Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Ihmisten tärkein tuki on heidän läheisverkostoissaan

Sitä mieltä ovat Stakesin  tutkimusprofessori  Tom Erik Arnkil  ja  Jyväskylän yliopiston professori  Jaakko Seikkula, jotka kertoivat asiasta Hs Mielipidepalstalla 20 lokakuuta 2008 : 

”.. Olemme tutkineet mielenterveystyötä, sosiaalityötä, vammais-ja perhepalveluita parinkymmenen vuoden ajan yhteistyössä kenttäammattilaisten kanssa. 

 Eikö olisi jo aika hellittää asiantuntIjakeskeisyydestä ja ottaa asiakkaat mukaan avoimeen yhteistyöhön?  Ei asianosaisen selän takana, ei ongelmia ja vajavuuksia listaten, ei unohtaen, että ihmisten tärkein tuki on heidän läheisverkostoissaan.  

Moniammattilisissa kokouksissa pohditaan asiakkaan tai perheen asioita. Miksi heitä ei ole kutsuttu mukaan?  Tiedon välittäminen ja asioista sopiminen ammattilaisten kesken voi olla kätevää, mutta onko se sopivaa?..Terveydenhuoltoryhmän palaverissa vaihdetaan tietoja ja vammaispalvelujen toteutusta suunnitellaan..Perheitä koskevaa tietoa virtaa asiantuntijalta toiselle ohi perheiden ja usein heidän tietämättään.

Miksi selän takana? – kysyvät  tutkijat.

 

 - Samaa voin kysyä minäkin 20 vuoden kokemuksella tukiessani kehitysvammaisen lapsenlapseni elämää..

Toki minulla on myös hyviä kokemuksia arvostavasta ja yhdenvertaisesta  yhteistyöstä. Olen kuitenkin ihmetellyt ihan alusta asti kuinka  vaikeaa on toteuttaa suomalaisessa palvelukulttuurissa ammattilaisten ja omaisten välistä tasa-arvoista yhteistyötä, joista minulla on kokemusta sekä ikääntyneen että kehitysvammaisen omaiseni kohdalla. 

Ihmettelen kuinka omaisia kohdellaan kuin karjaa. Erityisesti olen ammattilaisten puolelta kokenut maahanmuuttajana syrjintää ja halveksuntaa puolustaessaan omaisteni ihmisoikeuksia.

Kehitysvammahuollon puolella kokemuksieni mukaan omaisen yli kävellään usein samalla tavalla kuin vammaisen asiakkaan, heitä ei nähdä eikä kuulla. Omainen koetaan vain ikäväksi rasitteeksi. Omaisia on jopa usutettu toistensa kimppuun. Monet syrjityt omaiset  ovat hiljaa ja antavat periksi. koska pelkäävät  vammaisensa saavan vieläkin huonompaa kohtelua, kostoa ja vammaisen omaisista eristämistä. 

Potilaslaki, sosiaalihuollon asiakaslaki ja edunvalvontalaki edellyttävät ja mahdollistavat omaiselle oikeuden toimiä vammaisen puolestapuhujana, mutta käytäntö on kuitenkin toinen, valitettavasti.

Viimeisten kahden vuoden aikana minun mitätöimiseni omaisena  on johtanut vammaisen lapsenlapseni  täydellisen eristämiseen, minun yhteydenottoihini ei vastata ei edes haastemiehen toimittamaan syntymäpäiväkutsuuni.

Lakimiehilleni ja tukijoilleni ilmoitetaan, että omaisen näkemyksiin on suhtauduttava kriittisesti, eli omaisen selän takana tietoa virtaa... 

"Sydän paikaltaan" blogin harmaan hoivan kertomukset vahvistavat, etten ole ainoa syrjitty omainen.

Vaalikampanjassani taistelen vammaisten, vanhusten ja heidän omaistensa ihmisoikeuksien puolesta!

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Rimma Salonen

Minäkin ihmettelen, miksi Suomessa omaisia kohdellaan kuin karjaa.

Ja tämä valtio vielä kutsuu itseään sivistysvaltioksi, jossa mukamas huolehdittaisiin ihmisoikeuksista!

Suomessa ihmisillä ei ole minkäänlaisia oikeuksia, jos ei ole oikeuksia edes perhe-elämään, omiin lapsiin ja lastenlapsiin.

Uskon, että jopa Natsi-Saksassa ihmisillä oli enemmän oikeuksia.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Hei, Rimma!
Äitinä ja isoäitinä ymmärrän sinua täysin ja toivotan voimia taistelussasi lapsesi puolesta.Toivon, että voitte laulaa aina yhdessä
"Солнечный круг!" ...
Пусть всегда будет солнце,
Пусть всегда будет небо,
Пусть всегда будет мама,
Пусть всегда буду ...

Tämä oli myös lapsenlapseni lempi laulu pienenä...Nyt ei anna edes puhelimessa laulaa hänelle.Hän kovin tykkäsi lauluistani ja itse yritti hyräillä aina perässä,vaikka sanoja ei pysty lausumaan.

En tiedä miksi Suomessa viranomaiset harrastavat tällaista julmuutta, mikä tarkoitus sille on? Nyt tässä meidänkin tapauksessa.Ei anna edes näkyviin lapsenlastani! viimeinen tapaaminen oli 22.11.2009! Mihin tähtäävät yksityinen laitos, jossa lapsenlastani on ja heitä ympäröivä ja heidän toimintaa tukeva virkakoneisto?

Kalevi Wahrman

Suomen Työväenpuolue STP
-ehdokkaat
-vaaliohjelma
-vaalijuliste

NÄHTÄVISSÄ:

http://www.tyovaenpuolue.org/

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kalevi Wahrman,
kun "mainostat" tuossa STP:ta ja ehdokkaita, niin haluan helpottaa kommenttoijaa, jos piipahtavat blogini, että olen ehdokas STP:ssa Kymenvaalipiirisä ja

- " Omistan tämän vaalikampanjani puhumattomalle, kehitysvammaiselle ja autistiselle orvolle tyttärenpojalleni, joka on eristetty täysin omasta perheestään, suvustaan, venäläisestä kulttuurista, äidinkielestään venäjästä ja omasta lapsuudenhistoriastaan, jota hän voi jakaa vain minun isoäitinsä ja isosioäitinsä, 98 v äitini kanssa.

Omistan myös kampanjani lapsenlapseni kohtalotovereille sekä kaikille meille omaisille, jotka nyt suremme ja kaipaamme vammaisia perheenjäseniämme, jotka viranomaiset ovat meistä eristäneet ja vieraannuttaneet..",

Siis yritän kiinnittää yhteiskunnan huomiota ihmisoikeuksien loukkauksiin, jotka kohdistuvat kehitysvammaisiin ja heidän omaisiinsa!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset