Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Suomessa pyörii miljoonabisnes kehitysvammahuollossa

Suomen kehitysvammahuolto on jumittunut paikoilleen,  EOA Paunion jo 1996 vaatima kehitysvammaisilla käytettyjen pakkokeinojen ja itsemääräämisoikeuden rajoitusten uudelleen säätely  ei etene, Vanhasen molemmat hallitukset ovat tyrineet vammaislakien yhdistämisessä..STM jarruttaa kehitysvammalain muutosta.. 

Neuvostoliittokin kaatui, mutta Suomen kehitysvammaisten elämää säätelevä kehitysvammaisten erityishuollosta vuonna 1977 säädetty laki on ja pysyy! 

Suomi ei voi ratifioida YKn vammaisten ihmisoikeussopimusta, koska kehitysvammaisia koskeva lainsäädäntömme on jo pitkälle vanhentunut. 

Yli 30 vuotta vanha laki ja sen pakkokeinopykälä  42§, " erityishuollossa olevaan henkilöön saadaan soveltaa pakkoa vain siinä määrin kuin erityshuollon järjestäminen tai toisen henkilön turvallisuus välttämättä vaatii", antaa avoimen valtakirjan työntekijöille käyttää erilaisia pakkokeinoja ja aina voidaan vedota siihen , että " erityishuollon järjestäminen sitä vaati".Tähän pakkokeinopykälään ei ole edes valitusoikeuttaa, kuten mielenterveyslain alaisissa pakkokeinoissa on.

Suomi, maailman parhaana maana, ei ole pystynyt hoitamaan kehitysvammaisia koskevaa lainsäädäntöä  vammaissopimuksen vaatimalle tasolle.


Suomessa pyörii  miljoonabisnes kehitysvammahuollossa ja kilpailututus  vastaa  ihmiskauppaa kehitysvammaisten kohdalla, laadun ja turvallisuuden valvonta on kehnoa. Kehitysvammaisten palvelukodit sulkevat usein ovensa omaisilta, jolloin sekään valvonta ei toimi.  

Pakkokeinojen käyttöä ei kirjata tai kirjaaminen on epätarkkaa ja virheellistä, kuten EOA totesi kertomuksessaan 2009 Eskoon ja Kuusaan laitoksista. Kukaan ei valvoo yksityisten palvelukotien pakkokeinojen ja lääkkeiden käyttöä. 

Palvelukodit  luulevat omistavansa ikuisesti heille myydyn kehitysvammaisen ja sitä tukeekin koko kehitysvammahuollon järjestelmä Suomessa. 

Omaisilta voidaan riistää kaikki oikeudet määräämäällä virkaedunvalvojat, joilla saattaa olla 300-400 valvottava, joten kehitysvammaiset henkilöt jätetään toimintakeskuksiin oman onnensa nojaan ja omaislta ovet suljetaan.. 

Kehitysvammainen, autistinen omaiseni asuu nyt vammaisille tarkoitetussa toimintakeskuksessa Imatralla. Yritin siirtää hänet autistisille valmistuneen kuntoutuskeskukseen VillaKareliaan, mutta se ei onnistunut ja minua vastaan nousi koko joukko viranomaisia saadakseen pois minulta edunvalvojuus ja nyt jälkikäteen sanon, että tuhoakseen meidän molempien elämän. Lapsenlastani pidetään minulta ja kaikilta lähisukulaisilta, entisiltä ystäviltä ja tutuilta piilossa. Tapasin hänet viimeistään 22.11.2009

Toimintakeskus tarttui kynsin-hampain kiinni lapsenlapseeni ja sai taakseen poliisit, lääkärit, sos-ja kehitysavammahuollon työntekijät, maistraatin ja vielä keksi minut pahoinpitelijäksi, koska vaara oli jäädä ilman niita rahoja joita poika tuottaa heille.. 

15 asukkaan toimintakeskus pyörittää miljoonabisnestä, lisäksi asukkaat maksavat oman vuokransa ja ruokansa.
Tämän toimintakeskuksen arkkitektoonisesti avarat puitteet, korkea katto, lasiseinät ja kaunis rantamaisema, eivät ehkä autistisen ihmisen silmissä synnytä sitä esteettistä kokemusta, minkä muut näkevät. Valon ja varjon heijastukset lasiseinissä ja kaikuvat käytävät  voivat aiheuttaa kakofoonisen aistikokemuksen. Autistisen ihmisen asitikokemukset voivat olla hyvinkin poikkeuksellisia. Matala katto ja ahtaat seinät voi ennemminkin tuoda turvallisuutta.

 

Ja tässä yksityisessä moderni palatsissa, jossa  jokainen asukas olisi kullan arvoinen, rikotaan mielestäni törkeästi asukkaan ja hänen lähinomaisen ihmisoikeukisa, ainakin lapsenlapseni kohdalla, jolta on julmasti riistetty vapaus, oikeus perhesiteisiin, oikeus tavata sukulaisiaan, entisiä ystäviään.Tuntuu, ettei ole  väliä kehitysvammaisen elämästä  ja voinnista kunhan onnistuivat saamaan asukkaan, ja maksaja kunta maksaa, ja rahaa virtaa kassaan...   

Pakostakin joutuu kysymään, millaiset arvot tässä yksityisessä toimintakeskuksessa oikeuttavat tällaisiin ihmisoikeusloukkauksiin kehitysvammaisen asukkaan kohdalla?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Pertsa Palkkola

Käsittämätöntä touhua. Omalla työpaikallani omaisilla on oikeus tulla koska tahansa tapaamaan kehitysvammaista lastaan tai sukulaistaan. Myös ystävät saavat tietenkin vierailla. Omaiset kutsutaan aina paikalle, jos järjestetään heidän lapsensa/sukulaisensa hoitoa koskeva palaveri ("vaikeimpien" tapausten kohdalla kerran viikossa). Heidän näkemyksensä kuullaan ja kirjataan ylös kuten asiantuntijoidenkin (lääkärit, psykologit, fysio-, toiminta- ym. terapeutit) ja toimitetaan kirjallisena kaikille osapuolille. Näinkin homma voi toimia.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Pertsa Palkkola > " Käsittämätöntä touhua",
-niin se on ja ihmetyttää vielä enemmän miksi koko yhteiskunnan virkakoneisto on lähtenyt tukemaan tätä pimeää toimintaa modernissa yksityisessä toimintakeskuksessa, jonka aloitti sen toiminnanjohtaja tekemällä edunvalvoja/isoäidistä perättömän ilmiannon pahoinpitelystä täysin valheellisin perustein. Miksi yhden pienen ihmisen puhumattoman autistisen, jonka kehitys vastaa 6-8 vuotiaasta lasta on nostettu isot voimat edunvalvojaa/isoäitiä vastaan.
Olin toiminnut Suomessa 20 vuotta hänen oheishuoltajana/holhoojana /edunvalvojana ja en ollut saanut yhtäkään huomautusta, että olisin hoitanut asiat huonosti, mutta silti toiminnanjohtajan perättömän ilmiannon takia maistraatti vei asian käräjäoikeudelle ja postivat minulta edunvalvojuuden.

Käräjätuomarin päätöksessä sanotaan, että kuitenkin minä isoäitinä voin tavata lapsenlastani ja jopa minulla on velvollisuus välittää puhumattoman lapsnlapseni tahtoa virkaedunvalvojalle, mutta yksityinen toimintakeskus toimii siinäkin lainvastaiseti ja ei päästä minua pojan luokse ja ei järjestä tapaamisia toimintakeskuksen ulkopuoleella.
Tämä siis tapahtuu sivistynessä yhteuskunnassa 2000-luvulla..!
Onnelliset ovat ne henkilöt ja heidän omaiset, jotka ovat teidän hoivissa. Kiitos kommenttistasi.

Viola Heistonen
Eduskuntavaaliehdokas
NRO 6.Kymen vaalipiiri
STP (Suomen Työväenpuolue)

Pirkko Leskinen

Omaisten kanneltua AVIin kehitysvammaisiin kohdistuneista eristämisistä, tapaamiskielloista ja erilaisista tapaamisrajoitteista esim 2 x kk 2 h kerrallaan, taitaa vankiloissa olla mahdollisuus useampaan tapaamiskertaan, AVI:n vakiovastaus on ollut: AVI ei voi todeta asiassa esitetyn perusteella X:n palvelukodin menettelyssä sellaista, joka edellyttäisi aluehallintoviraston toimenpiteitä.

Nykyinen 1977 säädetty kehitysvammalaki antaa avoimen valtakirjan näille tapaamisrajoitteille ja pakon käytölle.

Lastensuojelulaki on huomattavasti tarkempi. Erään lastensuojelulaitoksen kohdalla lapseen kohdistuneesta eristämisestä jopa silloinen lääninhallitus nyk AVi katsoi, että kysymys oli puuttumisesta henkilökohtaista vapautta koskevaan perusoikeuteen. Lisäksi se katsoi että hoidon tulisi lähtökohtaisesti perustua lapsen ja huoltajan suostumukseen.

Apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin sitä vastoin katsoi, ettei lapsen tai huoltajan suostumus voi missään tilanteessa oikeuttaa ao. erityisen hoidon kaltaista rajoitustoimenpidettä.
Lastensuojelulaitoksessa lapsi voi esim pelätä joutuvansa rajoitustoimenpiteiden kohteeksi, ellei suostu oikeuksiensa rajoittamiseen vapaaehtoisesti.
Apulaisoikeusasiamies antoi ko laitoksen johtajalla vakavan huomautuksen lainvastaisesta menettelystä ja vaati Etelä-Suomen AVIa 15.6.2011 mennessä ilmoittamaan mihin toimenpiteisiin se on katsonut päätöksen antavan aihetta. Lisäksi Sakslin esitti laitoksen ja sijoittajakunnan harkittavaksi, pitäisikö ao. lapselle suorittaa hyvitystä henkilökohtaisen vapauden menetyksen vuoksi.
Hieno päätös.

Milloinkohan kehitysvammaisten ihmisten ihmisoikeuksia puolustetaan samalla tavalla viranomaisten toimesta.
YK:n vammaissopimuksen ratifiointi on siirtynyt 2016, pakonkäyttöä ja holhouslainsäädäntöä koskeva lainsäädäntö pitäisi uudistaa sitä ennen.
Kehitysvammaisen henkilön päätöksentekokyky on aina alentunut, ja kommunikaatiokyky on useimmiten vajavainen, jolloin hänen omaan päätökseensä ja suostumiseensa vetoaminen eristämisessä on ihmisarvoa loukkaavaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset