Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Ehdokas, ota kantaa harmaaseen hoivaan!

Ihmisarvoisen kohtelun perusta

  • Mitä aiot eduskunnassa tehdä, jotta kunnat saadaan noudattamaan voimassa olevaa lainsäädäntöä kehitysvammaisten ihmisten palveluissa? Esimerkiksi henkilökohtaista apua koskevaa säädöstä on tulkittu täysin ristiriitaisesti sekä eri kunnissa että eri hallinto-oikeuksissa
  • Kunnat, maistraatit ja viranomaisedunvalvojat sekä asumispalveluyksiköt, erityisesti yksityiset hoitokodit, rajoittavat nykyisin mielivaltaisesti kehitysvammaisten aikuisten itsemääräämisoikeutta ja pyrkivät eristämään ja vieraannuttamaan heitä läheisistään. Miten tilanteeseen saadaan pikainen korjaus?
  • Tunnetko Ruotsin Lex Sarahin ja Lex Marian? Tarvittaisiinko Suomen lainsäädäntöön vastaavia säädöksiä, jotka velvoittavat kehitysvammaisten ihmisten kanssa työskentelevät ilmoittamaan, jos havaitsevat  huonoa kohtelua tai väärinkäytöksiä? Miten Lex Sarahin tapainen määräys käsityksesi mukaan  liittyy vuoden alussa voimaan tulleeseen yksityisten yksiköiden omavalvontaan?
    - lisätietoa Lex Sarahista- lisätietoa Lex Mariasta
  • Pitäisikö kehitysvammaisten henkilöiden kanssa työskentelevien taustojen tarkistus tehdä lakisääteiseksi? Kannatatko peruspalveluministeri Paula Risikon ehdotusta sosiaalityöntekijöiden julkisesta rekisteristä, josta jokainen voisi halutessaan tarkistaa pätevyydet?
    - Helsingin Sanomien uutinen ministeri Risikon ehdotuksesta
  • Oletko valmis ajamaan  kehitysvammalain (Laki kehitysvammaisten erityishuollosta) purkamista ja vammaislakien yhdistämistä sekä toimintarajoitteinen-käsitteen käyttöönottoa
    - Laki kehitysvammaisten erityishuollosta

2. Ihmisoikeudet
 kehitysvammaisille

  • Miten voitaisiin nopeasti varmistaa, ettei vanhempien tarvitsisi enää yhdessäkään Suomen kunnassa pelätä hoidollisin perustein tehtävää lapsen pakkohuostaanottoa ‘rangaistuksena’ siitä, että he vaativat autisminkirjon lapselleen asianmukaista kuntoutusta?
  • Miten arvioit kehitysvammaisten, erityisesti kommunikaatiovammaisten ihmisten oman tahdon selvittämisen ja kuulemisen nykyistä laatua? Tarvittaisiinko tarkat ohjeet? Tulisiko omaiset hyväksyä kuulemisiin tukihenkilöiksi? Pitäisikö puhevammaisten tulkeilta vaatia vakuutus samaan tapaan kuin  virallisilta kääntäjiltä?
    -Valtioneuvoston asetus auktorisoiduista kääntäjistä 
  • Pidätkö parempana nykyistä edunvalvontajärjestelmää  vai tuetun päätöksenteon mallia? Mitä mieltä olet vajaavaltaiseksi julistamisesta ja laajojen, henkilöä koskevien valtuuksien määräämisestä viranomaisedunvalvojalle, jotka kuuluvat nykykäytäntöön? Miten viranomaisedunvalvojien toimia voitaisiin mielestäsi valvoa nykyistä paremmin ja saada heidät saada tekemään asiallisesti yhteistyötä omaisten kanssa?
    - Tuetun päätöksentekojärjestelmän keskeiset periaatteet
  • Miten turvaisit kehitysvammaiselle ihmiselle asianmukaisen oikeudellinen avun tilanteessa, jossa viranomaiset loukkaavat hänen oikeuksiaan? Nykyisin hän ei välttämättä saa yleisen oikeusavustajan palveluja, jos edunvalvoja sitä vastustaa.
  • Minkä arvon annat sille, että kehitysvammaisella ihmisellä olisi oikeus omaan sukuun ja ystäviin sekä oman kulttuurin ja kielen säilyttämiseen myös silloin, kun hän elää asumispalveluiden piirissä? Mitä olet valmis tekemään, että Suomen ihmisoikeustilanne näissä asioissa saadaan pikaisesti korjattua?

3.  Tasavertaisuutta pienestä pitäen


  • Miten mielestäsi taataan, että kehitysvammaiset lapset ovat päivähoidosta ja esikoulusta lähtien samoissa ryhmissä muiden lasten kanssa?  Näin vahvistetaan heidän edellytyksiään elää mahdollisimman normaalia elämää. Se on myös tärkeimpiä keinoja parantaa muiden ihmisten suhtautumista kehitysvammaisiin.
  • Miten voidaan varmistaa, että kehitysvammaiset lapset alle kouluikäisinä saavat heille kuuluvan maksuttoman kuntouttavan päivähoidon kaikissa kunnissa?
  • Miten pystytään estämään se, että kehitysvammaiset lapset usein heti perusopetuksessa eristetään pienluokkiin, ja että heiltä lainvastaisesti estetään joidenkin aineiden opiskelu?   
  • Miten varmistaisit, että kehitysvammaiset lapset ja nuoret pystyvät opiskelemaan niin pitkälle kuin mahdollista oman ikäluokkansa kanssa, ja että he saisivat opiskeluunsa kaiken tarvitsemansa avun ja tuen?


4.  Oikeus ammattiin ja työhön


  • Miten kehitysvammaisille ihmisille voidaan järjestää lisää ammatillisen erityisopetuksen koulutuspaikkoja sekä valmentavaan että tutkintoon johtavaan koulutukseen, laajentaa koulutustarjotinta monipuolisemmaksi ja lisätä etäkoulutuspisteitä kattavasti maan eri alueille?
  • Miten kehittäisit kehitysvammaisten oppisopimuskoulutusta enemmän työssäoppimisen suuntaan niin sanotun työammatin suorittamiseksi, laajentaisit koulutustarjotinta ja lisäisit etäkoulutuspisteitä?
  • Miten parantaisit kehitysvammaisten ihmisten työllistymistä ja avotyötoimintaa ja mahdollisuutta asianmukaiseen palkkaukseen?
  • Miten kehittäisit vaikeimmin vammaisten kuntouttavaa päivätoimintaa yksilöllisemmäksi ja asiakkaiden voimavarat paremmin huomioon ottavaksi?
  • Mitä ajattelet siitä, että monet kehitysvammaiset joutuvat vielä vanhuksinakin osallistumaan työ- tai päivätoimintaan?

5. Muita tärkeitä kysymyksiä


  • Miten kunnat saataisiin noudattamaan Valtioneuvoston periaatepäätökseen pohjautuvaa ohjelmaa, jonka tavoitteena on vähentää laitospaikkoja ja mahdollistaa kehitysvammaisten yksilöllinen asuminen? Miten voitaisiin estää uusien suurten asumiskeskittymien rakentaminen erityisryhmille?
  • Pitäisikö hankintapalvelulakia mielestäsi muuttaa vammaisten asumispalveluissa niin, että palveluiden käyttäjälle ja hänen omaisilleen jää lopullinen valinta? Nykyisen hankintalain mukaisissa kilpailutuksissa kunta ja palveluntuottaja sopivat 'kaupan' keskenään, jolloin palveluiden käyttäjälle ja hänen omaisilleen jää 'mykän tavaran' asema.
  • Miten turvaisit sen, että kehitysvammaisilla aikuisilla olisi mahdollisuus säännöllisiin terveystarkastuksiin ja tarvittavaan kuntoutukseen?  
  • Miten tehostaisit valvontaa niin, ettei kehitysvammaisia  ihmisiä enää yli- ja pakkolääkitä esimerkiksi hoitokodeissa? Nykyisin rauhoittavia lääkkeitä käytetään tukahduttamaan kehitysvammaisten ikävän ja kaipauksen tunteita, kun heidät pidetään jopa pakolla kokonaan erossa omaisistaan, tai puutteellisesta kommunikaatiosta johtuvia käytösoireita, kun ihmisen tahtoa ei haluta tai osata tulkata oikein. 
  • Miten varmistaisit sen, että viranomaiset ja yksittäiset virkamiehet vastaisivat kehitysvammaisten ihmisten ja heidän omaistensa soittopyyntöihin ja sähköpostiviesteihin, samoin julkisuudessa esitettyihin, toimintarajoitteisten ihmisten oikeuksia yleisesti koskeviin asiallisiin kysymyksiin?
  • Miten vammaistutkimusta voitaisiin Suomessa lisätä? Onko peruspalveluministeri Paula Risikon ehdottama lahjoitusprofessuuri ainoa tapa päästä asiassa nopeasti eteenpäin?


6.  Irti pelon kahleista

  • Kehitysvammaisten ihmisten ja heidän läheistensä elämää leimaa nykyisin kohtuuttoman usein pelko, jonka synnyttävät viranomaisten ja myös joidenkin yksityisten hoivayritysten vihamielinen ja uhkaava asenne ja mielivaltaiset toimintatavat.  Esimerkiksi yksinvaltaisten valtuuksien määräämistä yleiselle edunvalvojalle, samoin tapaamisrajoituksia ja -kieltoja käytetään rangaistuksen tapaan. 

Mitä olet valmis tekemään tämän ihmis- ja perusoikeuksia syvästi loukkaavan tilanteen korjaamiseksi?
  • Mikä on se uusi, konkreettinen ja nopeasti toteutettava keino tai kanava, jolla luottamusta päästään rakentamaan ja ilmeisiin vääryyksiin puuttumaan? 

 Tavallinen valitus- ja muistutusmenettely ei riitä eikä aina edes tule kysymykseen. Juuri kantelut ja valitukset, jopa sähköpostiviestit, on oikeussalissa esitetty todisteina toimintarajoitteisen ihmisen omaista vastaan. 


  • Olisiko kiireisin tehtävä selvittää puolueettomalla tutkimuksella pelon ja luottamuspulan laajuus ja syvyys? Uskotko sinä ilman tutkimustakin näissä asioissa kansalaisten, esimerkiksi omaisten  kokemukseen ja sanaan?

19.2.2011

Kysymykset on koonnut ja muokannut kehitysvammaisten ihmisoikeuksia ajava nettiyhteisö. Katso blogi Sydän paikaltaan.

Kutsumme ehdokkaita blogiin vastaamaan. Kiitos!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

Käyttäjän kangaro kuva
Ros-Britt Kangas

Erittäin tärkeitä kysymyksiä, jotka ovat kuitenkin osaa laajemmasta tarvittavasta asennemuutoksesta. Vallassa oleva markkina-arvon ylistämistä ei anna tilaa niille jotka eivät ole tuotteliaita eivätkä kustannustehokkaita. Kaikki jotka eivät kuuluu tähän tuottelias-kermaan pitävät yhdistää voimaansa vaatimalla ennenkaikkea ihmisarvoista lähtöisin oleva politiikka. Mikäli ryhmät keskenään alkaavat riitelemään muruista jotka hyväosaisten ja hyviinpärjäävien pöydältä tippuvat, se on kuin "hajota ja hallitse" lahja vallassa oleville.

Näin ollen omassa vaaliteemassa nostan esiin kaikkia heikolla olevia ryhmiä ja peräänkuulutan kauttaltaan semmoisia päätöksiä ja politiikka joka arvostaa jokaista ihmistä hänen omansa arvoansa takia. Suuri harha tässäkin asiassa on että "heikkojen" auttaminen olisi liian kallista. Päinvastoin juustohöylällä aikaansaaneita aikaiset laiminlyönnit ja viivystyneet hoidot ja avut tulevat yhteiskunnalle vielä kalliimmaksi, kun kunnialla ajoissa annetut hyvät tuet ja ennaltaehkäisyä.Paljon voimavaraa jää käyttämättä, tilanteet muuttuvat huonommaksi ja huonosti hoidetuista asioista oikeasti tulee rasite. Vahvassa yhteiskunnassa on arvokasta tilaa myös vammautuneille, vanhuksille, sairaille, syräytyneille, jne.myös niille joista ei mitään "hyötyä" saa, mutta ytheiskunnassa jossa nämä ryhmät jätetään säästösyistä omaan onnensa varaan myös rakenteet ja perusta romahtaa, niin että yhä pienempi ryhmä voi hyvin ja joutuu sitten aina vain supistamaan hyvinvointi-palvelujaan.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Ros-Britt Kangas> " Vahvassa yhteiskunnassa on arvokasta tilaa myös vammautuneille, vanhuksille, sairaille, syräytyneille, jne.myös niille joista ei mitään "hyötyä" saa..",
- niin, vahvassa yhteiskunnassa! Se miten hoidetaan tai millaisessa asemassa ovat heikoimmat kansalaiset, kertoo yhteiskunnan arvoista. Suomessa olisi paljon parannettavaa näitten ryhmien osalta! Kiitos kommenttistasi!

Käyttäjän kangaro kuva
Ros-Britt Kangas

Juuri sitä tarkoitankin....Suomi on lusiumassa pahaan -jaj heikkoon- tilanteeseen koska ei voida säästää osa kansalaisista kuoliaaksi ilman että koko yhteiskunta rappeutuu ja heikentyy....eikö ketjukin on yhtä vahva kun sen heikoin lenkki. Kun suositaan nykypäivänä vain tehokkuutta ja vahvimmat ryhmät, lopputulos on pelottavaa, vauhtisokeina kuitenkin vain jatketaan kovalla vauhdilla onnettomuuden mahdollisuutta täysin unohtaen.

Pirkko Leskinen

Tähän vammaispoliittiseen ohjelmaan on kerättu Sydän paikaltaan blogin, omaisten, ammattilaisten sekä tukijoitten esille nostamia epäkohtia, väärinkäytöksiä ja sitä mielivaltaa mikä vallitsee yli 30 vuotta vanhan kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain aikana kehittyneiden kieroutuneiden ja sairaiden "maan ja talon tapojen" vallitessa.

Kehitysvammaisten ihmisoikeuksien ja itsemäärämisoikeuden kunnioittaminen on pelkkää sanahelinää. Pakkokeinojen käytön ja itsemääräämisoikeuden rajoitusten uudelleen säätelyä on vaadittu jo 1996(Paunio), nyt STM on luvannut esityksen 2011 loppuun mennessä. YK:n vammaisopimuksen rafiointi junnaa vain. Vanhasen molempien hallitusten hallitusohjelmissa oli vammaislakien yhdistäminen ja kehitysvammalain purkaminen, vain henkilökohtainen apu saatiin Vammaispalvelulakiin, jota kunnat ja hallinto-oikeudet tulkitsevat omalla tavallaan.

Nämä Berliinin muuriakin vahvemmat alistavat asenteet ja omaisten täydellinen syrjäyttäminen vammaisten elämästä eivät kiinnosta mediaa, AVIa, Valviraa eikä STM.

Mikä tai kuka puhkaisi tämän kehitysvammahuollon sisäsiittoisen mätäpaiseen.

Ministeri Paula Risikko on Facebookin kyselytunnilla 15.3 klo 14 vastaamassa, yritämme saada häneltä selvää kannanottoa kehitysvammaisten ihmisoikeuksista ja omaisista eristämisen laillisuudesta.

Ministeri Jyrki Katainen taitavasti vältteli vastaamasta Facebook tunnillaan kehitysvammaisten ihmisoikeuksista ja siirsi ne Risikolle.

Katainen ainakin menetti ylimielisyydellään monen vammaisen ja heidän omaisensa äänet.

Käyttäjän kangaro kuva
Ros-Britt Kangas

Kannattaako ihan oikeasti kysellä enää näistä...vastakoot vaikka mitä onhan heidän toiminta jo puhunut puolestaan....

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Ros-Brit Kangas,
-kyllä kysellä aina kannattaisi jä mitä enemmän ääniä "yhteiskuoroon", että ääni kantautuisi viranomaisten "kuuroillekin korville"!

Lalli Laaksonen

Viola,

Huomaanpa, että Super Nannya tarvitaan panemaan kuriin kehitysvammaisten, kuten kaikkien muidenkin ihmisoikeudet. Lallin kirveelläkin on siinä töitä.

Vastaus on siis yleisesti ottaen kysymyksiisi: Kyllä, asia on hoidettava vähintään Ruotsin tasoisesti ja sitä varten tarvitaan kevyt organisaatio ohjaamaan.

Olen muuten myös toiminut kouluttajana Invalidien Järvenpään Koulutuskeskuksessa ja organisoin asiakkailleni työpaikkoja, jos vain kykenen. Olen sivumennen saanut suggestoterapeutin vuoden mittaisen koulutuksen, jota sovellan kouluttajana.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Lasse > ".. asia on hoidettava vähintään Ruotsin tasoisesti ja sitä varten tarvitaan kevyt organisaatio ohjaamaan."
-jos pääsisimme Ruotsin tasoiseksi, niin olisi varmankin hienoa. Ruotsi muuten on kuulemma yhdistänyt vammaisten ja kehitysvammaistenlait jo 50 vuotta sitten, mutta Suomen 30 vuotta vanha kehitysvammasten laki "laahaa ja vetää perässää" pakkokeinopykälää §42 joka antaa mahdollisuuden loukata räikeästi kehitysvammaisten ihmisoikeuksia..joten Lallin kirvellä olisi "veistämistä", koska sillä tuntuu olevan asiantuntemusta. Kiitos kommenttistasi.

Käyttäjän miesenergiaa kuva
Mikki Nieminen

Kysymyksiä on niin paljon, että en vastaa kaikkiin. Oikeastaan tuollaiset kysymystulvat saattavat jopa vähentää ihmisten kiinnostumista asiasta, jos eivät ole muutoin sitä ohjelmaansa valinneet. Silloinhan "menetetään" enemmän.

Vammaistenhoito on tehty vaikeaksi, koska niihin liittyvä lainsäädäntö, tarpeet, hoito ja asenneilmapiiri eivät kohtaa siten, että hoitoa voitaisiin pitää laadullisesti hyvänä. Merkittävä ongelma laadun arvioimisessa on se, että meiltä puuttuu hyvän laadun määritelmät.

Vaikeista yhteiskunnallisista asioista käytävät keskustelut ovat olleet Suomessa erittäin rajoitettuja, asioihin liittyvien suurten tunnelatausten vuoksi. Mikäli jokin puolue on pyrkinyt tuomaan rempallaan olevan aiheen, joita on paljon, laajaan keskusteluun, on se tullut tyrmätyksi viimeistään populismisyytöksillä.
Vaikeistakin aiheista on kuitenkin voitava keskustella asiallisesti ja mahdollisimman laajoin näkökulmin. Vain julkinen keskustelu antaa mahdollisuudet vaikeina pidettyjen asioiden eteenpäin viemiseksi. Se antaa myös tietoisuuden yhteiskunnan välittämisestä niille ihmisille, joita asiat koskettavat. Ihmisarvoisen kohtelun perusta on olennaisin osa kaikkea ihmistenvälistä ja meihin vaikuttavaa toimintaa.

Nykyinen eduskunta käytti liian paljon aikaa ja energiaa täysin toisarvoisiin puuhasteluihin, joita puidaan vieläkin oikeudessa ja jätti hoitamatta monien kansalaisryhmien retuperällään olevat asiat.
Suomen lainsäädäntöä on muokattava siltä osin, kuin se ei vastaa YK:n vammaissopimuksen vaatimuksia. Samoin on vihdoin luotava puuttuva seuranta-, valvonta- ja sanktiojärjestelmä. Lainsäädäntömuutokset ja YK:n yleissopimuksen ratifiointi on saatava tehtyä seuraavan vaalikauden aikana, kuten myös tähän liittymätön Vanhustenhoitolaki.
Lainsäädäntöasioiden käsittely kestää muutamista kuukausista vuosiin. Vaalikauden päättyessä käsittelemättömät hallituksen esitykset ja lakialoitteet raukeavat.

Toimintarajoitteinen käsite on hyvä, mutta lain tasolle vietynä se voi vaatia myös muiden lakien avaamista.

Meidän pitää selvittää, että mitkä kaikki palvelut eivät toteudu kunnissa riittävän hyvin ja siten määritellä uudestaan kunnille ja valtiolle kuuluvat asiat niin, että ihmiset eri kunnissa eivät ole eriarvoisessa asemassa.
Vammaistenhoidon palveluiden kilpailutuksessa kuntoutuksen, hoidon ja huolenpidon laadulle on laitettava entistä enemmän painoarvoa. Laadun toteutuminen pitää myös olla osoitettavissa. Laadunvalvonnan /-seurannan tulee perustua ns. pistokokeisiin ilman ennakkoilmoitusta. Palveluille on asetettava tarkoituksenmukaiset laatukriteerit ja niistä on myös maksettava asianmukainen hinta. Tämän lisäksi tarvitaan sanktiojärjestelmä. Tarvitsemme siten ISO-standardin tms. myös hoiva-alalle.

Ulkopuolinen laadunvalvonta ja siihen kuuluvan sanktiojärjestelmän on sisällyttävä kilpailutussopimukseen, jolloin syntyy painetta hoitotyön organisointiin asianmukaisella tavalla. Laadullisesti hyvän hoitotyön on oltava perusta.

Tämän tästä uutisoidaan kuntien, vammaispalveluiden ja yksityisten hoitokotien rajoittavan mielivaltaisesti kehitysvammaisten aikuisten itsemääräämisoikeutta ja eristävän heitä omaisistaan.
Minä lähestyn asiaa niin, että ihmistenväliseen kanssakäymiseen saadaan muutosta vain asenteita muokkaamalla, jolloin prosessin vauhti riippuu jokaisesta itsestään. Jokaisen henkilökohtaiset kokemukset tekevät asiasta myös hyvin yksilöllisen. Kuitenkin kun ongelmat tulevat esille, ne voidaan korjata. Kehitysvammaisten aikuisten itsemääräämisoikeuden rajoittamisia voi katsoa monelta kulmalta ja pohtia myös syitä ja seurauksia.

On omaisia, joiden päätösten seurauksena kehitysvammaiset ovat olleet toiminnan kohde, mutta heiltä on evätty mahdollisuus olla toimijoita, kuten itse ovat halunneet. Tämä on aiheuttanut sitä, että kehitysvammaiset henkilöt eivät ole halunneet omaistensa osallistuvan elämäänsä tai haluavat itse määritellä ”missä ja miten”, jolloin hoitohenkilöstön tukiessa asiakastaan itsemäärämisoikeuden mukaisesti, joudutaan rajoittamaan heidän omaistensa osallistumismahdollisuuksia.
Hoitohenkilöstö on tällöin sen puun ja kuoren välissä, vaikka tekisikin juuri sen mikä on asiakaslähtöisesti oikein.

On myös tilanteita ja olosuhteita, joissa asiakkaan itsemääräämisoikeuden kumoaminen on perusteltua turvallisen hoidon näkökulmasta. Kaikki toiminta on tällöin pystyttävä perustelemaan. Vaikka jokin asia olisi jollekin osapuolelle ikävä tai epämieluisa, niin se ei tarkoita automaattisesti, että asiakkaan itsemääräämisoikeutta olisi poljettu tai toteutunut olisi muutoin laiton.
Vammaisillekin pitää antaa tilaa onnistumiseen, epäonnistumiseen ja ennen kaikkea osallistumiseen, jonka kautta ihminen voi tuntea elävänsä. Joskus napanuoran katkaiseminen voi olla äärettömän vaikeaa, jopa tuskallista. On kuitenkin niin, että rajoja voi kasvattaa ja tekemällä oppiminen on palkitsevaa monin tavoin.

On omaisten hallinnoimia vammaispalveluorganisaatioita, joilla ei ole ollut halua kehittää palvelujen laatua, vaan asiakaspaikkojen määrän kasvattamista on pidetty tärkeämpänä. Näin syntyy organisaation sisäisiä kasvukipuja, jotka haittaavat merkittävästi aikaisempien hoitoyksiköiden toimintaa ihan taloudellisestikin. Lisääntyvän johtajiston ja ”asiantuntijoiden” palkkoja jyvitetään kaikkien yksiköiden kuluihin. jolloin kunnat eivät saa sitä palvelua, joista maksavat ja asiakkaat eivät saa niitä palveluja, joihin ovat oikeutettuja, eikä henkilöstölläkään ole mahdollisuuksia tehdä työtä tyydyttävästi. Tämä polku on vastoin kaikkea järkevyyttä ja ennen kaikkea se ei ole oikein. Se on usein myös vastoin henkilöstölle annettuja organisaation kehityksen tulevaisuudennäkymiä, jolla on vaikutusta työssä viihtymiseen.

Jotkut kuntoutuspaikat käyvät niin alimitoitetulla henkilöstöllä, että kehitysvammaisten tai omaisten oikeuksia kumotaan resursseihin vedoten tai resursseja ei voida käyttää suunnitellusti.. Syy ei ole yleensä hoitohenkilöstön, joka kuitenkin joutuu vastaanottamaan toimintaan kohdistuvan palautteen. Se on harvoin positiivista.
Monien kehitysvammaisten kuntoutusorganisaatioiden perusta on omaisten luomia. Se on hyvä ja huono asia. Hyvää se, että toiminta menee usein tarpeiden suuntaan. Huonoa se, että organisaatioon kuuluvilla on ikään kuin veto-oikeus ohittaa hoitohenkilöstö ja muut asiakkaat tarpeidensa mukaan. Oikeutta tai huomiota saa siis se, joka osaa vaatia eniten. Tämä kuitenkin aiheuttaa sen, että hiljaisimmat kärsivät kaikkein eniten. Tämä on huutava vääryys. Asia ei muutu, elleivät ihmiset muutu ensin.

Lex Sarahin kaltaista lisäystä voidaan pohtia yhtenä osana hoitopalveluiden laadunvalvontaa. Pidän kuitenkin lähtökohtana sitä, että kehitämme hoidon laatukriteerejä ja olemme valmiit maksamaan siitä. Yksityisten yksiköiden omavalvonta on hyvä lisä aiempaan, mutta minä lähden kuitenkin siitä, että kaikki toimijat on asetettava samalle viivalle.
Tällä vuosikymmenellä on syntynyt satoja ns. hoiva- ja ryhmäkoteja, joista valtaosa on silkkaa liiketoimintaa. Monet näistä tulevat silti tarpeeseen, koska hoitoa tarvitseville ei ole muuta paikkaa osoittaa. Palvelujen tarvitsijat ovat joutuneet pelinappulaksi liiketoimintaan.

Ero kunnan järjestämään hoitoon syntyy mm. siitä, että firmoissa henkilökuntamitoitus on monin osin täysin pielessä, koska viivan alle jäävällä osalla on merkitystä. On myös paikkoja, joissa henkilökunnan pesti kestää koeajan verran. Moni kakku päältä kaunis, mutta ihan toista sisältä.
Onneksi on myös toista laitaa olevia firmoja ja kolmannen sektorin yhteisöjä, joissa asiakas on pääosin oikeasti etusijalla. Kilpailutuksessa ja palveluita ostettaessa näiden välistä eroa ei kuitenkaan huomioida, koska vain hinnalla on merkitystä. Enää alan osaajat tai huippunimet eivät takaa laatua sen enempää kuin pystymetsästä alalle tulleet. Asenne ratkaisee aina.

Valviran ylläpitämän Terveydenhuollon ammattihenkilöiden julkinen keskusrekisteri voidaan laajentaa koko sosiaali- ja terveystoimen sektorille.

Linkistä voi katsoa keinoni erityisryhmien työllistämisen tehostamiseen, jos asia kiinnostaa http://www.miesenergiaa.fi/blogi/2011/02/07/327

Terveisin
Mikki Nieminen, ps
Uusimaa

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset