Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

97 vuoteen mahtuu monenlaista...tarina-1.

Pieniä tarinoita Äidistäni.

Inkerinsuomalainen äitini Hilma-Maria Heistonen muistelee mielellään lapsuuttaan, mutta monet muut elämän järkyttävätkin tapahtumat ovat jääneet hämärän peittoon.

Hän syntyi tsaarinvallan aikana 23 maaliskuuta 1913 Lempaalan kunnassa Oinaalan kylässä.

Lapsuus oli onnellinen, perheessä oli kymmenen lasta, mukana ottopoika, isä, äiti ja mummo.

-Lapsuudesta minulla on hyviä muistoja, paitsi se, että äitimme kuoli noin 40-vuotiaana.Meitä jäi neljä tyttölasta, Amalia,Lyyti, Anni ja minä.Olin silloin noin 4 vuotias, vanhin taisi olla kuusivuotias. Isä oli silloin jossain sodassa, mutta pääsi kotiin,kun lapset jäivät orvoksi.Isä otti perheeseen ottopojan, joka myöhemmin pelasti hänet vangitsemisesta, kun alkoi joku terrori. Hän pääsi sellaiseen virkaan, jossa laadittiin vangitsemislistoja, ja hän onnistui pelastamaan isän, poistamalla Simo Heistosen nimen listalta.Pian isä toi 18-vuotiaan Varpu-nimisen naapuritytön vaimoksena.

-Kysyimme häneltä, neljä tyttöä, että saammeko kutsua äidiksi. Siihen hän vastasi " No äidiksihän mina tulinkin!"

-Uusi äiti synnytti vielä neljä poikaa, Arvin, Sulon,Viljamin, Einon ja Lempi-tytön, jota me kovin rakastimme. Muutenkin me vanhemmat tytöt pidimme huolta nuoremmista lapsista, koska isä ja äiti tekivät kovasti työtä.

-Perhe tuli toimeen hyvin. Oli oma karja ja peltotyöt. Koska isä ja äiti tekivät kovin työtä, isommat lapset hoitivat pienempiä ja auttoivat kotitöissä. 

-Muistaakseni meillä Arvilassa-niin kutsuttiin meidän pientä kartanoamme, oli silloin kuusi lehmää ja lampaita, oma hevonen, taisi olla kaksikin. Isämme teki suurelle perhelle kaikki itse: reestä ja rattaista kenkiin ja turkkiin.

Talvella hän matkusti Pietariin heinätorille ( Sennaja ploshadj) myymään heinää ja maito-ja lihatuotteita, sieltä toi tarvittavaa tavaraa ja ruokaa.

-Muistan nytkin kuin katsoimme verhottomasta ikkunasta ja odotimme isää ja, ehkä sieltä on jäänyt mieleeni pieni runo.

"Lunta sataa tuiskuttaa ummessa on tie. Missä lienee isäkulta eksynytkö lie?"  

Isäkulta tuli aina kotiin, jossa sitten lapset ympyröivät häntä ja odottivat tuliaisia.
-Isäni ei koskaan kenellekään huutanut tai ollut vihainen, hän oli aina naurusuulla ja hänen siniset silmänsäkin aina hymyilivät. Mutta mummo (ämmä) kuritti lapsia ja kovasti, hänellä oli aina vitsa esiliinan alla kun hän lähestyi "antamaan vitsaa" tottelemattomille.

- Me kuitenkin menimme karkuun sängyn ale, josta hän ei pystynyt meitä saamaan esille. Me myös puolustimme pienempiä sisaruksiamme ja emme antaneet heitä rangaistaa. Minä sain vitsaa monta kertaa, koska taisin olla tottelematon ja itsepäinen.

Raja erotti Suomesta.

Vuonna 1917 vedettiin Suomen ja Venäjän välinen raja ja Heistosen jäivät Venäjän puolelle.

Hilma-Maria Heistonen ehti käydä kolme luokkaa suomenkielistä koulua, joka sitten suljettiin ja suomenkielinen opetus lopetettiin.

-En ehtinyt käydä rippikoulua, kun Lempaalan kirkko hajotettiin ja nuori pappi Aatami Kuortti vangittiin ja vietiin Siperiaan. Vuonna 1911 syntynyt Lyyti-siskoni ehti käydä rippikoulun ja konfirmaation Lempaalan kirkossa.

Suomen ja Venäjän raja meni jokea pitkin, joten nuoret miehet uivat rannaista toiseen ja jopa oli keksitty laulukin : "Rajajoen yli uin, Hospoti pomilui! Nyt minä olen siellä Suomessa. Siell" on nätti devushkaa, siell" on paljon hlepuskaa, siellä ompi Ivanalla harasho.", näin siis tarinoi äitini Hilma-Maria Heistonen...ja tarinat jatkuu.. 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Reijo Tossavainen

Olen ollut paljon tekemisissä inkerinsuomalaisten kanssa. Minun kuten muidenkin kantasuomalaisten sympatiat ovat vahvasti teidän puolella.

Tsuhna -sanan te olette kuulleet liian usein. Erityisesti Stalinin vainoissa inkerinsuomalaiset ja muut suomalaiset joutuivat kohtuuttomien kärsimysten kohteiksi.

Toivottavasti suomalainen yhteiskunta ymmärtäisi teitä tarpeeksi. Mutta kun ei aina, siitä olet kertonut ikävän esimerkin... Se on surullista.

Viola (nimimerkki)

#1 Reijo Tossavainen : " toivottavasti suomalainen yhteuskunta ymmärtäisi teitä tarpeksi" :,

hieman lohduttaa jo se, etten minä henkilökohtaisesti bloginkirjoittajana saa enää niin paljon ryssittelyä ja osoitusta "painua takaisiin" kommenteissa, kuin ensimäisissä kirjoituksissani.

Olen iloinen äitini puolesta, että hän jaksaa vielä ponnistella täälläkin raskaan ja uvuttavan elämän matkan jälkeen ja tuoda iloa minulle ainoalle elossa olevalle lapsellensa ja lapsenlapsenlapsillensa, joita on neljä ja joista se kehitysvammainen tyttärenpoikani ei saa iloita isoisoäidistänsä "babuljasta/prababuskasta", koska hänet pitetään meistä suljettujen ovien takana täällä yksityisessä toimintakeskuksessa ja julma "Vartia" istuu oven edessä, ettei kukaan pääsisi edes livahtamaan sinne pojan luo!
Kiitos kommentistasi.

maaria (nimimerkki)

voi niitä tarinoita! Äitini tarina on vielä kertomatta, mutta äitiä ei ole enää ja ketä kiinnostaa äitini tarina, paitsi meitä, lapsia?

Viola (nimimerkki)

# 3 maaria : " Äitini tarina on vielä kertomatta, mutta äitiä ei ole enää..",

sitä minäkin tässä haluan kertoa Äitini tarinoita kun hän on vielä elossa ja jospa joku jälkeläisistä joskus kiinnostuisi tarinoista. Toivoisin anakin niin.
Kiitos kommentistasi.

iiris (nimimerkki)

Kysyisin, mitä tarkoittaa "hospoti pomilui"? Olen kuullut jonkun Karjalan evakon sanovan "hospoti poimilui", tai se on jäänyt minulle mieleen muodossa "hospoti pomiluijaa". Mitä siis tarkoittaa suomeksi?

Reijo Tossavainen

Violalle:
Inkeriläisistä vaiettiin Neuvostoliiton aikoihin. Silloin heitä ei tunnettu Suomessa juuri ollenkaan. Nyt tietous on lisääntynyt, mutta ryssittely johtuu tietämättömyydestä. Se on ikävää, sillä moni inkeriläinen kuuli Venäjällä hakkumanimen tsuhna, millä on yhtä kielteinen sävy kuin ryssä-sanalla.

Viola (nimimerkki)

#iiris 5 : mitä tarkoittaa "hospoti pomilui" ja hospoti pomiluija"? :,

jos venäjäksi kirjoitan: "Господи, помилуй!" Бог-Jumala. Господь Бог- suomeksi varmaankin "Kaikkivaltias Jumalla", mutta jos käytännössä, niin suomalainen sanoisi "Herra Jumalla! nyt ollaan Suomessa", jos viitataan siihen lauluun.
Joskus venäjänkielessä ja erityisesti Ukrainassa kyrillinen kirjain Г lausutaan, niin kuin kyrillinen Х-kirjain ja se on suomenkielessä H, siitä tulee "Hospoti pomilui", mutta venäjäksi täytyy painopisteen olla I-kirjaimen päällä - "Hospoti pomiilui".
Toivittavasti osasin selittää, mutta pitäisi olla perillä kyrillisistä kirjaimista ja venäjänkielisistä sanoista. Kiitos kommentistasi.

iiris (nimimerkki)

#7
Kyllä selvitti asiaa, kiitos.
Voisiko tämän sanoa suomeksi myös "herra siunaa" ? Pomilui on kai verbi?

Viola (nimimerkki)

#6 Reijolle :
Me emme "sovi raameihin" minnekään : siellä tshuhniteltiin, täällä ryssitellään, muttei Neuvostoliitossa viimeaikoina enää ollut tshuhnittelua, koska inkeriläiset olivatkin niin venäläistyneet, ettei edes naapurikaan tiennyt, että viereisessä asunnossa olisivat ollet "thsuhnat", ennen kun tuli mahdollisuus päästä Suomeen, niin silloin inkeriläiset alkovat tulla "näkyviin"..

Oli tietenkin kyliä, jossa suurempi osaa asukkaista oli inkeriläissyntyperäisia, mutta perheenjäsenet olivat useimmiten jo puoliksi venäläisiä.

Minä henkilökohtaisesti kuulin Neuvostoliitossa "thsuhnittelua" kouluikäisenä, mutta opiskellessaan pedagogisessa korkeakoulussa ja myöhemmin työssä korkeakoulussa ja yliopistolla en kertaakaan saanut "tshuhnittelua" päälleni...
näin siis, Neuvostoliitosta hieman posittiivisesti.
Kiitos kommentistasi.

Viola (nimimerkki)

#8 iiris :
Kyllä "herra siunaa" tai "herra armahda meitä"!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset