Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Ville viettää isänpäivän vankilassa

kirjoitti Riikka Halme sunnuntaina 14.marraskuuta 2010 Keski-Uusimaa lehdessä.  

28-vuotias Ville (nimi muutettu) ei päässyt nauttimaan ensimmäisestä isänpäivästään.   Huumeisiin sekaantunut tuore isä ei osannut vuosi sitten arvostaa isyyttään.

 - Elämä oli silloin niin railakasta, ettei isänpäivää tullut vietettyä. Nyt isänpäivän vietto oli Villelle vähän hankalampaa, sillä Ville kärsii pahoinpitelytuomiotaan Keravan vankilassa. Täällä kertaa hän kuitenkin odottaa päivää eri tavalla kuin ennen ja iloitsee aidosti siitä, että pääsee näkemään isänpäivänä perheensä.

- Isänpäiväkortin saaminen omalta tyttäreltä voisi olla ihanaa, mutta eniten odotan yhteistä aikaa…”, 

Varmaankin sellainen yhteinen aika perheensä kanssa Villelle oli järjestetty, koska K-U:aan mukaan :

Keravan vankilassa järjestetään viikonlopputapaamisia joka lauantai ja sunnuntai sekä arkipyhinä. Valvottu tapaaminen kestää 45 minuuttia kerrallaan ja vierailijat voivat olla vangin perhettä, ystäviä tai tuttavia. 

Perheelliset  vangit, joilla ei ole lomaoikeutta, saavat lisääksi tavata puolisoaan ja lapsiaan kolmen viikon välein kolme tuntia kerrallaan. Perhetapaamisia ei valvota.

Vankilassa istuville isille järjestetään myös isä-lapsi-tapaamisia  kerran kuussa. Valvottu tapaaminen kestää tunnin kerrallaan…

Lisäksi vangit saavat soittaa viiden minuutin puhelun joka päivä omalla puhelinkortilla.” 

Näin siis vankilassa!  

MUTTA,  erässä modernissa yksityisessä vammaisille tarkoitetussa toimintakeskuksessa näillä kaakkoiskulmilla olosuhteet joittenkin sinne sijoitettuin asukkaitten kohdalla osoittautuivat julmemmiksi kuin tosi vankilassa. 

Esimerkiksi täysin puhumattomalta autistiselta kehitysvammaiselta edesmenneen tyttärenenpojaltani, joka on sijoitettu sinne 30.3.2008 alkaen  on : 

Perättömin perustein täysin riistetty vapaus tavata omaisia, entisiä ystäviä ja tuttavia!!  

Häneltä on riistetty oikeus käyttää omaa puhelinta, että vaikka saisi kuulla ulkopuolelta tuttuja ääniä, koska itse ei pysty puhumaan!!  

Häneltä on riistetty oikeus viettää syntymäpäiviä  ja muita juhlia muitten kuin laitoksen asukkaitten kanssa!! Häneltä on riistetty jopa valvotut tapaamiset!!

Sain tavata viimeistään lapsenlastani 22.11.2009! Eli vankilassakin olisi mahdollisuus säännöllisin tapaamisiin, muttei yksityisessä laitoksessa!?

Kysynkin mihin suuntaan hyvinvointivaltio Suomessa on kehitysvammahuolto kehittymässä?  

Missä kehitysvammaisen henkilön ihmisoikeudet?

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (9 kommenttia)

elmo kaila (nimimerkki)

karua settiä mikäli noin on!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

elmo kaila,

- noin se vain on!
Kiitos kommenttistasi ja hyvää alkanutta päivää!

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Aivan. Hyvä kirjotus ja aito vertaus. Tämä on epäinhimiliinen yhtälö ja voimahallaus isoäitille ja periksi ei anneta!

Jossaki luki, että kuluttajalla ois oikeus tietää, kuka palvelusta vastaa pienemmästäki asiasta. Onko siellä laitoksessa joku ihminen, jonka kanssa asiasta voi puhua. Methän voisima kaikki soittaa sille ja kysyä asiasta!!?

Niin, tämä oli se kuluttaja-asia http://yle.fi/alueet/helsinki/2010/11/yritykset_pi...

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Hilkka Laronia,hyvää huomenta!

Olen nyt tutustunut suomalaiseen julmaan epäoikeudenmukaisuuteen!Ei pieni ihminen saa oikeutta Suomessa! Viranomaiset viis niistä lainpykälistä ja ihmisoikeuksista,niitä voi kiertää ja käyttää virkavaltaa niin kuin haluavat ja eikä joutu siitä minkäänlaiseen vastuuseen.

Tapauksessamme kaikki lähtivät tukemaan toimintakeskuksen palkatun työntekijän toiminnanjohtajan valhellisia väitteitä, joka alkoi täysin perättömästä ilmiannosta!

Olen seurannut ja auttanut lapsen lastani syntymästä asti. Ollut hänen vierellään Suomessa lähes 20 vuotta ja nyt orvoksi jäänyttä lapsenlastani ei edes anneta näkyviin!!

Piina alkoi 12.01.2009 ja jatkuu edelleen. Toimintakeskus ilmoittaa viranomaisille, ettei poika enää halua tavata ketään, muttei kukaan hänen entisistä tuttavista, ystävistä ja sukulaisista ole päästetty kysymään häneltä itseltään. Täytyy mainita, että hän on täysin puhumaton, autistinen ja vaikka nyt jo aikuisikäinen kehitysvammainen, mutta lääkärin lausunnon mukankin älykkyteltään ehkä 6 vuotias.

Toimintakeskus, jossa lapsenlapseni on, ei vastaa yhteenkään viralliseen pyyntöön järjestää tapaamisia, ei edes haastemiehen lähettämäni kirjeen tullut vastausta. Ei vastaa myöskään pyyntööni virallinen edunvalvoja... Ei lähde järjestämään tapaamisia myöskään palveluista maksava kunta!..
Eli, ei apua ole näkyvissä mistään päin! Ei vihreää valoa tunnelissa, jonne olemme joutuneet!

Näin siis demokraattisessa oikeusvaltio Suomessa! Järkyttävää toimintaa vammaisen ja hänen ainoansa elossa olevan vielä lähinsukulaisen kohdalla !?

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Demokraattinen oikeusvaltio Suomi? Missä se on?

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Niin Viola, mie uskon sinua. Virkamiehet on superelläimiä ja tunnottomia. Ja vammaset ja mielisairaat ja vanhat on heikoimpia meistä ja hoito kurjaa. Se on pelottava puoli eikä siellä puhu mikhään, jos ei pääse jotenki niskan päälle niile. Ja julkisuuskaan ei näytä nyt auttavan sinun kohala.

Nuot huostaanotot terveilekki läpeilehän on kans yks huono homma. Non kuntien bisnestä. Samoin on varmasti lapsenlapsesi kohala, kunta on tehny jonku sopimuksen ja jokku kehnot pykälät täyttyy, niin eettinen ja inhimillinen ja siis rakkaudellinen ja totuudellinen puoli on 0, siittä ei kukhaan vaikuttaja siis välitä.

Mutta aina on toivoa. Toivoma ihmettä, jos ei muuta. Mikä sen laitoksen nimi muuten on? Ja kuka on johtaja siellä?

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Hilkka Laronia: "Mutta aina on toivoa. Toivoma ihmettä, jos ei muuta. Mikä sen laitoksen nimi muuten on? Ja kuka on johtaja siellä?",

- Kiitos, Hilkka, Sinulle! Olet hyvä ihminen!
Yritän vielä pitää oljen korresta kiinni! En pysty luovuttamaan vaikka toivottomalta kaikki tämä tuntuu! Jos ihme tapahtuisikin!

Jos ehdit googlata nimelläni, niin sieltä löytyy Vantaan sanomien kautta tietoa paikasta ja asiasta enemmän..Nimi ja paikka olivat myös Iltalehdessä..ja Uutisvuoksessa.

Vieras (nimimerkki)

Ruotsissa on vuodesta 1999 asti ollut voimassa Lex Sarah, mikä velvoittaa työntekijöitä ilmoittamaan, jos havaitsevat toimintarajoitteisten henkilöiden hoidossa työpaikallaan epäkohtia tai väärinkäytöksiä tai jos asiakas niistä heille kertoo. Työntekijä ei saa suojella toista työntekijää, asiakkaan etu menee kaiken muun edelle.

Meidän suomalaisessa systeemissa toisen työntekijän puuttuminen hoitoyhteisössä toisten tekemisiin tai tekemättäjättämisiin leimataan kantelemiseksi ja vasikoimiseksi ja sellainen työntekijä savustetaan nopeasti ulos, vaitiolovelvollisuus peittää kaiken.

Mistä löytyisi hoitoalalta Sarah Wägertin tapainen pioneeri, joka uskaltaisi paljastaa hoitoyhteisöjen mätämunat ja psykopaatit. Vain jäävuorien huiput tulevat joskus julki, kuten insuliini ja diapamsurmat.
Psykopaatit ovat sosiaalisesti hyvin lahjakkaita ja älykkäitä ja saavat helposti koko työyhteisön ja asiakkaat kiedottua valtaansa.
Monet asiakkaat pitivät diapamsurmaaja hyvin mukavana.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Vieras : "Monet asiakkaat pitivät diapamsurmaaja hyvin mukavana.",

- kun diapamia mainitsette, niin just diapam-lääkkeestä kaikki ajojahti minua kohti alkoikin! Ollessani edunvalvojana lapsenlapselleni huomasin, että hänelle oli laitokseen ostettu 100 kappaletta diapam-lääkettä, vaikka hoitohenkilökunta ja toiminnanjohtaja ja saraanhoitaja vakuuttivat, ettei lapsenlapseni tarvitse mitään lisää rauhoittavaa lääkitystä.

Kysymykseeni lapsenlapseni läkityksestä, selvityspyyntööni ja muistutukseen en saanut minkäänlaista vastausta asiaan, mutta tekstarilla toimintakeskuksesta ilmoitettiin, että kaikki tapaamiset lopetettu! Ja niin oli tehty!

Ja he yllätyksekseni saivat taakseensa ensin poliisin, sitten lääkärin, maistraatin, sosiaali-ja kehitysvammahuollon viranomaiset, käräjäoikeuskin otti todeksi kaikki valheet ja perättömät väitteet minusta... joten minulta vietiin yhteisvoimin edunvalvojuus ja oikeus tavata rakasta lapsenlastani ja, elämäni muuttui helvetiksi tässä lapsenlapseni ja omienikin ihmisoikeuksien puolesta taistelussa!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset