Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Oikeusvaltio ei voi olla vain sujuvasti suomenkielisten etuoikeus,

näin sanoo Aleksanteri-instituutin toimituspäällikkö Elina Kahla kolumnissaan ”Suomi sai arkisen nootin”, (Uutisvuoksi 3.5.2011). Suomi sai tammikuussa Venäjältä nootin, jossa ei ehdotettu yhteisiä sotaharjoituksia.
Toimituspäällikkö jatkaa.. ” Nootti liittyi Anton pojan tapaukseen. Suomen diplomaattiauton takakontissa taannoin tuodun lapsen oikeustapausta ovat viran puolesta joutuneet kommenttoimaan vuorollaan lastenhuoltoviranomaiset, pääkonsuli sekä maan ylin johto presidenttiä ja ulkoministeriä myöten.


Venäjällä uutinen äidiltä riistetystä lapsesta nostattaa tunteita.
Semminkin, koska venäläiset eivät ole tottuneet luottamaan viranomaisiin-eivät omiin eivätkä vieraisiin. Mutta vaikea on tälläkään puolella pysyä viilipyttynä.


Antonin tapaus hiertää inhimillisen, yhteisöllisen ja viranomaisulottuvuuden lisäksi myös  valtiosuhteita.
Koska rajanylittävä kanssakäyminen lisääntyy kovaa vauhtia, myös Antonin kaltaisten tapausten joukko kasvaa vääjämäättä. Vaikka Anton on vasta koulutiensä alussa, hän on jo ehtinyt saada kulttuurien välisistä törmäyksistä osakseen enemmän kuin moni kuusikymppinen.. 


Kahla jatkaa ..” Koska kansalaiskasvatusta ei ole, väärinymmärrykset, huostaanotot ja lapsiriidat tulevat yleIstymään. Seuraukset kaatuvat arjen ammattilaisten eli päiväkodin, koulun, poliisin, sosiaaliviranomaisten ja terveydenhuollon, ja lopulta oikeuslaitoksen syliin. Selvä on, että parannus asiantilaan edellyttää viranomaisilta jotain muuta kuin mihin on tähän asti totuttu.


Tämän päivän suomalais-venäläisten perheiden yhteiselo ei vain voi sujua niin, että venäjän kielen puhuminen tai kenties ortodoksisen uskonnon noudattaminen on lapselta kielletty tai leimattu pilkan kohteeksi. Tai, että viranomaiset uskovat vaistonvaraisesti sitä aikuista osapuolta, joka tuntee suomalaiset pelisäännät, eli vaikuttaa siis rehelliseltä ja saa itsensä onnistuneimmin ilmaistuksi.


Oikeusvaltio ei voi olla vain sujuvasti somenkielisten etuoikeus..Siksi tarvitaan päteviä tulkkeja, tarvitaan jatkuvia parannuksia : sosiaali-ja oikeusalan seminaareja, verkostoja, termityöryhmiä, ammattilaisten tutustumista toisen maan tapoihin ja käytäntöihin...


Venäläisiä äitejä perhekiistoissa ja elatusmaksujen perille viemisessä puolustanut asianajaja ihmettelee suomalaisen viranomaismenettelyn itsekritikin puutetta sekä täydellistä lapsioikeuden psykologian osaamisalan puutetta.

Piittaamattomuus ja omahyväisyys satavat niiden laariin, joita Suomi-brändin murskajaiset eniten kiinnostavat.”, näin siis kirjoittaa Elina Kahla.


- Olen täysin samaa mieltä monessakin paikassa kirjoittajan kanssa, jos verrataan tapaukseeni, jossa minulta kaapattiin 12.1.2009 kehitysvammainen lapsenlapseni, jonka elämää olin tukemassa 27 vuotta hänen syntymästään asti ja Suomessa ollut 20 vuotta oheishuoltaja/holhooja/edunvalvoja.
Kaikki minun, venäjänkielisen maahanmuuttajan sanomiset kyseenalaistettiin, mutta valheelliset väitteet ja viranomaisten sanomiset menivät läpi. Jopa poliisi uskoi puhelin soiton perusteella, että lapsenlasta oli pahoinpidellyt isoäiti, vaikka isoäiti ei ollut sielläpäinkään.. Ainoastaan syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen.

Näinkö siis ”pelataan” suomalaisessa yhteiskunnassa kun maahanmuuttaja on Venäjältä?

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

J. Gagarin

Tuntematta tapaustasi sen paremmin kehottaisin kuitenkin olemaan rinnastamatta sitä Rimma Salosen tapaukseen. Siinähän oli kyse siitä, että äiti kaappasi lapsen lailliselta huoltajaltaan ja vei hänet Venäjälle. Lisäksi tiedettiin, että äiti oli sekaantunut epämääräiseen uskonlahkoon. Isä ei pystynyt venäläisviranomaisten mielivallan ja avun puutteen vuoksi virallista tietä saamaan lastaan palautetuksi, joten tilanteessa ei enää ollut muita menettelytapoja lapsen palauttamiseksi turvaan lailliselle huoltajalleen.

Asiasta ei edes Venäjällä olisi noussut niin suurta kohua ellei muuan "desantti" olisi siitä kohua siellä lietsonut medialle, joka sielläkin sensaationälkäisenä otti sen vastaan kuin Seiska-lehti missin alastonkuvat konsanaan. Kohu laajeni sellaisiin sfääreihin J.B.:n heittäessä pökköä pesään, että Venäjän hallitus katsoi parhaaksi kysyä asiaa virallisella nootilla - ilmeisestikin saadakseen selville totuuden.

Kyseinen "desantti" ratsastaa kyseenalaisella urallaan Suomessa asuvien venäläisten ongelmilla ja pyrkii luomaan tuosta kansanosasta hiukan samanlaista "sorrettua" kuvaa kuin pyritään luomaan Baltiankin venäläisistä. Tässä on jokin pitkän tähtäimen tarkoitus takana, jota aivan ilmeisesti tietyt tahot (FSB) Venäjältä käsin ovat tukemassa ja ideoimassa.

Kehottaisin olemaan valppaana, kuten kehottaisin kaikkia muitakin Suomen venäläisiä tai inkeriläisiä olemaan, jotta he eivät lankeaisi hyväksikäytetyiksi ja omaksuisi harhaanjohtavaan informaatioon perustuvaa kuvaa asioista.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

J.Gagarin,
- ette tunnekaan tapausta. Minä,isoäidinä, olen kaapatun lapsenlapseni asiantuntija. En ole rinnastamassa Anton pojan ja lapsenlapseni tapausta, vaan olen "rinnastamassa" viranomaisten toimintaa, jossa näen samanlaiset piirteen tapauksessamme, joihin viittaa Elina Kahla" ..Viranomaiset uskovat vaistonvaraisesti sitä osapuolta , joka tuntee suomalaiset pelisäännöt, eli vaikuttaa siis rehelliseltä ja saa itsensä onnistunneimin ilmaistuksi",
Eli tapauksessamme: poliisi otti vastaan puhelimitse ilmoituksen vammaisten laitoksesta, että" isoäiti on pahoinpitelyt lapsenlastaan" ja uskoi niin laitoksen johtajaa (vaikutti rehelliseltä), ettei mennyt paikan päälle katsomaan ja todistamaan onko niin tapahtunut ja vaikka näkemään isoäitiä ja kysymään häneltä, vaan pisti asian vireille.Laitoksen henkilökunnan kertomuksen (vaikuttivat rehellisiltä) perusteella, terv.keskuksen lääkäri antaa lausunnon, että isoäiti on pahoinpidellyt lapsenlastaan asunnollaan, vaikkei lapsenlapsi ollut silloin luonani ja lääkäristä puhumattakaan, että olisi nähnyt sen..Nämä kaikki keksityt jutut menivät hovioikeuteen asti ja kaikki muut tahot "ketjuna" toistivat samaa linjaa..
Olen pettynyt ja katkera varmaan elämäni loppuun asti ja suren, ja kaipaan yhteyttä vammaiseen orvoksi jääneen lapsenlapseeni.Ei minua kukaan käytä hyväksi tämän katkeruuteni takia. Minä itse etsin vaikutus "kanavia" ja en pelkää tulla esille.

Käyttäjän Enologi kuva
Aki Pulli

Viola, suomalaiset sosiaaliviranomaiset ja oikeuslaitos ovat perheasioissa äärimmäisen epäpäteviä ja oikeusmurhat jokapäiväisiä. Lapset suurimpia kärsijöitä niissä. Se ei välttämättä liity siihen onko joku osapuolista venäläinen tai muualta kotoisin. Suomen lait lasten asioissa ja varsinkin niiden toimeenpano ja tulkinta ovat suomeksi sanottuna perseestä. Lue vaikka kommenttini aiheesta muutama päivä sitten Mikael Jämsäsen blogin kommenteista:
http://mikaeljamsanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/717...
Siellä oma kommenttini puuttuu muutamiin ensi käden kokemuksena havaitsemiin ongelmiin ja uskon moisia olevan vielä lisää ja olen niistä kuullutkin.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Aki Pulli,
-kävin lukemassa blogin ja kommenttinne.Olette hyvin perillä asioista!Kaikki nämä riidat rasittavat vanhempia/omaisia, mutta eniten kärsivät lapset, joista sitten nousee uusi traumattisoitunut jo lapsuusikäisenä sukupolvi. Mitä heistä sitten odotetaan?..
Lasten kaappaukset ja vieraannuuttamiset toisesta vanhemmasta vahingoittavat lapsia henkisesti, joten se pitäisi ehdottomasti kriminalisoida, lasten etuja ajatelleen.

Tätä "kaappausta" ja viranomaisvieraannuttamista käytetään nyt laajaasti suomalaisessa kehitysvammahuollossa. Määräämällä virkaedunvalvojan eristetään totaallisesti omaiset pois kuviosta ja virkaedunvalvoja ottaa "käsiinsä" kehitysvammaisen elämän "kaikkialueet" neuvottelematta vammaisten omaisten kanssa mistään.Lapsenlapseni ei ole ainoa uhri. Jos kiinnostaa, niin toisen henkilön blogissa "Sydän paikaltaan" löytyy myös järkyttäviä tapauksia, koskien vaikeasti vammaisten/kehitysvammaisten kohtaloita.

Virkaedunvalvojan vallankäytöstä, esim.,tapauksessamme käräjätuomari totesi 28.8.2009 kun vei minulta edunvalvojuuden ja määräsi lapsenlapselleni virkedunvalvojan, että minä voin tavata lapsenlastani riittävän usein ja voin omaisena valvoa, että lapsenlapseni tahto välittyy aina tarvittaessa viranomaisedunvalvojalle. Viranomaisedunvalvoja kuitenkin ilmoitti lausumassaan...ettei XXX tarvitse omaisensa apua tahtonsa ilmaisemiseen!?...

Vastoin kaikkia lakeja ja niitten pykäliä ja myös tuomarin päätöstä, vammaisten laitos ei salli meille tapaamisia, lukuisista pyynnöistäni huolimatta.Lapsenlapseni itse on täysin puolustuskyvytön puhumaton, autistinen ja vaikka aikuisikäinen, mutta kehitykseltään 6-8v.lääkärinkin lausunnon mukaan.
On mahdoton saada joku viranomainen,sosiaalityöntekijä ja tuomareista puhumattakaan virkavastuuseen subjektivisistä epäoikeudenmukaisita päätöksistä,.. valitettavasti.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset