Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Voiton päivä 9.5.1945 ja…sotavankileirit

Oli aikomus kirjoittaa Suuren Isänmaallisen sodan Voiton päivästä, koska itsekin muistan hyvin kun luokanopettaja ilmoitti, oltiin silloin Udmurtiassa evakossa, että sota on loppunut ja voitte lähteä ilmoittamaan ilosanomaa vanhemmille. Muistan kun juoksimme pellolle, jossa  aikuiset olivat työssä huutaen ” Sota päättyi! Sota päättyi! Monet naiset itkivät..

 

Mutta päätinkin kirjoittaa sotavangeista Suomessa. Kävimme eilen  venäläisten sotavankileirin joukkohaudan muistomerkillä Ruokolahden Syyspohjassa...Paikka sijaitsee keskellä metsää ja on aika vaikeasti  löydettävissä ja tänäänkin vähän eksyimme, vaikkemme olleet ensimmäistä kertaa siellä.  Kävimme siivoamassa ja viemässä kukkia.  

Se, että sodassa on ollut sotavankeja ja sotavankileirejä ei ole mikään uutinen, mutta tämä kosketti jotenkin lähes henkilökohtaisesti, koska sain tietää, että  Ruokolahden Syyspohjassa toimi syyskuusta – 41 kesään –44 sotavankileiri nro 3. Näistä 400 vangista osa oli suomensukuisia, lähinnä inkeriläisiä sotavankeja. Syyspohjan leiri erosi muista leireistä siinä, että sinne oli eristetty Päämajan valvontaosaston toimesta ideologialtaan kaikkein punaisin vankiaines  eli heidän mainitaan olleen ”politrukkeja”  ja ”komsomoleja” sekä puna-armejan upsereja, joukossa oli myös kokojoukko naisia. Vankimäärä leirillä vaihteli jatkuvasti, mutta lienee suurrimiltaan ollut vähän yli 300  Leirin vartiointi oli järjestetty erittäin tarkasti , henkilökuntaa mainitaan olleen 110..

Leirille oli sijoitettu myös joukko valevankeja urkkijoiksi. Näiden kaksikielisten ja –mielistenkin agenttien tuli seuloa sopivaa ainesta mm.vakoiluun.  

Suomalaiset luovuttivat Rukolahdelta saksalaisille 292 neuvostoliittolaista sotavankia, joiden joukossa oli juutalaisia..Lieneekö tämä vaihto saanut  Syyspohjan leirille nro 3. inkeriläisiä sotavankeja… 

Syyspohjan menehtyneiden vankien määrä on epävarma. Erän tiedon mukaan leirillä kuoli 92 sotavankia, mutta hautapaasi rekisteröi heitä 163- Leirin joukkohautaa ei ole tiettävästi seremonioitu hautausmaaksi vaan se on ruumiskätkö…Nyttemmin paikka on tasattu ja varustettu muistopaadella.. 

Lähteet Vankileirin kohtaloon on perehtynyt Martti Mikkolainen. jonka artikkeliin Etelä-Saimaa lehdessä ”20.3.1994” tämä teksti perustuu..

 

Jukka Tarkka 6.11.2008 Helsingin Sanomissa  Lars Westersundin kirjasta ” Saksan vankileirit Suomessa”

 - Kansallisarkiston  sotavanki – ja ihmisluovutushankkeen tutkimusjohtaja Lars Westerlundin aihe kuuluu Suomen sotahistorian kamalimpiin. Neuvostoliittolaiset sotavangit Hitlerin Saksan vankileireillä Lapissa. 

Yhteisö ei voi juuri rapautua etäämmäälle ihmisyydestä kuin laitostettua pahuutta palveleva vankileiri-instituutio, jonka henkilökunta huvittelee rääkkäämällä uhrejaan hengiltä mahdollisimman monin eritavoin. 

Saksalaiset ottivat Suomen Lapin ja Petsamon operaatiossa 9000 neuvostoliittolaista sotavangiksi. Muualta työvoimaksi pohjoiseen tuotuja sotavankeja oli paljon enemmän, ehkä noin 20 000. Lisäksi Suomessa oli osittain vapaaehtoista työjärjestön työvoimaa runsaat 6000 miestä ja rangaistusvankeja, joiden kohtalo oli kaikkein kauhein. 

Saksalaisilla oli satakunta vankileiriä Suomen alueella.Vangit tekivät liikenneväylä- linnoitus-ja metsätöitä…

Noin 20 prosenttia Suomessa toimineiden saksalaisleirien neuvostoliittolaisista sotavangeista kuoli…saksalaisten julkisesti harjoittama rääkkäys herätti paikallisen väestön keskuudessa sen verran kauhua ja inhoa, että pahimpia leirejä siirrettiin etäämmäksi pohjoiseen tai syvemmälle korpeen..Muuten suomalaiset eivät tehneet mitään edes lievittääkseen yleIsessä tiedossa ollutta kidutusta..

Meillä ei muutenkaan ole aihetta ylvästelyyn. Suomen omissa leireissä kuolleisuus oli korkeampi kuin Saksan sotavankileireissä.. 

Tämä kirja kuuluu sotavankihistorian armottomimpiin, vaikka suomalaisten syntitaakka on siinä lähinnä passiviisuuteen perustuvaa sivullisen syntisyyttä.. 

Westerlund on ratkaissut ongelman latelemalla loputtomasti kuvauksia erilaisista kidutus-, rääkkäys- ja tappotilanteista…”, näin siis kirjoittii Jukka Tarkka HS 6.11.2008.

 

 - Minua ihmetyttää tämä saksalaisten vankileirien määrä ”pienessä” Suomessa ja  lisäksi  suomalaisten  vankileirit, joissa oli  64 000 neuvostoliittolaista vankia, joista  tämä Syyspohjan  sotavankileiriI oli yksi. 

Olisiko suomalainen siviilikansa tai pidemminkin viranomaiset voineet jotain tehdä estääkseen  saksalaisia rääkkäämästä  sotavankeja? 

Entisenä neuvostoliittolaisena ihmettelen myös, miten ihmeessä niinkin paljon neuvostoliittolaisia sotilaita joutui vangeiksi…

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

jarno pelkonen

"Entisenä neuvostoliittolaisena ihmettelen myös, miten ihmeessä niinkin paljon neuvostoliittolaisia sotilaita joutui vangeiksi…"

Ehkä he halusivat antautua paremmalle?
Jospa se Stalinin lanseeraama työläisen paratiisi ei ollutkaan tarpeeksi houkutteleva vaihtoehto.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

jarno pelkonen,
- en tiedä olisivatko he "antautumassa paremmalle", koska tiedän kuinka vahva patriotinen - "isänmaallisuus-kasvatus" oli entisessä kotimaassani ja se mitä sitten oli kirjoitettu sodan jälkeen sotasankareista, että he taistelivat loppuun asti ja antautuminen tarkoitti maanpetturiksi tulemista, joka olisi johtanut myös todennäköisesti kuolemaan...

jarno pelkonen

"että he taistelivat loppuun asti"

Taistelivat hyvin urheasti suomalaisia naisia, lapsia, pikkuvauvoja ja vanhuksia vastaan.
Nykyään moiset rosvot on ryssänmaalla suuria sankareita. Muuhun kun eivät kykeneet.

Ryssät eivät kunnioittaneet eikä edelleenkään, kansainvälisiä sopimuksia.
Pommittivat siviilikohteita järjestelmällisesti.

Vääristely ja uhrimarttiyden viitan alla liioittelu kuuluu vissiin ryssäläiseen luonteeseen kun puhutaan suuresta isänmaattomasta sodasta, Stalinin terrorisodasta pieniä kansoja kohtaan.

Käyttäjän veikkoluomi kuva
Veikko Luomi

Neuvosto-Venäjän "vahva patrioottinen 'isänmaallisuuskasvatus'" oli Neuvosto-Venäjän alkuaikoina saavuttanut mm. sen, että lähes 70.000 puna-armeijalaista antautui Suomelle. Määrä oli 1/50 Suomen väkiluvusta.

Saksan puolella taisteili tai toimi tukitehtävissä vähintään 1.000.000 neuvosto-onnen kasvattamaa. Siis ei vankeina, vaan Hilfswillig'einä tai esim. Osttruppe-sotilaina.

Myytit neuvostokansojen uskollisuudesta bolsevikkivallalle on luotu sodan jälkeen.

Harri Räsänen

Kaikelta tältä olisi vältytty, jos Stalin kätyreineen olisi kunnioittanut Suomen puolueettomuutta eikä olisi hyökännyt Suomeen talvella 1939.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Harri Räsänen,
- me voimme tässä tietenkin "jossitella", mutta ihmiskunnan historiaa vievät eteenpäin ne vahvat persoonat, joille sitten vallansaanti käsiinsä on onnistunut jostain syystä. Jälkikäteen olemme kaikki viisaampia neuvomaan ja arvioimaan,ja jopa syyttämään toisiamme, mutta asioita kun ei pysty enää peruuttamaan..joten täytyy elää siinä realimaailmassa, joka on tullut vastaan niitten tapausten seurauksena..

Markus Lehtipuu

Ette päässeet sitten eroon OMASTA tappajastanne? Joka tappoi miljoonia omia 1938-39?

Tai 6 miljoonaa 1930-luvun alussa

http://travellerism.files.wordpress.com/2010/10/st...

Sandarmoh, Krasnyj Bor, Levashova!

!!!!!

MASSAMURHIA, TERRORIA, GULAG-KESKITYSLEIREJÄ!!!

Stalin ITSE oli allekirjoittamassa Molotov-Ribbentropia!

Stalit NOSTI MALJAN Hitlerin kunniaksi.

Stalin HYMYILI Molotov-Ribbentrop- sopimuksen allekirjoitustilaisuudessa.

http://travellerism.files.wordpress.com/2010/10/mo...

Tätä petoako venäläiset juhlivat:

http://travellerism.wordpress.com/2010/10/18/stali...

Tässäkö oli se voitto?

http://travellerism.wordpress.com/2010/10/11/stali...

LOPETTAKAA ITSEPETOS!

LOPETTAKAA VALEHTELU!

STALIN OLI TAPPIO IHMISKUNNALLE JA VENÄJÄN KANSALLE!

VENÄLÄISIÄ TAPETTIIN KUIN KÄRPÄSIÄ!

PALAUTTAKAA KARJALA, SALLA JA PETSAMO, SUOMEN LAILLISET ALUEET!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Markus Lehtipuu,
- olette oikeassa Stalinista ja hänen toiminnasta ja monesta muusta asiasta kommenttissanne. Minä toin esille ajatuksiani, jotka syntyivät täällä Suomessa ja paikalla,jossa myös on ollut ihmisen kärsimystä ja halusin siitä jutella. Olen Suomen kansalainen, mutten voi jättää kokonaan taakseni entisen kotimaani elämää ja kasvatusta, joten ehkä siinä mielessä meidän on vaikea ymmärtää toisiamme..

Seppo Hildén

Viola, sotiin kuuluu sotavankileirit, eihän vankeja voi tuosta vaan tappaa jos ne antautuu sotakentällä tai niitä saadaan vangituksi.

Ihmetettelet blokirjoituksessasi, kuinka paljon näitä vankileireijä venäläisille Suomessa olikaan, mutta ei sitä pitäisi ihmetellä. Suomea oli vastassa suurvalta, ja tästä johtuen myös vankien lukumäärä tuli suureksi. Venäläisten taistelutahto ja taistelu kuolemaan asti ei ollut nitä parhaimpia.

Joten sodanaikaisista lukuisista suomalaisista sotavankileireistä ei pitäisi olla niin ihmeissään.

Enemmänkin sinun Viola kannattaisi ihmetellä sitä, miksi Venäjä piti sodassa saatuja vankeja vankileireillään vielä kymmenen vuotta sodan päättymisen jälkeen. Suuri osa näistä vankeista kuoli vielä nälkään ja työuupumukseen KAUAN SODAN JÄLKEEN. Venäjä piti heitä työorjuudessa eläimellisissä oloissa kostona sodasta. Sodasta jonka yhtenä aloittajana oli myös Venäjä Saksan rinnalla. Muualla maailmassa vangit vapautettiin sodan loputtua, Venäjällä ei.

Kirjoitappa vaikka tästä asiasta seuraavaksi.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Seppo Hilden> " Venäläisten taistelutahto ja taistelu kuolemaan asti ei ollut nitä parhaimpia",
-tästä olisin ollut erimieltä neuvostoliittolaisena, joten entisenä voisin ajatellakin noin..olla kuitenkaan loukkaamatta jälkikäteen kuolleita...
Seuraavaksi en pysty kirjoittamaan mitään siitä, miksi Venäjä-Neuvostoliitto piti vankeja työorjuudessa, koska minulla ei ollut silloin mitään tietoa, jota voisin nyt käyttää kirjoituspohjaksi. Tietoa olen saanut nyt vasta täällä Suomessa..

Käyttäjän jukkakuhanen kuva
Jukka Kuhanen

Viola, minulla oli ilo tutustua viime elokuussa Sortavalassa erääseen 72-vuotiaaseen Aunuksessa syntyneeseen mieshenkilöön, Anatoliin. Hän oli syntynyt vuonna 1938 suomensukuiseen perheen esikoisena. Hänen isänsä oli haavoittunut talvisodassa ja joutunut suomalaisten vangiksi. Äitinsä oli kertonut asiasta sotien jälkeen, kun hän oli jo kouluiässä. Isä oli palautettu Moskovan rauhan jälkeen Neuvostoliittoon ja asiasta oli kirjeitse ilmoitettu Anatolin äidille. Isä oli siirretty Siperiaan kärsimään 10-vuoden vankeusrangaistusta valtiopetoksesta. Tämän jälkeen isästä ei sitten kuulunutkaan enää mitään. Vuodet kuluivat ja Anatolin äiti oli mennyt uudelleen naimisiin ja Anatoli oli saanut itselleen siskopuolen. Eräänä kesäpäivänä vuonna 1955 heidän kotipihalleen oli ilmestynyt Anatolille tuntematon mieshenkilö. Tämä oli Anatolin isä, josta hänellä ei ollut minkäänlaista henkilökohtaista mielikuvaa. Sen jälkeen oli totuteltava uudenlaiseen tilanteeseen heidänkin perheessään...

Tämä on pieni kertomus tuhansien ja taas tuhansien vastaavanlaisten kertomusten joukossa sodanaikaisesta ja -jälkeisestä venäläisperheiden kohtaloista sodan kokeneiden lasten - nykyisten 7-kymppisten ja sitä vanhempien keskuudessa.

jarno pelkonen

Myös Suomalaisten sotavankien ja myös siviilien julmaa kohtelua ei pidä unohtaa.
Sen ne ryssät vasta osasivat.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

jarno pelkonen,
- varmaan osasivat "ryssätkin", en kiellä sitä, mutta miksi ihminen "älykkäistä älykkäin homosapiens" pystyy olemaan toiselle niin julma ja raadollinen, eihän syntyessään kukaan ole sellainen...

Pertti Väänänen

"Entisenä neuvostoliittolaisena ihmettelen myös, miten ihmeessä niinkin paljon neuvostoliittolaisia sotilaita joutui vangeiksi…"

Suomen kansalaisena voisit Viola ihmetellä, että suomalaisia kadonneita oli paljon enemmän kuin suomalaisia virallisia sotavankeja Neuvostoliiton vankileireillä. Minnehän ne kadonneet ovat joutuneet? Kuinka moni heistä tapettiin vangiksi ottamisen yhteydessä tai sen jälkeen?

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Pertti Väänänen,
- oliko todellakin suomalaisia kadonneita enemmän mitä täällä Suomessa neuvostoliittolaisia vankeja vankileireillä. Ei varmaankaan Neuvostoliiton vankileireillä olleet paremmat olot kuin Suomessa ja säälimättä sielläkin tappoivat.. Kadonneista jos puhutaan, niin kymmenniä tuhansia inkeriläisiäkin 1930-luvulla oli vangittu ja viety teille tietymättömille, josta he eivät koskaan palanneet takaisiin, eli surua ja kärsimystä on riittänyt molemmin puolen rajaa..

Tuula Hölttä

Viola,

Suosittelen, että vierailet Nastolassa, jossa toimi neuvostosotilaiden sotavankileiri, ja jonka keskustaan on näkyvälle paikalle pystytetty muistomerkki neuvostoliittolaisille sotavangeille. Sinne voit laskea kukat heidän muistokseen. Kyseisestä sotavankileiristä kerrotaan mm. tässä blogissa:

http://minunvenajani.blogspot.com/2008/01/nastolan...

Oma äitini hoiti sodan aikana keskikoululaisille kuuluvaa työvelvoitettaan pohjois-savolaisessa kartanossa, jossa ”aidan takaa” tutustui venäläisiin sotavankeihin mm. ”narraamalla” heitä retiisillä väittämällä sitä mansikaksi. Hänen perheensä ystävystyi sodan aikana kyseisen vangin kanssa. Kun suomalaisille tuli sodan jälkeen määräys palauttaa vangit Neuvostoliittoon, kyseinen vanki lupasi, että hän ottaa yhteyttä Neuvostoliittoon palattuaan, ja jos asiat ovat hyvin, hän kirjoittaa viestin mustekynällä, ja jos huonosti, viesti on lyijykynällä kirjoitettu. Aikojen kuluttua he saivat häneltä Neuvostoliitosta kortin, jossa kerrottiin asioiden olevan kunnossa. Viesti oli lyijykynällä kirjoitettu.

Lapsenikäinen Suomen Suojeluskunnan sotilaspoikiin liittynyt isäni sai puolestaan rajan taakse jääneessä kotikylässään tehtäväkseen saattaa yksin venäläisvankeja ”pistoolilla aseistettuna” heille varatusta yöpaikasta työpaikkaan. Hän kertoi, että vangit mm. pyysivät hänen kantamaansa asetta nähtäväkseen. Hän totteli pyyntöä, ja asetta tarkasteltuaan venäläisvangit olivat antaneet sen naureskellen hänelle takaisin ja ”kehuneet” hänen urhoollisuuttaan.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Tuula,
kiitos kommenttistasi ja linkistä. Näitä muistomerkkejä neuvostoliittolaisille sotavangeille on muutama ympäri Suomea. En ole itse kuitenkaan nähnyt sitä sopimusta, jonka mukaan Suomi ja Venäjä ovat luvanneet pitää huolta niistä muistomerkeistä. Viime vuonna kanssamme täällä Syyspohjan leirin paikalla olivat myös Venäjän konsulaatin virkamiehet ja laskivat seppeleen muistomerkin juurelle.
Venäjälläkin on suomalaisten sotavankien muistomerkkeja, joista pidetään huolta. Ainakin taita olla Viipurissa yksi..

Tarinoita venäläisistä sotavangeista, jotka olivat jossain maatiloilla töissä olen kuullut pelkästään hyvää, että ahkeria ja kunnon ihmisia näyttivät olevan ja palautuksen jälkeen Neuvostoliittoon ei heistä enää kuulunut mitään,.. vankilaanhan ne kaikki joutuivat.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

9.5.2011 10:48 jarno pelkonen> "Taistelivat hyvin urheasti suomalaisia naisia, lapsia, pikkuvauvoja ja vanhuksia vastaan.",
- tietenkin sota tuo myös siviili uhreja, mutta tahallaan tappaminen siviiliväestöä on tuomittava, tapahtuu se missä päin maailmaa tahansa!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Markku Talikka,
- poistin kommentin, koska en ole tottunut vielä "vit..un" en "omilta" enkä "vierailta". Mukavaa kevättä!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Jukka Kuhanen>"Tämä on pieni kertomus tuhansien ja taas tuhansien vastaavanlaisten kertomusten joukossa sodanaikaisesta ja -jälkeisestä venäläisperheiden kohtaloista sodan kokeneiden lasten - nykyisten 7-kymppisten ja sitä vanhempien keskuudessa.",
- tällaisia kertomukia löytyisi vielä todellakin, mutta jotenkin ihmiskunnan historiaa kirjoitetaan aina jälkikäteen, kun ne sukupolvet, jotka ovat olleet "tekemässä" sitä historiaa, ovat jo luonnollisestikin poistuneet realielämästä..
Tämä koskee myös nyt näitä sotaaiheisia asioita... Mitä nyt luin tuolta netistäkin, että niin Syyspohjan vankileirin ja myös Lapissa arkistot ovat kadonneet.." ..Kun saksalaiset vetäytyivät Lapista Norjaan syksllä 1944, arkistot vietiin pois tai tuhottiin. Niitä ei Westerlundin mukaan ole löytynyt Saksan, Norjan eikä Britanian arkistoissa. Tutkimustaan varten hän joutuikin kokoamaan tiedot monista eri lähteistä ja maista"..kirjoitti Jukka Tarkka.
Eli "ihmiskunta" yrittää peittää tutkijoilta sen päivän omia hirmutekoja..

Poistettu Poistettu

Ihan mielenkiinnosta, jos sinua siis kiinnostaa:

Kun olin 90-luvulla peruskoulussa, silloin meille kerrottiin ettei Suomessa ollut vankileirejä, vaan kaikki sotavangit olivat sijoitettuna erilaisiin maataloihin tai kaikista vaarallisimmat ehkä vankiloihin.

Sen lisäksi niihin aikoihin kerrottiin ettei yhtään juutalaista luovutettu. Meinattiin, mutta Mannerheim esti.

10 vuotta nuoremman veljeni kirjoissa puhutaankin jo sitten juutalaisten luovutuksista ja vankileireistä julmuuksineen. Pikaisesti, mutta puhutaan silti.

Monille ihmisille sotien myytinomaisen, idolisoidun kuvan murtaminen on tuskallinen asia, omaa identiteettiä rikkova juttu. Sodan arvet näkyvät vielä.

Kyllä täällä vielä nuorison keskuudessa puhutaan että Suomi voitti Neuvostoliiton talvisodassa. Jos heille sanoo että hyvin pärjättiin, mutta turpiin tuli, ja rauhassa annettiin korvauksia sekä maa-alueita, saa kuulla aika kovaa settiä miten on tyhmä, kommunisti tai russofiili.

Saahan noita kommentteja aikuisilta miehiltäkin, ja miehenä saisin kasvokkain varmaan nyrkistäkin.

Yritä kestää, ne sodan arvet vain ovat todella kipeä asia jopa sellaisille ihmisille jotka ovat muuten ihan hyviä ihmisiä.

Jotenkin outoa että eniten anteeksiantoa sodista tuntuu löytyvän heidän paristaan jotka siellä niihin aikoihin nuorina itse olivat.

Olkoon rauha nyt ja huomenna, ja siitä eteenpäin ikuisesti. Sitä minä toivon.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset