Tarja Halonen on hyvä presidentti!
Tarja Halonen 1.1.2012
Tarja Halonen on hyvä presidentti!
Hän on hoitanut hyvin suhteet Venäjän kanssa! Hän on luonut yhteyden Venäjän johtajiin. Tästä kirjoittaa 28.12.2011 UutisVuoksi otsikolla ”Tarja Halonen löysi yhteyden Venäjän johtajiin”. (Pekka Pohjolainen 28.12.2011).
Eilen 1.1.2011 Uusi Suomi otsikolla ”Presidentillä vakava huoli Suomesta” kertoo Tasavallan presidentti Tarja Halosen viimeisestä uuden vuoden tervehdyksestä kansalle, jossa hän kiinnitti huomiota Suomen yhteiskunnalliseen tilanteeseen.
En menee analysoimaan puhetta, koska sen voi lukea Uusi Suomi/Kotimaa/uutiset sivulta.
Kiinnitin huomiota härskiin kommentteihin keskustelussa, jonka aiheutti tämä Uuden Suomen kirjoitus. On todella epämiellyttävää lukea kuinka suomalaiset jopa räikeästi kommenteissa loukkaavat ja pilkkaavat maan presidenttiä, jonka itse valitsivat ja antoivat olla vallassa ja hoitamassa maan sisäisiä ja ulkopoliittisia asioita jopa 12 vuotta!
Ylempänä mainitussa UutisVuoksin kirjoituksessa kerrotaan:
”Presidentti Tarja Halosen pian päättyvän kauden merkittävin työsarka on kiistatta ollut suhteiden hoito Venäjään ja sen johtajiin. Siinä presidentti on myös onnistunut hyvin, arvioi Helsingin yliopiston alaisen Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen.
...
Halonen on jatkanut paljon selvemmin suomalaisen ulkopolitiikan pitkää linjaa. Kivisen mielestä Suomen kannalta olisi voinut olla kohtalokasta , jos Halonen olisi lähtenyt samanlaisiin lausuntoihin kuin esimerkiksi ulkoministeri Aleksander Stubb (kok) Georgian sodan aikana.
...
Idänsuhteiden onnistunut hoito jää Halosen presidenttikauden puumerkiksi.”
Näin siis kehuvat Suomen tasavallan presidenttiä
Tarja Halosta Aleksanteri-instituutin johtaja Markku Kivinen ja kirkon ulkomaan avun johtaja Antti Pentikäinen.
Itse en ole asiantuntija arvioimaan, mutta entisenä Neuvostoliiton / Venäjän kansalaisena olen seurannut Suomen ja Venäjän välisten suhteiden kehittymistä, niin voin sanoa, että minunkin mielestä Tarja Halonen on ollut aktiivisesti yhteistyössä Venäjän niin pääministerin Putinin, kuin presidentti Medvedevin kanssakin.
Päättelen asiasta tietenkin vain sen tiedon perustella, joka kulki kansalaisille lehdistön ja muun median kautta. Eilen ja tänään Puheenvuorossa on ollut kirjoituksia aiheesta, mutta lähes poikkeuksetta tuotu esille negatiivista presidentin toiminnasta, joten halusin pistää omankin lusikan soppaan ja lainata mielipiteitä asiantuntijoilta, koska pidän erittäin tärkeänä asiana säilyttää hyvät naapurisuhteet Venäjän kanssa!
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
On tärkeää myös valita sellainen presidentti, joka osaa myös ylläpitää näitä hyviä suhteita ja luoda niitä lisää.
Teemu Tilæus.
Presidenttivalinnassa pitäisi onnistua tässäkin mielessä!
Kiitos kommenttistasi!
Painajaista on jäljellä enää 5080470 sekuntia.
Janne Suuronen,
-oletteko nämä 12 vuotta olleet "painajaisen" alla? Kun olette kestäneet niinkin kauan niin eihän tuo enää paljon ole!
Mutta tiedättekö jo mitä on tulossa sijalle? Kunhan emme erehtyisi!
kati sinenmaa,
-kuka ei pysty ja mitä? Et kai tarkoittanut,että Suomi ei pystyisi säilyttämään hyviä suhteita Venäjään?
Tarja Halonen on paras presidentti mitä meillä on ollut. Naisten sarjassa.
Muuten kansan antama arvosana 7,2 kuvastaa hyvin, mitä mieltä kansalaiset ovat hänen onnistumisestaan presidenttinä.
Heikki Mäntynen,
- "Naisten sarjassa" nykyinen presidentti on ehdottomasti ykkönen! Entä jos tästä alkaa tullakin muotia, että seuraava on taas nais-presidentti, niin saattaa tulla kova kilpailu ykkös sijasta!
Muistatteko millaisen arvosanan antoi kanssa presidentti Haloselle ensimmäisen kauden jälkeen? Varmaan kympin, kun valittiin toisen kerran.
Tarja Halonen on Suomesn historian ehkä surkein presidentti. Jos olisi todella hyvät suhteet Vwenäjään hyvät suhteet, olisi kaikista asoista puhutta aivan avoimesti, esim. N:liiton rikoksista Suomea kohtaan, lapsiaisaniehiä ei kävisi täällä uhoilemassa, eikä annettasi ilamn vastavuoroisuutta venäläisten ostaa tontteja Suomesta.
Martti Kauppila,
-sallitteko kysyä, olivatko edelliset presidentit aina puhuneet kansalle avoimesti asioista?
N-liiton rikokset ovat olleet jo aiheena siitä asti kun sota päättyi ja monta presidenttiakin on vaihtunut, joten sama kysymys olisi voinut olla ajankohainen jo ennenkin.
Mielestäni se on oikeutettu, että Venäjän lapsiasiamies tulee puolustamaan Venäjän kansalaisten/lasten oikeuksia.
Maakaupoista ei EU-maitten kanssa, johon kuuluu myös Venäjä, oli tehty päätös Eu:n tasolla, jonka Suomi allekirjoitti, joten ei presidenttikaan voi enää estää.
Tämän verran Kalevpoegin jälkeläiset arvostavat Tarja Halosen kautta ja
hänen NATO-vastaisuuttaan.
The Estonians have peculiar way to say farewell to Finnish president Tarja Halonen. In a fresh science fiction video, uploaded into YouTube, Mrs. Tarja Halonen is a giant who attacks Estonian capital Tallinn and eats Estonians. The Estonian premier Ansip finally kills Halonen with a word carrying Waffen-SS emblems. Seemingly, the Estonian establishment has not been very satisfied with Halonen, who has cultivated excellent relations with Russia and opposed Nato membership.
Watch yourself if you do not believe.
Kannattaisko kaikkea ihan noin satasen tosissaankaan ottaa. Saipa osansa Ansippikin. Ettei olisi ollut kopio tästä:
Tarja Halosta olen kaksi kertaa äänestänyt - ja kaksi kertaa olen ollut tyytyväinen.
Halonen on tehnyt historiallisen työnsä hyvin (ensimmäinen nainen presidenttinä) - jatkanut edellisten prsidenttien jalanjäljillä pitäessään Suomen suhteita naapurimaihin ja muuhun maailmaan yllä. Halosen ilmaisema huoli inhimillisen kehityksen puolesta on myös välttämätöntä.
Tästä olisi hyvä jatkaa (kuka nyt sitten jatkaakin) - mutta se ei ole itsestäänselvyys.
Halosen ansiot ulkopolitiikan hoidossa ovat surkean vähäiset. Sotien jälkeisenä aikana ei yksikään presidenteistämme ole hoitanut ulkopolitiikkaa yhtä avuttoman surkeasti.
Venäjän johtajat suhtautuvat Suomen ulkopoliittiseen johtoon kiusautuneen säälivästi.
Suhteet USA:han on ajettu Halosen ja nykyisen ulkoministerin toimesta täydellisesti karille.
Halosesta ei ole ollut kansakunnan henkiseksi ja moraaliseksi johtajaksi. Ei liioin taloudellisen kehityksen tukijaksi.
Yhteiskunnan eriarvoistumisesta, josta Halonen oli huolissaan, hän saa syyttää yksinomaan itseään.
Ei enää ikinä Halosen kataista surkimusta Suomen tasavallan presidentiksi!
Olipa Manniselta tökerö ja täydellisen asiantuntemattomuuden paljastava
kommentti.
Todella tökerö ja asiantuntematon. Asiantunteva tietäisi, ettei totuutta saa sanoa ääneen ;-)
Parasta Halosen kaudessa on, että se loppuu pian.
Olli Pusa kirjoitti : "Parasta Halosen kaudessa on, että se loppuu pian.",
mutta oletko varma, että "uusi alku" tulee oleman parempaa laatua?
Kun ei tapahtuisi niin, että lähdet sutta pakoon, tuleekin karhu vastaan!
En tiedä onko parempi tai pahempi kuin viimeset 12 vuotta, Mutta oletettavasti parempi kuin jos Halosen kausi olisi jatkunut.
Mannisen kommentista ei ole mitään pois otettavaa.
Muokkaan silti tuota viimeistä lausetta.
Ei ikinä Halosen kaltaista Haavistoa, Suomen tasavallan presidentiksi!
Harri Pasanen,
- ei sitä koskaan tiedä ketä kansa äänestää! ja kenen kaltainen on seuraava Suomen presidentti!
Tarkoitatko, että jos muutosta tapahtuu niin se voi olla vain parempaanpäin?
Antero Manniselle.
Turvaudun vastauksessani asiantuntijoiden arviointiin. Siteeraan samasta Uutisvuoksen kirjoituksesta :
"Näistäkin Halonen muistetaan:
Nimitysvallan käyttö : Jyräsi hallituksen Suomen pankin ja sisäministeiön kansliapäällikön nimityksissä.
Lautaskiista :Pidi sinnikkästi kiinni paikastaan EU-huippukokouksissa, kunnes pääministeri Matti Vanhanen antoi lähtöpassit Lissabonin sopimuksen nojalla.
Yhdysvaltain-suhteet : Näpäytti Yhdysvaltoja Irakin sodasta YK:n yhteiskokouksessa. Yhdysvallat näpäytti takaisiin; kaivattua kutsua Valkoiseen taloon ei enää tullut.
Perustuslain tarkistus : Vastusti loppuun asti presidentin valtaoikeuksien karsimista.
Arvojohtajuus : Piti profiilinsa melko matalana. Jätti Aasian Tsunaaminkin päiväkausiksi pääministeri Matti Vanhasen hoitoon."
Onko mielestänne tässä kaikki huomattu oikein?
Viola Heistonen
Kaikki mainitsemanne mielipidehavainnot perustuvat tosiasioihin.
Tänään (3.1.2012) kirjoittaa Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimies Jaakko Lyytinen otsikolla "Presidentti Halosen halju testamentti" seuraavasti:
"Odotimme testamenttia. Saimme valitettavasti taattua Halosta. Kun yrittää sanoa kaiken, ei sano lopulta oikeastaan mitään mieliinpainuvaa.
Halosen puheessa ei ollut juuri mitään henkilökohtaista, ei mitään koskettavaa. Ilman tunnetta ei tärkeinkään tieto välity.
Uudenvuodenpuhe on institutio , jossa presidentti osoittaa sanomansa suoraan kansalle. Halonen jätti tämän mahdollisuuden hyödyntämättä kaksitoista kertaa."
Jaakko Lyytisen mielipiteisiin on helppo yhtyä.
Meillä oli kaksitoista vuotta presidenttinä henkilö, joka ei saanut aikaan yhtään kansallisesti tai kansainvälisesti merkittävää tekoa.
Sääli Suomea, joka hukkasi historiastaan kaksitoista vuotta tyhjänpäiväisyyteen. Vielä säälittävämpää on, että kansakunnan moraali rysähti kuoppaan, josta on todella vaikeaa, ellei peräti mahdotonta nousta.
Arvostamani kommentaattori Manninen antaa niin ankaraa kritiikkiä, että ihan hirvittää. Itselleni Halosen ensimmäinen kausi vaikutti mukiinmenevältä, joskaan ei mitään loistokasta tule mieleen. Toinen kausi oli ehkä turha. Halonen oli todistanut, ettei presidentinkään viran hoito välttämättä vaadi pippeliä, jos kohta siitä ei ole kenellekään ollut haittaakaan.
Risto Jääskeläinen
Arvostus on molemminpuolista.
Osittain kritiikkini ankaruus Tarja Halosta kohtaan johtuu varmasti siitä pettymyksestä, ettei suomalainen media ole pystynyt kritisoimaan objektiivisesti Halosen toimia, vaan ryhtynyt hänen myötäjuoksijakseen.
Syyt median toimintaan oletan tietäväni, mutta niitten analysoinnin katson tässä tilanteessa olevan tarpeetonta.
Mainitsen vain, että esimerkiksi kunnioittamani (joskin usein ankarastikin kritisoimani) Martti Ahtisaari joutui perheineen tavan takaa median asiattoman ja mauttoman kirjoittelun kohteeksi.
Manniselle: totta tuo, että Ahtisaarelle on heitelty kakkaa ihan eri tavalla kuin Haloselle. Ja myös virkakausi huomioiden.
Demarin valtakausi on pian ohi, onneksi. Suomi tarvitsee todellisen arvojohtajan luotsaamaan maata tulevina mysrkyisinä aikoina.
Markku Perttula kirjoitti : "Suomi tarvitsee todellisen arvojohtajan luotsaamaan maata tulevina mysrkyisinä aikoina",
- kainiisti sanottu ja, toivottavasti sellaisen arvojohtajan kansa valitsee!
Markku Perttula,
-mielestäni Suomessa ei koskaan tulee valittu rehellisesti presidentiksi paras kaikista ehdokkaista, koska puolueet kilpailevat keskenään presidenttipaikasta ja isot puolueet vievät äänestyksessä omaan ehdokkaan voittoon!
No saattaahan onnistua siinä mielessä, että juuri se sattuukin olemaan "paras".
Mannisen kommentti kuvaa täydellisesti omiakin tuntoja.
Hei, kirjoitat: ”Presidentti Tarja Halosen pian päättyvän kauden merkittävin työsarka on kiistatta ollut suhteiden hoito Venäjään ja sen johtajiin. Siinä presidentti on myös onnistunut hyvin."
Mitä hän on tehnyt, missä hän on onnistunut hyvin? Minä luulen, että sinä olet kiinnittänyt huomiota vain ulkoisiin merkkeihin, et itse asioihin. Ei se, että Halonen näyttää tulevan Putinin ja Medvedevin kanssa hyvin toimeen, vielä merkitse tippaakaan sitä, että hän olisi hyvä presidentti tai onnistunut tehtävässään.
Minusta Wikileaks-vuoto vuodelta 2004 on oikein sattuva. Halonenhan on sanonut, että hän keskustellut Putinin kanssa Karjalan palautuksesta. Niin varmasti. Mutta sitten tullaankin siille substanssipuolelle ja onnistumiseen SUOMEN kannalta. Mitä hän on oikein keskustellut ja sanonut?
Sen, ettei Suomella - eikä hänellä itsellään erityisesti - ole mitään vaatimuksia Suomelta. Onko se jotain onnistumista Suomen ja suomalaisten näkökulmasta? Eikö se ole oivallista onnistumista Venäjän ja venäläisten näkökulmasta?
Kun Suomen presidentti hylkää omien kansalaisten ja oman maansa oikeudet ja edut ja keskittyy hyökkääjävaltion väkivallan käytöllä ja sillä uhkaamisella saavutettuihin tuloksiin, ei juuri voi puhua onnistumisesta suomalaisesta näkökulmasta.
En keksi mitään asiaa, minkä Halonen olisi Venäjän kanssa hoitanut Suomen kannalta hyvin. Perusteluksi ei riitä se, ettei Venäjä ole hyökännyt Suomeen.
Venäjä on propagandallaan erittäin voimakkaasti hyökännyt Suomeen. Esimerkeiksi voidaan ottaa vaikka Anton Salosen tapaus tai Venäjän lapsiasiamies Astahovitsin tulo Suomeen päsmäröimään lapsiasioissa, joista hän ei halua lopulta tietää mitään. Ja tietysti kymmenet tuhannet venäläiset katulapset ja sadat tuhannet muut ahtaalla olevat venäläislapset unohtaen.
Joten olisi mukava nähdä perustelut väitteelle siitä, että Halonen on onnistunut Suomen näkökulmasta Venäjän kanssa.
Vaikka puhut sivistyneemmin, kuin Putkinen, noudatat kuitenkin samaa kaavaa, jonkalaisella ei ulkopolitiikkaa onnistuneesti tehdä.
Keskityt koko ajan kitisemään, kuinka Neuvostoliitto on tehnyt väkivaltaisesti sitä ja kuinka Venäjä on tehnyt väkivaltaisesti tätä - kuinka se on vienyt rikollisesti Karjalan.
Kenen ajattelit voivan onnistua Halosta paremmin presidenttinä? Niinistönkö NATO:n kannattajana? Entä Soinin?
Tuolla ei päästä eteenpäin. Win-win ehdotus puisevan, kömpelön ja joustamattoman politiikan seurauksena muuttuisi pian win-lose-tilanteeseen.
Et pääse Karjalaasi noin helposti. Sitä edeltää vuosikymmenien hyvä, ystävällismielinen ja viileähermoinen suhteiden kehittäminen, olkoonkin että vuosikymmeniä on jo kulunut Karjalan menettämisestä.
Sanotte (Saksi ja muut, jotka jakavat hänen näkemyksensä täysin), että Halonen ja muut suomettujat eivät saa mitään aikaiseksi Karjalan palautus-kysymyksessä. Mutta on vaan niin, että ette varmasti saa tekään. Ette saa mitään win-winejä sillä, että lauotte, kuin tyhmät totuuttanne, kuinka epäoikeudenmukaista oli ottaa se meiltä.
Mukava, että otit asian esille. Reipas kritiikki yleensä poikii aitoa keskustelua.
Sanot, ettei "kaavallani tehdä onnistunutta ulkopolitiikkaa". Väitteesi voi ilmaista käänteisesti: Valehtelemalla, imartelemalla ja tyhjänpäiväisiä puhumalla tehdään oikeaa ulkopolitiikkaa. Tämähän on ainoa mahdollinen johtopäätös sanoistasi, koska minä puhun todellisesta tilanteesta todellisin sanoin, en poliittisena liturgiana.
Ehdottamaasi liturgiaa on nyt harjoitettu kohta 70 vuotta. Eikö se ole aika pitkä aika? Mitä sillä on saavutettu? Onko pakkoluovutettu alue palautunut? Ollaanko asiassa edetty yhtään senttiä ulkopolitiikassa?
Ei olla. On taannuttu. Suurin taantumus tapahtui Koiviston aikana, todellinen rysäys. Koivisto täydellisesti unohti suomalaisten oikeudet.
Toinen kysymys, minkä mielelläni teen sinulle on: kannatatko sitä, että väkivallalla ja väkivallalla uhkaamisella saavutetut edut tulee pitää? Näinhän sinä käytännössä teet, kun jopa kiellät niiden käytön kritisoimisen.
Sanot, että Karjalan palautusta edeltää vuosikymmenien hyvä, ystävällismielinen … suhteiden kehittäminen. Kiinnostavaa. Mitä on lähes 70 vuotta harjoitettu? Juuri sitä, mitä toivot. Mitä tuloksia se on tuottanut? Ei yhtään mitään positiivista.
Pitääkö seuraavat 70 vuotta jatkaa valheellista liturgiaa siitä, että suhteet ovat mitä parhaimmat, eikä Suomella ole mitään vaatimuksia? Mitä enemmän näin toistetaan, sitä vähemmän Suomi voi ikinä mitään esittääkään.
Meillä on näkemyksissä erittäin perusteellinen ero. Sinä haluat valheellista liturgiaa ja "diplomatiaa", jossa ei ole totuus mukana.
Minun skenaarioni lähtee aidosta luottamuksesta. Kun sitä ei ole, se haittaa erittäin paljon toimintaa. Senhän näkee Venäjän tilanteesta joka ainoa päivä. Kukaan ei luota siihen, eikä ole syytäkään, koska Venäjä ei ole tehnyt luottamusta herättäviä toimenpiteitä.
Sehän on täysin selvää, ettei Halonen ja muut suomettuneet saa mitään aikaan palautusasiassa. Ei tietysti, sillä eivät he uskalla, eivätkä edes halua saada mitään aikaan. He pelkäävät Venäjää niin paljon, ettei heistä ikinä ole minkäänlaisen asiallisen keskustelun aloittajaa. Tämän todisti jo Koivisto erittäin selvästi. Halonen myös.
Kun Koivisto aloitti Suomen politiikassa palautusasian hylkimisen, ei hänen seuraajansakaan pystynyt asiaa käsittelemään. Ahtisaari meni aivan hiljaiseksi, kun Jeltsin alkoi puhua siitä, ettei hän Ahtisaaren kanssa hyväksy Stalinin aggressioita. Kekkonen olisi siihen sanonut heti, että se on tosi, emme me hyväksy ja nyt voimme asialle tehdä jotain rakentavaa.
Noudatatko muissakin omissa asioissasi vanhaa venäläistä sananlaskua, että minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa? Ei Petsamon, Karjalan ja muun pakkoluovutetun alueen anastaminen ole mihinkään muuttunut, kyse on edelleen ryöstöstä ja väkivallan käytöstä.
Haukut win-win -esitystä kömpelöksi. Olisikos sinulla joke parempi ehdotus? Joku muu kuin liturgisten valheiden jatkaminen vuosikymmenestä toiseen?
En kannata puisevia, enkä kömpelöitä ja joustamattomia toimia. Jos suhteet ovat oivalliset, niin asioista voidaan puhua suoraan niiden omilla nimillä loukkaamatta toista osapuolta. Jos ne ovat vain liturgisesti ja valehdellen hyvät, ei voida puhua suoraan.
Avainsanat palautuksen, kuten kaiken muunkin kanssakäymisen osalta, ovat: luottamus, totuudellisuus ja win-win. Luonnollisesti asiallisuus ja rauhanomaisuus liittyvät aina näihin asioihin.
Sinun kannattanee myös perehtyä siihen, miten venäläiset käyttävät hyväksi ns. hyväntahtoisia hölmöjä. Niitähän Suomen poliittisessa johdossa on riittänyt viime vuosikymmeninä.
Kommentoin vielä tätä mainintaasi: "Kenen ajattelit voivan onnistua Halosta paremmin presidenttinä? Niinistönkö NATO:n kannattajana? Entä Soinin?"
Kuka tahansa presidenttiehdokkaista onnistuu vähintään yhtä hyvin kuin Halonen. Eihän Halonen ole saanut mitään aikaiseksi. Mitkä ovat ne kiitosta ansaitsevat teot, mitä hän on Suomen hyväksi - siis SUOMEN hyväksi - saanut aikaan kausillaan?
Rima on siten erittäin alhaalla, eikä "onnistuminen yhtä hyvin" edellytä mitään muuta kuin poliittisen liturgian jatkamista ja suomalaisten oikeuksien ja etujen unohtamista. - Aivan kuin EU-politiikassakin on nyt tapahtunut.
Veikko Saksi kirjoittelee:
"Väitteesi voi ilmaista käänteisesti: Valehtelemalla, imartelemalla ja tyhjänpäiväisiä puhumalla tehdään oikeaa ulkopolitiikkaa."
No vihdoinkin Saksi alkaa tajuta jotain olennaista reaalipolitiikan lainalaisuuksista.
Jussi Jalonen 3.1.2012 02:28. Ns. reaalipolitiikka kuoli ja haudattiin NL:n romahtamisen yhteydessä. Se oli hyvin selvä viesti suomalaisillekin "reaalipoliitikoille", ettei heidän kuvitelmissaan ollut mitään realistiikkaa. Sen reaalipolitiikan voi lukea esim. Väyrysen väitöskirjasta, jossa hän uskoi NL:n ikuiseen olemassaoloon.
Kommenttisi jäi hyvin epäselväksi. Ehkä selvennät, mitä tarkoitat minun tajuamisellani? Tarkoitatko, että sinä kannatat valehtelua? Liturgian monipuolista käyttöä? Väkivaltaa? Väkivallalla uhkaamista? Kansainvälisten sopimusten rikkomista? Kahdenvälisten sopimusten rikkomista?
Väite, että jotakin reaaalipolitiikasta kuoli Neuvostoliiton lopahtaessa, ei varsinaisesti pidä paikkaansa. Venäjä on edelleen suunnilleen yhtä kuollettava voima sille taholle, joka kävisi sitä vastaan poliittisesti ja asein.
Veikko Saksi,
palaan vastaamaan myöhemmin. Arkiasiat kutsuvat.Kiitos kun tulitte keskustelemaan asiasta!
3.1.2012 00:27 Veikko Saksi,hei!
Vastaan : niin kuin kerroin kirjoituksessani, että lainasin asiantuntijoitten mielipidettä, joten tämä sanominen > "Presidentti Tarja Halosen pian päättyvän kauden merkittävin työsarka on kiistatta ollut suhteiden hoito Venäjään ja sen johtajiin. Siinä presidentti on myös onnistunut hyvin." kuuluu Helsingin yliopiston alaisen Aleksanteri-instituutin johtajalle Markku Kiviselle. Kuten tiedämme instituutti on erikoistunut Venäjän ja Itäisen Euroopan tutkimukseen,joten luotan siihen, että tutkimukset ovat oikeat, eli puolueettomat ja heillä on tietenkin enemmän tietoa asioista kuin minulla.
Olet oikeassa, että olen kiinnittänyt huomiota vain ulkoisiin asioihiin, eli presidentti Halosen liikkumista Venäjälle ja hänen tapaamisiin Putinin ja Medvedevin kanssa. Eihän sisäisiä asioita minulle kukaan kerrokaan.Kansa päättää asioista siten miten media tuo esille.
Sen lisäksi otin huomioon myös ulkoministerin niin Stubbin kuin Tuomiojan lausumat Suomen ja Venäjän välisistä suhteista, jossa oli aina vain myönteistä sanomista, ettei mitään ongelmia maitten välisissä suhteissa.
Tällaista aktiivista yhteytä Venäjän johtoon ei näkynyt edelliseltä presidentti Ahtisaarelta.
Taas lainaan Markku Kivista tähän : " Kivinen näkee Halosen Venäjä-suhteiden hoidossa selkeän eron suhteessa Martti Ahtisaareen. Kivisen mielestä edelisellä presidentillä ei ollut mitään erityistä Venäjä-politiikkaa.",
- eli pitäisikö aliarvioida Aleksanteri-instituutin tutkimuksia?
Jos olen väärässä, niin ehkä minussa istuu vielä "neuvostoliittolainen", joka uskoo auktoriteettiin ja kunnioittaa maanjohtajaa, kuka hän sitten olisikaan!
Ei vastakohta kaavalle, jota noudatat ole se, miksi sen nyt sanot. Tietänet, että politiikassa joudutaan tekemään hirmusti kompromisseja.
Politiikka voisi onnistuakin suoralla kursailemattomalla tavalla - mikäli olisimme tasavertaiset neuvottelijat (maan koko ja aseistuksen paino). Emme ole.
Luonnollisesti politiikassa joudutaan tekemään kompromisseja. Mutta muuttuuko ryöstö lailliseksi toiminnaksi, kun sitä kauniisti silotellaan?
Jos sinulta ryöstetään vääryydellä vaikkapa asunto ja auto, niin teetkö kompromissin ja sovit, että jos vaikka sen auton palautat, niin kyllä sopii se asunto pitää?
Miksi Suomi ja Venäjä eivät ole tasaveroisia neuvottelukumppaneita? Siksi, että suomalaisilla politiikoilla on alistuva, alamainen asenne. Niin näyttää olevan sinullakin. Tämä alistuvuus on tullut esille Kataisen ja Urpilaisen EU-toimissakin hyvin selvästi, vaikka nyt ollaan niin kovasti terhakkaa.
Venäjällä on atomiase, jonka käyttäminen on sille yhtä vaarallista kuin kohteellekin. Muutoin Venäjä on sotilaallisesti edelleen alennustilassa. Ei Suomikaan ole millään lailla vahva. Aika merkittävä "kiitos" siitä kuuluu Violan kehumalle presidentille eli ylipäällikölle, joka on vienyt Suomen puolutuskykyä alaspäin.
En minä ehdota mitään kursailematonta käyttäytymistä. Asiat voidaan ilmaista suoraan asiallisesti ja kohteliaasti. Mutta sanopa se, mikä voittaa win-win -asenteen? Oletko todella sitä mieltä, että siitä tulee win-lose -tilanne?
Entäs mikä siitä tulee, kun valmiiksi on lose-asenne, oikeastaan lose-lose -asenne? Siinä häviävät molemmat osapuolet. Jos vaivaudut miettimään win-win -asennetta vähän pitemmälle, havaitset sen olevan käytännössä ehdoton edellytys tärkeän sopimuksen syntymiselle - ellei toinen osapuoli käytä väkivaltaa tai sillä uhkaamista.
Miten kävi mm. Pariisin rauhansopimuksessa? Pyrkikö NL siinä win-win -tilanteeseen? Ei pyrkinyt. Saavuttiko se win-lose -tilanteen, jossa NL olisi ollut se win? Saavutti vain lyhyellä tähtäyksellä. Pitemmällä tähtäyksellä NL oli suuri lose. Niin suuri, että se lopulta luhistui.
Venäjä kulkee samaa ylimielistä tietä kuin NL. Suomen päättäjien olisi syytä alkaa perehtyä palautusasiaan, koska se on Venäjän romahduksen jälkeen ainoa muoto, josta saadaan muodostumaan win-win -tilanne molemmille osapuolille. Ennen kuin tyrmäät ajatuksen, mieti sitä laajemmin.
Et vastannut muutoinkaan kommentteihini, koska sinun on ilmeisesti erittäin vaikea vastata olemalla eri mieltä kanssani - jos tahdot olla rehellinen.
Veikko Saksi: "Minun skenaarioni lähtee aidosta luottamuksesta. Kun sitä ei ole, se haittaa erittäin paljon toimintaa. Senhän näkee Venäjän tilanteesta joka ainoa päivä. Kukaan ei luota siihen, eikä ole syytäkään, koska Venäjä ei ole tehnyt luottamusta herättäviä toimenpiteitä."
-Tässä on nyt edelleen pahanlaatuinen ristiriita. Jos katsot, että Venäjä on oma-aloitteisesti vienyt luottamusta meiltä tai muualta, miten ihmeessä voit kuvitella meidän voivan palauttaa tätä luottamusta yksipuolisesti? Ottamalla itsepintaisesti yhä huonontuvissa suhteissa esiin Karjala-kysymystä?
Heh, aika hauska kysymys. Sinä odotat, että ME eli Suomi luo luottamuksen.
Eihän se ole mitenkään mahdollista. Ei uhri voi koskaan palauttaa rikottua luottamusta. VAIN se osapuoli, joka on rikkonut luottamuksen voi sen palauttaa. Ei liturgialla, vaan ainoastaan luottamusta herättävillä toimenpiteillä.
Muisteles vaikka sitä, miten paljon NL sai positiivista imagoa aikaan maailmalla, kun se palautti etuajassa Porkkalan alueen.
Lopputoteamuksessasi kehotat siten edelleen jatkamaan ja ylläpitämään valheellista liturgiaa. Mitä sillä lopulta saavutetaan? Milloin Venäjä on osoittanut, että se kunnioittaa alistuvaa ja sitä hyvittelevää osapuolta? Ei koskaan. Mutta kyllä se käyttää oikein tehokkaasti hyväksi.
Ja ettei sinun tarvitse sanoa, että minä nyt vaadin kovia keinoja ja ristiriitojen lisäämistä, en vaadi. Mutta totean, että vain aidot ja rehelliset suhteet voivat muodostua aidosti luottamuksellisiksi ja sitä kautta molemmille osapuolille kaikkein parhaiksi.
En hauku win-win-ajatusta, vaan hyvän ajatuksen karikolle käyntiä, mikäli ajatuksen nostovoimana on kuitenkin pystyyn kuollut ulkopolitiikka (vertaa Puolan edesmennyt hallinto, joka syöksyi Katynin kentälle - en siis nyt tarkoita tässä että he kuolivat, vaan että Puolan silloinen johto oli erittäin revanssihenkinen). Revanssihengessä emme hae mitään Karjaloita takaisin.
Revanssihenki on sinun käsityksesi asiasta. Minun mielestäni omista oikeuksista kiinni pitäminen ei ole revansismia missään muodoissaan.
Jotenkin sinä nyt laitat asiat päälaelleen. Kun hakee oikeutta, se on mielestäsi revansismia. Kun ryöstää ja käyttää väkivaltaa, se on mielestäsi hyväksyttävää tai sitä pitää ainakin liturgisesti hyväksyä vuosikymmenestä toiseen.
Jos lähtökohtasi hyväksyttäisiin, kaikki kansainväliset ja kahdenkeskiset sopimukset olisivat mitättömiä. Nehän olisivat aina revanssismia.
Viimeisiin kappaleisiin sanoisin vain, että en ollenkaan usko, että suhteet voivat olla oivalliset, jollei suhteet ole sitä aidosti myös meiltä päin.
Ei tarvitse olla hyväntahtoinen hölmö, mutta eräänlaista pokeria tämä vaatisi. Voi olla, ettemme saa Karjalaa takaisin. On varsin epäselvää, voimmeko oikeastaan vaatiakaan sitä.
Hyvä niin. Valheellinen ei ole aito.
Sinusta on epäselvää, voiko Suomi edes vaatia pakkoluovutettuja alueita takaisin. Voi vaatia. Ehdotan, että jonain joutopäivänäsi luet Karjalan ja Petsamon palautus -kirjan. Siinä on käsitelty asiaan liittyvät kaikki kansainväliset sekä Suomen ja NL:n väliset sopimukset.
Väkivaltasopimukset eivät ole hyväksyttäviä, eikä niitä pidä hyväksyä. Rauhansopimukset poikkeavat luonteeltaan tavallisista sopimuksista. Rauhansopimus on voimassa ja kansainvälistä sopimusoikeutta, vaikka se perustuisikin väkivaltaan.
Mutta olosuhteiden muututtua rauhansopimukseen voidaan aina palata ja vaatia neuvotteluja sen ehtojen uudelleenkäsittelystä. Tämän asian on todennut erittäin selkeästi mm. Suomen ehkä tunnetuin ja asiaan perehtynein kansainvälisen juridiikan asiantuntija.
Palautuksen lisäksi on kyse restituutiosta eli evakkojen omaisuuden palautuksesta. Se on vielä selvempi asia kuin aluepalautus. Sen asian tutkimisen voit aloittaa vaikkapa Haagin sopimuksista.
"Noudatatko muissakin omissa asioissasi vanhaa venäläistä sananlaskua, että minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa? Ei Petsamon, Karjalan ja muun pakkoluovutetun alueen anastaminen ole mihinkään muuttunut, kyse on edelleen ryöstöstä ja väkivallan käytöstä."
-Miten ehdottaisit? Minkä neuvon suomalaiselle presidentille/neuvottelijalle antaisit? Että "kyse oli ryöstöstä - antakaa se meille takaisin, niin että molemmat voitetaan." ?
Olkoon vaikka kuinka asioita omilla nimillään - ei toimi, Veikko Saksi.
Voi Sylvi ja seitsemäntoista rosmoa. Kuka ihmeen neuvottelija noin kökkö olisi, että ensimmäiseksi täräyttäisi, että Karjalan ottaminen oli ryöstö, antakaa se meille takaisin? Älä nyt aikuinen mies viitsi ihan hassuja edes heittää.
Ensimmäinen vaihe on se, että Suomen poliittiset päättäjät aivan ensimmäiseksi perehtyvät tähän kysymysalueeseen. Joka ainoa heistä tietää Karjalan palautuskysymyksen, yksikään heistä ei hallitse asiaa. Se on todettu ja mm. eräiden suurlähettiläiden toimesta selvästi sanottu.
Toinen vaihe on sellaisen suunnitelman tekeminen, joka noudattaa rauhanomaisuuden, luottamuksen rakentamisen ja win-win -periaatteen täyttämistä. Sen jälkeen on aika neuvotella asiasta Suomen valtiokumppanien kanssa. Suomi on EU:n jäsen, joten asiasta on syytä keskustella EU:n kanssa.
Vasta sen jälkeen on vuorossa esityksen tekeminen Venäjälle. Ei neuvotteluun pidä lähteä suin päin asiaa selvittämättä ja kokonaisuutta varmistamatta.
Mutta jo pelkästään faktojen ymmärtämiseksi tarvitaan syvää asiaan perehtymistä. Siksi en ole edes esittänyt, että Suomen pitäisi tehdä Venäjälle aloite Karjalan palautuksesta, koska Suomen valtionhallinto ei ole siihen valmis.
Jos olet vaivautunut joskus lukemaan tekstejäni, kritiikkini kohteena on ensisijaisesti ollut Suomen poliittinen valtionhallinto, koska se toimii vastoin kansainvälisiä sopimuksia ja lakeja - suomalaisten ja Suomen tappioksi. Kritisoin kyllä Venäjää, koska se on naapurimaamme ja olisi aika oppia jotain sen toimintatavoista ja tavoitteista.
Joten voin todeta, että kritiikkisi ampui ohitse.
Ei tietenkään sitä sanoisi noin (tein kärjistetyn esimerkin), mutta hänen kaikki muu kanssakäymisensä vesittäisi muun.
Esität nyt itse jotenkin niin, että meidän ei tarvitse tehdä aloitetta luottamuksellisuuden palauttamiseksi, mutta että katsot, että voimme aina vaatia Karjalan palauttamista. Sehän on kuin lapsen suusta. Ja ihan todellako oletat, että se noin palautetaan meille? Että me muistamme aina vaatia ja muistuttaa siitä? Mutta että muuten emme pane tikkua ristiin suhteiden ylläpitämiseksi?
3.1.2012 02:02 Teemu Roni. Miten niin vesittäisi? Asiallinen ja diplomaattinen käytös on aina paikallaan. Pitää osata käyttäytyä kuin sivistynyt ihminen käyttäytyy. Sivistynyt ja fiksu ihminen ei valehtele, ei puhu liturgiaa, mutta ei myöskään reuhaa tai ole aggressiivinen.
Kanssakäymisellä on paljon enemmän dimensoita kuin suomalainen alistuva ja ennalta häviävä asenne. Suomalaisethan ovat ennakolta "päättäneet", ettei Venäjä ikinä anna Karjalaa takaisin. Mitä enemmän sellaista järjetöntä asennetta harjoittaa, sitä varmemmin se toteutuu.
3.1.2012 02:05 Teemu Roni - lisäyksesi. Aivan, miten uhri palauttaa luottamuksen? Polvillaan rukoilleen? Lisää tyhjänpäiväistä ja valheellista liturgiaa esittäen?
Tietysti Suomella on oikeus vaatia koko pakkoluovutetun alueen palauttamista. Totta kai. Vai joko sinä taas hyväksyt väkivallan ja sillä uhkaamisen?
Vaivaudu lukemaan tekstini kohdasta "3.1.2012 01:52 Veikko Saksi". Se kertoo sinulle prosessin pääpiirteissäin, olit sen jo unohtanut.
Eihän Karjalan palautus ole ainoa Suomen ja Venäjän välinen asia. Niitä on läjäpäin. Onhan meillä 1 300 km yhteistä rajaa. Joten meillä on paljon asioita, joista keskustella Venäjän kanssa.
Mikään kahdenvälinen suhde ei tule hyväksi, ellei molemmilla ole siihen tahtoa. Mikään suhde ei tule aidosti hyväksi, ellei se perustu luottamukseen ja rehellisyyteen. Siinä kummallakin osapuolella on paljon oppimista.
Ei hyödytä, että yrität kärjistää ja esittää, että katson Suomen ja Venäjän välisiä suhteita vain yhden asian näkökulmasta. Se on hyvin nai'ivi lähtökohta.
Miksi sitten kirjoitan pääasiassa Petsamon, Karjalan ja muiden Suomelta pakkoluovutettujen alueitten palautuksesta. Siksi, että katson missiokseni sen erittäin tärkeän asian esillä pitämisen. Se on myöskin suurin kysymys siihen, että Suomen ja Venäjän välisistä suhteista voi tulla luonnollisesti ja rehellisesti avoimet ja luottamukselliset. Siihen pitää pyrkiä.
En ollenkaan kannata ajatusta, että suhtaudutaan Venäjään alistuneesti, vaan pikemminkin niin, että alistuneen härän lailla; annamme ajan kulua ja kärsimme sen.
Niin, se 70 vuotta alistuneisuutta ei näytä riittävän sinulle. Ymmärtääkseni vain masokisti haluaa kärsiä. Ilmeisesti riittävä määrä suomalaisia ja erityisesti suomalaisia poliittisia johtajia sitten on masokisteja, koska he haluavat nykyisen tilan jatkuvan.
4.1.2012 01:16 Teemu Roni. Niin, kukin haluaa taaplata tyylillään. Sinä olet mielummin masokisti. Minä en halua olla masokisti enkä idootti. Muolemmat ovat huonoja määritelmiä.
Etkö ymmärrä Saksi sitä, että olemalla ehdoton diplomatiassa, ei saa neuvottelutuloksia aikaan ihminen (vaikka sitten presidentti), jolta puuttuu persoonallisuus.
Yllä olevakin viestisi on aika epäselvä ja käsitettävissä ainakin kahdella tavalla. Ymmärrän kyllä, että kun sinulta puuttuvat fakta-argumentit palautuksen kieltämiseksi, tuot esille diplomatian ehdottomuutta tai persoonallisuutta. Ilman aitoa persoonallisuutta ja jonkin sortin karismaa ei juurikaan saada tuloksia aikaan. MOT.
Haloselta ei sinänsä persoonallisuutta puutu. Se persoonallisuus ei vain toimi Venäjän ja sen johtajien kanssa Suomen kannalta positiivisesti. Se on mielistelevää ja alistuvaa persoonallisuutta, joka sitten muuttuu helposti äksyilyksi oman väen keskuudessa.
Niin ongelmallinen ja vaikeasti arvioitavissa kuin Kekkonen olikin, hän oli persoonallisuus ja vahva tekijä NL:n kanssa. Antautuiko Kekkonen Karjala-kysymyksessä Halosen tavoin etukäteen? Ei, ei etukäteen, ei jälkikäteen. Hän etsi jatkuvasti ratkaisua asiaan.
Nyt tilanne on paljon parempi kuin silloin. NL:oa ei ole. Koivisto tahallaan menetti mahtavan mahdollisuuden päästä neuvottelemaan palautusasiasta.
Halonen ei taas kykene koko asiaa ottamaan esille jo pelkästään taustansa vuoksi. Eikä luonnollisesti haluakaan. Sehän "turmelisi" hänen kunnon sosialistin, NL:n tukijan ja DDR:n tunnustamiskomitean varapuheenjohtajan imagonsa.
Viola Heistosen otsikossa mainittu asia, "Tarja Halonen on hyvä presitentti", toteutuu vain siten kuin presidentti Martti Ahtisaarellekin, että arvostus tulee tekojen kautta presidenttiyden jälkeen.
Tarja Halosen presidenttikaudet ovat yhtä kehnoja kuin oli Ahtisaarenkin toimet presidenttinä.
Kauppamatkustajana Ahtisaari oli paljon ahkerampi kuin Halonen. Kirja- ja mukikauppias Paavo Väyrynen voisi yltää presidenttinä Ahtisaaren kilometreihin maailmalla.
Tarja Halosen on siis ansaittava kunnioituksensa kuten teki Martti Ahtisaari.
Itse arvostan Martti Ahtisarta demaripresidenteistä eniten. Hän on omassa luokassaan verrattuna muihin.
Heikki Mäntynen,
- kun nyt puhutaan hieman Suomen ja Venäjän välisistä suhteista, niin mitä mielestänne teki presidentti Martti Ahtisaari täälle saralle?
Olin Suomessa jo Martti Ahtisaaren kaudella, mutten muista että hän olisi ollut jotenkin aktiivinen Venäjään päin?, niin kuin presidentti Tarja Halonen? Vai pettääkö muistiini?
Tykkäsin tästä Heistosen kirjoituksesta. En erityisesti tykkää Halosesta, mutta kirjoituksen myönteisyys on mukava poikkeus epäkohtakeskeisiin kirjoituksiin nähden, mitä nyt Halosestakin on kirjoitettu. Onhan minussa tietenkin vähän sitä vanhan linjan vikaa, että esivaltaa on syytä kunnioittaa. Jos vaikka hevonen on nimitetty konsuliksi, niin toki pidän tuota hevosta arvossa.
Ja hyvää kirjoituksessa on mielestäni myös se, että siinä tulee luullakseni vähän näkyviin naapurinäkökulmakin. Viittaan kirjoittajan hyvään tai vähintäänkin pitkään kokemukseen suuresta naapurimaastamme. Eikäpä ole sattunut silmiini, että venäläiset varsin olisivat Halosta haukkuneet. Virolaisethan tekivät juuri pilaa, mutta sekin pitänee kuitata huumorilla eikä henkilökohtaisuutena.
Niin että itse asiasta olen jonkin verran eri mieltä. Ei Venäjä eikä mikään muukaan valtio ole miehittänyt Suomea Halosen aikana, joten ulkopolitiikkamme on ollut ainakin vähimmäistason täyttävää. Mutta kuten Halosen jäähyväispuhe antaa ymmärtää, hänen ajamissaan asioissa tilanne on vain huonontunut. Näin ainakin käsitin puheen:
http://leskinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/92802-yllattiko-luonnonvoima-de...
Risto Jääskeläinen,
kiitos kommenttistanne!
Ei se haittaa, etette tykkää Heistosesta erityisesti ( en olekaan täällä anelemassa itselleni tykkäämistä, vaikka hyvähän se on jos joku tykkää!) mutta pää-asia onkin, että tykkäätte kirjoituksesta!
Mielestäni presidentti Halosen puheesta heijastuu hieman epäonnistuminen, vaikka siitä ei puhuta. Ehkä ajatukset ja tavoitteet Tasavallan presidentillä olivat korkeammat, mutta jäivät toteuttamatta!?
Oli miten oli sanotaan, mutta mielestäni jälkikäteen( ei sekän hetki ole vielä koittanut)lähteä törkeästi haukkumaan vielä virassa olevaa presidenttia ei anna hyvää kuvaa Suomesta myös maailmalle!
Tuo virolaisten tekemä video on mielestäni myös huonoa mautonta huumoria. Miksi päähahmoksi on otettu Suomen presidentti?!
Periaatteessa en voisi kuvitella, että nyt venäläiset tekisivät samaan tyyppisen videon Suomen presidentistä, vaikka omaa niin presidenttiä kuin pääministeriäkin kritisoivat rajusti ainakin netti-videoissa.
2.1.2012 23:01 Teemu Tilæus kirjoitti : "Väyrysellä on eniten ulkopoliittista kokemusta. Väyrynen myös tietää, missä Suomi maantieteellisesti sijaitsee.",
- olen samaa mieltä tohtori Väyrysestä!
Kyllähän Väyrysellä kokemusta on, mutta siinä on aivan liikaa mukana KGB-vaiheen kokemusta, jota Suomen presidentillä ei pidä olla. Itsensä muuttanut Väyrynen on kyllä hauska tyyppi.
Lipposella on myös aika huonot "suositukset" itänaapurin suunnalta. Oli jokseenkin karmeaa kuulla, että Suomen entisestä pääministeristä tuli suuren venäläisen Gazpromin tytäryhtiön konsultti. Tulos on kaikkien nähtävillä.
3.1.2012 20:14 Veikko Saksi kirjoitti : "Kyllähän Väyrysellä kokemusta on, mutta siinä on aivan liikaa mukana KGB-vaiheen kokemusta, jota Suomen presidentillä ei pidä olla.",
- mielestäni päinvastoin, jos on KGB-n vaiheen kokemusta, niin ehkä helpompi on löytää yhteisymmärrystä naapurimaan johtajien kanssa!
Ehkä Lippostakin auttoi KGB-n vaiheen kokemus päästä venäläisen Gazpromin tytäryhtiön konsultiksi? En tiedä, tuli vain mieleen.
4.1.2012 01:13 Viola Heistonen. Eihän siinä mitään, mutta KGB-kokemus tarkoitti samalla alistuneisuutta Neuvostoliiton tahtoon ja sen etujen ajamista. Ei sellainen sovi Suomen presidentille. Jätetään se homma Venäjän presidentille.
Yhteisymmärrys on kyllä löydetty, mutta sekään ei aja Suomen etuja ja oikeuksia, koska yhteisymmärrys on Venäjän ymmärrys. Kun toinen osapuoli on alistaja ja toinen alistuva, syntyy epätasapainoinen yhteisymmärrys.
Ajatteles vähän Lipposen roolia. Hän oli Suomen pääministeri. Hän tiesti kaikki Suomen salaisuudet ja prosessit. Minusta on maanpetollista hommaa, että sen jälkeen ryhdytään vieraan valtion yhtiön konsultiksi. Totta kai Lipposen KGB-yhteydet auttoivat ja pääministeriys. Mutta kumpikaan ei ole tippaakaan hyväksi Suomelle.
Viola, ei Suomessa suomalaisten poliittisten johtajien pidä ensisijaisesti katsoa toisten etua, vaan suomalaisten oikeuksia ja etuja.
Hyvät valtiosuhteet Suomen ja Venäjän välillä pitää olla ja niistä pitää tietysti jatkuvasti huolehtia, oli presidenttinä kuka tahansa. Mutta tämän virallisenkuuloisen ja normaalin tilan taustalla on kuitenkin ongelmiakin.
Vääryyksien korjaaminen ja toistaiseksi pakkoluovutettujen alueiden palauttaminen Suomelle on yksi asia, josta on voitava puhua avoimesti ja myös maiden kansalaisten tasolla. Paljosta muustakin on alettu Euroopassa puhua ja hoitaa niitä syviä haavoja, jotka edelleen oirehtivat II maailmansodan ja mm. Molotov-Ribbentrop -paktin jäljiltä.
Keskusteluketjussa on käyty läpi monta tärkeää asiaa, kiitos!
Muuten, hiljattain kahteenkin otteeseen YLE:n tv-kanavalla nähty Arvo Tuomisen "Äänisen vettä" oli tasapainoinen historiakatsaustenkin osalta. Arkojakin asioita käsiteltiin, mitenkään turhia revittelemättä. Sota tuomittiin turhana.
Sami Määttä,
olette niin oikeassa siinä, että maittemme hyvistä suhteistä on tarpeen pitää hyvää huolta, olisiko sitten presidenttinä kuka tahansa!
Taustalla onkin paljon ongelmia, joita on nostettu esille täällä Puheenvuoro palstallakin kansan kesken ja, nimenomaan niistä vääryyksistä,jotka kohdistuivat Suomea kohti Neuvostoliiton toimesta.
Me, sieltä muuttaneet, joudumme kantamaan harteillamme sitä raskasta taakkaa, joka on jäänyt molempien kansojen mieleen ja joka laahaa perässämme ja rasittaa suomalaisten ja venäläisten välisiä suhteita tällä Suomessa ruohonjuuren tasolla, vaikka meillä henkilökohtaiseti ei ollut mitään tekemistä niitten maitten välisien sotien kanssa, jotka tapahtuivat vuosia sitten.
Mutta virallinen Suomi ei ole aktiivinen nostamaan asiat avoimesti esille.
Siteeraan taas Aleksantei-instituutin johtajaa Markku Kivistä Uutisvuoksen kirjoituksesta : "Kivinen muistuttaa,ettei Venäjä edelleenekään ole integroitunut läntisiin rakenteisiin ja sillanrakennukselle olisi kysyntää. Halonen ja Suomi eivät ole olleet tässä prosessissa aktiivisia.",
-herääkin kysymys miksi ei olla aktiivisia niin kuin kansakin haluaisi?
3.1.2012 20:45 Risto Jääskeläinen kirjoitti." Heistonen: "Ei se haittaa, etette tykkää Heistosesta erityisesti ..."
Kiitän, vaikken mitään asiasta kirjoittanutkaan, päinvastoin pistin vielä suosituksenkin koko kirjoitukselle (-;
-anteeksi, jotenkin kiireessä "Halonen" ja "Heistonen" menivät sekaisiin, ehkä "enne" on se, että joskus Suomen presidenttinä saattaa olla joku "Heistonen"!
Kiitos suosituksesta! :-)
3.1.2012 11:15 Aimo Remes kirjoitti : "Tarkoitatko, että jos muutosta tapahtuu niin se voi olla vain parempaanpäin",
- kun puhutaan vain Venäjä-politiikasta, niin olen sitä mieltä, että vain yksi näistä presidentti-ehdokkaista voisi viedä asiat parempaan suuntaan, nimeä mainitsematta.
Uuden kirjan tiimoiltahan nyt näemme monenlaista arviota Tarja Halosesta presidenttinä, esimerkiksi keskustelussa http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/119126-kohukirja-maalaa-halosesta-vallan... -jutun jälkeen.
Sami Mättä,
-olen lukenut tuon uutisen ja yllättynyt siitä, että kirjassa on tuotu asia niinkin avoimesti ja voimakkaasti esille, vaikka periaatteessa vallantaistelu kuliissien takana on aina ollut ja tulee olemaan,mutta jotenkin tämä, että julki tuodaan asia vielä virassa olevasta presidentistä, jota suurempi osaa kansalaisista oli hyväksynyt siihen virkaan,tuntuu hieman oudolta, vaikka en osaa sanoa miksi?
Lieneekö tässä jo valtataistelu väylästä seuraavalle presidentille? En tiedä, tuli vain mieleeni. En ole seurannut vielä keskustelua, joka on syntynyt uutisesta.
4.1.2012 02:04 Veikko Saksi kirjoitti :
"Eihän siinä mitään, mutta KGB-kokemus tarkoitti samalla alistuneisuutta Neuvostoliiton tahtoon ja sen etujen ajamista. Ei sellainen sovi Suomen presidentille. Jätetään se homma Venäjän presidentille.",
- olen sitä mieltä,että KGB-kokemus auttaisi ehkä paremmin ymmärtämään ja löytämään kompromissi pöydän toisella puoleella muun maan istuvan neuvottelijan kanssa.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 82 kommenttia