Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Kansanliikkeen Vetoomus Oikeusministeri Tuija Braxille

 Oikeusministeriössä 16.8.2010 klo 15 kehitysvammaisten läheisten esittämät asiat.

 Suomi ei ole pystynyt vielä ratifioimaan allekirjoittamaansa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevaa yleissopimusta, koska kansallinen lainsäädäntömme ei ole vammaissopimuksen mukainen

1. Vuonna 1977 säädetty kehitysvammaisten erityishuollosta annettu laki on vanhentunut. Kehitysvammalain 42 § ns pakkokeinopykälä, "erityishuollossa olevaan henkilöön saadaan soveltaa pakkoa vain siinä määrin kuin  erityishuollon toteuttaminen tai toisen turvallisuus välttämättä vaatii", on ihmisoikeuksia loukkaava.  Kehitysvammaisia koskevat pakkokeinosäädökset tulee määritellä uudelleen ja tarkkarajaisesti. Entinen EOA Paunio on vaatinut useamman kerran pakkokeinolainsäädännön uudistamista kehitysvammaisilla.

Kehitysvammalain ja vammaispalvelulain yhteensovittamista tulee jatkaa, lakien yhdistäminen ei ole edennyt Vanhasen molempien hallitusten aikana luvatussa aikataulussa.

2. Suomen holhouslainsäädäntö asettaa kehitysvammaiset henkilöt eriarvoiseen asemaan oikeustoimikelpoisuuden osalta vastoin YK:n vammaissopimuksen säädöksiä.
Nykyisen holhouslainsäädännön mukainen vajaavaltaiseksi julistaminen ja toimintakelpoisuuden rajoittaminen (§18) ei liene vammaissopimuksen mukaista.

Nykyisen holhoustoimilain ja edunvalvontajärjestelmän soveltamisessa on mielestämme suuria ongelmia kehitysvammaisten kohdalla.

- Holhoustoimilain  29 § todetaan että "jos tuomioistuin on niin määrännyt, edunvalvojalla on oikeus edustaa päämiestään myös sellaisessa tämän henkilöä koskevassa asiassa, jonka merkitystä päämies ei kykene ymmärtämään".

  Tuomioistuimissa on maistraattien hakemuksesta alettu määrätä vaikeavammaisille kehitysvammaisille aikuisille viranomaisedunvalvojia edustamaan päämiestään tämän terveydenhuoltoa, hoitoa, hoitopaikkaa, asuinpaikkaa ja taloudellisia asioita koskevien päätösten tekemisessä eli "täyttämään aukkotilanne kehitysvammaisen hoitopäätösten kohdalla. Käytännössä kehitysvammainen on  silloin aukottomasti viranomaisedunvalvojansa holhouksessa ja omaiset on täysin suljettu vammaisen elämästä.

 - Holhoustoimilain 42 § huolenpito päämiehestä: "edunvalvojan tulee huolehtia siitä, että päämiehelle järjestetään sellainen hoito, huolenpito ja kuntoutus, jota on........pidettävä asianmukaisena", on  riittävä pykälä ilman tuomioistuimen erityistä määräystä.

- Holhoustoimilain 43 § päämiehen kuuleminen, "ennenkuin edunvalvoja tekee päätöksen.... hänen on tiedusteltava päämiehensä mielipidettä...... kuuleminen ei ole kuitenkaan tarpeen, jos päämies ei kykene ymmärtämään asian merkitystä".

Viranomaisedunvalvojat, joilla on usein pari sataa päämiestä, eivät ehdi selvittää päämiestensä tahtoa eikä heillä ole taitoa ja kykyä kommunikoida esim puhevammaisten kehitysvammaisten kanssa, päämiehen tahdon selvittäminen ja välittäminen jää usein kehitysvammaisen hoitoyksikön tehtäväksi, ellei omaisten apua haluta käyttää.

Vaikevammaisia ja puhevammaisia kehitysvammaisia tulkkaavien puhevammaisten tulkkien käyttö kehitysvammaisten oikeudellisissa asioissa tulee olla tarkkaan säädeltyä. Näissä vaativan tason tulkkauksissa tulee olla aina kaksi toisistaan riippumatonta tulkkia tai on käytettävä paritulkkausta.   Kunnat ovat aikaisemmin myöntäneet v 2007 lähtien vammaispalvelulain perusteella puhevammaisille puhetulkkeja, nyt puhetulkkauksen   myöntäminen siirtyy 1.9.2010 Kelalle. Alalla toimii paljon amatööritulkkeja, oikeudellisissa asioissa tulee aina varmistaa puhetulkin pätevyys. Tuomioistuinten tulee olla tietoisia kehitysvammaisten puhetulkkauksen luotettavuuden epävarmuudesta, jos vammaisella päämiehellä ei ole puhetta ja vain muutama kommunikaatiomerkki ja erityisesti jos päämiehen äidinkieli on muu kuin  puhetulkin. Puhevammainen kehitysvammainen on myös helposti johdateltavissa  ja yleensä kehitysvammainen pyrkii miellyttämään kysyjää ja vastaa usein kuten olettaa kysyjän haluavan.
  

- Tuettua päätöksentekojärjestelmää tulee kehittää kehitysvammaisille raskaan edunvalvontajärjestelmän sijaan. Vammaisen apuna tulee olla hänen luottohenkilöitään ja omaisia tukemassa häntä päätösten teossa.


- Viranomaisedunvalvonnan siirryttyä vuoden 2009 alussa valtion oikeusaputoimistoille, viranomaisedunvalvojien määrääminen kehitysvammaisille on lisääntynyt ja erityisesti henkilöä koskevissa asioissa.
Omaisten kokemukset yhteistyöstä viranomaisedunvalvojien kanssa ovat olleet kielteisiä, omaisten apua ja asiantuntemusta ei oteta  vastaan, pikemminkin yritetään kehitysvammaista päämiestä vieraannuttaa omaisistaan vetoamalla tämän itsemääräämisoikeuteen. Viranomaisedunvalvojilla harvoin on taitoa kommunikoida kehitysvammaisen päämiehen kanssa tai selvittää hänen tahtoaan.

- Holhoustoimilaissa § 8 todetaan, että "edunvalvoja voidaan määrätä, jos....etua valvottava, ei... vastusta sitä. Jos hän vastustaa edunvalvojan määräämistä, edunvalvoja voidaan ...määrätä".

Maistraatin pyytämässä  lääkärintodistuksessa edunvalvojan määräämistä varten, todetaan yleensä, ettei päämies ymmärrä edunvalvonnan merkitystä eikä häntä voida kuulla henkilökohtaisesti.

On tapauksia, joissa tuomioistuin on pyytänyt järjestämään vaikeavammaisen kehitysvammaisen ja puhumattoman henkilön kuulemistilaisuuden, jossa vammaiselta on kysytty,  kenet hän haluaa edunvalvojakseen.

Tuomioistuimet näyttävät toimivan ilmeisen ristiriitaisesti, kun heillä ei ole käsitystä vaikeavammaisten ja puhumattomien kehitysvammaisten ymmärryskyvystä ja kommunikaatiotaidoista ja tulkkauksen luotettavuudesta.

- Korkeimman oikeuden  edunvalvontavaltuutuksen ennakkopäätöksessa on todettu, että aina ensi sijassa tulee käyttää lievintä mahdollista edunvalvonnan muotoa ja aina omaisia jos se suinkin on mahdollista. Omaisten ensisijaisuus tulee näkyä myös lain tasolla..

Taloudellisten asioitten edunvalvonta on hyvin tarkkaan määritelty laissa, mutta kehitysvammaisten ihmisoikeuksien, vapauden ja itsemääräämisoikeuden toteutuminen ei korostu laissa eikä lain soveltamisessa, mikä on myös  ristiriidassa YK: vammaisten oikeuksia koskevan sopimuksen kanssa.
 
Helsingissä 16.8. 2010

Kansanliike kehitysvammaisten ihmisoikeuksien puolesta

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

evgenia (nimimerkki)

Voimia sinulle taistelussasi. Onko siitä jo pitkä aika, kun olet viimeksi nähnyt lapsenlapsesi?

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

# evgenia, lainaus>" Onko siitä jo pitkä aika, kun olet viimeksi nähnyt lapsenlapsesi?",

- Kohta tulee vuosi!
22.11.2009 olin tavannut lapsenlapseni viimeksi ja hän oli kovin iloinen ja halukas juttelemaan kanssani.Halasin ja pussasin poskeen ja lupasin, että nyt saamme tavata toisiamme kun olin saanut syyttämättäjättämispäätöksen siitä täysin perättömästä ilmiannosta, jonka oli tehntyt minusta toimintakeskus.

Tämän päivän jälkeen toimintakeskuksen ovet sulkeutuivat totaalisesti molempiin suuntiin meille lapsenlapseni kanssa.

Tämä on niin julmaa viranomaisvieraannuttamista orvoksi jäännyttä kehitysvammaista puhumatonta autistista henkilöä ainoastaan elossa olevasta perheenjäsenestä, etten enää oiken jaksa ymmärtää millainen moraali vallitsee siinäkin miljoonaa bisnesta pyörittävässä yksityisessä yrityksessä ja mikä oikeuttaa heitä toimimaan noinkin julmalla tavalla tässä maailman parhaassa maassa Suomessa!?

Nyt kierrämme tukiryhmäämme kanssa kansanedustajia, virkamiehiä, ministereitä, valtuustoja vetoomuksineen, mutta tuntuu siltä, että heikoimpien osaisten kansalaisten oikeuksien puolesta puhuminen jää monenkin virkamiehen korvien väliin mitään asialle tekemättä. Tapauksemme ei ole ainoa Suomen kehitysvammahuollossa!

Kiitos, Evgenia, kommentistasi ja kysymyksestäsi.

Vieras (nimimerkki)

Vanhuksen tai vammaisen omaisen puuttuessa perheejäsenen hoidossa tavaitsemiinsa epäkohtiin ja tuodessa niitä julkisuuteen, ne leimataan aina yksittäistapauksiksi, ei voi yleistää. Kukin yksittäistapaus on kuitenkin liikaa yksittäisen puolustuskyvyttömän vammaisen tai vanhuksen kohdalla.
Lehtimänen ja Ylisen surmatkin leimattiin yksittäistapauksiksi, mikä ei tuo näitä surmattuja ihmisiä takaisin eikä yhtään lohduta omaisia.
Näistä ikävistä asioista ei saisi puhua, kun työntekijöille voi tulla paha mieli.

Elisessä hesarissa erään muistisairaan tytär kertoi, kuinka hänet teilattiin töykeästi, kun hän kysyi muistisairaan äitinsä lääkitystä. Muistisairaan tytär totesi hyvin, me omaiset olemme kuin vihollisia.

Onko tämä omaisten vähättely, torjunta ja sivuuttaminen totuttu tapa vai järjestelmällistä kiusaamista, josta työntekijäpuoli saa nautintoa ja iloa muuten ikävässä työssä.

Voiko viranomainen, edunvalvoja tai sosiaalityöntekijä olla vastaamatta omaisen yhteydenottoihin, mitä sanoo hallintolaki tai asiakaslaki, onko omaisten täysin huomiotta jättäminen uusi kiusaamisen muoto vai jo hyväksytty käytäntö.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

# Vieras, lainaus> " Elisessä hesarissa erään muistisairaan tytär kertoi, kuinka hänet teilattiin törkeästi, kun hän kysyi muistisairaan äitinsä lääkitystä. Muistisairaan tytär totesi hyvin, me omaiset olemme kuin vihollisia..",

- meilläkin alkoivat vaikeudet kun esitin kysymyksen lapsenlapseni lääkityksestä...Miten törkeästi omaisia kohdellaan tiedän sen, mutta haluan tässä siteerata kehitysvammaisten Tukiliiton toiminnanjohtajan Susanna Lohiniemen Iltalehden haastattelusta 19.4.2010 : " Onko suku pahin?":
Kun vammainen ihminen asuu laitoksessa tai hoivakodissa, voi suku kadottaa yhteyden häneen täysin. Taustalla ovat laitoskäytännöt ja säännöt. Toiminnanjohtaja Susanna Lohiniemi puhuu suoraan vieraannuttamisesta...Lohiniemi muistuttaa,että omaiset ovat voimavara, eivät rasite.
- Mutta välillä tuntuu,että vammainen asuu toisten työpaikoilla eikä työntekijä ole hänen kodissaan töissä..",
niin se on!

S A (nimimerkki)

Viola oletko yrittänyt saada oikeutta Euroopan Ihmisoikeus Tuomioistuimen kautta? Kyseessähän on ihmisoikeusrikkomus. Kannattaisi varmaan kokeilla tuotakin reittoä. Ei voi mitenkään ymmärtää ettei voi ainoana lähisukulaisena pitää yhteyttä lapseen. Täytyyhän "sijoituslaitoksella" olla erittäin pitävät todisteet siihen ettei edes vierailuja sallita. Käsittömätöntä menettelyä tämän päivän Suomessa.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

# S A, lainaus> "Viola oletko yrittänyt saada oikeutta Euroopan Ihmisoikeus Tuomioistuimen kautta? Kyseessähän on ihmisoikeusrikkomus..";

- on se ihmisoikeusrikkomus, mutta EIT:n pääsee vasta kun kaikki oikeuslaitoksen instassit Suomessa on menty läpi..Olemme jumiutuneet hovioikeuteen..Asiahan on niin, että nyt taistellaan edunvalvojuudesta, joka antaisi minulle oikeudet takaisiin . Se oli viety minulta 28.8.2009. koska toimintakeskus teki minusta 12.1.2009 rikosilmoituksen syyttäen minua pojan poskessa ollesta mustelmasta.Syttäjä totesi minut syyttömäksi 20.11.2009.

Vantaan käräjätuomari totesi kuitenkin, että minulle jäävät omaisen oikeudet ja että minulla on toimintakeskuksen toiminnanjohtajan( jossa lapsenlapseni asuu!)v-a-l-a-e-h-t-o-i-s-e-s-s-a!!! todistajanlausunnossa ilmoittama vapaa tapaamisoikeus lapsenlapseeni.
Eli, niin oli ilmoitettu käräjätuomarin edessä, mutta käytännössä toisin kävi..!?? Missä oikeus ja ketä palvelee?

S A (nimimerkki)

Kertomasi perusteella näyttää nyt siltä, että paras keino on ottaa yhteyttä hoidosta maksavaan sosiaaliviranomaiseen oikeuden päätöksen kera. Tuosta voisi johtua se että suhde tuohon hoitavaan yksikköön loppuu, kun eivät noudata virallista päätöstä.

Toivotan Sinulle menestystä taistelussasi viranomaistahoja vastaan!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

# S A,

kiitos neuvoista ja toivotuksesta jaksaa taistella viranomaistahojaa vastaan!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset