*

Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Vainoja kokenut Inkerin kirkko täyttää 400 vuotta

Juhlavuoden avaa ensisunnuntaina Pyhän Marian kirkossa Pietarissa pidettävä juhlajumalanpalvelus. Vuoden pääjuhla on 30.heinäkuuta, jolloin Moloskovitsan kirkon raunioilla  Länsi-Inkerissä järjestetään hengelliset kesäjuhlat. 

Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi muistuttaa, ettei hänen kirkkonsa ole koskaan ollut valtaa pitävässä asemassa, vaan aina palvelemassa ihmisä.

 Monella tavalla rikkaan, mutta vaikean ja raskaita vainoja kokeneen historiansa vuoksi Inkerin luterilainen kirkko eroaa teologiassaan ja tietyissä eettisissä ratkaisuissaan läntisistä sisarkirkoistaan. Sen keskuudessa ei liioin nouse esille sellaisia kysymyksiä, mistä viime aikoina on keskusteltu muualla luterilaisessa maailmassa, Kuukauppi sanoo.-STT  

 Ensimmäinen luterilainen seurakunta perustettiin Lempaalaan 1611. Silloin se oli Ruotsin  Inkeri.  Stolbovan rauhan jälkeen 1617 suuri joukko savolaisia ja karjalaisia muutti Inkeriin, minkä vuoksi luterilaisuus alkoi levitä sinne. 

Pohjan sodan tuloksena 1700-1721 Inkeristä tuli osaa Venäjän keisarikuntaa...Inkerin kirkkoon siirtyi suomalaisia pappeja. 

Neuvostoliiton aikana kirkkoon kohdistui vainoja ja sen jäsenet hajosivat ympäri maata, muun muassa Siperiaan Stalinin terrorin vuoksi. 

1970-luvulla Venäjälle perustettiin kaksi luterilaista seurakuntaa Petroskoihin  ja Pushkiniin.. Ne toimivat Viron evankelis-luterilaisen kirkon yhteydessä.  

Neuvostoliiton hajottuna perustettiin vuonna 1992 itsenäinen Inkerin kirkko.   

Kirkkoon kuuluu nykyisin noin 80 seurakuntaa ja 15 000 jäsentä ympäri Venäjää ja sen hallinto sijaitsee Pietarissa Pyhän Marian kirkon yhteydessä. Ensimmäinen piispa oli suomalainen Leino Hassinen, ja kirkon nykyinen piispa on inkeriläinen Aarre Kuukauppi. 

Inkerin kirkossa ei ole naispappeja. Kirkko ei myöskään lähettänyt edustajansa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäisen naispiispan vihkimistilaisuuteen. 

Inkerin kirkko toimii yhteistyössä maailman tunnustuksellisen luterilaisten kirkkojen  Kansainvälisen luterilaisen neuvoston ja Yhdysvaltalaisen Missouri-synodin kanssa. Inkerin kirkko on lisäksi Euroopan kirkkojen konferenssin ja Luterilaisen maailmanliiton jäsen. Lähde : teksti osittain Wikipediasta ja myös venäjänkieliseltä nettisivulta. 

En ole tietoinen kuuluuko Suomen luterilainen kirkko noihin järjestöihin, jonne Inkerin kirkko kuuluu?

Se on mukava sattuma, että Inkerin kirkko sai alkunsa  synnyiseudullani Lempaalassa. Inkerin kirkon elvyttämiseen itsekin osallistuin ahkerasti niin  Puskinin kuin Kupanitsan kirkonkin. Veisasimme kuorossa, joka kulki kirkosta toiseen osallistuen kirkon tomintaan. Niin myös lauloimme monissa Inkerissä järjestetyissä Juhannusjuhlissa.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Tynkä-Karjalan Antti (nimimerkki)

Paljon onnea ja Jumalan siunausta kirkollenne! - Tapasin aikoinaan Leino Hassisen Vihdissä, jonne sukumme siirtyi evakkoon sotien jälkeen.

Nyt meillä Viron suomalaisessa Pyhän Pietarin seurakunnassa on kovasti inkeriläismummoja:

http://www.eelk.ee/~ktalsoome/suomi/seurakunta.htm

Muistelen ystäväni pastori Pertti Huttusen siirtyneen myös 90-luvun alussa "rajan taakse" näin maallisessa mielessä. Oliko oikein?

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

11.1.2011 12:37 Tynkä-Karjalan Antti (nimimerkki)-lle,
- kiitos linkistä Pyhän Pietarin seurakunnan netti sivulle. Siis, olenhan muuttanut Neuvostoliitosta sen romahtamisen "kynnyksellä", joten sen järjestelmän puitteissa ei oikein ollut mahdollisuutta saada paljonkaan tietoa seurakuntien asioista esim., tästäkään seurakunnasta en ollut tietoineen tähän päivään asti. Oli ihan mielenkiintoista, että inkeriläisiä sielläkin ajatellaan ja myös Suomen aktiivisuudella tuetaan.
Kyllä silloin oli paljon "liikettä" Inkerin suuntaan just Suomen luterilaisen kirkon toimeesta ja tapaasimme paljon ihmisiä/ryhmiä, jotka tulivat tukemaan Inkerin kirkon nousemista ja jaloille pääsemistä.
Arvo Survon johdolla mekin oltiin liikkeellä..Leo Hassisen kanssa kyllä olin ihan kasvokkain "tuttu", mutten muista nyt henkilökohtaisesti Pertti Huttusta, mutta nimi tuntuu "tutulta".
Kitos kommenttistasi ja onnen toivotuksestasi ja siunauksestasi Inkerin kirkolle! Toivon tietenkin itsekin samaa, vaikken ole enää Inkerin kirkon jäseneenä, mutta olen henkisesti mukana. Näin se "ristiriitaiseksi" elämä joskus menee!

Tynkä-Karjalan Antti (nimimerkki)

"Kirkko ei myöskään lähettänyt edustajansa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ensimmäisen naispiispan vihkimistilaisuuteen."

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Kotimaa+Osa+kut...

Myöskään Viron evankelisluterilaisen kirkon arkkipiispa Andres Põder ei osallistunut, mutta lähetti paikalle sentään kirkon ulkoasiainsihteerin, pastori Arho Tuhkrun.

Toki asia saattoi olla esim. Latvian osalta ihan vaan rahasta kiinni.

Tynkä-Karjalan Antti (nimimerkki)

"1970-luvulla Venäjälle perustettiin kaksi luterilaista seurakuntaa Petroskoihin ja Pushkiniin.. Ne toimivat Viron evankelis-luterilaisen kirkon yhteydessä."

Esim. Viron evankelisluterilainen kirkko oli Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun täydellisessä valvonnassa jo 1940-luvun lopulta alkaen. - Tämä seikka vaikeutti pitkään yhteistyötä Suomeen, vaikka suomalaisten uskovaisten naivius ja hyväuskoisuus varmasti halusivat muuta.

Käyttäjän jope58 kuva
Tapio Härkönen

Aatami Kuortista: http://fi.wikipedia.org/wiki/Aatami_Kuortti
--
"Koska Lempaala sijaitsi rajavyöhykkeellä Kuortti joutui hakemaan luvat liikkumiseen paikallisesta GPU:n toimistosta. GPU ehdotti että Kuortti ryhtyisi vakoilemaan seurakuntalaisiaan mutta hän kieltäytyi tästä ehdottomasti.
Joulukuussa 1929 Kuortti sai kuulla olevansa vastavallankumouksellinen ja helmikuussa 1930 hänet tuomittiin ensin kuolemaan mutta tuomio muutettiin sitten 10 vuoden pakkotyöleirivankeudeksi.

Kuortti joutui Usoljen leirille lähelle Vienanmerta jossa oli jo ennestään vankina useita inkerinsuomalaisia. Leirin olosuhteet olivat kehnot; työ oli raskasta, vartijoina toimi entisiä rikollisia ja majoitusolot sekä ruoka olivat surkeita.

Kuortti alkoi suunnitelemaan pakomatkaa 300 kilometrin päähän Suomeen. Hän onnistuikin pakenemaan kesällä 1930 leiriltä ja matkasi 12 päivän ajan jalan halki Vienan Karjalan ja pääsi lopulta Suomen rajan yli.

Kuortti toimi Suomessa opettajana ja pappina. Hän julkaisi myös useita kirjoja. Kuortti saarnasi 1990 siinä jumalanpalveluksessa jonka yhteydessä Inkerinmaan kirkon ensimmäinen arkkipiispa, suomalainen Leino Hassinen vihittiin virkaansa".

(Lainaus linkistä)

Reijo Tossavainen

Viola:
Saisinko sähköpostiini sinun sähköpostiosoitteen.
Lähestyisin yksityisessä asiassa.
reijo.tossavainen@gmail.com

Käyttäjän jope58 kuva
Tapio Härkönen

Aatami Kuortti lienee sinulle tuttu: http://fi.wikipedia.org/wiki/Aatami_Kuortti
Häneltä on ilmestynyt lukuisia kirjoja.
--
Olimme jouluna 1993 Arvo Survon kanssa jakamassa Kupanitsan alueen vanhuksille joulupaketteja.
Teimme matkasta videon.
Sinä taisit olla silloin jo Suomessa?

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

11.1.2011 16:04 Tapio Härkönen,

Aatami Kuortti oli minulle tuttu. Tapaasin hänet ensin Kupanitsan kirkossa kun hän kävi vanhempiensa haudalla, vuosi? ainakin ennen muuttoa Suomeen.
Edesmennyt tätini Lyyti Heistonen oli rippikoululaine Aatami Kuortin ollessaan Lempaalassa pappina.
Täällä HS-ssä tapaasin häntä monta kertaa eri tilaisuuksissa, jossa hän kertoi omasta elämästään. On muutamia hänen kirjoittamia kirjoja. Osallistuin Helsingin "Inkeri kuoro" laulajana myös hänen muistotilaisuuteen.

Käyttäjän jope58 kuva
Tapio Härkönen

Kannattaa muidenkin tutustua Aatami Kuortin kirjoihin.
Niitä tuskin on saatavilla enää muualta, kuin kirjastoista ja tuttavilta.
--
Teoksia:

-Pappina, pakkotyössä, pakolaisena : inkeriläisen papin kokemuksia Neuvosto-Venäjällä. WSOY 1934, 2. painos 1935

-Tapahtui Inkerissä. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, Helsinki 1962, 2. painos 1966

-Inkerin kirkon vaikeita vuosia. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, Pieksämäki 1963

-Kirkossa, keskitysleirissä, korvessa. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, Helsinki 1964, 3. painos 1967, 4. painos 1989

-Juhana, inkerinsuomalainen. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, Helsinki 1966

-Aloitettava alusta. Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys, Joensuu 1972

-Veljeni sotavangit : : rauhan toimissa sota-aikana. SLEY-kirjat, Helsinki 1989, 2. painos 1990

-Inkerin kirkon yö ja aamu, kirjoittajat Aatami Kuortti, Reijo Arkkila. SLEY-kirjat, Helsinki 1990

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Tapio Härkönen,
- kiitos luettelosta Aatami Kuortin kirjoista. Nelja kirjaa olen lukenut. On aika koskettava tarina Aatami Kuortin elämä.Hänellä oli aika hyvä muisti kun kertoi tarinoita inkeriläisten keskuudessa jossain tapahtumissa seurakunnan tiloissa ihan viimeisiinä aikoinakin. Oli kunniaa osallistua Aatami Kuortin muistotilaisuuteen.

Käyttäjän wiljoantero kuva
Antero Manninen

Työskentelin 1990-luvun alussa vähäisessä määrin piispa Leino Hassisen alaisuudessa Inkerin kirkon hyväksi. Hassisen laajaa kokemusta, suhteita ja työtarmoa on mielestäni kiittäminen siitä, että Inkerin kirkko on tänä päivänä toiminnassa ja voi hyvin. Suomen Evankelis-luterilaista Kansanlähetystä ja sen piirissä työskennelleitä henkilöitä ei toki myöskään sovi unohtaa.

Siunausta Inkerin evankelis-luterilaiselle kirkolle ja sen työntekijöille.

Olen viime vuosina monasti miettinyt, eikö Inkerin kirkko voisi perustaa Suomeen seurakuntaa tai useampia. Niihin voisivat liittyä Suomessa asuvat inkeriläiset ja todelliset suomalaiset luterilaiset, joilla on yhä vaikeampaa elää kristityn elämää lahoavan Suomen luterilaisen kirkon yhteydessä.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Antero Manninen> "..eikö Inkerin kirkko voisi perustaa Suomeen seurakuntaa tai useampia. Niihin voisivat liittyä Suomessa asuvat inkeriläiset ja todelliset suomalaiset luterilaiset, joilla on yhä vaikeampaa elää kristityn elämää lahoavan Suomen luterilaisen kirkon yhteydessä",
- mielestäni on hieno ajatus. Inkerin kirkkoja on perustettu ympäri Venäjää,eli ei "inkerin alueella", niin miksi ei sitten Suomeen? Kuka lähtisi ajamaan asiaa? Lähtisin puuhiin mukaan, ja varman moni muukin.

J. Gagarin

Tietyssä mielessä inkeriläiset olivat maahantunkeutujia, joita alkuperäiset karjalaisasukkaat kutsuivat "ruoččeiksi". Ei ole tiedossa kuinka julmasti he sortivat miehittämiään alueita 1600-luvun alussa, mutta tuskinpa karjalaiset aivan turhanpäiten olisivat lähteneet jalkapatikassa 700 kilometrin päähän Tveriin, suurin piirtein viimeistä miestä myöten. Tuo vuosi 1611, jolloin luterilainen kirkko Inkerinmaalle perustettiin, on juuri se vuosi, jolloin Ruotsi valtasi alueet, jotka vahvistettiin sille Stolbovan rauhassa myöhemmin.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

J. Gagarin > "Tietyssä mielessä inkeriläiset olivat maahantunkeutujia, joita alkuperäiset karjalaisasukkaat kutsuivat "ruoččeiksi". Ei ole tiedossa kuinka julmasti he sortivat miehittämiään alueita 1600-luvun alussa, mutta tuskinpa karjalaiset aivan turhanpäiten olisivat lähteneet jalkapatikassa 700 kilpmetrin päähän Tveriin..",

- niin mitenhän se oli? Inkerinmaa oli melkein 100 vuoota Ruotsin alla( 1583-1595, 1617-1702). Stolbovin rauhan sopimus oli 1617, jolloin taas Venäjä luovutti Inkerin Ruotsille. Ruotsin vallan aikana Inkerin maalle oli siirretty Suomesta ja Karjalan kannakselta kansaa ja silloin alkoikin kova "pakeneminen alueelta" Venäjälle päin. Tarkoitatko, että tämä oli sitä "inkeriläisten miehittämistä" ja he olivat maahantunkeuutujia. Maahan "tunkeutuivat" ne, joita Ruotsi ehkä "pakotti" lahtemään kotiseutuiltaan valloitetuille alueille turvatakseen rajat Venäjän kanssa..Ruotsilla taisi olla jopa ajatus asustaa sinne silloin saksalaisia, muttei se onnistunut..

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset