Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

"Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat"

Kehitysvammahuollon asiantuntijat ja palveluiden tuottajien edustajat ovat käyneet keskustelua HS 19.8, 24.8, 25.8, ja 30.8., kehitysvammaisen ihmisen  "hyvästä asumisesta". Kirjoituksissa näkyvät selkeästi kirjoittajien taustat, eihän kukaan sahaa leipäpuutaan.

Olisi aiheellista kuulla myös meidän kehitysvammaisten omaisten mielipiteitä, millaisia asumispalveluita me omaisina haluamme lapsillemme.

YK-n vammaissopimuksen mukaisesti myös vammaisen tulee saada valita asuinpaikkansa ja asuinkumppaninsa. Kuka on paras tulkkaamaan kehitysvammaisen omaa tahtoa?

Monet omaiset ovat kuitenkin arkoja kritisoimaan vallitsevan kehitysvammahuollon palveluita, koska aina on pelättävissä sanktioita, milloin rapsahtaa päälle tapaamiskielto, jos tuot epäkohtia ja suoranaisia ihmisoikeusloukkauksia esille.

Siteeraan erästä äitiä "Sydän paikaltaan" blogista : " tytär vietiin kotoa itsenäistymään, tuli vuoden tapaamiskielto, nyt olen saanut käydä ilman rajotuksia hänen haudallaan..".

Vuodelta 1977 peräisin oleva kehitysvammalaki on säädelty aikakautena, jolloin kehitysvammaisten katsottiin kuuluvan laitoshoitoon ja laitoshoidon yhteiskunnan tehtäväksi.

Vaikka kehitysvammalaista onkin siirretty normaalilakeihin päivähoito, perusopetus, toisen asteen koulutus jne. sama kehitysvammaiset omistava ja hallitseva henki vaikuttaa edelleen.

Risto Kemppainen HS 30.8, puhuu vielä kehitysvammaisten "hoidosta ja huollosta", ja vastustaa laitosten purkamista. Kuitenkin Kuusan että Eskoon kehitysvammaisten laitokset saivat EOA kertomuksessa vuodelta 2009 moitteita pakkokeinojen käytön epätarkasta ja puutteellisesta kirjaamisesta, mikä vaikeuttaa pakkokeinojen käytön valvontaa. Samaisen yli 30 vuotta vanhan kehitysvammaisten erityishuollosta annettun  42§ sallii edelleen pakkokeinojen käytön, eikä kyseisestä pykälästä ole edes valitusoikeutta.

Kemppainen totea, että hyvinkin valmistellut yritykset kehitysvammaisen saattelemiseksi kotiseudulle laitoksesta "normaalioloihin" ovat epäonnistuneet. Voi vain kysyä, miksi kehitysvammaiselta ihmiseltä on katkottu sosiaaliset suhteet omalle kotipaikkakunnalle ja siirretty eristävään toimintakulttuuriin.

Hallituksen kehitysvammaisten asumispalveluiden tuottamiseen varaamat määrärahat 35 milj vuodessa kiinnostavat ei vain erityishuollon kuntayhtymiä ja laitoksia vaan myös yksityiset palveluiden tuottajat ovat tulossa apajille. Suomeen on huomaamatta putkahtanut vanhus-, ja kehitysvammahuollon, psykiatrisen hoidon ja lastensuojelun palveluihin erilaisia yksityisyrittäjiä.

Yksityiset palveluidentuottajat voivat kilpailla yksillöllisillä palveluilla, mutta ainakin toistaiseksi näiden yksityisten palveluiden valvonta on olematonta, ja sen ovat nämä yksiköt huomanneet. Ei edes rahoittajia Ray ja Ara kiinnosta rahoittamiensa palvelukotien laatu. Tyhjille seinille ja paperilla olevalle toimintasuunnitelmalle annetun käynnistämisluvan jälkeen, valvonta on jäänyt melkein kokonaan omaisten harteille ja omaisethan eivät uskalla puuttua yksin epäkohtiin. Ei edes kansanedustaja uskaltanut lähteä yksittäistapauksena vammaisen ja omaisen ihmisoikeusloukkausta penkomaan.

Ylisen ja Lehtimäen surmatkin olivat yksittäistapauksia.

Me omaiset panemme toivomme  nyt äsken julkistettuun VAMPO:on, hallituksen vammaispoliittiseen ohjelmaan, jossa luvataan YK:n vammaisten oikeuksia koskevan sopimuksen ratifioinnin edellyttämien säädösmuutosten voimaansaattaminen ( kehitysvammaisten itsemääräämisoikeuden rajoitusten uudelleen säätely ja 42§ kumoaminen sekä kotikuntalain muutos.)

 122 toimenpiteen joukossa on myös kehitysvammalain ja vammaispalvelulain yhdistäminen, jota on jahkattu jo kohta 8 vuotta Vanhasen ensimmäisestä hallituksesta lähtien.

VAMPO antaa toivoa vammaisen ja hänen omaistensa äänen kuulemiseen.   

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Pirkko Leskinen

Valtioneuvoston periaatepäätös ohjelmasta kehitysvammaisten asumisen ja siihen liittyvien palvelujen järjestämiseksi sanoo selvästi, että tavoitteena on vuosina 2010-2015 vähentää laitospaikkoja nopeasti, suunnitelmallisesti ja hallitusti
- tuottaa laitoshoidosta muuttaville 1500 asuntoa ja lapsuudenkodista muuttaville kehitysvammaisille 2100 asuntoa eli yhteensä 3600, vuosittain 600 asuntoa, johon on siis varattu nuo 35 milj.

Suomessa on 18 kehitysvammalaitosta, joissa asuu 2000 kehitysvammaista henkilöä pitkäaikaispaikoilla.

Niinkauan kuin on puhuttu laitosten lakkauttamisesta, aina on ollut näitä muutosvastarintaisia vastustajia, jotka oman leipäpuunsa puolesta puhuvat, mutta verhoavat sen kehitysvammaisen edun nimiin.

Kehitysvammaisilla ihmisillä kuten muillakin kuntalaisilla tulee olla oikeus asua omalla kotipaikkakunnallaan ja saada tarvitsemansa palvelut siellä.

Ilahduttava tämä Vanhasen hallituksen 21.1.2010 tekemä periaatepäätös purkaan kehitysvammalaitokset kuten on tehty jo kauan sitten muissa pohjoismaissa.

Viola Heistonen (nimimerkki)

#1 iines, lainaus> "Niinkauan kuin on puhuttu laitosten lakkauttamisesta, aina on ollut näitä muutosvastarintaisia vastustajia, jotka oman leipäpuunsa puolesta puhuvat, mutta verhoavat sen kehitysvammaisen edun nimiin."

- muutosvastarintaisia vastustajia on kehitysvammahuollossa joka tasolla ja taholla, koska he todellakin "elävät siillä", joten muutoksista saattaa aiheutua vaikeuksia ja vaikka koko työpaikan/paikkojen menettäminen.
Jos näin kuvallisesti sanottu, että tämä pieni kehitysvammaisten-ihmisryhmä "tienaa valtiolta" rahaa näille isoille laitoksille, joka "ruokkii" sitten paljon isomman joukon hoito- ja palveluiden tuottajia..
Eli bisnes pyörii, jossa kehitysvammaiset ihmiset ovat eläviä-pelinappuloita.

Pirkko Leskinen

Tänään hesarin mielipidesivulla kehitysvamma-alan asiantuntijat Hintsala, Niemelä ja Virkamäki vastaavat näille kehitysvammaisten laitosten purkua vastustaville uikuttajille, ettei yksilöllinen asuminen tarkoita yksin ilman tukea asumista. Epäonnistuneet muutot laitoksista pois kertovat puutteellisesta avun ja tuen järjestämisestä.
Onnistunut asumisen järjestäminen edellyttää hyvää palvelusuunnittelua ja kehitysvammaisen henkilön yksilöllisen avun ja tuen tarpeiden kartoitusta.
Tietty dg ja tuen tarve eivät johda automaattisesti tiettyyn asumismuotoon.
Nyt tarvitaan palveluvalikoiman monipuolistamista ja kehittämistä, jotta laitosasumisen hajauttaminen saadaan toteutumaan hallitusti", toteavat asiantuntijat.

Eivät ainoastaan laitoksen seinät ja iso organisaatio takaa riittävää tukea ja huolenpitoa vaikeavammaisille kehitysvammaisille. Pieni ihminen helposti hukkuu totuttujen toimitatapojen ja laitosten rutiinien sekaan.
Kotipaikkakunnalla tavallisen asumisen keskelläja lähellä omaisia riittävästi tuettu ja autettu asuminen tarjoaa vaikeavammaiselle normaaleja yhteyksiä perheeseen ja ystäviin ja palveluja yhteiskuntaan.
Omaisten valvonta on kaikissa kehitysvammaisten palveluissa onnistuminen lähtökohta, ellei sitten omaisia tarkoituksellisesti suljeta ulos.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset