan on tukea perheitä lapsen huollosta aiheutuvien kustannuksien kanssa &ndash; eikä ison summan kerääminen pesämunaksi yhteiskunnan piikkiin itsenäistyvälle nuorelle.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Istuskelin tuossa joku aika sitten kahvilassa kaveria odotellen. Viereisessä pöydässä istui kaksi äitiä lapsineen. Satuin kuulemaan, kun toinen äideistä sanoi ”onneksi huomenna tulee lapsilisät, on tili taas melkein tyhjä”. Toinen äiti vastasi, että ”meillä avattiin säästötili pojalle kun syntyi ja lapsilisät laitetaan sinne, saa poika sitten valmistujaislahjaksi pesämunan”.

Lapsilisien poistamisesta suurituloisilta on keskusteltu ennenkin ja aihe herättääkin paljon mielipiteitä puolesta ja vastaan. Se on jotenkin erikoista, että lapsilisät ovat etu, mikä ei millään tapaa ole kiinni tuloista. Kuten tiedämme, sitähän saa oli kuukausitulosi tonnin tai kymppitonnin. Pieni- ja keskituloisten perheessä odotetaan joskus vimmalla kuukauden 26 päivää, kun lapsilisät on tilillä. Se on monessakkin taloudessa tärkeä raha, mikä menee ruokakauppaan tai millä saadaan ostettua lapselle uudet kengät syksyksi.

Lapsilisien maksaminen on otettu Suomessa käyttöön vuonna 1948 ja sen tarkoitus on kompensoida lapsen huollosta aiheutuvia kustannuksia. Lapsilisän määrä ensimmäisestä lapsesta on tällä hetkellä 94,88 euroa kuukaudessa. Kun tätä etuutta saa siihen asti, kun lapsi täyttää 17-vuotta niin kokonaisuudessaan summa tältä ajalta on päälle 19000 euroa. Aika iso summa. Jossain kodeissa lapsilisä ei ole tarpeellinen apu vaan se pistetään suoraan säästötilille tai sijoitetaan. Moni lapsi saa summan esimerkiksi yo-lahjaksi tai sillä ostetaan nuorelle ensimmäinen oma auto. Kysymykseni kuuluukin, tarvitseeko perheet oikeasti lapsilisää jos se voidaan siirtää suoraan säästöön lapselle tai sillä tehdään sijoituksia? Pesämunaa varten heillä varmasti on mahdollisuutta säästää sitten muutenkin. Mielestäni ei tarvitse – ei ainakaan samansuuruisena kuin pienempi tuloinen. Hyvin eriarvoinen tilanne näilläkin kahdella kahvilassa kohtaamallani äidillä. Varmasti jokainen äiti toivoisi, että voisi aikuistumisen kynnyksellä tukea lastaan monien tuhansien eurojen lahjalla mikä on säästetty lapsilisistä, mutta eipä se ole kaikille vaan mitenkään mahdollista. Tämä lahja ei kuitenkaan ole tullut vanhempien omasta taskusta vaan sen oikea antaja on yhteiskunta. Veronmaksajat kuten sinä, minä sekä naapurin Tapani. Ja eihän tätä etuutta olekkaan tarkoitettu messevää  rahalahjaa varten, vaan kompensoimaan lapsen huollosta aiheutuvia kustannuksia.

Lapsilisä luetaan tuloksi jos perhe joutuu hakemaan toimeentulotukea. Siinä vaiheessa se muuttuu tuloksi, vaikka tuloista sen määrä tai saaminen ei kiinni ole. Pitäisi kuitenkin olla. On järjetöntä antaa suurituloisille rahaa kasvamaan korkoja pankkiin vain siksi, että heilläkin on lapsi. On hullua, että etuus on kaikille sama. Kaikkihan muutenkin riippuu tuloista; verotus, asumistuki, aikanaan eläke. Jopa kotona asuvan opiskelevan nuoren opintorahan määrä riippuu vanhempien tuloista. Siinä vaiheessa vanhempien tuloilla on merkitystä vaikka aikaisempina 17 vuotena lapsilisä on kilahtanut tilille saman suuruisena joka kotiin. Tuloista riippuvilla porrastuksilla lapsilisissä voitaisiin suurituloisten kohdalla tehdyt säästöt ohjata pienituloisille perheille eli sinne, missä sillä rahalla on oikea tarve.  Se lapsilisän perimmäinen tarkoitushan on tukea perheitä lapsen huollosta aiheutuvien kustannuksien kanssa – eikä ison summan kerääminen pesämunaksi yhteiskunnan piikkiin itsenäistyvälle nuorelle.

]]>
20 http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260627-lapsilisat-tonnien-lahja-vai-oikea-tarve#comments Lapset Lapsilisä Perhe Perussuomalaiset Fri, 07 Sep 2018 18:35:04 +0000 Tanja Vahvelainen http://tanjaisa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260627-lapsilisat-tonnien-lahja-vai-oikea-tarve
Vuoroasumisen tulee olla aito vaihtoehto http://anettekarlsson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260238-vuoroasumisen-tulee-olla-aito-vaihtoehto <p>Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, mutta nykylainsäädäntö vaikeuttaa eroperheiden lasten kohdalla tämän oikeuden toteutumista. Vaikka yhä useammat vanhemmat päätyvät erotilanteessa siihen, että lapset asuvat yhtä paljon molempien vanhempien luona, on kuitenkin vain toisella vanhemmalla mahdollisuus saada yhteiskunnalta tukea. Se aiheuttaa usein jo valmiiksi tulehtuneisiin erotilanteisiin lisää riitoja.<br /><br />Lasten vuoroasumista selvittänyt työryhmä luovutti loppuraporttinsa ministereille toukokuussa. Raportista ilmenee, että keskeisimmät muutostarpeet liittyvät huoltajille meneviin etuuksiin. Vaikka hoitokulut ja vastuu lapsesta jakautuvat tasan huoltajien kesken, silti yhteiskunnan tuet suunnataan vain yhdelle huoltajalle. Esimerkiksi lapsilisää ei voida jakaa viranomaisen toimesta huoltajien kesken ja lapsi huomioidaan vain yhden huoltajan asumistuessa, vaikka vanhemmilla olisi yhteishuoltajuus ja sopimus vuoroasumisesta. Lapsi tarvitsee riittävästi tilaa, eikä vuoroviikkoasumista voi siksi toteuttaa pienessä yksiössä. Kaikilla vanhemmilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa vuoroasumista, vaikka halua olisi.</p><p><br />Lain mukaan lapsella voi olla vain yksi väestörekisteriin merkitty kotiosoite, josta hänelle myönnetään muun muassa maksuton koulukuljetus. Lain ja vuonna 2006 tehdyn korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta muusta kun väestörekisterin mukaisesta osoitteesta vastaavat huoltajat. Vuoroasumisen kannalta tämä on haasteellista, sillä kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta kuljettaa itse tai kustantaa lapsen kuljetusta kouluun. Kunnilla on kuitenkin oikeus tarjota koulukuljetus useammasta osoitteesta, mutta velvoitetta ei ole. Tähän tarvitaan muutos.<br /><br />Selvityksiä on tehty siitä, voisiko kotikuntalakia muuttaa niin, että lapsella olisi kaksi osoitetta. Tämä on osoittautunut ongelmalliseksi. Sen sijaan vuoroasuminen voitaisiin merkitä väestörekisteriin, jolloin erilaisten perheiden tilanne voitaisiin huomioida yhteiskunnallisissa tuissa ja palveluissa nykyistä paremmin. Se olisi hyvä asia.</p><p>&nbsp;</p><p>Anette Karlsson</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, mutta nykylainsäädäntö vaikeuttaa eroperheiden lasten kohdalla tämän oikeuden toteutumista. Vaikka yhä useammat vanhemmat päätyvät erotilanteessa siihen, että lapset asuvat yhtä paljon molempien vanhempien luona, on kuitenkin vain toisella vanhemmalla mahdollisuus saada yhteiskunnalta tukea. Se aiheuttaa usein jo valmiiksi tulehtuneisiin erotilanteisiin lisää riitoja.

Lasten vuoroasumista selvittänyt työryhmä luovutti loppuraporttinsa ministereille toukokuussa. Raportista ilmenee, että keskeisimmät muutostarpeet liittyvät huoltajille meneviin etuuksiin. Vaikka hoitokulut ja vastuu lapsesta jakautuvat tasan huoltajien kesken, silti yhteiskunnan tuet suunnataan vain yhdelle huoltajalle. Esimerkiksi lapsilisää ei voida jakaa viranomaisen toimesta huoltajien kesken ja lapsi huomioidaan vain yhden huoltajan asumistuessa, vaikka vanhemmilla olisi yhteishuoltajuus ja sopimus vuoroasumisesta. Lapsi tarvitsee riittävästi tilaa, eikä vuoroviikkoasumista voi siksi toteuttaa pienessä yksiössä. Kaikilla vanhemmilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa vuoroasumista, vaikka halua olisi.


Lain mukaan lapsella voi olla vain yksi väestörekisteriin merkitty kotiosoite, josta hänelle myönnetään muun muassa maksuton koulukuljetus. Lain ja vuonna 2006 tehdyn korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan oppilaan kuljettamisesta tai saattamisesta muusta kun väestörekisterin mukaisesta osoitteesta vastaavat huoltajat. Vuoroasumisen kannalta tämä on haasteellista, sillä kaikilla vanhemmilla ei ole mahdollisuutta kuljettaa itse tai kustantaa lapsen kuljetusta kouluun. Kunnilla on kuitenkin oikeus tarjota koulukuljetus useammasta osoitteesta, mutta velvoitetta ei ole. Tähän tarvitaan muutos.

Selvityksiä on tehty siitä, voisiko kotikuntalakia muuttaa niin, että lapsella olisi kaksi osoitetta. Tämä on osoittautunut ongelmalliseksi. Sen sijaan vuoroasuminen voitaisiin merkitä väestörekisteriin, jolloin erilaisten perheiden tilanne voitaisiin huomioida yhteiskunnallisissa tuissa ja palveluissa nykyistä paremmin. Se olisi hyvä asia.

 

Anette Karlsson

]]>
2 http://anettekarlsson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260238-vuoroasumisen-tulee-olla-aito-vaihtoehto#comments Eroperheet Lapset Lapsiperheet Vuoroasuminen Fri, 31 Aug 2018 06:55:29 +0000 Anette Karlsson http://anettekarlsson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260238-vuoroasumisen-tulee-olla-aito-vaihtoehto
HERÄTYS PERUS-JA PERHEPALVELUMINISTERI JA KUMPP!!! http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259735-heratys-perus-ja-perhepalveluministeri-ja-kumpp " Viime keväänä oikeusasiamiehen tarkastuksessa paljastui, että Helsingin kaupungin ylläpitämästä Outamon lastenkodista ei päästy kouluun. Sijoitettuihin lapsiin kohdistetut rajoitustoimenpiteet sekä henkilökunnan riittämätön määrä kiinnittivät eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen huomion tarkastuskäynnillä, joka tehtiin ennalta kertomatta. Niinikään keväällä paljastui, että CTM- lastensuojelu palkkasi lastenkoteihinsa ammattihenkilöstön sijaan järjestysmiehiä. Pääkaupunkiseudulla sijaitsevassa perhekodissa nuoria oli sijoitettu kosteisiin kellaritiloihin. Vaatteiden ja hygieniatuotteiden hankinta nuorille oli onnistunut välillä vasta useiden pyyntöjen kautta. Helsingissä pariskunta piti lastenkotilasta seksilelunaan ja kolme eri miestä hyväksikäytti lastensuojelulaitoksesta karannutta. Lastensuojelulaitos Purossa oli törkeän seksuaalisen hyväksikäyttöepäilyn lisäksi sijoitetun viikottaista uhkailua. Toiset lapset hakkasivat ja juottivat virtsaa lastenkotiin sijoitetulle pojalle, kertoi Iltalehti. Poikaa oli tönitty, hakattu, kampitettu, lyöty sähköjohdolla toistuvasti ja poltettu tupakalla käteen, kämmeneen, kyynärtaipaleeseen, vasempaan rintaan ja pakaraan. Häntä oli alistettu muun muassa sylkemällä hänen suuhunsa ja pakottamalla hänet huuhtelemaan suutaan virtsalla. Lisäksi pojalta kiristettiin rahaa. " #Apulaisoikeusasiamies #Sijaishuolto #Kaltoinkohtelu #SijaishuoltoBisnes #LOS #LastenOikeudet #Perusopetus #Opetus #YhteydenpidonRajoitus #LiikkumisenRajoitus http://www.lokakuunliike.com/…/tarkastetuissa-lastenkodeiss… <a href="http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkastetuissa-lastenkodeissa-ilmeni-vakavia-puutteita-lasten-koulutuksesta-ei-huolehdita" title="http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkastetuissa-lastenkodeissa-ilmeni-vakavia-puutteita-lasten-koulutuksesta-ei-huolehdita">http://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarkastetuissa-lastenkodeissa-il...</a><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 2 http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259735-heratys-perus-ja-perhepalveluministeri-ja-kumpp#comments Helsinki Lapset Lastenoikeudet oikeusvaltio Perheet Mon, 20 Aug 2018 12:02:42 +0000 Ilona Oksanen http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259735-heratys-perus-ja-perhepalveluministeri-ja-kumpp Timo Soini, missä olet nyt? http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259604-timo-soini-missa-olet-nyt <p>&rdquo;Kaava oli tämä: hyväksikäytä, kiistä, salaa&rdquo; &ndash; Yhdysvalloissa julkaistu <a href="https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005791403.html?share=1b52ddcad2b2dc1db34282c5642af004"><u>raportti</u></a> kertoo järkyttäviä tietoja 301 pedofiilipapista, joiden uhriksi joutui yli tuhat lasta.</p><p>Tämä tuorein shokki on vain viimeisin monista vastaavista. Laajamittaista hyväksikäyttöä ja sen systemaattista peittelyä on esiintynyt katolisessa kirkossa ympäri maailmaa. Käytännössä kaikkialla, missä kyseinen kirkko on.</p><p>Minä en aio syyttää ja osoittaa sormella joka ikistä kristittyä henkilöä, mutta pyytäisin teitä kaikkia nyt pysähtymään hetkeksi ja miettimään tätä:</p><p>Missä on somessa vellova raivo ja lynkkaustahto? Missä viipyvät lapsia katolisilta suojelemaan pyrkivät uhmakkaat katupartiot? Missä ovat vaatimukset siitä, että kaikki katoliset täytyy ajaa ulos Suomesta, koska he eivät selvästikään kykene elämään nykyajassa ja kunnioittamaan lakia ja lasten koskemattomuutta? Miksi kristinuskoa ei julkisesti tuomita pedofiiliuskonnoksi? Miksi kukaan Suomen miljoonista kristityistä ei ole julkisesti tuominnut tekoa ja kristittynä irtisanoutunut siitä? Miksi kellään ei ole tullut edes mieleen vaatia sellaista?</p><p>Miettikää tuota ja väittäkää sitten, ettei tässäkin asiassa seistä häpeilemättä kaksoisstandardien takana.</p><p>Neljän lapsen isänä tiedän, että tekisin mitä tahansa suojellakseni pienokaisiani kaikelta pahalta maailmassa. Niinpä minua järkyttää se, että tämän on kirkon hiljaisella hyväksynnnällä annettu jatkua vuosikymmeniä.&nbsp; Erityisen järkyttäväksi tämän tekee se, että tähän syyllistyneet hirviöt ovat juuri niitä auktoriteetteja ja jumalan välikappaleita, joihin näiden lasten perheet ja yhteisöt ovat luottaneet enemmän kuin mihinkään muuhun?</p><p>Muistetaan taas, millaisesta uskonnosta on kyse. Jos äiti saisi selville, että hänen aviomiehensä raiskaisi heidän lastaan, ei tämä kirkko suostuisi myöntämään hänelle lupaa jättää miestään ja erota tästä. Jos joku näistä lapsista tulisi hyväksikäytön seurauksena raskaaksi, ei hänellä olisi vieläkään oikeutta päättää omasta ruumiistaan, jonka koskemattomuutta samainen kirkko on mitä hävyttömimmällä tavalla rikkonut. Hänellä ei olisi mahdollisuutta aborttiin, vaan tuo lapsi joutuisi elämään tuon hänelle tehdyn vääryyden kanssa joka ikinen päivä yhdeksän kuukauden ajan, seuraten joka päivä, kun sen tuloksena hänen sisällään kasvaisi hänet raiskanneen miehen lapsi.</p><p>Missä on Timo Soini plokeineen ja hymiönaamoineen nyt? Missä ovat kynttiläkulkueet, mielenosoitukset ja rukousaamiaiset näiden lasten puolesta?</p><p>Kaikki elämä ei taidakaan olla ulkoministerillemme yhtä pyhää.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> ”Kaava oli tämä: hyväksikäytä, kiistä, salaa” – Yhdysvalloissa julkaistu raportti kertoo järkyttäviä tietoja 301 pedofiilipapista, joiden uhriksi joutui yli tuhat lasta.

Tämä tuorein shokki on vain viimeisin monista vastaavista. Laajamittaista hyväksikäyttöä ja sen systemaattista peittelyä on esiintynyt katolisessa kirkossa ympäri maailmaa. Käytännössä kaikkialla, missä kyseinen kirkko on.

Minä en aio syyttää ja osoittaa sormella joka ikistä kristittyä henkilöä, mutta pyytäisin teitä kaikkia nyt pysähtymään hetkeksi ja miettimään tätä:

Missä on somessa vellova raivo ja lynkkaustahto? Missä viipyvät lapsia katolisilta suojelemaan pyrkivät uhmakkaat katupartiot? Missä ovat vaatimukset siitä, että kaikki katoliset täytyy ajaa ulos Suomesta, koska he eivät selvästikään kykene elämään nykyajassa ja kunnioittamaan lakia ja lasten koskemattomuutta? Miksi kristinuskoa ei julkisesti tuomita pedofiiliuskonnoksi? Miksi kukaan Suomen miljoonista kristityistä ei ole julkisesti tuominnut tekoa ja kristittynä irtisanoutunut siitä? Miksi kellään ei ole tullut edes mieleen vaatia sellaista?

Miettikää tuota ja väittäkää sitten, ettei tässäkin asiassa seistä häpeilemättä kaksoisstandardien takana.

Neljän lapsen isänä tiedän, että tekisin mitä tahansa suojellakseni pienokaisiani kaikelta pahalta maailmassa. Niinpä minua järkyttää se, että tämän on kirkon hiljaisella hyväksynnnällä annettu jatkua vuosikymmeniä.  Erityisen järkyttäväksi tämän tekee se, että tähän syyllistyneet hirviöt ovat juuri niitä auktoriteetteja ja jumalan välikappaleita, joihin näiden lasten perheet ja yhteisöt ovat luottaneet enemmän kuin mihinkään muuhun?

Muistetaan taas, millaisesta uskonnosta on kyse. Jos äiti saisi selville, että hänen aviomiehensä raiskaisi heidän lastaan, ei tämä kirkko suostuisi myöntämään hänelle lupaa jättää miestään ja erota tästä. Jos joku näistä lapsista tulisi hyväksikäytön seurauksena raskaaksi, ei hänellä olisi vieläkään oikeutta päättää omasta ruumiistaan, jonka koskemattomuutta samainen kirkko on mitä hävyttömimmällä tavalla rikkonut. Hänellä ei olisi mahdollisuutta aborttiin, vaan tuo lapsi joutuisi elämään tuon hänelle tehdyn vääryyden kanssa joka ikinen päivä yhdeksän kuukauden ajan, seuraten joka päivä, kun sen tuloksena hänen sisällään kasvaisi hänet raiskanneen miehen lapsi.

Missä on Timo Soini plokeineen ja hymiönaamoineen nyt? Missä ovat kynttiläkulkueet, mielenosoitukset ja rukousaamiaiset näiden lasten puolesta?

Kaikki elämä ei taidakaan olla ulkoministerillemme yhtä pyhää.

]]>
99 http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259604-timo-soini-missa-olet-nyt#comments Lapset Pedofilia Timo Soini Uskonto Fri, 17 Aug 2018 08:11:05 +0000 Abdirahim HUSU Hussein . http://abdirahimhussein.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259604-timo-soini-missa-olet-nyt
MILLOIN SUOMESSA? http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259490-milloin-suomessa <p>&quot; Hoidollinen huostaanotto johti kuolemaan&quot; Yksitoista kuukautta vanha Xavier- vauva kuoli huostaanoton aikana Memphisissä. Lastensuojelu oli huostaanottanut lapsen yhdessä 2- vuotiaan sisaruksensa kanssa koska he kärsivät DiGeorgen syndroomasta. Lastensuojelun mukaan (HUOM.)vanhemmilla ei ollut riittävää koulutusta lasten asianmukaiseen hoitoon. Lasten piti palata vanhemmilleen lokakuussa mutta lasten isältä puuttui yhden tunnin kurssisuoritus. Lasten isä kuoli auto- onnettomuudessa joulukuun alussa, pian Xavierin kuoleman jälkeen. Vauva löytyi kosteuspyyhe suuhun tungettuna...&quot;</p> <p>SUOMESSA on amerikanmalli ns.lastensuojelussa huostabisneksineen,ja osana tätä kulttuuria ovat myös pakkohuostaanotot sekä hoidolliset huostaanotot(usein pakotettuja). KUN hallitus on ajanut LAINMUKAISIA tukitoimia alas nin,etteivät perheet monessa kaupungissa(kunnissa)saa LAINMUKAISIA PALVELUJAAN,vaan perheille ehdotetaan TAI PAKOTETAAN huostaanottoihin. VASTAUKSIA PERHE-JA PERUSPALVELUMISTERILTÄ SEKÄ MUILTA JOIDEN vastuualuetta NÄMÄ PERHEIDEN JA LASTEN ASIAT OVAT,JA JOTKA OVAT LAKEJA OLLEET SÄÄTÄMÄSSÄ.Mten on varaa laittaa MILJARDILUOKASSA veronmaksajien rahaa ulkolaisten yksityisten sosiaali ja terveydenhoidon firmoille ja sadoille toimijoille TUKEA HUOSTABISNESTÄ,eli sen ympärille kasvatettua&nbsp; kerholaisten määrää,projekteja ynm.kun ei ole varaa antaa suomalaisille perheille lainmukaisia tukiaan ?Miksi ei ministereitä kiinnosta perheiden kysymykset tai niihin vastaaminen tai lastenoikeuksien noudattaminen suomessa?</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> " Hoidollinen huostaanotto johti kuolemaan" Yksitoista kuukautta vanha Xavier- vauva kuoli huostaanoton aikana Memphisissä. Lastensuojelu oli huostaanottanut lapsen yhdessä 2- vuotiaan sisaruksensa kanssa koska he kärsivät DiGeorgen syndroomasta. Lastensuojelun mukaan (HUOM.)vanhemmilla ei ollut riittävää koulutusta lasten asianmukaiseen hoitoon. Lasten piti palata vanhemmilleen lokakuussa mutta lasten isältä puuttui yhden tunnin kurssisuoritus. Lasten isä kuoli auto- onnettomuudessa joulukuun alussa, pian Xavierin kuoleman jälkeen. Vauva löytyi kosteuspyyhe suuhun tungettuna..."

SUOMESSA on amerikanmalli ns.lastensuojelussa huostabisneksineen,ja osana tätä kulttuuria ovat myös pakkohuostaanotot sekä hoidolliset huostaanotot(usein pakotettuja). KUN hallitus on ajanut LAINMUKAISIA tukitoimia alas nin,etteivät perheet monessa kaupungissa(kunnissa)saa LAINMUKAISIA PALVELUJAAN,vaan perheille ehdotetaan TAI PAKOTETAAN huostaanottoihin. VASTAUKSIA PERHE-JA PERUSPALVELUMISTERILTÄ SEKÄ MUILTA JOIDEN vastuualuetta NÄMÄ PERHEIDEN JA LASTEN ASIAT OVAT,JA JOTKA OVAT LAKEJA OLLEET SÄÄTÄMÄSSÄ.Mten on varaa laittaa MILJARDILUOKASSA veronmaksajien rahaa ulkolaisten yksityisten sosiaali ja terveydenhoidon firmoille ja sadoille toimijoille TUKEA HUOSTABISNESTÄ,eli sen ympärille kasvatettua  kerholaisten määrää,projekteja ynm.kun ei ole varaa antaa suomalaisille perheille lainmukaisia tukiaan ?Miksi ei ministereitä kiinnosta perheiden kysymykset tai niihin vastaaminen tai lastenoikeuksien noudattaminen suomessa?

]]>
0 http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259490-milloin-suomessa#comments Amerikanmalli Hoidollinen huosta Lapset Lastenoikeudet Perhe Tue, 14 Aug 2018 17:23:01 +0000 Ilona Oksanen http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259490-milloin-suomessa
Turvaathan koululaisten koulumatkoja! http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259455-turvaathan-koululaisten-koulumatkoja <p>Minusta tuntuu, että omasta koulunkäynnin alusta vuodesta 1985 liikennemäärät ovat kasvaneet huomattavasti monessa kasvukunnassa ja autoilijoiden moraalikin on huonompaa.&nbsp;Herää kysymys, että kenen rahoilla nykyiset osa-aikatyöttömät autoilla ajavat koulupäivien aikaan??? Ennen pidettiin luuserina tyyppiä jonka auto ei ollut työpaikan pihassa koulupäivän aikana. Turvaa lasten koulutie koko koulupäivän ajan!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Minusta tuntuu, että omasta koulunkäynnin alusta vuodesta 1985 liikennemäärät ovat kasvaneet huomattavasti monessa kasvukunnassa ja autoilijoiden moraalikin on huonompaa. Herää kysymys, että kenen rahoilla nykyiset osa-aikatyöttömät autoilla ajavat koulupäivien aikaan??? Ennen pidettiin luuserina tyyppiä jonka auto ei ollut työpaikan pihassa koulupäivän aikana. Turvaa lasten koulutie koko koulupäivän ajan!

]]>
8 http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259455-turvaathan-koululaisten-koulumatkoja#comments Ekaluokkalaiset Lapset Liikenne Moraali Tue, 14 Aug 2018 06:45:26 +0000 Kimmo Hoikkala http://kimmohoikkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259455-turvaathan-koululaisten-koulumatkoja
Karkit lasten suurin uhka? http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259445-lapset-karkki-lapsuus-paivakoti-kasvatus <p>Nokian kaupunki on kieltänyt kokonaan karkit päiväkodeissa. Lapsille ei saa tarjoilla edes heidän syntymäpäivänään karkkeja päiväkodissa. Kyllä lapsille pitää syntymäpäivänä tarjota karkkeja ja hyvää syötävää. Mikä ihme Suomea vaivaa?! Niin korutonta ja ankeaa menoa, että lapsilta viedään jo syntymäpäiväkarkitkin. Kun lasten kasvatus on mennyt huonompaan suuntaan niin sitten keksitään, että &ldquo;hei kielletään syntymäpäiväkarkit niin muut kuvittelee, että osaamme tarvittaessa laittaa tosi kovat rajat lapsille&rdquo;. Eli kyseessä on farisealainen näytös, jossa lasten kasvatuksesta tehdään spektaakkeli, jolla yritetään piilottaa oma kyvyttömyys, halu tai tahto aidosti välittää lapsistaan. Suomen päiväkodeissa rehottaa &nbsp;kiusaaminen ja lapset kokevat väkivaltaa päiväkodeissa. Kun tätä lapsiin kohdistuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa ei saada kuriin niin voidaan kuitenkin tarmokkaasti taistella sokerihirviötä vastaan. Eli keisarilla ei ole vaatteita. Nokian kaupungin päätös kieltää jopa syntymäpäiväkarkit lapsilta on yksi niistä signaaleista, että maamme henkinen tila ei ole kovin vahva. En ole pitkään aikaan nähnyt näin lapsia loukkaavaa toimintaa julkisyhteisön toimesta. Kuvitteletteko todella, että karkin täyskielto päiväkodeissa on jokin mahtiteko, kun todellisuudessa lapsille viestitään, että syntymäpäiväsi on koruton ja olet samaa massaa kuin muutkin lapset. Kukaan lapsi ei saa saada edes omana syntymäpäivään erityishuomiota julkisessa yhteisössä, ettei vaan toiset lapset pahastu. Kuulostaa niin perin tutulta myös aikuisten maailmasta. Kieltäkäkää samalla koko lapsuus!!&nbsp;</p><p>Linkki uutiseen: <a href="https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/201808092201125898_pt.shtml" title="https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/201808092201125898_pt.shtml">https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/201808092201125898_pt.shtml</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nokian kaupunki on kieltänyt kokonaan karkit päiväkodeissa. Lapsille ei saa tarjoilla edes heidän syntymäpäivänään karkkeja päiväkodissa. Kyllä lapsille pitää syntymäpäivänä tarjota karkkeja ja hyvää syötävää. Mikä ihme Suomea vaivaa?! Niin korutonta ja ankeaa menoa, että lapsilta viedään jo syntymäpäiväkarkitkin. Kun lasten kasvatus on mennyt huonompaan suuntaan niin sitten keksitään, että “hei kielletään syntymäpäiväkarkit niin muut kuvittelee, että osaamme tarvittaessa laittaa tosi kovat rajat lapsille”. Eli kyseessä on farisealainen näytös, jossa lasten kasvatuksesta tehdään spektaakkeli, jolla yritetään piilottaa oma kyvyttömyys, halu tai tahto aidosti välittää lapsistaan. Suomen päiväkodeissa rehottaa  kiusaaminen ja lapset kokevat väkivaltaa päiväkodeissa. Kun tätä lapsiin kohdistuvaa henkistä ja fyysistä väkivaltaa ei saada kuriin niin voidaan kuitenkin tarmokkaasti taistella sokerihirviötä vastaan. Eli keisarilla ei ole vaatteita. Nokian kaupungin päätös kieltää jopa syntymäpäiväkarkit lapsilta on yksi niistä signaaleista, että maamme henkinen tila ei ole kovin vahva. En ole pitkään aikaan nähnyt näin lapsia loukkaavaa toimintaa julkisyhteisön toimesta. Kuvitteletteko todella, että karkin täyskielto päiväkodeissa on jokin mahtiteko, kun todellisuudessa lapsille viestitään, että syntymäpäiväsi on koruton ja olet samaa massaa kuin muutkin lapset. Kukaan lapsi ei saa saada edes omana syntymäpäivään erityishuomiota julkisessa yhteisössä, ettei vaan toiset lapset pahastu. Kuulostaa niin perin tutulta myös aikuisten maailmasta. Kieltäkäkää samalla koko lapsuus!! 

Linkki uutiseen: https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/201808092201125898_pt.shtml

]]>
19 http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259445-lapset-karkki-lapsuus-paivakoti-kasvatus#comments Karkki Kasvatus Lapset Lapsuus Päiväkoti Tue, 14 Aug 2018 00:39:08 +0000 Aleksi Niskanen http://aleksiniskanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259445-lapset-karkki-lapsuus-paivakoti-kasvatus
VAKAVA VAROITUS suomalaisille perheille http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259423-vakava-varoitus-suomalaisille-perheille Suomi 100- ohjelman Kaikille eväät elämään- hankkeessa mitataan vanhempien kaltoinkohtelupotentiaali 11/7/2018 STEAn rahoittama Kaikille eväät elämään – avustusohjelma eriarvoisuuden vähentämiseksi (2017-2020) väittää edistävänsä lasten, nuorten ja perheiden yhdenvertaisia mahdollisuuksia ja torjuvansa ylisukupolvista syrjäytymistä. Hankkeessa aiotaan kartoittaa suomalaisvanhempien kaltoinkohtelupotentiaali amerikkalaisella Child Abuse Potential (CAP)- riskiarviointityökalulla. Lokakuun Liike on varoittanut hankkeesta jo vuonna 2016: <a href="https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarjolla-neuvolassa-ensi-vuonna-riskiseulausta-ja-turhia-epailyja" title="https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarjolla-neuvolassa-ensi-vuonna-riskiseulausta-ja-turhia-epailyja">https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/tarjolla-neuvolassa-ensi-vuonna...</a> Kaltoinkohtelupotentiaalia mittaavan kyselyn avulla etsitään riskiperheitä Child Abuse Potential- kyselylomakkeen toivotaan auttavan viranomaisia löytämään riskiperheet. Suomessa testataan työkalun lyhyttä versiota, jonka on todettu löytävän "riskiperheitä" yhtä tehokkaasti kuin pitkän. (KSLM 25.09.2016 ) Child Abuse Potential- lomaketta testattiin viime vuonna neuvoloissa ja lastenosastoilla Seinäjoella sekä Tampereen yliopistosairaalassa ja se on tarkoitus ottaa laajaan käyttöön tänä vuonna. Kyselyssä lähes jokainen kertoi olevansa onnellinen, mutta huoliakin nousi esille. Yksinäisyyttä tai ahdistusta koki 16 prosenttia vastaajista, köyhyyttä hiukan useampi. Vanhempien testaus aloitetaan neuvoloissa ja laajennetaan perhekeskuksiin. Mukaan on tarkoitus saada myös 3. sektori. Käytännössä testaaminen kohdistuu VAIN julkisia neuvolapalveluja käyttäviin KÖYHIIN ja KESKITULOISIIN suomalaisiin BIOVANHEMPIIN. Testaamisen ULKOPUOLELLE JÄÄVÄT neuvolapalveluista kieltäytyvät, suomen kieltä ymmärtämättömät, YKSITYISIÄ PALVELUJA käyttävät ja sijaishuollon omalääkäripalveluja käyttävät SIJAISVANHEMMAT. Jotta kaikilla neuvolassakävijöillä olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet välttyä riskileimoilta ja ylisukupolviselta syrjäyttämiseltä, Lokakuun Liike esittelee testin ja sen riskit. RISKIVANHEMMAN STATUS TULEE HELPOSTI POTENTIAALIN kaltoinkohtelijan luokkaan voi pudota vastaamalla myöntävästi seuraaviin kysymyksiin: 3. ”Kaiken kodissa pitäisi aina olla järjestyksessä” 5. ”Lasten ei tulisi koskaan olla tottelemattomia” 9. ”Lasten tulisi olla hiljaa ja kuunnella” 19. ”Lapsi tarvitsee hyvin ankaria sääntöjä” – Moni toi esiin, että kodissa pitää olla aina siistiä. Jos vanhempi vastaa näin, hoitotyöntekijä voi kysyä vaikka vanhemman työtaakasta, jaksamisesta ja siitä, aiheuttaako sotkuisuus ahdistusta, kertoi projektipäällikkö Heidi Reunanen MTV- uutisissa. Kyselyn pohjalta arvioidaan perheen tilannetta ja tarvittaessa suunnitellaan tukitoimia. Niitä voivat olla mm. perheneuvola ja lastensuojelu. Kiire ja pienet tulot kaltoinkohtelun riskitekijöinä? Hankkeen puuhanainen on Lasten kaltoinkohtelun tunnistusohjeista tunnettu Eija Paavilainen. Paavilaisen kehittämissä Hoitotyön tutkimussäätiön (Hotus) riskilistoissa, joita mm. ensi- ja turvakodit käyttävät, kaltoinkohtelun riskitekijöiksi mainitaan esim. MONILAPSISUUS, YKSINHUOLTAJUUS,AVIOERO,PIENET TULOT,TYÖTTÖMYYS,STRESSI, KIIRE,TUPAKOINTI, ALHAINEN KOULUTUS ja LAPSEN SAIRASTELU ja KOLUNKÄYNTIVAIKEUDET (Flinck &amp; Paavilainen, 2008). Hoitotyön tutkimussäätiö esittää mm. parisuhteeseen liittyvät kysymykset kaltoinkohtelun tunnistamisen menetelmäksi ja nimeää samalla vanhempien keskusteluhaluttomuuden kaltoinkohtelun riskitekijäksi (Hotus, 2015, 7, 11). Riskin osoittimia voidaan käyttää suoraan kaltoinkohteluolettaman todisteina ( Ikonen, 2013, 329). Kaltoinkohtelun voidaan tulkita tapahtuneen sillä perusteella, että seulattu kuuluu useampaan kuin yhteen riskiluokkaan esim. on tupakoiva työtön, pienituloinen yksinhuoltaja tai keskusteluhaluton kiireinen. Perheiden voimavarojen tukemista? Lastensuojelun Keskusliitto (LSKL) koordinoi Kaikille eväät elämään- ohjelman toteutusta ja tukee hankkeiden kehittämistyötä, osaamista ja verkostoitumista sekä viestii hankkeiden tuloksista ja vaikutuksista. Kaikille eväät elämään- hanketoimijat ovat osallistuneet viestintäkoulutuksiin, joissa on opetettu mm. miten markkinoida hankkeet medialle. Yksikään media ei ole maininnut riskiarviointityökalun nimeä eikä kertonut kansalaisille mistä todellisuudessa on kyse. THL lienee ymmärtänyt CAP:n vaarat koska se on julkaissut eettisen suosituksen vastuullisesta mittarin käytöstä. Ohjelma kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön Suomi 100 -avustusohjelmaan, jonka keskeiset tavoitteet ovat mm. kokonaisnäkemys lapsen koko kasvuympäristöstä, perheiden voimavarojen tukeminen sekä tiedon käytettävyys. Lokakuun Liike on aiemmin kirjoittanut toisesta Suomi 100 avustusohjelmaan kuuluvasta Kaikille eväät elämään- hankkeesta nimeltä MunPerheet, jossa perheiden jälleenyhdistämistä hankaloittaneet sijaishuollon edunvalvojat kehittävät perheiden jälleenyhdistämistä: <a href="https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pukit-jalleen-kaalimaan-vartijoina-sijaishuollon-edunvalvojat-perheiden-jalleenyhdistamista-kehittamassa" title="https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pukit-jalleen-kaalimaan-vartijoina-sijaishuollon-edunvalvojat-perheiden-jalleenyhdistamista-kehittamassa">https://www.lokakuunliike.com/ll-uutiset/pukit-jalleen-kaalimaan-vartijo...</a><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> 1 http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259423-vakava-varoitus-suomalaisille-perheille#comments Keskiluokka Lapset Neuvola Perhe Suomi 100 Mon, 13 Aug 2018 10:56:08 +0000 Ilona Oksanen http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259423-vakava-varoitus-suomalaisille-perheille Leikkivän ihmisen elämänvaiheet – vai elämänvalheet? http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259128-leikkivan-ihmisen-elamanvaiheet-vai-elamanvalheet <p>Helsingin Sanomien <a href="https://www.hs.fi/paivanlehti/06082018/art-2000005781185.html">artikkelissa</a> näinä päivinä koulutiensä aloittavista lapsista kysyttiin muutamalta vuonna 2011 syntyneeltä, &rdquo;mitä he odottavat tulevaisuudelta&rdquo;.</p><p>Pari vastausta raottaa ainakin hivenen aikuiselle lapsen näkökulmaa elämässään eteenpäin:</p><p>&rdquo;&ndash; Tulevaisuus on sitä, mitä tapahtuu, kun on aikuinen, [ihan kohta koululainen Pauliina] Salomon pohtii.&rdquo;</p><p>&rdquo;&ndash; Se tarkoittaa, että menee vanhemmaksi ja tulee työt, [ihan kohta koululainen Sisu] Stelander jatkaa.&rdquo;</p><p>Aikuisen näkökulmaa tuo HS-juttuun mukaan Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkija Laura Pouru, joka &quot;uskoo, että luova ajattelu, empatia ja ympäristötietoisuus korostuvat tulevaisuudessa&quot;.</p><p>Kuinka hartaasti toivoisinkaan näiden lehtiartikkelin lasten &ndash; ja maailman kaikkien lasten &ndash; saavan kasvaa turvallisessa ilmapirissä ajattelemaan vapaasti ja luovasti, oppimaan olemaan pelkäämättä tosiasiaa sellaisen kauhistuttavimmassakaan ilmenemässä &ndash; jollaisia me aikuiset olemme kasanneet kosolti lastemme ja lastenlastemme havaittavaksi &ndash; ja kehittämään empatiakykyään rennossa ja kannustavassa ilmapiirissä, kokien olevansa aina arvokkaita ja hyväksyttyjä omana itsenään. Tärkeintä luulen olevan, että lapset oppisivat antamaan koskaan kiusaamatta toisille rauhan olla oma itsensä ja ilmaista avoimesti mielipiteensä mistä tahansa, siis käymään tasavertaista vuoropuhelua kaikkien kanssa &ndash; kaikesta. Ja jotta voisi kehittyä kaikesta aikaansaamastaan vastuun kantamaan pystyväksi aikuiseksi, on totuttava näkemään, ilman pelottelua ja hämmentämistä, jo alakoulussa, että asialla kuin asialla on äärimmäisen harvoin yksi puoli, tuskin monella vain kahtakaan. Asioista useimmat ovat kuin pisteitä tai palloja, niitä voi tarkastella kaikista suunnista. Kaikkien suuntien katsojia kuuluu kuunnella, kun tehdään joka suuntaan vaikuttavia ratkaisuja.</p><p>* * * * * * *</p><p>Mutta&hellip;</p><p>Elokuun 2018 Iso Numero -lehden (nro 27) artikkelissa vihreiden kansanedustaja Jani Toivolasta kerrotaan tämän kouluvierailuista: &rdquo;Hän on nähnyt, kuinka paljon on kiinni yksittäisen koulun johtamisesta. Hän tunnistaa johtamiskulttuurin jo astuessaan koulun opettajainhuoneeseen.&rdquo;</p><p>Suoraan Iso Numero lainaa Jani Toivolaa:</p><p>&rdquo;Jos opettajat uskaltavat hädin tuskin katsoa silmiin, niin oppilaat ovat usein samanlaisia. Toisissa kouluissa rehtori kävelee käytävällä ja oppilaat juoksevat halaamaan häntä. Se on kuva, johon jokaisen koulun tulisi pyrkiä. Isossa koulussakin tunnelma voi olla kuin mummolassa. Mutta mikään opetussuunnitelma ei takaa sitä, että yhteisö on avoin, rohkaiseva ja kohtaava.&rdquo; (Sivut 18 ja 20.)</p><p>* * * * * * *</p><p>Mitä lapset näkevätkään tulevaisuudessaan?</p><p>Tulevaisuus on:</p><p>&rdquo;Sitä, mitä tapahtuu, kun on aikuinen&rdquo;?</p><p>&rdquo;Menee vanhemmaksi ja tulee työt&rdquo;?</p><p>Eikö seitsenvuotias näe välissä olevan tulevaisuutta kahdeksanvuotiaana, kymmenvuotiaana, viisitoistavuotiaana, kun saa ehkä ruveta ajamaan mopolla &ndash; kun saa liittyä yhdistyksen jäseneksi &ndash; kun pääsee rippikoulu- tai protuleirille &ndash; kun on nuori, muttei vielä aikuinen?</p><p>Entä:</p><p>Vuosi toisensa perään syntymäpäiväkakkuja aina edellistä useammilla kynttilöillä?</p><p>Pystyminen ensi vuonna hyppäämään sen leveän ojan yli, jossa eilen plutasi?</p><p>Kasvaminen ulos pieneksi jäävistä vaatteista ja uusien valitseminen?</p><p>Lelujen, urheiluvälineiden ja mielimusiikin uudistuminen?</p><p>Eikö se ole tulevaisuutta?<br /><br />Onko tulevaisuus vasta siellä, missä on täyttänyt 18 vuotta? Puuttuuko näköpiiristä luonteva ja kutsuva kuva vähittäisestä kasvamisesta kooltaan isommaksi ja uusien asioiden oppimisesta, uusien taitojen omaksumisesta, erilaisten itsensä ilmaisemisen mahdollisuuksien monipuolistumisesta? Eikö kouluikään tulevalla ole käsitystä omien voimavarojensa käyttämisestä itse valitsemiinsa tavoitteisiin pyrkimiseen, sen toteuttamiseen, mikä tuntuu kiinnostavalta tässä ja nyt, mikä saattaa alkaa kiinnostaa myöhemmin lapsena, nuorena&hellip; ja sitten joskus myös aikuisena, vanhuksena? Näkyykö vain jossakin kaukana häämöttämässä ennalta määrätyn lainen aikuisuus &rdquo;töineen&rdquo;? Jonkin ikävuoden saavuttamisen jälkeen, kun on mennyt vanhemmaksi, automaattisesti seuraava vääjäämättömien velvollisuuksien taakan nostaminen harteilleen?</p><p>Jos Helsingin Sanomat todella kysyi lapsilta, mitä he odottavat tulevaisuudelta, eikä mitä he odottavat aikuisuudelta, minä kysyn: onko lapsuus kadonnut tykkänään? Eikö alle puolivälissä matkallaan täysi-ikäisyyteen olevan lapsen pitäisi odottaa tulevaisuudeltaan pitkää pätkää lapsuutta, sitten nuoruutta ja vasta monien, toivottavasti antoisien vuosien kuluttua aikuisuutta töineen?</p><p>* * * * * * *</p><p>Mieleen tunkee kauhistuttava kysymys, ovatko lapset jo ennen kouluun menoa menettäneet tunteen oman itsensä ohjaksissa olemisesta? Eikö heillä ole kokemusta tomerasta seisomisesta omilla pienillä jaloillaan ja astelemisesta tahtonsa mukaiseen suuntaan, tietenkin kotinsa ja lähipiirinsä asettamissa rajoissa? Onko pois suljettuna kiinnostus vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu ihan kohta tai lapsen horisontissa realistisessa tulevaisuudessa, ensi viikonloppuna tai kun sataa lunta? Eikö lapsi koe tulevansa otetuksi mukaan suunnittelemaan perheen seuraavaa viikkoa, loma-aikaa, matkaa mummulaan tai ulkomaille? Kokeeko ekaluokkalainen lilluvansa hallitsemattomana lastuna aikuisten maailman juoksuttamassa virrassa, menevänsä kuin lihanauta karjakujaa pitkin teurastamolle &ndash; ei mitenkään henkeä vievään tai omaa olemusta lähtökohtaisesti vahingoittavaan &rdquo;teurastukseen&rdquo;, mutta täysin muiden armoille &rdquo;kasvatettavaksi aikuiseksi&rdquo;, sullottavaksi johonkin muottiin, josta sitten putkahtaa &rdquo;tulevaisuudessa&rdquo; esiin &rdquo;valmiina&rdquo;, oikean mallin mukaiseksi kovettuneena ja robotin lailla työskentelevänä tuotteena?</p><p>* * * * * * *</p><p>Juuri tuoko, että lapselle tulevaisuus &ndash; joka on aikuisuus &ndash; on jossakin muualla kuin &rdquo;minun tietoisuudessani&rdquo;, &rdquo;minun kosketeltavissani&rdquo;, kenties &rdquo;omalla vaikutuksellani rakennettavissa toivomakseni&rdquo; tai edes muokattavissa vähän enemmän mieleisekseni, selittääkin aikuisten ihmisten käsittämättömän näköalattomuuden ja typeryyden tehdessään vakavia päätöksiä sitten, kun ovat siellä kaukana siintäneessä &rdquo;tulevaisuudessa&rdquo;? Sekö estää ihmistä oikeasti kasvamasta aikuiseksi, se että on jotakin muuta kuin tietoinen tahtoja tässä ja nyt, pystyvä toimimaan aktiivisesti koko kulkemansa matkan ajan? Voiko kouluun menevä lapsi olla jo kerrassaan luovuttanut, antanut periksi sille, ettei häntä kuunnella, ettei häntä oteta tosissaan?</p><p>Siksikö mitä vaikutusvaltaisimmat ihmiset toimivat kuin infantiilisti krooniseen uhmaikään jämähtäneet kiukuttelijat ja jalkaansa maahan polkijat, suuttuvat siitä, että yksi tai toinen fakta ei sovi heidän tahtonsa mukaiseen maailmankuvaan? Senkö vuoksi ihmisyhteisöjen johtajina ei ole juuri ollenkaan persoonia, joilla olisi uskallus kohdata faktamaailma sellaisena kuin se on? Siksikö meitä vie turmioon kokonaisena eläinlajina, upeaan tieteellis-tekniseen osaamiseen kehittyneenä ihmiskuntana, vain kourallinen meitä hallitsevia laumanjohtajia, joiden mielestään &rdquo;ei kannata kuunnella dosentteja&rdquo;? Sekö heidät tyhmistää, etteivät he rohkene nähdä olleensa väärässä ja muuttaa suuntaa? Eikö heillä ole mitään vastuuta tekojensa seurauksista oikeassa tulevaisuudessa, koska ovat omaan &rdquo;tulevaisuuteensa&rdquo; jostakin putkesta täysin oppineina putkahtaneet?</p><p>Kuulin hiljattain kahvipöytäkeskustelussa lukioikäisten lasten vanhemman valittelevan sitä, että lukioon mentyään nuoret &ndash; puhujan havaintojen mukaan myös naapurien ja tuttavien, eikä vain oman perheen nuoret &ndash; lakkaavat ajattelemasta kriittisesti ja pohtimasta maailman asioita eri näkökulmista. He ikään kuin sitoutuvat omasta tahdostaan muitta mutkitta olemaan kyseenalaistamatta enää yhtään mitään, vaikka olisivat yläkoulussa haastaneet niin toisiaan kuin aikuisia kaikesta maan ja taivaan välillä &ndash; ja sielun syvyyksissäkin. Ammattikoululaiset taas mediatietojen ja omien havaintojeni mukaan viis veisaavat yhteiskunnallisista tapahtumista tai tendensseistä ja äänestävätkin kaikkein vähiten nuorista.</p><p>Tämä saa ihon kananlihalle: jos nuori siinä iässä, missä ennen vanhaan terästäydyttiin ottamaan selvää aikuisten maailman kommervenkeista ja ryhdyttiin usein hyvinkin aktiivisesti ja ärhäkkäästi vaikuttamaan lähipiiriin ja etsimään yhteyttä laajempiin, jopa globaaleihin virtauksiin, nykyään irrottautuu täydellisesti yhteisönsä kehityksestä ja vetäytyy yksityiselämänsä norsunluutorniin EVVK-asenteella, miten he ikinä onnistuvat ottamaan vastuullisesti hoitaakseen mielekkäitä tehtäviä? (EVVK, suomeksi &rdquo;ei vois vähempää kiinnostaa&rdquo;, taitaa olla kauan sitten käytöstä jäänyt termi? Tuli tutuksi lapseni puheesta, olen pudonnut lapsenlasteni kielimaailman kelkasta.)</p><p>Toisessa keskustelussa kuulin kasvatusalan ihmisen kertovan, että moni yliopisto-opiskelija masentuu ensimmäisinä opiskeluvuosinaan, kun tajuaa, ettei maailmassa olekaan vain yksinkertaisia ja selkeitä ratkaisuja, vaan että lähes kaikki on monimutkaista ja eri tavoin tulkittavissa. &rdquo;Tästä poikki ja pinoon!&rdquo; -ajattelu kuitenkin vallitsee kaikkialla, missä ei toimita deliberatiivisen demokratian periaatteella, &rdquo;diskuteerata&rdquo; niin pitkään, että kaikkien tahojen tarpeet ja toiveet tulevat esille ja että päädytään ratkaisuun, jossa ketään tai mitään tahoa (esimerkiksi paikallista ekosysteemiä tai arvokasta kulttuuriperintöä), ei kohdella kestämättömällä ja epäoikeudenmukaisen turmiollisella tavalla.</p><p>* * * * * * *</p><p>Tutkija Laura Pourun käsitys, kun hän Hesarin mukaan &rdquo;uskoo, että luova ajattelu, empatia ja ympäristötietoisuus korostuvat tulevaisuudessa&quot;, on varmasti asia, johon uskoo moni muukin. Kukapa ei uskoisi? Ai niin: 1960-luvulta saakka valtaa käsissään pitäneet ihmiset kaikkialla maailmassa ovat uskoneet, ettei ympäristötietoisuutta tarvita! Luovaa ajattelua on voitu suosia, kunhan se ei ole ilmennyt ekologisesti kestävän kehityksen vaatimisena. Empatiaa koskee sama: ei saa olla empaattinen ihmisille, jotka kärsivät luonnon hävittämisestä taloudellisten intressien vuoksi, eikä varsinkaan tuotantoeläinten tarpeettomia kärsimyksiä saa vastustaa! Empatia sallitaan vain &rdquo;taloudellisen pakon&rdquo; puitteissa, amebamaisesti muotoutuvana aina kulloinkin lyhytnäköisimpien voitontavoittelujen tarpeisiin &ndash; kuten ympäristönormien kiristäminen ja se luova ajattelukin.</p><p>Jokaisessa maailman maassa on ollut diktatorisesti päättämässä mänttipää tai enemmistönä &ndash; sikäli kuin jonkinlaisella demokraattisella enemmistösysteemillä on ratkaisuja tehty &ndash; päättämässä mänttipäiden klikki, jolle &quot;tosiasia&quot; ilmiönä ei merkitse mitään, vaan on muka yksi tasavertainen valittavana oleva asia &quot;vaihtoehtoisten faktojen&quot; rinnalla. Hihasta on kuka vain tärkeään asemaan kohonnut saanut vedellä mitä tahansa mielikuvituksellisia valheita, joilla on pystynyt &quot;perustelemaan&quot; täysin todellisuudesta irrallaan kulkevalla päättelyketjulla haluamansa tavoitteen ja voinut näin vapaasti kiihdyttää ilmastonmuutosta ja muita luonnon tuhoprosesseja. Aivan surutta on valehdeltu, että ympäristöä turvaavien ratkaisujen tekeminen olisi järjettömän kallista, pysäyttäisi talouskasvun ja saattaisi koko maan hirvittävään köyhyyteen ja kurjuuteen. Ja tämä on tehty kerran toisensa jälkeen jokaisessa maailman valtiossa! Hesarin jutun lapsilla on edessään näillä päätöksillä tärvellyn ekosysteemin nyt ja lähitulevaisuudessa esittämien jättimäisten laskujen maksaminen: kustannusten, joista olisi selvitty ajoissa reagoimalla murto-osalla siitä rahallisesta panoksesta, minkä ne nyt vaativat. Jos ongelmat ylipäänsä ovat enää ratkaistavissa...</p><p>Melkein vain sattumalta on joskus jossakin tehty välillä fiksuja ratkaisuja, kun on silloin tällöin otettu todesta tutkijoiden varoitukset yksittäisten vaarallisten päästöjen rajoittamisen tärkeydestä. Niissä hankkeissa on saatu aikaan paljon hyvää. Mutta aivan riittämättömän hitaasti on &quot;vetoketjusysteemillä&quot; siirrytty yhdessä maassa tai maaryhmässä pikkuinen askel eteenpäin rajoitetussa kemiallisen, fysikaalisen tai muun syy&ndash;seurausketjun saattamisessa kestävämmälle tasolle, ja sitten ovat muut maat tulleet vikisten perässä. Kokonaisuudesta ei ole piitattu ennen Pariisin ilmastokokousta joulukuussa 2015. Piitattaneenko nytkään, kun Pariisin päätökset olisi vihdoin oikeasti pantava toimeen? Ja niille tarvitaan pikaisesti päästöjä tiukentavaa jatkoa luonnonsysteemin pelastamiseksi. Sen ekosysteemin, johon kuulumme.</p><p>* * * * * * *</p><p>Asiantuntijoiden esiin nostamien todellisuuden faktojen virta on valunut vuosikymmeniä kuin vesi hanhen selästä ohi valta-asemassa olleiden johtajiemme tietoisuuden. Kyllä he siellä korkealla vallankahvoja väännellessään ovat pystyneet ajattelemaan yhtä loogisesti kuin kadunmieskin, ei se siitä ole ollut kiinni. He ovat vakain tuumin ja tietoisesti harkiten halunneet turmella kotiplaneettamme ekosysteemin. He ovat tahtoneet, ja tahtovat edelleen, estää elämästä elämäänsä loppuun itselleen biologisesti erittäin hyvin sopivissa olosuhteissa, fyysisesti miellyttävässä elinympäristössä, näitä Hesarin haastattelemia lapsia &ndash; kaikkien muiden ihmiskunnan jäsenten ja lukuisien miljardien toisten eläinlajien yksilöiden ohella. Miten ihmisen rationaalinen ajattelu on voinut taipua niin vääristyneille mutkille? Miksi heillä on ollut näin pahat mielessä?</p><p>Luonnon kierokulun tärvelemisen ohella samat päättäjät ovat yleensä pyrkineet järjestelmällisesti hävittämään kulttuuriyhteisöistämme &rdquo;luovan ajattelun ja empatian&rdquo;. Lähes kaikkialla maapalolla, eikä vähiten Suomessa, julkisen sektorin &quot;supistamispakon&quot; nimissä suurelta osalta kansalaisia typistetään jatkuvasti arkisia mahdollisuuksia tulla toimeen kohtuullisella työnteolla, eläkkeellä tai sosiaalituilla. Ylhäältä käsin valtiojohto lietsoo pelottavia &quot;viholliskuvia&quot;, maalailee kuvitteellisten ulkoisten uhkaajien tai sisäisten &quot;anarkistien&quot;, &quot;yhteiskuntaa hajottavien voimien&quot; (tavallisimmin ympäristö- ja ihmisoikeusaktivistien), aiheuttamaa &quot;vaaraa&quot;, jonka vuoksi normaaleja kansalaisoikeuksia aletaan kaventaa. Eri &rdquo;kansanryhmiä&rdquo; kiihotetaan toisiaan vastaan ministereiden levitellessä käsiään, ettei nyt voida parantaa sen tai tuon ihmisryhmän hintakehityksestä jälkeenjääneitä &ndash; kaikkien myöntäessä sen seikan &ndash; etuuksia, koska tämä toinen porukka on vaatinut itselleen jotain &rdquo;liiallista&rdquo;: jos eläkkeitä nostetaan, se on poissa syöpähoidoista, jos työttömille annetaan palveluja, varhaiskasvatus kärsii jne.</p><p>Yksinkertaisimmankin logiikan mukaan on selvää, että jokaiselle kuuluu se, mitä vaatimattomaan elämiseen tarvitaan, eikä 2000-luvun Suomella ole mitään vaikeuksia sitä jokaiselle taata. Monilla muilla mailla on, ja sitä pahentaa suomalaisten vetäytyminen tekemästä osuuttaan kehitysyhteistyössä ja erityisesti köyhien maiden ympäristönhuollossa. Turvapaikanhakijoiden lisääntyminen ei johdu Suomen &rdquo;houkuttelevuudesta&rdquo; pakomaana, vaan yhteisen &rdquo;länsimaisen&rdquo; välinpitämättömyytemme aiheuttamasta työntövoimasta pois kelvottomista oloista kotona.</p><p>Edellä lueteltuihin toimiin ja muuhun valtiojohdon kansalaisia halventavaan ja syrjäyttävään suhtautumiseen loppuu innovaatioita &rdquo;luova ajattelu&quot; niin yrityselämässä &ndash; missä se juuri olisi tuiki tärkeä tuotannontekijä teknisen robotisaatio- ja digitalisaatiomurroksen keskellä &ndash; kuin henkisen pääoman &quot;tuotannon&quot;, koko sivistysperustamme, taiteen, tieteen ja inhimillisen vuorovaikutuksen jatkuvan jalostamisen piirissä.</p><p>* * * * * * *</p><p>&quot;Heillä&quot;, päättäjillämme, lienee pahat mielessä tästä eteenpäinkin, sikäli kuin samat naamat äänestetään jatkamaan tuhotöitään &ndash; nuo vaihtoehdotonta &quot;välttämättömyyden politiikkaa&quot; tekevät, faktansietokyvyttömät, yhteiskuntarauhaa järkyttämättömät &quot;kunnon ihmiset&quot;. &quot;He&quot; puhuvat itseään mainostaessaan täysin päinvastaista kuin mitä aikovat tehdä. Räikeä suomalainen esimerkki poliittisen epäluotettavuuden ilmentymästä on <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Koulutuslupaus">vuoden 2015 eduskuntavaalien</a> #koulutuslupaus. Samalla metodilla tapahtuu koko ajan muutakin sietämätöntä tärvelemistä yhteisöelämällemme, kotimaallemme ja kotiplaneetallemme.</p><p>Me voimme muuttaa maailman. Me voimme harkita arkisia ostoksiamme, sanojamme ja suhtautumistamme elinpiirimme kaikkiin ilmiöihin. Me aikuiset olemme velvollisia antamaan lapsille tilaa olla lapsia, leikkiä, nauraa ja iloita, että he voivat olla aikuisinakin ystävällisiä, ymmärtäväisiä ja leikkiviä ihmisiä &ndash; toisilleen kuuroina sotivien aikuisten sijasta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helsingin Sanomien artikkelissa näinä päivinä koulutiensä aloittavista lapsista kysyttiin muutamalta vuonna 2011 syntyneeltä, ”mitä he odottavat tulevaisuudelta”.

Pari vastausta raottaa ainakin hivenen aikuiselle lapsen näkökulmaa elämässään eteenpäin:

”– Tulevaisuus on sitä, mitä tapahtuu, kun on aikuinen, [ihan kohta koululainen Pauliina] Salomon pohtii.”

”– Se tarkoittaa, että menee vanhemmaksi ja tulee työt, [ihan kohta koululainen Sisu] Stelander jatkaa.”

Aikuisen näkökulmaa tuo HS-juttuun mukaan Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen tutkija Laura Pouru, joka "uskoo, että luova ajattelu, empatia ja ympäristötietoisuus korostuvat tulevaisuudessa".

Kuinka hartaasti toivoisinkaan näiden lehtiartikkelin lasten – ja maailman kaikkien lasten – saavan kasvaa turvallisessa ilmapirissä ajattelemaan vapaasti ja luovasti, oppimaan olemaan pelkäämättä tosiasiaa sellaisen kauhistuttavimmassakaan ilmenemässä – jollaisia me aikuiset olemme kasanneet kosolti lastemme ja lastenlastemme havaittavaksi – ja kehittämään empatiakykyään rennossa ja kannustavassa ilmapiirissä, kokien olevansa aina arvokkaita ja hyväksyttyjä omana itsenään. Tärkeintä luulen olevan, että lapset oppisivat antamaan koskaan kiusaamatta toisille rauhan olla oma itsensä ja ilmaista avoimesti mielipiteensä mistä tahansa, siis käymään tasavertaista vuoropuhelua kaikkien kanssa – kaikesta. Ja jotta voisi kehittyä kaikesta aikaansaamastaan vastuun kantamaan pystyväksi aikuiseksi, on totuttava näkemään, ilman pelottelua ja hämmentämistä, jo alakoulussa, että asialla kuin asialla on äärimmäisen harvoin yksi puoli, tuskin monella vain kahtakaan. Asioista useimmat ovat kuin pisteitä tai palloja, niitä voi tarkastella kaikista suunnista. Kaikkien suuntien katsojia kuuluu kuunnella, kun tehdään joka suuntaan vaikuttavia ratkaisuja.

* * * * * * *

Mutta…

Elokuun 2018 Iso Numero -lehden (nro 27) artikkelissa vihreiden kansanedustaja Jani Toivolasta kerrotaan tämän kouluvierailuista: ”Hän on nähnyt, kuinka paljon on kiinni yksittäisen koulun johtamisesta. Hän tunnistaa johtamiskulttuurin jo astuessaan koulun opettajainhuoneeseen.”

Suoraan Iso Numero lainaa Jani Toivolaa:

”Jos opettajat uskaltavat hädin tuskin katsoa silmiin, niin oppilaat ovat usein samanlaisia. Toisissa kouluissa rehtori kävelee käytävällä ja oppilaat juoksevat halaamaan häntä. Se on kuva, johon jokaisen koulun tulisi pyrkiä. Isossa koulussakin tunnelma voi olla kuin mummolassa. Mutta mikään opetussuunnitelma ei takaa sitä, että yhteisö on avoin, rohkaiseva ja kohtaava.” (Sivut 18 ja 20.)

* * * * * * *

Mitä lapset näkevätkään tulevaisuudessaan?

Tulevaisuus on:

”Sitä, mitä tapahtuu, kun on aikuinen”?

”Menee vanhemmaksi ja tulee työt”?

Eikö seitsenvuotias näe välissä olevan tulevaisuutta kahdeksanvuotiaana, kymmenvuotiaana, viisitoistavuotiaana, kun saa ehkä ruveta ajamaan mopolla – kun saa liittyä yhdistyksen jäseneksi – kun pääsee rippikoulu- tai protuleirille – kun on nuori, muttei vielä aikuinen?

Entä:

Vuosi toisensa perään syntymäpäiväkakkuja aina edellistä useammilla kynttilöillä?

Pystyminen ensi vuonna hyppäämään sen leveän ojan yli, jossa eilen plutasi?

Kasvaminen ulos pieneksi jäävistä vaatteista ja uusien valitseminen?

Lelujen, urheiluvälineiden ja mielimusiikin uudistuminen?

Eikö se ole tulevaisuutta?

Onko tulevaisuus vasta siellä, missä on täyttänyt 18 vuotta? Puuttuuko näköpiiristä luonteva ja kutsuva kuva vähittäisestä kasvamisesta kooltaan isommaksi ja uusien asioiden oppimisesta, uusien taitojen omaksumisesta, erilaisten itsensä ilmaisemisen mahdollisuuksien monipuolistumisesta? Eikö kouluikään tulevalla ole käsitystä omien voimavarojensa käyttämisestä itse valitsemiinsa tavoitteisiin pyrkimiseen, sen toteuttamiseen, mikä tuntuu kiinnostavalta tässä ja nyt, mikä saattaa alkaa kiinnostaa myöhemmin lapsena, nuorena… ja sitten joskus myös aikuisena, vanhuksena? Näkyykö vain jossakin kaukana häämöttämässä ennalta määrätyn lainen aikuisuus ”töineen”? Jonkin ikävuoden saavuttamisen jälkeen, kun on mennyt vanhemmaksi, automaattisesti seuraava vääjäämättömien velvollisuuksien taakan nostaminen harteilleen?

Jos Helsingin Sanomat todella kysyi lapsilta, mitä he odottavat tulevaisuudelta, eikä mitä he odottavat aikuisuudelta, minä kysyn: onko lapsuus kadonnut tykkänään? Eikö alle puolivälissä matkallaan täysi-ikäisyyteen olevan lapsen pitäisi odottaa tulevaisuudeltaan pitkää pätkää lapsuutta, sitten nuoruutta ja vasta monien, toivottavasti antoisien vuosien kuluttua aikuisuutta töineen?

* * * * * * *

Mieleen tunkee kauhistuttava kysymys, ovatko lapset jo ennen kouluun menoa menettäneet tunteen oman itsensä ohjaksissa olemisesta? Eikö heillä ole kokemusta tomerasta seisomisesta omilla pienillä jaloillaan ja astelemisesta tahtonsa mukaiseen suuntaan, tietenkin kotinsa ja lähipiirinsä asettamissa rajoissa? Onko pois suljettuna kiinnostus vaikuttaa siihen, mitä tapahtuu ihan kohta tai lapsen horisontissa realistisessa tulevaisuudessa, ensi viikonloppuna tai kun sataa lunta? Eikö lapsi koe tulevansa otetuksi mukaan suunnittelemaan perheen seuraavaa viikkoa, loma-aikaa, matkaa mummulaan tai ulkomaille? Kokeeko ekaluokkalainen lilluvansa hallitsemattomana lastuna aikuisten maailman juoksuttamassa virrassa, menevänsä kuin lihanauta karjakujaa pitkin teurastamolle – ei mitenkään henkeä vievään tai omaa olemusta lähtökohtaisesti vahingoittavaan ”teurastukseen”, mutta täysin muiden armoille ”kasvatettavaksi aikuiseksi”, sullottavaksi johonkin muottiin, josta sitten putkahtaa ”tulevaisuudessa” esiin ”valmiina”, oikean mallin mukaiseksi kovettuneena ja robotin lailla työskentelevänä tuotteena?

* * * * * * *

Juuri tuoko, että lapselle tulevaisuus – joka on aikuisuus – on jossakin muualla kuin ”minun tietoisuudessani”, ”minun kosketeltavissani”, kenties ”omalla vaikutuksellani rakennettavissa toivomakseni” tai edes muokattavissa vähän enemmän mieleisekseni, selittääkin aikuisten ihmisten käsittämättömän näköalattomuuden ja typeryyden tehdessään vakavia päätöksiä sitten, kun ovat siellä kaukana siintäneessä ”tulevaisuudessa”? Sekö estää ihmistä oikeasti kasvamasta aikuiseksi, se että on jotakin muuta kuin tietoinen tahtoja tässä ja nyt, pystyvä toimimaan aktiivisesti koko kulkemansa matkan ajan? Voiko kouluun menevä lapsi olla jo kerrassaan luovuttanut, antanut periksi sille, ettei häntä kuunnella, ettei häntä oteta tosissaan?

Siksikö mitä vaikutusvaltaisimmat ihmiset toimivat kuin infantiilisti krooniseen uhmaikään jämähtäneet kiukuttelijat ja jalkaansa maahan polkijat, suuttuvat siitä, että yksi tai toinen fakta ei sovi heidän tahtonsa mukaiseen maailmankuvaan? Senkö vuoksi ihmisyhteisöjen johtajina ei ole juuri ollenkaan persoonia, joilla olisi uskallus kohdata faktamaailma sellaisena kuin se on? Siksikö meitä vie turmioon kokonaisena eläinlajina, upeaan tieteellis-tekniseen osaamiseen kehittyneenä ihmiskuntana, vain kourallinen meitä hallitsevia laumanjohtajia, joiden mielestään ”ei kannata kuunnella dosentteja”? Sekö heidät tyhmistää, etteivät he rohkene nähdä olleensa väärässä ja muuttaa suuntaa? Eikö heillä ole mitään vastuuta tekojensa seurauksista oikeassa tulevaisuudessa, koska ovat omaan ”tulevaisuuteensa” jostakin putkesta täysin oppineina putkahtaneet?

Kuulin hiljattain kahvipöytäkeskustelussa lukioikäisten lasten vanhemman valittelevan sitä, että lukioon mentyään nuoret – puhujan havaintojen mukaan myös naapurien ja tuttavien, eikä vain oman perheen nuoret – lakkaavat ajattelemasta kriittisesti ja pohtimasta maailman asioita eri näkökulmista. He ikään kuin sitoutuvat omasta tahdostaan muitta mutkitta olemaan kyseenalaistamatta enää yhtään mitään, vaikka olisivat yläkoulussa haastaneet niin toisiaan kuin aikuisia kaikesta maan ja taivaan välillä – ja sielun syvyyksissäkin. Ammattikoululaiset taas mediatietojen ja omien havaintojeni mukaan viis veisaavat yhteiskunnallisista tapahtumista tai tendensseistä ja äänestävätkin kaikkein vähiten nuorista.

Tämä saa ihon kananlihalle: jos nuori siinä iässä, missä ennen vanhaan terästäydyttiin ottamaan selvää aikuisten maailman kommervenkeista ja ryhdyttiin usein hyvinkin aktiivisesti ja ärhäkkäästi vaikuttamaan lähipiiriin ja etsimään yhteyttä laajempiin, jopa globaaleihin virtauksiin, nykyään irrottautuu täydellisesti yhteisönsä kehityksestä ja vetäytyy yksityiselämänsä norsunluutorniin EVVK-asenteella, miten he ikinä onnistuvat ottamaan vastuullisesti hoitaakseen mielekkäitä tehtäviä? (EVVK, suomeksi ”ei vois vähempää kiinnostaa”, taitaa olla kauan sitten käytöstä jäänyt termi? Tuli tutuksi lapseni puheesta, olen pudonnut lapsenlasteni kielimaailman kelkasta.)

Toisessa keskustelussa kuulin kasvatusalan ihmisen kertovan, että moni yliopisto-opiskelija masentuu ensimmäisinä opiskeluvuosinaan, kun tajuaa, ettei maailmassa olekaan vain yksinkertaisia ja selkeitä ratkaisuja, vaan että lähes kaikki on monimutkaista ja eri tavoin tulkittavissa. ”Tästä poikki ja pinoon!” -ajattelu kuitenkin vallitsee kaikkialla, missä ei toimita deliberatiivisen demokratian periaatteella, ”diskuteerata” niin pitkään, että kaikkien tahojen tarpeet ja toiveet tulevat esille ja että päädytään ratkaisuun, jossa ketään tai mitään tahoa (esimerkiksi paikallista ekosysteemiä tai arvokasta kulttuuriperintöä), ei kohdella kestämättömällä ja epäoikeudenmukaisen turmiollisella tavalla.

* * * * * * *

Tutkija Laura Pourun käsitys, kun hän Hesarin mukaan ”uskoo, että luova ajattelu, empatia ja ympäristötietoisuus korostuvat tulevaisuudessa", on varmasti asia, johon uskoo moni muukin. Kukapa ei uskoisi? Ai niin: 1960-luvulta saakka valtaa käsissään pitäneet ihmiset kaikkialla maailmassa ovat uskoneet, ettei ympäristötietoisuutta tarvita! Luovaa ajattelua on voitu suosia, kunhan se ei ole ilmennyt ekologisesti kestävän kehityksen vaatimisena. Empatiaa koskee sama: ei saa olla empaattinen ihmisille, jotka kärsivät luonnon hävittämisestä taloudellisten intressien vuoksi, eikä varsinkaan tuotantoeläinten tarpeettomia kärsimyksiä saa vastustaa! Empatia sallitaan vain ”taloudellisen pakon” puitteissa, amebamaisesti muotoutuvana aina kulloinkin lyhytnäköisimpien voitontavoittelujen tarpeisiin – kuten ympäristönormien kiristäminen ja se luova ajattelukin.

Jokaisessa maailman maassa on ollut diktatorisesti päättämässä mänttipää tai enemmistönä – sikäli kuin jonkinlaisella demokraattisella enemmistösysteemillä on ratkaisuja tehty – päättämässä mänttipäiden klikki, jolle "tosiasia" ilmiönä ei merkitse mitään, vaan on muka yksi tasavertainen valittavana oleva asia "vaihtoehtoisten faktojen" rinnalla. Hihasta on kuka vain tärkeään asemaan kohonnut saanut vedellä mitä tahansa mielikuvituksellisia valheita, joilla on pystynyt "perustelemaan" täysin todellisuudesta irrallaan kulkevalla päättelyketjulla haluamansa tavoitteen ja voinut näin vapaasti kiihdyttää ilmastonmuutosta ja muita luonnon tuhoprosesseja. Aivan surutta on valehdeltu, että ympäristöä turvaavien ratkaisujen tekeminen olisi järjettömän kallista, pysäyttäisi talouskasvun ja saattaisi koko maan hirvittävään köyhyyteen ja kurjuuteen. Ja tämä on tehty kerran toisensa jälkeen jokaisessa maailman valtiossa! Hesarin jutun lapsilla on edessään näillä päätöksillä tärvellyn ekosysteemin nyt ja lähitulevaisuudessa esittämien jättimäisten laskujen maksaminen: kustannusten, joista olisi selvitty ajoissa reagoimalla murto-osalla siitä rahallisesta panoksesta, minkä ne nyt vaativat. Jos ongelmat ylipäänsä ovat enää ratkaistavissa...

Melkein vain sattumalta on joskus jossakin tehty välillä fiksuja ratkaisuja, kun on silloin tällöin otettu todesta tutkijoiden varoitukset yksittäisten vaarallisten päästöjen rajoittamisen tärkeydestä. Niissä hankkeissa on saatu aikaan paljon hyvää. Mutta aivan riittämättömän hitaasti on "vetoketjusysteemillä" siirrytty yhdessä maassa tai maaryhmässä pikkuinen askel eteenpäin rajoitetussa kemiallisen, fysikaalisen tai muun syy–seurausketjun saattamisessa kestävämmälle tasolle, ja sitten ovat muut maat tulleet vikisten perässä. Kokonaisuudesta ei ole piitattu ennen Pariisin ilmastokokousta joulukuussa 2015. Piitattaneenko nytkään, kun Pariisin päätökset olisi vihdoin oikeasti pantava toimeen? Ja niille tarvitaan pikaisesti päästöjä tiukentavaa jatkoa luonnonsysteemin pelastamiseksi. Sen ekosysteemin, johon kuulumme.

* * * * * * *

Asiantuntijoiden esiin nostamien todellisuuden faktojen virta on valunut vuosikymmeniä kuin vesi hanhen selästä ohi valta-asemassa olleiden johtajiemme tietoisuuden. Kyllä he siellä korkealla vallankahvoja väännellessään ovat pystyneet ajattelemaan yhtä loogisesti kuin kadunmieskin, ei se siitä ole ollut kiinni. He ovat vakain tuumin ja tietoisesti harkiten halunneet turmella kotiplaneettamme ekosysteemin. He ovat tahtoneet, ja tahtovat edelleen, estää elämästä elämäänsä loppuun itselleen biologisesti erittäin hyvin sopivissa olosuhteissa, fyysisesti miellyttävässä elinympäristössä, näitä Hesarin haastattelemia lapsia – kaikkien muiden ihmiskunnan jäsenten ja lukuisien miljardien toisten eläinlajien yksilöiden ohella. Miten ihmisen rationaalinen ajattelu on voinut taipua niin vääristyneille mutkille? Miksi heillä on ollut näin pahat mielessä?

Luonnon kierokulun tärvelemisen ohella samat päättäjät ovat yleensä pyrkineet järjestelmällisesti hävittämään kulttuuriyhteisöistämme ”luovan ajattelun ja empatian”. Lähes kaikkialla maapalolla, eikä vähiten Suomessa, julkisen sektorin "supistamispakon" nimissä suurelta osalta kansalaisia typistetään jatkuvasti arkisia mahdollisuuksia tulla toimeen kohtuullisella työnteolla, eläkkeellä tai sosiaalituilla. Ylhäältä käsin valtiojohto lietsoo pelottavia "viholliskuvia", maalailee kuvitteellisten ulkoisten uhkaajien tai sisäisten "anarkistien", "yhteiskuntaa hajottavien voimien" (tavallisimmin ympäristö- ja ihmisoikeusaktivistien), aiheuttamaa "vaaraa", jonka vuoksi normaaleja kansalaisoikeuksia aletaan kaventaa. Eri ”kansanryhmiä” kiihotetaan toisiaan vastaan ministereiden levitellessä käsiään, ettei nyt voida parantaa sen tai tuon ihmisryhmän hintakehityksestä jälkeenjääneitä – kaikkien myöntäessä sen seikan – etuuksia, koska tämä toinen porukka on vaatinut itselleen jotain ”liiallista”: jos eläkkeitä nostetaan, se on poissa syöpähoidoista, jos työttömille annetaan palveluja, varhaiskasvatus kärsii jne.

Yksinkertaisimmankin logiikan mukaan on selvää, että jokaiselle kuuluu se, mitä vaatimattomaan elämiseen tarvitaan, eikä 2000-luvun Suomella ole mitään vaikeuksia sitä jokaiselle taata. Monilla muilla mailla on, ja sitä pahentaa suomalaisten vetäytyminen tekemästä osuuttaan kehitysyhteistyössä ja erityisesti köyhien maiden ympäristönhuollossa. Turvapaikanhakijoiden lisääntyminen ei johdu Suomen ”houkuttelevuudesta” pakomaana, vaan yhteisen ”länsimaisen” välinpitämättömyytemme aiheuttamasta työntövoimasta pois kelvottomista oloista kotona.

Edellä lueteltuihin toimiin ja muuhun valtiojohdon kansalaisia halventavaan ja syrjäyttävään suhtautumiseen loppuu innovaatioita ”luova ajattelu" niin yrityselämässä – missä se juuri olisi tuiki tärkeä tuotannontekijä teknisen robotisaatio- ja digitalisaatiomurroksen keskellä – kuin henkisen pääoman "tuotannon", koko sivistysperustamme, taiteen, tieteen ja inhimillisen vuorovaikutuksen jatkuvan jalostamisen piirissä.

* * * * * * *

"Heillä", päättäjillämme, lienee pahat mielessä tästä eteenpäinkin, sikäli kuin samat naamat äänestetään jatkamaan tuhotöitään – nuo vaihtoehdotonta "välttämättömyyden politiikkaa" tekevät, faktansietokyvyttömät, yhteiskuntarauhaa järkyttämättömät "kunnon ihmiset". "He" puhuvat itseään mainostaessaan täysin päinvastaista kuin mitä aikovat tehdä. Räikeä suomalainen esimerkki poliittisen epäluotettavuuden ilmentymästä on vuoden 2015 eduskuntavaalien #koulutuslupaus. Samalla metodilla tapahtuu koko ajan muutakin sietämätöntä tärvelemistä yhteisöelämällemme, kotimaallemme ja kotiplaneetallemme.

Me voimme muuttaa maailman. Me voimme harkita arkisia ostoksiamme, sanojamme ja suhtautumistamme elinpiirimme kaikkiin ilmiöihin. Me aikuiset olemme velvollisia antamaan lapsille tilaa olla lapsia, leikkiä, nauraa ja iloita, että he voivat olla aikuisinakin ystävällisiä, ymmärtäväisiä ja leikkiviä ihmisiä – toisilleen kuuroina sotivien aikuisten sijasta.

]]>
1 http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259128-leikkivan-ihmisen-elamanvaiheet-vai-elamanvalheet#comments Ihmisoikeudet Kiusaaminen Koulu Koulutuslupaus Lapset Mon, 06 Aug 2018 18:44:54 +0000 Marjatta Laiho http://marjattalaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/259128-leikkivan-ihmisen-elamanvaiheet-vai-elamanvalheet
Tämähän piti olla lapselleni maksutonta! http://mervieskelinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258635-tamahan-piti-olla-lapselleni-maksutonta <p>Moni vanhempi tai huoltaja pohtii taas koulun käytiin liittyvien luokkaretkien rahoitusta.</p><p>Se kun ei mene pääsääntöisesti vieläkään niinkuin perusopetuksen maksuttomuuden näkökulmasta pitäisi mennä.&nbsp;</p><p>Suomen perustuslain (731/1999) 16 &sect;:n mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Perusopetuksen maksuttomuudessa on kyse subjektiivisesta oikeudesta, ei periaatteesta. Maksuttomuus tarkoittaa sitä, että opetuksesta ei saa aiheutua oppilaalle kustannuksia.&nbsp;</p><p>Opetusta ovat nimenomaan nämä koulun vuotuiseen suunnitelmaan kirjatut retket, vierailut ja muu vastaava koulun ulkopuolella tapahtuva toiminta.</p><p><a href="https://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/kouluretket_ja_leirikoulut" title="https://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/kouluretket_ja_leirikoulut">https://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamisee...</a></p><p>Kaikilla perheillä ei ole varaa kustantaa lastaan tai lapsiaan vuotuisille luokkaretkille. Retkiä tehdään lukuvuoden aikana useampiakin. Jokaisen lapsen kustantaminen mahdollisesti useammalle retkelle on monelle perheelle mahdoton.&nbsp;</p><p>Perheet kokevat ahdistusta ja lapset vaistoavat ilmapiirin.&nbsp; Taloudellisen tilanteen mahdottomuus saattaa muokata itsetuntoa. Tämä kantaa pitkälle, jopa niin,&nbsp; nuori koulutusuraa valitessaan valitsee mahdollisimman vähän taloudellisesti kuormittavan.</p><p>Vastaavasti muut vanhemmat tai huoltajat kustantavat maksamattomien lasten maksuosuuden.&nbsp; Maksun suorittaneiden perheissä asiasta saatetaan keskustella syyllistävään sävyyn ja se luo pohjaa kiusaamiselle.&nbsp;</p><p>Vaihtoehto vanhemmilta ja huoltajilta kerättävälle retkirahalle olisi koulupäivänä järjestettävä luokkaretken valmistelupäivä. Oppilaat työskentelisivät ikä- ja kehitystason mukaisissa tehtävissä kunnassa. Jokainen lapsi osallistuisi yhteisen retken rahoitukseen osallistumispanoksellaan. Tämä helpottaisi perheiden retkirahoitusta kunnan rahoittaessa retket.&nbsp; Lapset pääsisi tutustumaan erilaisiin työtehtäviin ja lisäisi heidän tietämystään erilaisista ammateista.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Moni vanhempi tai huoltaja pohtii taas koulun käytiin liittyvien luokkaretkien rahoitusta.

Se kun ei mene pääsääntöisesti vieläkään niinkuin perusopetuksen maksuttomuuden näkökulmasta pitäisi mennä. 

Suomen perustuslain (731/1999) 16 §:n mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Perusopetuksen maksuttomuudessa on kyse subjektiivisesta oikeudesta, ei periaatteesta. Maksuttomuus tarkoittaa sitä, että opetuksesta ei saa aiheutua oppilaalle kustannuksia. 

Opetusta ovat nimenomaan nämä koulun vuotuiseen suunnitelmaan kirjatut retket, vierailut ja muu vastaava koulun ulkopuolella tapahtuva toiminta.

https://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/kouluretket_ja_leirikoulut

Kaikilla perheillä ei ole varaa kustantaa lastaan tai lapsiaan vuotuisille luokkaretkille. Retkiä tehdään lukuvuoden aikana useampiakin. Jokaisen lapsen kustantaminen mahdollisesti useammalle retkelle on monelle perheelle mahdoton. 

Perheet kokevat ahdistusta ja lapset vaistoavat ilmapiirin.  Taloudellisen tilanteen mahdottomuus saattaa muokata itsetuntoa. Tämä kantaa pitkälle, jopa niin,  nuori koulutusuraa valitessaan valitsee mahdollisimman vähän taloudellisesti kuormittavan.

Vastaavasti muut vanhemmat tai huoltajat kustantavat maksamattomien lasten maksuosuuden.  Maksun suorittaneiden perheissä asiasta saatetaan keskustella syyllistävään sävyyn ja se luo pohjaa kiusaamiselle. 

Vaihtoehto vanhemmilta ja huoltajilta kerättävälle retkirahalle olisi koulupäivänä järjestettävä luokkaretken valmistelupäivä. Oppilaat työskentelisivät ikä- ja kehitystason mukaisissa tehtävissä kunnassa. Jokainen lapsi osallistuisi yhteisen retken rahoitukseen osallistumispanoksellaan. Tämä helpottaisi perheiden retkirahoitusta kunnan rahoittaessa retket.  Lapset pääsisi tutustumaan erilaisiin työtehtäviin ja lisäisi heidän tietämystään erilaisista ammateista.

 

 

 

 

 

 

 

]]>
7 http://mervieskelinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258635-tamahan-piti-olla-lapselleni-maksutonta#comments Lapset Luokkaretket Perusopetus Suomen perustuslaki Wed, 25 Jul 2018 08:06:32 +0000 Mervi Eskelinen http://mervieskelinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258635-tamahan-piti-olla-lapselleni-maksutonta
Vaara vaanii helteessä http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258531-vaara-vaanii-helteessa <p>Helteet ovat Suomessa jatkuneet jo useamman viikon ja säätiedotusten mukaan niille ei näy loppua. Helle on rasite kaikille, mutta erityisen suuren riskin se aiheuttaa lapsille, hoivan varassa oleville, ikäihmisille sekä pitkäaikaissairaille.</p><p>Olen itse työskennellyt päivystyksessä vuosien ajan. Siellä tiesimme että helteiden alusta muutaman päivän kuluttua alkaa ambulanssien jatkuva virta päivystykseen tuoden vanhuksia, joiden yleistila oli heikentynyt elimistön kuivumisen takia. Yleensä helteet osuvat heinäkuuhun, kun Suomi on muutenkin lomalla, osa vuodeosastoista suljettuina ja sosiaali-ja terveydenhuollossa on paljon kesäsijaisia. Haasteellinen ajankohta siis kokonaisuudessaan. Päivystykseen ajautuvat vanhukset kärsivät nestevajauksesta tai heidän muu perussairautensa, kuten sydän-tai keuhkosairaus on pahentunut nestevajauksen ja helteen aiheuttaman lisärasituksen myötä. Yleistä on heikotus, kaatuilu tai sekavuus, jotka johtuvat liian vähäisestä nesteiden saannista.</p><p>Kun ihminen vanhenee, lämmönsäätelykyky heikkenee ja sitä kautta myös nestevajauksen riski suurenee. Vanhukset eivät välttämättä ymmärrä, että vaatetusta pitää vähentää helteillä ja ehkä niistä puolipitkistä alushousuista voisi myös luopua ja polyesterihousut voisi vaihtaa vilpoisempaan materiaaliin. Vanhukset kokevat vedon usein epämiellyttävänä, minkä takia he välttävät asunnon tuuletusta. Tällaisilla helteillä ilmanvaihdon toimivuus on kuitenkin merkittävässä osassa yleisen jaksamisen kannalta.</p><p>Nesteiden lisääntynyttä tarvetta on monen ihmisen vaikea ymmärtää. Tämä koskee kaikkia ikäryhmiä. Kun tulee janon tunne, niin tosiasiassa ihminen on silloin jo nestevajauksessa. Viimeistään tuolloin pitäisi juoda riittävästi. &nbsp;Ja se ei tarkoita hörppäystä lasista, vaan selvästi enemmän nestettä. Juomiseksi ei riitä kahvi tai alkoholipitoiset juomat. Itse asiassa kahvi voi vain pahentaa tilannetta, sillä kahvilla on samalla myös lievästi nesteitä poistava vaikutus. &nbsp;</p><p>Helteillä hikoilu on voimakasta ja jos ulkona ahkeroi tai liikkuu, hikoilu lisääntyy huomattavasti. &nbsp;Hikoilun mukana haihtunut neste pitää korvata. Voi myös kysyä, onko todella tarpeen leikata nurmikko tai halkoa saunapuita juuri nyt helteiden aikaan. Tai jos sen tekee, niin pitäisi tehdä se aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Helteillä olisi järkevää olla tekemättä erityisempää fyysistä rasitusta vaativaa, jos ei ole pakko tai työtehtävät sitä vaadi. Riittävät tauot tuolloin ovat paikallaan.</p><p>Paljon vanhuksia asuu nykyään kotihoidon varassa tai ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Uskokaa tai älkää, mutta se ei suojaa näitä vanhuksia kuivumalta käytännön kokemukseni pohjalta. Kotihoidossa tarvitaankin lisähuomiota vanhusten nesteytyksen turvaamiseksi. Ei riitä, että juomisesta huomautetaan vanhukselle, vaan nesteitä pitää laittaa tarjolle esim. jääkaappiin kannu vettä tai mehua, josta voi seurata paljonko sitä on kulunut ja varmistaa että vanhus juo ainakin silloin kun ollaan paikalla, jos ei muuten muista. Ja erilaiset muistilaput ovat tarpeen muistisairaille muistuttamaan juomisesta. Raikkaat hedelmät ja vihannekset sisältävät myös nestettä, ja niitä on hyvä olla tarjolla. &nbsp;Hoitohenkilökunnalla työ kotihoidossa on raskasta ja helteet lisäävät sen raskautta. Henkilökunnan on huolehdittava myös omasta juomisestaan jotta jaksavat työpäivän. Samalla pitäisi muistaa varmistaa vanhuksen hyvinvointi ja olosuhteiden helpottaminen vanhusten kotona helteiden aikana esim tuulettimen, ikkunaverhojen sulkemisen, ja tuuletuksen avulla. Ja voi olla että lääkelistan tarkistus voi myös olla paikallaan olosuhteiden muuttuessa.</p><p>Ikäihmisillä helteet aiheuttavat eniten ongelmia, sillä kuolleisuus lisääntyy erityisesti tässä ryhmässä helteiden pitkittyessä. Helteiden pahentamat sairaudet näyttäytyvät lisääntyneinä päivystyskäynteinä, sairaalajaksoina ja kuolemina. Nämä ovat inhimillisesti raskaita, ja aiheuttavat taloudellisesti merkittäviä lisäkustannuksia. Kun helleaalto hellii Suomea, niin vetoankin nyt kaikkiin suomalaisiin että huolehditaan läheisestä tai naapurista, ja muistutetaan ja tarjotaan juomista, jotta myös riskiryhmät selviävät helteistä ja haittavaikutukset jäisivät mahdollisimman pieniksi.</p><p>Ja kaikkien pienten lasten vanhempien tulisi kiinnittää huomiota lasten kevyeen ja auringolta suojaavaan vaatetukseen, riittävään nesteiden saamiseen ja nukuttamaan lapsi tilassa, jossa on riittävä ilmanvaihto ja ettei kuumuus nouse liian korkeaksi kuten lastenvaunuissa. Vaikka Suomessa on perinteisesti totuttu nukuttamaan lapsia ulkona, niin helteillä sisätila voi olla järkevämpi valinta jos sisällä viileämpää ja ulkoa ei löydy varjoista ja hyvin tuulettuvaa paikkaa. &nbsp;Isommatkin lapset ja nuoret vaativat vielä muistuttamista juomisesta. Meillä kotona lapset tietävätkin ettei ulos kavereiden kanssa ole lähtemistä ilman vesipulloa.</p><p>Kaikille työntekijöille sekä sosiaali-että terveydenhuollossa että muissa töissä jaksamista helteiden aikana! Onhan nämä lämpimät säät kuitenkin myös niin ihania!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Helteet ovat Suomessa jatkuneet jo useamman viikon ja säätiedotusten mukaan niille ei näy loppua. Helle on rasite kaikille, mutta erityisen suuren riskin se aiheuttaa lapsille, hoivan varassa oleville, ikäihmisille sekä pitkäaikaissairaille.

Olen itse työskennellyt päivystyksessä vuosien ajan. Siellä tiesimme että helteiden alusta muutaman päivän kuluttua alkaa ambulanssien jatkuva virta päivystykseen tuoden vanhuksia, joiden yleistila oli heikentynyt elimistön kuivumisen takia. Yleensä helteet osuvat heinäkuuhun, kun Suomi on muutenkin lomalla, osa vuodeosastoista suljettuina ja sosiaali-ja terveydenhuollossa on paljon kesäsijaisia. Haasteellinen ajankohta siis kokonaisuudessaan. Päivystykseen ajautuvat vanhukset kärsivät nestevajauksesta tai heidän muu perussairautensa, kuten sydän-tai keuhkosairaus on pahentunut nestevajauksen ja helteen aiheuttaman lisärasituksen myötä. Yleistä on heikotus, kaatuilu tai sekavuus, jotka johtuvat liian vähäisestä nesteiden saannista.

Kun ihminen vanhenee, lämmönsäätelykyky heikkenee ja sitä kautta myös nestevajauksen riski suurenee. Vanhukset eivät välttämättä ymmärrä, että vaatetusta pitää vähentää helteillä ja ehkä niistä puolipitkistä alushousuista voisi myös luopua ja polyesterihousut voisi vaihtaa vilpoisempaan materiaaliin. Vanhukset kokevat vedon usein epämiellyttävänä, minkä takia he välttävät asunnon tuuletusta. Tällaisilla helteillä ilmanvaihdon toimivuus on kuitenkin merkittävässä osassa yleisen jaksamisen kannalta.

Nesteiden lisääntynyttä tarvetta on monen ihmisen vaikea ymmärtää. Tämä koskee kaikkia ikäryhmiä. Kun tulee janon tunne, niin tosiasiassa ihminen on silloin jo nestevajauksessa. Viimeistään tuolloin pitäisi juoda riittävästi.  Ja se ei tarkoita hörppäystä lasista, vaan selvästi enemmän nestettä. Juomiseksi ei riitä kahvi tai alkoholipitoiset juomat. Itse asiassa kahvi voi vain pahentaa tilannetta, sillä kahvilla on samalla myös lievästi nesteitä poistava vaikutus.  

Helteillä hikoilu on voimakasta ja jos ulkona ahkeroi tai liikkuu, hikoilu lisääntyy huomattavasti.  Hikoilun mukana haihtunut neste pitää korvata. Voi myös kysyä, onko todella tarpeen leikata nurmikko tai halkoa saunapuita juuri nyt helteiden aikaan. Tai jos sen tekee, niin pitäisi tehdä se aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Helteillä olisi järkevää olla tekemättä erityisempää fyysistä rasitusta vaativaa, jos ei ole pakko tai työtehtävät sitä vaadi. Riittävät tauot tuolloin ovat paikallaan.

Paljon vanhuksia asuu nykyään kotihoidon varassa tai ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Uskokaa tai älkää, mutta se ei suojaa näitä vanhuksia kuivumalta käytännön kokemukseni pohjalta. Kotihoidossa tarvitaankin lisähuomiota vanhusten nesteytyksen turvaamiseksi. Ei riitä, että juomisesta huomautetaan vanhukselle, vaan nesteitä pitää laittaa tarjolle esim. jääkaappiin kannu vettä tai mehua, josta voi seurata paljonko sitä on kulunut ja varmistaa että vanhus juo ainakin silloin kun ollaan paikalla, jos ei muuten muista. Ja erilaiset muistilaput ovat tarpeen muistisairaille muistuttamaan juomisesta. Raikkaat hedelmät ja vihannekset sisältävät myös nestettä, ja niitä on hyvä olla tarjolla.  Hoitohenkilökunnalla työ kotihoidossa on raskasta ja helteet lisäävät sen raskautta. Henkilökunnan on huolehdittava myös omasta juomisestaan jotta jaksavat työpäivän. Samalla pitäisi muistaa varmistaa vanhuksen hyvinvointi ja olosuhteiden helpottaminen vanhusten kotona helteiden aikana esim tuulettimen, ikkunaverhojen sulkemisen, ja tuuletuksen avulla. Ja voi olla että lääkelistan tarkistus voi myös olla paikallaan olosuhteiden muuttuessa.

Ikäihmisillä helteet aiheuttavat eniten ongelmia, sillä kuolleisuus lisääntyy erityisesti tässä ryhmässä helteiden pitkittyessä. Helteiden pahentamat sairaudet näyttäytyvät lisääntyneinä päivystyskäynteinä, sairaalajaksoina ja kuolemina. Nämä ovat inhimillisesti raskaita, ja aiheuttavat taloudellisesti merkittäviä lisäkustannuksia. Kun helleaalto hellii Suomea, niin vetoankin nyt kaikkiin suomalaisiin että huolehditaan läheisestä tai naapurista, ja muistutetaan ja tarjotaan juomista, jotta myös riskiryhmät selviävät helteistä ja haittavaikutukset jäisivät mahdollisimman pieniksi.

Ja kaikkien pienten lasten vanhempien tulisi kiinnittää huomiota lasten kevyeen ja auringolta suojaavaan vaatetukseen, riittävään nesteiden saamiseen ja nukuttamaan lapsi tilassa, jossa on riittävä ilmanvaihto ja ettei kuumuus nouse liian korkeaksi kuten lastenvaunuissa. Vaikka Suomessa on perinteisesti totuttu nukuttamaan lapsia ulkona, niin helteillä sisätila voi olla järkevämpi valinta jos sisällä viileämpää ja ulkoa ei löydy varjoista ja hyvin tuulettuvaa paikkaa.  Isommatkin lapset ja nuoret vaativat vielä muistuttamista juomisesta. Meillä kotona lapset tietävätkin ettei ulos kavereiden kanssa ole lähtemistä ilman vesipulloa.

Kaikille työntekijöille sekä sosiaali-että terveydenhuollossa että muissa töissä jaksamista helteiden aikana! Onhan nämä lämpimät säät kuitenkin myös niin ihania!

]]>
5 http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258531-vaara-vaanii-helteessa#comments Helle Kotihoito Lapset Päivystys Vanhukset Sun, 22 Jul 2018 19:34:02 +0000 Mia Laiho http://mialaiho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/258531-vaara-vaanii-helteessa