Mitä jos oma lapsesi katoaa!
Kuvittele miltä tuntuu, kun oma lapsi katoaa!
Olen kirjoitellut Puheenvuorossa blogeja 29 vuotiaan kehitysvammaisen autistisen täysin puhumattoman orvoksi jääneen lapsenlapseni kohtalosta.
Olen ollut hänen rinnallaan tukemassa ja kasvattamassa hänen syntymästään asti, kunnes julma tuomarin ”kirves” erotti meidät kerta heitolla, jota säestivät valheellisin perustein ja perättömän ilmiannon avulla yksityisen toimintakeskuksen toiminnanjohtaja ja maistraatin henkikirjoittaja.
Se tapahtui 12.1.2009!
Siitä asti emme ole voineet tavata toisiamme vapaasti, jos mitenkään! Viimeisen kerran saimme nähdä toisiamme 22.11.2009 ja sen jälkeen ovet Raution toimintakeskukseen ovat olleet suljettu molempiin suuntiin kohdallamme!
Suomen kehitysvammahuollossa eristetään julmasti aikuisia kehitysvammaisia omaisistaan, monet kehitysvammaisten äidit, isät, sisaret, veljet, isoäidit ja isoisät tälläkin hetkellä kaipaavat vammaista omaistaan, jota kehitysvammahuolto, palvelukoti tai laitos ei anna heidän tavata.
Näenkö unta? Mikä maa ja mikä aikakausi? Merkitseekö Suomessa yksilö ja ihmishenki jotain? Vai olemmeko palaamassa Spartan tasolle tai ainakin Neuvostoliiton tapoihin kohdella toisin – ajattelijoita!? Taistelussani lapsenlapseni puolesta olen saanut kokea olevani järjestelmän pahin vihollinen.
Vapauttakaa lapsenlapseni!
Toivotan kaikille onnellista uutta vuotta !
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
http://www.uutisvuoksi.fi/Uutiset/2009/01/25/Raution+toimintakeskus+ep%E...
Eiköhän ole päivänselvää että tuon autistisen miehen etu on olla erillään mahdollisesta pahoinpitelijästään.
Ainahyan nää tarinet esitetään yksipoulisesti vai mmmiitä viola?
Arvoisa Jouni Haimi!
En ollut koskaan pahoinpitellyt lapsenlastani!
Ilmoitus Rauition toimintakeskuksesta meni poliisille puhelinsoitolla ja poliisikaan ei mennyt paikanpäälle todistamaan, että niin olisi käynyt, vaan pisti asian vireille!
Eikä kukaan koskaan kuvannut niitä mustelmia (lieneekö niitä ollutkaan?), joista minua yritettiin syyttää!Vaan terveyskeskuksen lääkäri antoi lausunnon, että Viola Heistonen pahoinpiteli lapsenlastaan omalla asunnollaan, vaikka sinä päivänä lapsenlastani ei ollut luonani ja lääkäristä puhumattakaan, että olisi ollut läsnä ja näkemässä!
Saatoin lapsenlapseni ihan siistinä ja tyytyväisenä toimintakeskukseen ja hoitaja todisti sen poliisikuulustelussa myöhemmin.
Kiitos kommenttistanne ja oikein hyvää uutta vuotta teille ja lähimmäisillenne!
Teon motiivit eri osapuolien näkökulmasta olivat mitkä?
Rauni Viren.
Toimintakeskuksen motiivi : saada kuviosta pois hankala omainen,koska epäilin diapam lääkkeen ylimääräisestä käytöstä ja esitin kirjallisen kysymyksen toiminnanjohtajalle ja sairaanhoitajalle. Vastausta en koskaan saanut. Siitä seurasi perätön ilmianto ja minulta vietiin edunvalvojuus.
Maistraatin motiivia en ymmärrä? Olin Vantaalla 17 vuotta lapsenapselleni oheishuoltaja/holhooja/edunvalvoja ja en saanut yhtäkään huomautusta Vantaan maistraatilta, että olisin toiminnut väärin, päinvastoin on olemassa lausunto, että asiat olin hoitannut moitteettomasti.
Minulta vietiin edunvalvojuus, mutta käräjätuomarin päätöksessä sanotaan, että syy ei ole siinä, että olisin sopimaton edunvalvojaksi, vaan vapautetaan edunvalvojuudesta erityisestä syystä.?? Piti ymmärtää, että syy on edunvalvojan ja toimintakeskuksen tulehtuneet välit.
Päätöksessä myös sanotaan, että kuitenkin isoäidillä on oikeus tavata lapsenlastansa ja jopa velvollisuus välittää virkaedunvalvojalle lapsenlapseni tahtoa. Virkaedunvalvoja ilmoitti, ettei tarvitse minun apua.
Sain syyttämättäjättämipäätöksen 22.11.2009 ja sen jälkeen ovet toimintakeskukseen sulkeutuivat totaalliseti kohdallamme!, vaikka pitäisi olla päinvastoin!?
Kiitos kommenntisatanne ja mukavaa tulevaa vuotta!
31.12.2011 13:57 Jouni Haimi kirjoitti : "Niinpä vankilatkin ovat täynnä syyttö,iä vankien omien kertomuksien mukaan....eri asia sitten uskooko noita juttuja vai ei",
-voit olla uskomatta tai ei! se on omaa asiasi!
Minä taistelen puolustuskyvyttömän lapsenlapseni puolesta! ja vaikka olen hävinnyt kaikissa tähän asti oikeuslaitosten ja viranomaisten edessä, silti en anna periksi, niin kauan kuin hengissä ja järjessä pysyn!
Vankilaankin pääsee tapaamaan vaikka olisi kuin paha rikollinen, mutta Raution toimintakeskukseen en pääse tapaamaan lapsenlastani, niin kuin myös oli käännytettty ovesta ulos hänen 98 vuotias isomummo (äitini), jota avustaja vei sinne pyötätuolissa. Hänellekään eivät näyttäneet lapsenlapsenlasta! Millaisethan moraaliset kriteerit vallitsevat tuossa muuten modernissa vammaisille tarkoitettu laitoksessa?
Suomi ei ole pystynyt ratifioimaan vuonna 2007 allekirjoittamaansa YK:n vammaissopimusta, koska vammaisten itsemääräämisoikeuden rajoituksia eli pakkokeinojen käyttöä koskeva lainsäädäntö ei ole vammaissopimuksen mukainen.
STM:ssä on istunut työryhmä jo pari vuotta pohtimassa itsemääräämisoikeuden rajoituksia koskevaa lainsäädäntöä, edellleen se tarvitsi lisäaikaa 2013 asti. Entinen EOA Riitta-Liisa Paunio vaati jo 1996 ensimmäisen kerran kehitysvammaisten pakkokeinojen uudelleen säätämistä, nyt kehitysvammalain (säädetty 1977) § 42 ns pakkokeino§ antaa lähes rajattomat oikeudet pakkokeinojen käytölle.
Onneksi muutamassa erityishuoltopiirissä kuten Etevassa ja Helsingin kaupungissa on laadittu omat tarkat säädökset pakkokeinojen käytölle.
Pakkokeinojen käyttö on kaikkein villeintä yksityisissä palvelukodeissa, joiden valvonta on täysin järjestämättä, ensi vuoden alusta yksityisiä sosiaalihuollon yksiköitä koskee omavalvonnan ohjeistukset.
Riittääkö omavalvonta, vai onko siinä laillistettu pukki kaalimaan vahdiksi.
Omaisvalvonta yhdessä järjestöjen kanssa, vastatoimien kiellolla, voisi ehkä selkeyttää tilannetta. Kynnys ryn VIA projekti on aloittamassa asumispalveluiden vertaisarviointia.
Lisäksi Suomeen pitäisi saada Ruotsin mallinmukainen Lex Sarah työntekijöiden ilmoitusvelvollisuus näkemästään asiakkaan huonosta kohtelusta, vanhuslakiin on esitetty vastaavaa ilmoitusvelvollisuutta. Suomessa ei helposti puututa työkaverin tekemisiin vaan suljetaan silmät
Yksityiset pienet yksiköt, erityisesti omaisten perustamat palvelukodit ovat helposti haavoittuvia yksiköitä. Omaiset eivät aina pysty ottamaan jämäkkää työnjohdollista otetta perustamissaan hoitokodeissa, vaan se valuu työntekijöille, jotka hanakasti kayttävät hyväkseen omaisten keskinäisiä riitoja ja hajoita ja hallitse menetelmällä syövät hankalat omaiset pois.
Yhdestä tällaisesta hoitokodista kertoi MTV 45 min.
Kehitysvammaisiin kohdistuneisiin pakkokeinoihin kuuluviksi ei yleensä mielletä ylilääkitystä ja tapaamisrajoituksia, vaan pakkokeinoksi mielletään vain lepositeet, turvavaatteet ja erilasiet pupupuvut ja turvahuoneisiin sulkemiset. Hoitolaitoksissa syntyneisiin mustelmiin ei puututa, koska pakkokeinoja käytettäessä, vaikka AVEKKIAkin käyttäisi jää aina jälkiä. Virkavalta puuttuu asiaan vasta siinä vaiheessa kun asiakas on menettänyt henkensä. Omaisjärjestöjen paheksuttua Ylisen ja Lehtimäen surmia, kaikkein eniten säälittiin muita työntekijöitä, joille tuli paha mieli syyllistämisestä.
Jos omainen kyseenalaistaa hoitolaitoksen toimintavat, asiakkaan kaltoin kohtelun tai puuttuu lääkitykseen, takuuvarmasti seurauksena on erilaisia sanktioita ja tapaamisrajoitteita, voipa tulla jopa syytteitä "mustelmista", joita kukaan ei ole nähnyt.
Tälläkin hetkellä esim Vantaalla muhii vastaavia omaisten ja työntekijöiden erimielisyyksiä hoidosta, lääkityksestä jne. ympäri Suomea tulee samanlaisia kokemuksia tapaamisrajoitteista Ihmisoikeudet vammaisten arkeen verkostolle fb.
------------------
Ihmisoikeudet vammaisten arkeen aktivistin julkilausuma
Vammaisiin kohdistetut pakkokeinot saatava sääntelyyn
Haluaako Kuntaliitto jatkaa häpeällistä käytäntöä?
”Kehitysvammaisiin kohdistettavien pakkokeinojen säätelemättömyys kehitysvammalain 42 §:ssä on Suomen lainsäädännön häpeäpilkku.” Näin totesi akatemiaprofessori Kaarlo Tuori VIA-projektin seminaarissa (vammaisten ihmisoikeudet asumisessa) 17.11.2011. YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen ratifiointi edellyttää häpeäpilkun poistamista. Pakkokeinojen säätelyä valmisteleva työryhmä on saanut lisäaikaa vuoteen 2013 asti tiettävästi Kuntaliiton jarrutuksen takia. Mitä merkitsevät ihmisoikeudet kuntatalouden kamreereille?
Vanhusten lääkintä on esillä, mutta …
Eduskunnan oikeusasiamies on todennut vanhustenhoidossa tapahtuvan ylilääkityksen olevan henkilökuntavajeesta johtuva ihmisoikeusloukkaus. Tästä huolimatta vanhuspalvelulakiin ei ole tulossa sitovia henkilökuntamitoituksia. Niitä ei edes yleisesti vaadita. Suurista toimijoista vain ammattijärjestö SuPer ja Tapaturma- ja sairausinvalidien liitto ovat niitä vaatineet.
Asuminen ja kemialliset pakkokeinot
Vammaisten lääkeasiat ovat tabu. Vammaisorganisaatioissa koko ongelman olemassaolo yleensä kielletään. Myönteisen poikkeuksen tekee Ihmisoikeudet vammaisten arkeen –verkosto. Kun kehitysvammainen tai autisti muuttaa kotoaan asumaan hoitokotiin, lääkkeet tulevat ”luonnostaan” kuvaan. Henkilökunnan ammattitaidolla tätä voitaisiin välttää, koska tiedetään lähes kaikkien käytöshäiriöiden johtuvan ympäristöstä. Kun jokainen asukas on yksilö, vaatii virikkeiden ja elämisen järjestäminen asuntolassa paneutumista. Paneutumisen sijaan kunta valitsee ostopalvelusopimusta tehdessään halvimman tarjouksen mukana - lääkkeet. Asumispalvelujen kilpailuttaminen vain hinnan perusteella pahentaa ongelmaa.
Monien asuntoloiden lääkehuolto ei toimi asiallisesti. Lääkäri kirjoittaa reseptit henkilökunnan toiveiden mukaan näkemättä potilasta. Koukuttava Diapam on usein toivelistalla. Omaisten rooli on asuntolan lääkeasioissa toinen kuin esimerkiksi psykiatrisessa sairaanhoidossa, missä omainen kutsutaan aina tarvittaessa hoitoneuvotteluun. Asuntolan henkilökunta kokee omaiset usein häiriöksi. Matalan ammattitaidon nimiin voi lukea tapauksen, jossa nukkuva asukas herätettiin unilääkkeen ottamista varten.
Kuntoutuskeskukset – mikä mättää?
Nämä entiset keskuslaitokset ovat asiantuntijakeskittymiä. Lääkityksen kehittäminen on merkittävä tehtävä, mutta onko kemiallisten pakkokeinojen säätelemättömyys ohjannut niitä liikaa. Kuntien tiukat budjetit varmasti ohjaavat niitä siinä kuin pelkkiä asumispalveluja tuottavia yhteisöjäkin.
Kuntoutuskeskuksissa voidaan pakkojuottaa kloraalihydraattia tarvittavana lääkkeenä alaikäisen vammaisen rauhoittamiseksi, vanhemmille kertomatta. Neuroleptien runsas ja useiden neuroleptien yhtäaikainen käyttö vie kuntoutumisen mahdollisuuden ja kognitiiviset kyvyt. Näitä käytettäessä voidaan puhua kemiallisesta lobotomiasta. Eikö kuntoutuskeskuksille sopisi paremmin vammaishuollon sellaisten toimintatapojen kehittäminen, mikä mahdollistaisi lääkkeiden käytön minimoinnin?
Professori Sirkka-Liisa Kivelä on todennut vanhusten ylilääkinnän seurauksena olevan suuremmat kustannukset kuin asianmukaista hoitoa toteuttamalla. Sama ajattelu toimii vammaisilla. Positiivisten muutosten aikaansaamien vaatii kemiallisten pakkokeinojen lainvoimaista sääntelyä.
Juha Kovanen
Ihmisoikeudet vammaisten arkeen verkosto ja FB
ihmisoikeudet.arkeen@gmail.com
www.facebook.com/ihmisoikeudet.vammaisten arkeen
http://lastentahden.blogspot.com/
http://sydänpaikaltaan.blogspot.com/
http://www.promerit.net/2011/03/unohdettu-isoaiti/
linkit edelliseen kirjoitukseeni
http://www.adressit.com/kehitysvammaisella_oltava_oikeus_tavata_laheisiaan
linkki ihmisoikeudet vammaisten arkeen perustamaan adressiin
Kiitos!
Pirkko Leskinen ja Juha Kovaneen!
Kirjoituksenne antaa paljon tietoa Puheenvuoron lukijoille niin vammaisten kuin vanhustenkin hoidosta Suomessa.
Lähes 4 vuotta käyn tukemassa äitiäni erässä palvelukeskuksessa, joten tiedän siitäkin asiata, että omaisten pitäisi valvoa sielläkin. Mutta kuitenkin äitini luonna pääsen käymään vaikka joka pääivä ja siitä olen kiitollinen hänen nykyisessä palvelukeskuksessa, mutta palaan vammaisten asioihin.
Se on todella häpeällistä Suomelle, ettei pysty ratifioimaan Yk:n vammaisten ihmisoikeuksia koskevaa sopimusta, koska kansallinen lainsäädäntö ei ole VIELÄ!!! sopimuksen vaatimalla tasolla, eikä sopimus ole siten Suomea sitova.
Tuo kamala pakkokeinopykälä §42, jonka mukaan " erityishuollossa olevan henkilön saadaan soveltaa pakkoa vain siinä määrin kuin erityishuollon järjestäminen tai toisen henkilön turvallisuus välttämättä vaatii",
antaa avoimet kädet hoitohenkilökunnalle kohdella kehitsvamaista miten tahansa ja vedota aina siihen, että "erityshuollon järjestäminen sitä vaatii".
Kasvatuksen, opetuksen ja kuntoutuksen nimissä tapahtuu paljon heidän perus-ja ihmisoikeuksia loukkaavaa kohtelua. Pakkotoimia käytännössä ovat, esim., lukitut ovet, fyysinen kiinnipitäminen ja eristäminen, sitominen, nöyryyttäminen monin tavoin ja rauhoittavilla - ja psyykelääkkeillä turruttaminen.
Ovien sulkeminen omaisilta tapahtuu myös tuon §42 pykälän vajrolla.
Kehitysvammaisten palveluja ja tukitoimia koskevista päätöksistä on yleensä valitusoikeus. Pakkokeinopykälästä §42 ei ole vaölitusoikeutta.
Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta teille ja lähiomaisillenne!
Laitoksissa kuolleille harvoin tehdään ruumiinavauksia, yleesä laitoksen lääkäri allekirjoittaa vanhuksen tai vammaisen kuolinsyyksi luonnollisen kuoleman. Ylisen laitoksessa ja Ylöjärven terveyskeskuksessa sattumalta syytetyn sukulaispojan insuliinimyrkytyksen jälkeen alettiin selvittää samaan aikaan sattuneita kuolemantapauksia ja jopa kaivettiin ruumita ylös.
Lehtimäen opistolla kuolleelle tytölle oli tehty ruumiinavaus ja Ylisen tapauksen jälkeen osattiin säiltötyistä näytteistä etsiä insuliinijäämiä, muuten tämäkin nuoren tytön yhtäkkinen kuolema olisi jäänyt selvittämättä.
Insuliinin tappava vaikutus on ollut kauan tiedossa, käytettiinhän insuliinisokkia yhtenä hoitokeinoja mielisairaitten hoidossa vielä 50 luvulle asti.
Helsingin vanhuspalveluissa tapahtuneet diapamsurmat tulivat ilmi myös sattumalta.
Kuinka paljon vammaisten ja vanhusten laitoksissa tapahtuneita surmia jää unholaan.
Omaiset ovat jopa vanhusten tai vammaisten läheisten äkillisten kuolemien jälkeen varovaisia esittämään edes epäilyjä. Yhtä varovaisia omaiset ovat puuttumaan vanhuksen tai vammaisen perheenjäsenen lääkityksiin, vaikka vanhuspuolella ylilääkitys onkin jo tiedostettu, kiitos prof Kivelän.
Usein näiden vammaisten tapaamisrajoitteiden takana on vammaisen turruttaminen lääkkeillä, jossa kunnossa vammaista ei haluta näyttää omaisille. Myös vanhuspuolella on otettu käyttöön tapaamisrajoitteet, jos omaiset liian "innokkasti" puuttuvat vanhempiensa tai isovanhempiensa hoidon tasoon.
Suurin osa vanhusten hoidosta ja vammaisten asumispalveluista toimii hyvin, mutta niin kauan kuin näitä vanhusten tai vammaisten kaltoin kohteluita tai heihin kohdistuneita ihmisoikeusloukkauksia tapahtuu, omaisten velvollisuus on taistella ja puolustaa läheistensa poikeutta hyvään hoitoon ja kohteluun.
Ehkä uusi vanhuslaki ja vammaislakien yhdistäminen tuo uusia resursseja ja uudenlaista toimintakulttuuria, jonka juurruttaminen toisi vanhusten ja vammaisten arvostuksen takaisin.
Prof Kivelän mottoa "kaikki maailman seniorit, liittykää yhteen" lainaten kehoittaisin vammaisten omaisia liittymään yhteen ja tukemaan toisiaan, on ikävää havaita kuinka yksin jätetään vaikeuksiin joutunut omainen.
Ehkä omaiset pelkäävät, että heillekin käy yhtä huonosti ja nöyrästi kumartavat mieluummin kehitysvammahuollon viranomaisia.
Useimmat vammaisjärjestöt, jotka saavat RAYn tukea ovat hampaattomia, eivätkä lähde puolustamaan yksittäistä vaikeuksiin joutunutta vammaista ja hänen omaisiaan. Järjestöille on tärkeämpää päästä kaikkiin pöytiin ja kumartaa joka suuntaan kuin laskeutua ruohonjuuritasolle vaikeavammaisen ihmisoikeuksien puolesta taistelemaan.
Ihmisoikeudet vammaisten arkeen perustamaa adressia " kehitysvammaisella oltava oikeus tavata omaisiaan" ovat lähteneet tukemaan 758 allekirjoittajan lisäksi Kynnys ry, Tikoteekki, Kehitysvammaisten tukiliitto ja Helsingin autismi- ja aspergeryhdistys.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 11 kommenttia