Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Omal maal, omal maal, omal kotimaal

OMAL MAAL

Omal maal, omal maal,
Omal kotimaal,
Missä saan rauhan sydämeen
Mä sinne kaipaan vain.

Ei tämä maa, oo oma maa,
Se ompi vieras maa,
Mun isänmaani Inkeri
Oi,sinne kaipaan vain

Jo täältä kohti maatamme
Luon mä katseni,
Siellä on monta ystävää,
Oi,sinne kaipaan vain.

Kohtako,kohtako
Loppuu taistelu,
Nyt kuuluu ”Nouse, Inkeri"
Sun päiväs koittaa jo. ?

 

Olen tehnyt ns. ”pesäeron” Neuvostoliiton kanssa ja asun paluuumuuttajana Suomessa. Mutta onko ”Tämä maa”, Se oma maa? Ei tämä maa ole oma maa, niin kuin laulussa sanotaan... Mun Isänmaani Inkeri mä sinne kaipaan vain!, mutta sitäkään ei ole enää olemassa. Ja ajat entiset ei koskaan enää palaa... Itkevä Inkeri on sydämessäni!

Inkerin maa on aikoinaan käsittänyt n. 55 000 neliökilometrin suuruisen alueen, joka sijoittuu maantieteellisesti alueelle, joka on Suomenlahden ja Laatokan järven välissä ja se kaartaa Suomenlahden etelärantaa yli 200 km pituisen vyöhykkeen ja ulottuu Karjalan kannakselle Rajajokeen asti.

Siellä asui suomensukuisia heimoja jo ajanlaskumme ensimmäisillä vuosisadoilla, mutta inkeriläiset ovat niiden suomalaisten ( savolaisten ja karjalaisten jälkeläisiä), joita Ruotsin suurvallan aikana 1600-1700 luvulla houkuteltiin Suomen ja Venäjän rajan alueelle asumaan ja turvaamaan valtakunnan etuja...

Inkerinmaan suotuisan strategisen sijainnin vuoksi monet suurvallat ovat pyrkineet saamaan alueen itselleen. Lähes joka vuosisadalla ruotsalaiset tai venäläiset sotajoukot tekivät hävitysretkiä inkerinmaalle tuhoten siellä asuvia suomalaisia. Useat heistä kuitenkin onnistuivat säilyttämään suomenkielen, suomalaisen identiteetin ja luterilaisen uskonnon.

Inkerin suomalaisia oli kaikkiaan noin 150 000. Pakkokollektivisoinnin ja Stalinin terrorin aikana vuosina 1929-1937 noin 45 000 inkeriläistä karkotettiin kotiseudultaan eri puolille Neuvostoliittoa ja 13 000 telotettiin ilman minkäänlaista syytä.

Lisäksi vuonna 1942 noin 30 000 evakuotiin rajavyöhykkeeltä muualle Neuvostoliiton alueelle.

Toisen maailmansodan aikana saksalaisten valloittaessa Inkerin maan, 63 000 inkerinsuomalaista siirrettiin Suomeen työvoimaksi. Suurin osa siirretyistä oli naisia 28 000 ja lapsia 22 000. Väestön siirtoa perusteltiin vielä veljeskansaideologialla. Inkeriläiset maahanmuuttajat työllistyivät tuolloin kohtuullisesti ja osallistuivat Suomen kotirintaman ylläpitoon.

Sodan päättyessä vuonna 1944 Stalin vaati inkeriläisten palauttamista ja Suomi palautti 56 000. Suurin osa tästä väestöstä telotettiin epäluotettavana ja karkotettiin muun muassa Kazakstaniin ja Siperiaan...

Gorbatsovin aikana olojen vapautuessa Inkerin suomalaisten kansallisuus henki pääsi heräämään ja Inkerin kirkkoa ja inkeriläisyyttä elvytettiin...

Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 jäljelle jääneiden inkerinsuomalaisten sallittiin muuttaa Suomeen. Paluumuutto järjestelmä sai alkunsa presidentti Mauno Koiviston lausumasta, jonka mukaan inkerinsuomalaisia pitäisi kohdella paluumuuttajina. Hän kertoi 10.4.1990 Ylen ajankohtaisen kakkosen haastattelussa, että inkeriläiset ovat suomalaisia ja heidät voidaan rinnastaa esimerkiksi Amerikan – ja Ruotsin suomalaisiin paluumuuttajiin.

Sunnuntai 6. helmikuuta 2011 Hs (Pekka Hakala) haastattelussa: ”Inkeriläiset ovat suomalaisia” , Koivisto sanoi ” Heidän esi-isänsä ovat aikoinaan Ruotsin vallantoimesta sinne siirrettyjä ja he ovat siellä monia kokeneet.”

Kummastuttaa hieman, että 1600-1700 luvulta inkeriläisten tarina kosketti Koivistoa niin, että hän päätti palauttaa suomalaisten jälkeläiset takaisiin Suomeen ja täällä tavalla maksaa kunniavelkaansa inkeriläisten kokemista kärsimyksistä!

Stalin vielä ei onnistunut, mutta loppurysäyksen InkerIn kansan tuhoamiselle teki demokraattinen Suomi ja rauhanomaisesti, koska näköjään silloisella Suomen presidentilla oli erikoinen ”suhde” Neuvostoliittoon.

Muun muassa, ”Komsomoljskaja Pravda” - lehdessä sanotaan... ”Presidentti Mauno Koivisto on yhä ehkä kiistanalaisin poliittinen hahmo Suomessa. Hän liittyi erityisen suhteen rakentamiseen Neuvostoliittoon". ( Комсомольская правда. Архив. Политика. )

Presidentti Mauno Koivisto hämmästelee väitettä, jonka mukaan inkeriläisten Suomeen muutto tehtiin Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun KGB:n aloitteesta, vaikka monet dokumentit viittaavat siihen, mutta kun ”kukaan ei muista mitään”, niin vaikea todistaa. Ja valhekin on joskus väline, jonka taakse on hyvä piiloutua, ettei totuus tulisi julki!

”Lapsikin” ymmärtäisi, ettei Suomella ollut minkäänlaista intressia saada takaisin ne Inkerin suomalaiset tai heistä jääneet rippeet, jotka vuonna 1944 Suomi lastasi junavaunuihin, ja ovet säppiin, ja kohti kuolemaa Neuvostoliittoon. Vielä tästä ”anteeksi pyytäminen ja kunniavelan maksaminen” sopisi Suomelle, mutta kääntää kasvot 1600-1700 luvulle tuntuu vähän yliampuvalta.

Väestönlaskentatilastoista selviä, että kun Neuvostoliitossa ja Baltian maissa oli vuonna 1939 124 496 suomalaista, niin vuonna 1989 oli enää 67 359 ( 57 137 ?) suomalaista! Siis suomenkielisten määrä koko Neuvostoliitossa väheni sotaa edeltäneestä ajasta yli 100 000, eli 81%!

Leningradin alueella oli vuonna 1989 17 302 inkerinsuomalaista. Nyt Suomeen muuttanut n. 30 000. . . ja paluumuuttojono on suljettu, mutta jonossa on vielä 10 000 henkilöä, joista arviolta 4 000-5 000 lopulta hakee oleskelulupaa.

Luvut kertovat itsestään…

Se mitä ei pystynyt tekemään edes Stalin, tuhoamaan Inkerin kansan, teki Suomen Valtio, sanoi Inkerin piispa Aarre Kuukauppi A-studio haastattelussa 27. 6. 2011 (Pasi Peiponen.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän veikkoluomi kuva
Veikko Luomi

Viola Heistosen kirjoitus valottaa niitä tapahtumia, joiden seurauksena suomalaisten ja suomensukuisten asuma-alueet ovat viimeisten sadan vuoden aikana siirtyneet Kannaksen suunnalla noin 200 km länteen, suurin piirtein Saaresta (Сарское Село, Царское Село, Пушкин) Ylä-Urpalan länsipuolelle.

Ajattelemisen aihetta?

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Veikko Luomi, "ajattelemisen aihetta" olisikin mutta historian tutkijat lähtevät liikkeelle etsimään arkistoista tähän asiaan liittyviä dokumentteja vuosien jälkeen kun tapahtumien silmiinäkijöitä enää ei ole.

Kuitenkin on nyt jo hieman kirjoitettu. Jäi mainitsemattakin lähteet :
Toivo Flink. Kotiin karkotettavaksi. Historiallisia tutkimuksia.
Suomalaisen kirjallisuuden seura/Kansallisarkisto.Helsinki.2010

Lassi Saresalo. Inkeri.Kertomus Inkerin kansoista ja kulttuureista. Tamperen museoiden julkaisuja.2000.

Прибалтийские финские народы. Составитель Мауно Йокипии.Издательство Атена.Ювяскюля.1995.
Ja tietenkin omat kokemukset ja tunteet olivat liikkeellä blogia kirjoittaessa.
Kiitos kommenttistanne!

Pertti Väänänen

Joo piispa on katera, kun Violakin karkasi Suomees.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Pertti Väänänen,eikös syntynyt muita aiheeseen liittyviä ajatuksia tai kysymyksiä, kuin katkeruus?
Viola "karkasi" Inkerin maalta, niin kuin monet muutkin meistä parempaa elämää etsimään, koska jokaisella "pienellä ihmisellä" oma paita on lähempänä pintaa, joten harva kukaan meistä ajatteli silloin koko Inkerinmaan tulevaisuutta."Ihmisaalto" vei meidät mukana kun niin helppo oli yhtäkkiä lähteä Neuvostoliitosta. Kiitos, kun piipahditte lukemaan kirjoitukseni.

Jarmo Linkosalo

Eli Koivisto pakotti inkeriläiset jättämään Inkerinmaan ja Stalinin troikan kammetessa Kannakselle 1944, 500 000 karjalaista jätti kotikontunsa ihan vapaaehtoisesti? Inkeriläisten paluumuuton osalta sillä ei tietysti ollut mitään merkitystä, että Suomessa oli palkkataso ehkä kymmenkertainen plus sosiaaliturvat. Varmaan löytyy kgb -papereita vaikka muille jakaa, mutta asettamalla Koivisto syypääksi, voidaan kgb:n ja Kremlin tekeleet hyvin unohtaa ja valkopyykätä. Eikö tämä kuullosta jonkin sortin Tukholma -syndrooman variaatiolta? Sitä on tosin ollu liikkeellä näissä sodan häviäjävaltioissa enemmänkin ja ympäri Euroopan.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Jarmo Linkosalo,
Ei Koivisto pakottanut "jättämään Inkerinmaan", vaan todennäköisesti "Koivisto oli pakotettu" tekemään niin ja Suomi ottamaan vastaan inkerinsuomalaiset.
Tutkija Toivo Flinkin kirjasta s.13-14 "Suojelupoliisin toimintaa esittelevässä uusimmassa tutkimuksessa inkeriläisten muutto Suomeen tuli esin Supoon silloisen päällikön Seppo Tiitisen ja KGB:n Helsingin silloisen päällikön Felix Karasevin tavatessa 2.kesäkuuta 1988. Tiitinen tiedusteli valtiojohdon näkemystä inkeriläisten suhteen. "Jos ovat valmiit antamaan muuttoluvan, annetaan tulla, vaikka olisi "mittatappioitakin", ovathan suomalaisia", kertoo Tiitinen Koiviston todenneen". Mittatappioita tulikin.
Jos ette ole sattuneet lukemaan " Inkeriläisten tarina kosketti" Hs sunnuntai 6.helmikuuta.2011 Pekka Hakala),niin suosittelisin.

Oikessa olette siinä, että palkkataso ja sosiaaliturva houkutteli kansaa, mutta kun niin ison joukon ihmisiä saadan vapaaehtoisesti muutto-liikkeelle, niin taustalla on muitakin syitä kuin pienen ihmisen tarpeet paranta oma elämän laatua.
En puolusta kgb:ta ja Kremlia, koska "heidän" tarkoitus olikin mielestäni tehdä etninen puhdistus ja saada ensisijaisesti rajavyöhykkeeltä pois suomenkielinen kansa.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

Kiitos Viola mielenkiintoisesta katsauksestasi.

Siitä käy ilmi "normaali" oman nuoruuden kaipuu, vaikka asuitkin silloisessa Neuvostoliitossa. Aika kultaa muistot ja Suomi tuntuu huonommalta. Tämä on hyvin ymmärrettävää.

Inkerinmaan suomensukuiset ovat kautta historian kokeneet hirvittävyyksiä. Maa on autioitunut esim, kun ortodoksit pakenivat itään ruotsalaisten pakkokäännytyksiä. Savon ja Karjalan kirkoissa houkuteltiin muuttamaan Inkerinmaalle mm maatilojen ja verovapauksien saamiseksi. Siis sinäkin olet kaiketi suomensukuinen.

Inkerin 150 000 inkeriläisestä karkoitettiin ja tapettiin ilman syytä noin 58 000 ja sota aikana evakuioitiin noin 30 000 muualle Neuvostoliittoon. Äkkiä laskien Inkerinmaalle jäi 62 000 henkeä. Sanoisimpa, että Neuvostoliitto teki kauhean suoneniskun pienelle kansalle.

Inkerinmaa jäi sotatoimialueeksi, jossa ihmisten on ollut aina hirvittävä elää. Neuvostoliiton puolella vallitsi valtava nälänhätä ja saksalaisten puolella siviilien olot olivat hirmuiset. Suomalaiset tulijat inkerikkojen apuun kahdella motiivilla: ensinnäkin hädänalaisista veljeskansaa täytyy auttaa ja toiseksi he helpottavat Suomesssa vallitsevaa työvoimapulaa. Inkeriläisiä pääosin naisia ja lapsia laivattiin Suomeen noin 63 000. Heistä Suomen oli palautettava 53 000. Suuri osa teloitettiin pettureina ja osa vietiin ties minne.

Olet selkeästi katkera Suomelle sen toiminnasta. Voisit kertoa suoraan, miten Suomen olisi pitänyt toimia. Olisiko ollut parempi, jos inkerikot olisi jätetty taistelevien osapuolten jalkoihin? Olisiko Suomen pitänyt sanoa Stalinille, että mehän emme palauta ketään? Haist sä vaan itte!

Gorban glasnosti antoi inkeriläisille mahdollisuuden kokea omanarvontunnon nousevan.

Presidentti Koivisto ulkopoliittisena johtajana määritteli inkerikot suomalaisiksi, joilla voivat halutessaan tulla paluumuuttajina Suomeen. Erittäin moni käytti tätä mahdollisuutta hyväkseen. Nyt on suomalaiseen tyyliin arvosteltu Koivistoa huomattavan negatiivisesti. Tätä ovat tehneet sekä kantasuomalaiset että inkerikot.

Koivistoa ovat syyttäneet Kgb:n asialla toimisesta sekä moni suomalainen että sinä hyvä Viola. Todistukset ovat tasolla "lapsikin ymmärtää". Toisaalta ajatellen Koivisto antoi mahdollisuuden. Hän avasi portin tulla. Hän eikä kukaan suomalainen käskenyt, koska eihän täältä voitu käskeä. Käskettiinkö teitä ei-venäläisiä lähtemaan länteen?

Jokainen paluumuuttaja teki kaiketi itse päätöksen ja jokainen on siten vastuussa omasta itsestään. Jos Inkerinmaa ja inkeriläiset kokevat saaneensa kuoliniskun kansana niin se on oma kollektiivisen massan syy. Ei siis Suomen tahi Koiviston.

"Väestönlaskentatilastoista selviä, että kun Neuvostoliitossa ja Baltian maissa oli vuonna 1939 124 496 suomalaista, niin vuonna 1989 oli enää 67 359 ( 57 137 ?) suomalaista! Siis suomenkielisten määrä koko Neuvostoliitossa väheni sotaa edeltäneestä ajasta yli 100 000, eli 81%!"

Tuossa on mielenkiintoisia lukuja. "Luvut kertovat itsestään…" Mitä ne kertovat?

On vain muistettava, että Stalinin Neuvostoliitossa väestölaskentojen tulokset olivat määrättyjä jo etukäteen. Paluumuuttoonhan nuo luvut eivät kuulu. Ne osoittavat vain Neuvostoliiton hirmuhallinnon tehokkuuden, jos ovat oikeansuuntaisia.

Kun nyt Suomi ja presidentti Koivisto on tuhonnut Inkerin kansan niin pitääkö meidän suomalaisten tuntea häpeää ja heittää tuhkaa päällemme? Mehän olemme raakoja riistäjiä ja syyllisiä kansan tappamiseen kun avasimme oven teille.

Eräs yksittäistapaus: Helsingin Kontulassa asuu/asui Helsingin kaupungin sosiaalitoimen maksamassa vuokra-asunnossa umpivenäläinen eläkkeellä oleva naislääkäri, joka oli elänyt Tashkentissa. Siellä hän oli naimisissa toisen lääkärin kanssa, jonka sisäisessä passissa oli kansallisuudeksi merkitty inkeriläinen. Heillä oli yksi poika. Mies kuoli. Poika muutti Suomeen, koska hänellä oli siihen oikeus. Hän houkutteli myös eläkkeellä olevan äitinsä tänne. Äiti oli haastattelussa elämäänsä todella tyytyväinen ja mikäpä siinä, kun Helsingin kaupunki maksoi kaiken käytännössä.

Äidillä on takanaan pieni mielenkiintoinen yksityiskohta: Hän hoiti kirjailija Soltshenitsinia vankileirin saatistossa jonkin aikaa.

Toinen yksittäistapaus: Kova julkinen älämölö vanhasta venäläisnaisesta, joka tuli turistiviisumilla Suomeen tyttärensä ja hänen suomalaisen aviomiehensä luokse. Pariskunnan ja median mielestä oli ihan hirveää, kun mamman ei annettu jäädä tänne ja saada kaikkea sitä terveydenhuoltoa ja sosiaaliturvaan, jonka suomalaiset saavat. Olihan se ihan väärin, että hänestä ei tehty ennakkopäätröstä, johon vedoten todella monet tuhannet olisivat tulleet viettämään loppuvuosiaan suomalaisissa vanhainkodeissa ja sairaaloissa. Mamma taidettiin kantaa paareilla median eteen surkuteltavaksi, minkä se tekikin. Venäjä kertoi Putinin suurella suulla, että kyllä he hoitavat omansa, jos Suomi ei siihen kykene. Ja näin tapahtuikin todella.

Mammaaa vastaanottamassa rajalla oli sekä hieno ambulanssi että helikopteri ja valtava määrä mediaväkeä. Loppujen lopuksi mamma vietiin Inkerinmaalle vanhainkotiin, jossa on venäläisiä vanhoja naisia. Hän tuntui haastattelussa viihryvän siellä ja todella piristyneen, kun saa jutella omalla kielellä.

Kovin paljon ei ollut esillä se, että ko laitos on suomalaisten rakentama ja suomalaisella rahoituksella pyöritettävä. Siis Putin piti sanansa.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Erland Salo, kiitos kommenttistasi. Se on asiaa täynnä. Jossain olen samaa mieltä jostain en. Onkin aikomus kirjoittaa sarjan inkerin suomalaisia koskevia blogeja, jossa olisi aikomus vastata laaemmin kommenttisi, jatkamme siis keskustelua aiheesta.

Mitä lyhyesti tähän kommenttiin, niin olen minä suomensukuinen ja todennäköisesti juureni ovat sieltä 1600-1700 ajoilta, joten näillä näkymiin olisi paikka kiittää presidentti Koivistoa, mutta tunteeni sijoittuvat Inkerin kansan nykytilanteeseen.

"Olisiko pitänyt Suomen sanoa Stalinille, että mehän emme palauta ketään. Haist sä vaan itte", niin olisi pitännyt sanoakin, mutta kun kuulemma "rähmällään oltiin" ja Suomen viranomaisetkin tiesivät silloin v.1944, ettei junat inkeriläisten kanssa pysähtykään Leningradiin. Ja eivät pysähtyneetkään ja seuraukset toivatkin taas kerran inkeriläisten "mittatappiot".
Sekin mummo, kenestä kerrotte tuossa on jo pois nukkunut tästä julmasta maailmasta ja lepäköön siellä rauhassa.

Jarmo Linkosalo

Viola Heistonen:

"Olisiko pitänyt Suomen sanoa Stalinille, että mehän emme palauta ketään. Haist sä vaan itte", niin olisi pitännyt sanoakin, mutta kun kuulemma "rähmällään oltiin" ja Suomen viranomaisetkin tiesivät silloin v.1944, ettei junat inkeriläisten kanssa pysähtykään Leningradiin. Ja eivät pysähtyneetkään ja seuraukset toivatkin taas kerran inkeriläisten "mittatappiot".

Tuo meni kyllä aavistuksen hudiks, väärä vuosikymmen. 1944 Suomi seisoi selkä suorana, tosin toinen jalka amputoituna, rähmälläänolo liittyy enemmin 1960 -luvun loppuun ja siitä eteenpäin. Varmaan noiden junavaunujen olemassaolo tiedettiin jo Talvisodan aikoihin, oli niitä varattuna suomensuomalaisillekin. Kuiteskin, suomalaiset yhdessä inkeriläisten, virolaisten, saksalaisten jne asevelien ja sisarien kanssa osoittivat kovuutta ja sitkeyttä kaikilla rintamilla.

Aseiden tauottua oli rauhanneuvottelijoiden vuoro näyttää NL:lle juuri sitä samaa kovuutta ja sitkeyttä. Näitä rauhanneuvottelijoitahan olivat mm. kokoomuksen Paasikivi ja taisi olla myös maalaisliiton Kekkonen. Olivatko tarpeeksi kovia, oliko inkeriläisten palauttaminen ehoton pakko ja kynnyskysymys, millä ei kauppaa käydä, ihmisarvon lähestyessä nollaa kannattaa ostaa eikä myydä. Suomalaiset kansana olivat työnsä tehneet ja mielipiteensä rintamalla sanoneet, kaikki oli neuvottelijoiden käsissä.

Yksikään kokoomuslainen kustantamo taikka lehti ei ole halukas kaapin ovea raottamaan, sieltä saattaa löytyä luuranko. Arvaa, jos neuvottelijoina olisivat olleet ainoastaan asevelidemarit ja korpikommarit, historia tutkimuksessa yhtäkään kiveä ei olisi jätetty kääntämättä, suurennuslasilla katsomatta, niinkun on käytäntö jokaisesta Koiviston puolhuolimattomastakin sanomisesta. Lisäksi, kun rauhanehtoja toimeenpantiin, Bäckmanilaisen eliitti STP:n edeltäjä Wuolijokelainen eliitti SKP piti kätyreineen ja vainukoirineen huolen, ettei yksikään jonkun jyväjemmarin heinälatoon piilottama inkeriläisperhe missannut junaa. Mahtoi korpikommareita potuttaa, kun heidät oli tarpeettomina mielipiteineen potkaistu puolueesta syrjään.

Jos tämmösiä lähtisit tutkimaan, arvaa mikä ryssittely siitä seuraisi. Oikeistolainen Paasikivi-Kekkosen -linja se Suomen rähmälleen laittoi. No, itse olisin tuon venäläismummun antanut jäädä Suomeen, tyttärensä joutuin makselee veroina ne hoitokulut noin keskimäärin. Suomi on kuiteskin sopimuksin sitoutunut tuohon kolmannen maailman ankkurilapsitouhuun, ja sieltähän tulee koko suku, jostain oli kai tingittävä. Tosin venäjänkaupasta on Suomelle enemmin hyötyä kun haittaa, tehään sitä suomibrändiä näilläkin, Bäckman kapellimestarina.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Jarmo Linkosalo,
ehkä "rähmällään olo"-termi meni hieman "väärään paikkan"; mutta kuitenkin jos puhutaan nyt inkeriläisten siirrosta takaisiin Neuvostoliittoon, joka tapahtui solmitun Suomen ja NL-ton välirauhan sopimuksen 10 artiklan mukaan. Jossa todetaan :

"Suomi sitoutuu viipymättä luovuttamaan Liittoutuneiden (Neuvostoliiton)ylimmälle sotilasjohdolle kaikki sen hallussa nykyän olevat neuvosto- ja liittolaissotavangit sekä myöskin Neuvostoliiton ja Liittoutuneiden Kansakuntien kansalaiset, jotka on internoitu ja tuotu väkisin Suomeen, palautettavaksi heidän kotimaahansa".

Periaatteessa inkeriläisiä ei olisi voinut rinnastaa väkisin maahan tuotuihin. Suomalaiset päättyivätkin ratkaisuun, jonka mukaan paluu NL-ttoon olisi vapaaehtoista.Saman ratkaisuun päättyi myös Liittoutuneiden Valvontakomission päämaja Helsingissä. Sen alayksikössä ympäri maata käsitettiin asia kuitenkin toisin ja siirtoväestöä painostettiin lähtemään vapaaehtoisena, ettei myöhemmin tarvitsisi pakottaa.
Saman suostutteluun , taivutteluun ja uhkailuun syyllistyi osa suomalaisesta järjestysvallasta, joka tunnontarkasti etsi siirtoväkeä kuultavaksi, samoin siirtoväen kanssa erimielisyyksiin joutuneet kantaväestön edustajat.

Kaikkiaan palauutusprosessin 5.12.1944-19.9.1947 aikana Suomesta NL-ttoon palasi 56 869 henkilöä, joista yli 54 700 inkeriläistä sivilejä.

NL-tossa inkeriläiset olivat epäluotettavia, koska olivat vapaaehtoiseti vihollisen kanssa (Suomen)yhteistoiminnassa, joten junat veivätkin heidät Keski-Venäjälle ja Siperiaan...

Luuletteko, että tämän proisessin Suomi teki "vapaaehtoisesti" ilman Kremlin painostusta?

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Aimo Remes, suurvalta siirtopolitiikkaa se on tässä inkeriläisten siirrossa paikasta toiseen. Ei silloin sodan aikana eikä nyt paluumuuttoprosessissa keneltäkään kysytty mielipidettä vaan käytettiin hyväksi ihmisten kurjaa oloa Neuvostoliitossa ja tarjottiin "porkkanaa" parempaan elämään Suomessa.Nyt sitten tuodaan esille, että vapaaehtoisesti kaikki lähtivät, "syyttäen" itse inkeriläisiä maan pettureiksi.
Eikös tämä olisi kansainvälisesti tuomittava?, kun maitten välisessä politiikassa tuhotaan koko kanssa juuriltaan?

Jarmo Linkosalo

Samanoloinen porkkana oli Ruotsi suomalaisille joskus 60-70 -luvuilla, puhutaan sadoista tuhansista siirtolaisista, ja toisaalta mediassa ei syistä paljon puhella, sinänsä puheenaiheen kanssa täysin vertailukelvoton juttu, mutta siirtolaisilla voipi silti olla yhteneviäkin tuntemuksia. Väestönsiirrot, tuomitavaa tottakai kyllä, tiedä sitten tuosta suurvaltapolitiikasta. Pyritään yleensä poistamaan joku etninen ryhmä rajan molemmin puolin ja raja sitä mukaa. Tätänykyä suomalaisia yhä löytyy rajan toiselta puolen, eikä muutamat tonttikaupat sitä mikskään muuta.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset