Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Tervehtimisen sietämätön vaikeus- 2

Jokaisella ihmisellä on oma reviirinsä-etäisyys, jonka hän halua pitää muihin ihmisiin. Vain läheiset ihmiset saavat ylittää tuon alueen ympärillä olevan näkymättömän aidan. Reviirille tunkeutuminen, liian lähelle tuleminen, tuntuu epämiellyttävältä. On kuitenkin olemassa tilanteita, joissa sallimme reviirillemme tunkeutumisen, kuten täydessä ruuhkabussissa… 

Entä miten sitten tervehtiminen? Kuinka lähelle se sallii astua toisen reviiriin? 

Tervehtimisen sietämätön vaikeus, otsikolla kirjoitti UV 4.8.2010 kolumnissaan Mikko Kohvakka Lappeenrannan teknillisen yliopiston Etelä-Karjalan instituutista : ” Kaksi ihmistä kohtaa rappukäytävässä tai hississä. Mutta kohtaavatko heidän katseensa?  Nyökkävätko he toisilleen, kohottavatko kätensä, tai lausuvatko tervehdykseksi  tulkittavan äännähdyksen? Tänä päivänä on todennäköistä, että vastaus kaikkiin kysymtksiin on kieltävä.” 

Herääkin kysymys, että miksi nykyihminen sulkeutuu oman reviirinsä? Miksi ei halua tulla kontaktiin muitten kanssa?  Mitä tämä urbaani maailma tekee ihmisen ajatusmaailmalle? Onko meitä liian paljon ja maailma alkaa tulla ahtaaksi? 

Tervehtiminen on ihmisten välistä  kommunikointia ja useimmiten ensimmäinen kontakti uuteen ihmiseen. Jos ei huomaa tai halua huomata muita, niin mielestäni halua olla yksin. Se, jota ei huomata on myös yksin! Toisen huomaaminen ilmaistaan tervehtimisellä.  

Tuossa kolumnissaan Kohvakka kertoo : ” Tervehtimisen harvinaistuminen on osoitus yhteiskunnan monimutkaistumisesta ja anonymiuden korostamisesta. Muutos on ollut valtava, jos tilannetta verrataan keskiaikaan tai edes vuosisadan takaiseen maatalousyhteiskuntaan, jolloin päivittäin hyödynnetty elintila oli lähes poikkeuksetta aina julkista. 

2000-luvulla ihmiset eivät enää tunne toisiaan. Työ, vapa-aika ja koti ovat tarkkaan toisistaan erillään. Ihminen vaatii yksityisyyttä, eikä ketä tahansa halua päästää yksityisyyden aidatulle aluelle…Kun suuren monikansallisen yhtiön käytävällä kohtaa kaksi kireistä, siistiin pukuun sonnustautunutta naista tai miestä, on erottelun tekeminen lähes mahdotonta.

On täysin heidän yksillöllisestä valinnastaan kiinni tervehtivätkö he toisiaan. Usein tervehtimispäätökseen vaikuttaakin siitä saatava hyöty. Kehen kannattaa tutustua?  Kehen kannattaa turvautua, kun hätä on suurin ”?  

 Onko se kuitenkaan niin, että tervehdimme toista ihmistä saadaksemme hyötyä hänestä?  Onko koko maailma mennyt siihen?

Tervehtimisrituaaleja on maailmassa ehkä tuhansia.

Monet kansalaiset nykypäivänäkin sallivat omalle reviirille  ”tunkeutumista”, esimerkiksi  kättelemällä tervehtimisen, halaamisen tai jopa suukottelun tervehtimiseen kuuluvaksi. 

Esim., Saksalaiset kättelevät aamulla tavattaessa, pitkin päivää tavatessaan sekä vielä erottaessa…Arabit keskustelevat vilkaasti ja sama sukupuolta olevaa tervehditään sydämellisesti kättelemällä ja suutelemalla. Venäläinen tulee lähelle ja voi tervehtiä halaamalla ja poskisudelmalla, jolloin posket koskettavat toisiaan kolmeen kertaan…

Kohvakka kolumnissaan  jatkaa : ” ..Nyky-yhteiskunnalla, käyttäytymisnormeja muokkaavalla medialla ja koululaitoksella etunenässä, on varmasti oma tärkeä roolinsa vallitsevista tervehtimiskäytännöistä puhuttaessa. Mutta onko yksittäinen ihminen pelkkä tahdoton sopeutuja tässä prosessissä?  Tätä jokainen voi tykönään miettiä, kun seuraavan kerran astuu hissiin itselleen enemmän tai vähemmän vieraan ihmisen kanssa. Avatako suunsa tervehdykseen vai tarttuako pelastavaan kännykkään?”

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

ludmila paananen

en tervehti tuntemattomia ihmisiä- en halua enkä näe siinä mitään pahaa jos en tervehti kaikkia - naapureiden ja tuttujen kansa on eri asiaa

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

ludmila paananen,
kiitos kommenttistanne! En minäkään tervehti tuntemattomia ihmisiä, mutta katsotko silmiin tuntemattomalle? Itse huomasin, että jos katsot silmiin, niin tekee mieli moikata!?

ludmila paananen

en katso tuntemattomin silmiin.Espanjassa olleessaan jos vastaantuleva naapauri moikkaa niin moikkan takaisin ja päinvastoin. Eikä sielläkin tuntemattomi moikkaa toisian kadulla

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset