Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Miten kävi pakkosiirretyille inkeriläisille Suomessa vuosina 1941-1945?

Inkeriläisten paluumuutto Neuvostoliitosta Suomeen oli herättänyt ihmettelyä, hämmennystä ja arvostelua rajan molemmin puolin...

Hieman taakse nykypäivästä...

Jatkosodan aikana 63 000 suomenkielistä inkeriläistä oli kuljetettu Suomeen lähinnä lievittämään Suomen työvoimapulaa. Suurin osa oli kotoisin maaseudulta Leningradin etelä-ja länsipuolelta, alueelta, joka oli rintamalinjaa tai ainakin sotatila-aluetta syyskesästä 1941 sakka. He olivat melkein yksinomaan neuvostokansalaisia. Heidän Suomeen siirtämistään perusteltiin humanittäärisillä syillä ja veljeskansaideologialla, jota äärioikeistolais- ja aitosuomalaispiirit olivat viljelleet 1920-luvulta saakka ja joka myöntäili natsi-Saksan väestöpolitiikkaa ohjannutta tiukkaa rotuajattelua. Rodut ja kansanryhmät oli joko koottava yhteen tai vaihtoehtoisesti tuhottava. Tosin inkeriläisten tapauksessa Suomen huutava työvoimapula painoi eniten. Miltei kaksi kolmannesta inkeriläisistä saapui talvella 1943-1944 ja huhtikuussa saksalaiset keskeytettyä jokseenkin kaikki sivilikuljetukset Suomeen, portit sulkeutuivat lopullisesti.

Suurin osa inkeriläisistä oli naisia (28 000) ja lapsia(22 000). Miehet oli suureksi osaksi kutsuttu Neuvostoliiton tai Saksan armeijaan ja viety työleireille. Silti inkeriläisten panos Suomen työelämässa oli kohtuullinen, mikä ilmenee muun muassa siitä, että verrattain pieni osa heistä joutui elämään kansanhuollon tuella. Kolme neljäsosaa työkykyisistä inkeriläisistä oli elänyt kotiseudullaan maataloudesta. Suomessa osa sijoittui muiden elinkeinojen palvelukseen, joten he mitä ilmeisimmin sopeutuivat hyvin. Valtion tiedotuslaitos korosti maahan muuttaneen sukulaiskansan puhdasta suomen kieltä, vahvaa luterilaista uskoa ja siitä johtunutta tavatonta ahkeruutta ja siisteyttä. Rintaman toisella puolen Neuvostoliiton radiopropaganda puolestaan väitti, että inkeriläiset oli pakotettu orjatyöhön suomalaisten suurtiloille.

Maahanmuuttajat saapuivat työelämään vastaanotto-karanteenileirien kautta, jotka sijaitsivat lähinnä Länsi-Suomessa. Näin olleen he useimmiten jäivät työhön samoille seuduille.

Arkielämässä inkeriläiset törmäsivät usein samanlaisiin asenteisiin kuin karjalaisevakot.Paikallisten ihmisten mielestä he saattoivat esimerkiksi puhua aivan liian arvostavasti ja nostalgisesti rakkaasta Inkeristään.Heppoisin perustein tulokkaita syytettiin myös laiskuudesta, liiallisesta vilkkaudesta ja siivottomuudesta. Juuri samanlaisia ennakkoluuloja Suomessa oli tunnettu pitkään venäläisiä ja osittain myös karjalaisia kohtaan.

Poliittisen tilanteen kiristyttyä kesällä ja syksyllä 1944 tämä johti pahimmissa tapauksissa kärjistyneisiin ristiriitoihin, ja inkeriläisiä ryhdyttiin syrjimmään avoimesti. Osittain eripura johtui myös siitä, että kuin Suomen tulevaisuuden näkymät heikkenivät ja välirauhansopimus astui voimaan syyskuussa 1944, inkeriläiset rohkaistuivat esittämään mielipiteensä avoimemmin ja suhtautumaan Suomeen kriittisemmin.

Neuvostoliitto vaati määrätietoisesti inkeriläiskansalaistensa palauttamista, ja tammikuun 1945 mennessä Suomen viranomaiset saivat suuremman osan inkeriläisistä (56 000) kootuksi ja lähetetyksi junalla itärajan yli. Monet heistä kaipaisivatkin kotiseudulleen, ja osa oli pettynyt Suomessa saamansa kohteluun. Ensisijaisesti heidän palauttamisensa kuitenkin johtui siitä, että valvontakomission neuvostoliittolaiset edustajat  Suomessa loivat uhkaavilla julistuksillaan tietoisesti sellaisen käsityksen,että kotiin oli pakko palata. Juridisesti tämä ei pitänyt paikkaansa, mutta kun Suomen viranomaisilla oli kädet täynnä työtä valvontakomission muiden vaatimusten täyttämisessä, asiaan ei puututtu.

Vasta itärajan toisella puolella Neuvostoliittoon palanneet inkeriläiset saivat tietää, etteivät he pääsekään palaamaan entisille kotiseuduilleen, vaan heidät lähetettäisiin eri puolille Keski-Venäjää, mistä sitten osa vähitellen hakeutui takaisiin Leningradin ympäristöön.. "

Lähde : FT.Toivo Flink tutkimuskirja "Kotiin karkotettavaksi", julkaistu 17.3.2010.  

On kulunut tasan 65 vuotta kun juna täynnä inkeriläissirtoväkeä lähti jyskyttämään itärajalle päin...

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Gagarin (nimimerkki)

"Paluumuuttajana" sinulla on tietty katkeruusvire Suomea kohtaan. Jätät kertomatta, että osa inkeriläisistä katosi Suomessa siinä vaiheessa, kun palautuksesta alettiin puhua ja he onnistuivat jäämään maahan peittäen identiteettiään vielä pitkään vaaran vuosien jälkeen. Niin ikään hyvin moni siirtyi Ruotsiin sen sijaan, että olisi halajannut palata rakkaille kotiseuduilleen. Vanhempani kertoivat lisäksi, että vielä siinä vaiheessa, kun inkeriläsiä lastattiin junaan, osa yritti karata ja heitä ammuttiin jopa jalkoihin, jotta heidät olisi saatu matkaan suloiseen kotimaahansa.
Tämänpäiväinen Suomi-katkeruus estää sinua viestittämästä Stalinin Neuvostoliiton todellisuudesta sen koko kammottavuudessaan.

alppisirkka (nimimerkki)

itse tunnen Virossa asuvia Inkeriläisiä, jotka muistelevat sodan jälkeisen lähdön Suomesta olleen katkera paikka. Tämä lähestymistapa, missä paluu Neuvostoliittoon olisi ollut edes osittain haluttu/toivottu, on minulle kyllä täysin vieras. Naisten ja lasten kyydittäminen työvoimaperustein Suomeen vaikuttaa myös perin hämmentävältä. Uskoisin näiden pakkosiirtovaateiden kohdistuneen lähinnä miehiin ja ensisijaisesti "väärällä" puolella taistelleiden henkilöiden rankaisuun.
Joka tapauksessa hieno kirjoitus ja hivenen laajemmin katsottuna ajankohtainen aihe!

Viola (nimimerkki)

#1 Gagarin = "Paluumuuttajana" sinulla on tietty katkerusvire Suomea kohtaan":,

jos luitte loppuun asti, niin huomasitte varmaan, että lähde on FT Toivo Flinkin tutkimuskirja "Kotiin karkotettavaksi" ja

siinä kyllä mainittiin, että Stalinin tahtoa uhmanneiden 7 000 inkeriläisen elämä sai toisenlaisen käänteen.Aikanaan pari tuhatta heistä sai Suomen kansalaisuuden, osa ( en muista kuinka paljon)muutti Ruotsiin ja loput valtameren toiselle puolen..

Gagarin (nimimerkki)

#3:
Niin, en sanonutkaan ettetkö olisi periaatteessa pysynyt totuudessa, mutta painotuksesi ei aivan tee oikeutta Neuvostoliittoon karkotetuille.
Se katkeruusvire on käynyt ilmi monista aiemmista kirjoituksistasi ja oletan, että tuo ainakin rivien välistä tapahtunut Suomen osittainen syyllistäminen ("pakkotyöhön haaliminen", "tarpeeton pakkopalautus", ...) pohjautuu sille peruskatkeruudelle.

Viola (nimimerkki)

#4 Gagarin : " Se katkerusvire on käynyt ilmi monista ajemmin kirjoituksistasi" :,

Ihmisellä on oikeus tunteisiin ja olenkin katkera, että täällä tavalla Suomi kohteli silloin inkeriläisiä (samassa junassa oli minunkin sukulaisia).
Miten kohtelee nyt paluumuuttajia? ei ole pakko "etsiä" rivien välistä mielipidettäni, blogien lisäksi olen kirjoittanut, jos kiinnostaa lukea, esim.,vaikkapa Promerit.net Foorumissa :"Onko Suomessa Siperiaa", "Turvattomat maahamuutajat"...On aikomus kirjoittaa vieläkin...
Kiitos kiinnostuksestanne minuun henkilökohtaiseen mielipiteeni!

Viola (nimimerkki)

#1 Gagarin : " Tämänpäiväinen Suomi-katkeruus estää sinua viestittämästä Stalinin Neuvostoliiton todellisuudesta sen koko kammottavuudesta" :,

menitte henkilökohtaisiin kysymyksiin, joten vastaan,
ei estä, ja olen siitäkin kirjoittanut (googlatessa löydät asiasta), mutta todellisuus kohdallani on se, että vaikeista lähtökohdista huolimatta inkeriläisenä olin hankkinut itselleni korkeankoulutuksen ja sain hyviä työpaikkojakin, jopa yliopistoon asti. En päässyt opiskelemaan Leningraadiin (olin epäluotettava Stalinin mielestä), niin 16 vuotiaana "suunnistin" opiskelemaan Arkhangeliin 1000 km päähän äidistäni.Työurani tein opettajana ja olin kunnioitettu ihminen...Näin kummallista se sitten on?vai onko?..

Suomeen "suunnistin" presidentti Mauno Koiviston "luvalla"...Kiitos.

Pirkko Leskinen

Meillä suomalaisilla on edelleen häpeän ja syyllisyyden tunteita inkeriläisten pakkomuutosta Suomeen ja palautuksesta Neuvostoliittoon. Toivo Flinkin kirja on hyvä avaus keskustelulle ja todellisten syiden selvittämiselle.
Pitäisi myös selvittää tämä toinen inkeriläisten muutto Suomeen ja miten paluumuutto on hoidettu, nyt kun paluumuuttojono on katkaistu.

Tuula Hölttä

Erityisesti kiinnostaisi tietää, mitä heille Neuvostoliitossa tapahtui:

”Riipaisevin valvontakomission määräyksestä tapahtunut palautus koski n. 330 inkeriläistä orpolasta, jotka olivat tulleet Suomeen sodan aikana ja nyt asustivat joko suomalaisten kasvatusvanhempiensa hoivissa tai suomalaisissa lastenkodeissa. Ulkoministeriö ministeri Enckellin johdolla teki kaikkensa, jotta valvontakomissio tässä tapauksessa tekisi poikkeuksen. Jokaisesta laadittiin erillinen anomus ja Enckell itse kävi asian takia Savonenkovin puheilla. Mutta venäläisiä ei käynyt taivutteleminen. Savonenkov sanoi lyhyesti saaneensa ohjeen, että kaikki paitsi yksivuotiaat neuvostolapset oli toimitettava takaisin.

Tammikuun 14. päivänä 1945 lähti juna, jossa oli 213 inkeriläislasta. Loput lapset lähetettiin sitä mukaa kuin heidät saatiin käsiin.” (Olle Leino: Kuka oli Yrjö Leino, Helsinki 1973)

T L

Ruotsalaisliikkeen mukaan suomalaiset ja venäläiset ovat itäistä alempaa kansaa. Inkeriläisiä kohdeltiin Suomessa ryssinä, orjina ja tykinruokana. Inkeriläisten pitäminen ryssinä on ruotsalaista alkuperää. Sama pätee suomalaisten kohteluun, koska inkeriläiset ja suomalaiset on käytännössä sama asia. Ja se ryssäviha edelleen jatkuu.

Viola (nimimerkki)

#8 Tuula Hölttä " Erityisesti kiinnostaisi tieiää mitä heille Neuvostoliitossa tapahtui" :
Edesmenneen tätini tytär kertoi, että rajan toisella puolella alkoi viranomaisten kova tarkastus vaunuissa mitä kenellä oli omaisuutta ja puolet ottivat pois "kiellettynä tavarana", seuraava järkytys oli kun huomasivat, että juna menikin ohi kotiseudua... Se selvisi missä olivat kun pääsivät perille. Inkeriläiset hajotettiin eripuolille Neuvostoliittoa ja mitä syvemmääle..Stalinin kuoleman jälkeen oli annettu lupaa palata lähemmäksi Leningradia, mutta kuitenkin vain 100 km läheisyydeen...
Suomessa heitä kohdeltiin alentavasti..

Viola (nimimerkki)

#9 Tuomas Lavonen " Inkeriläisiä kohdeltiin Suomessa ryssinä.." :
Niin kohdellaan nytkin : olen saanut jopa kännykkäni viestin : "kaikki ryssät täältä pois"..
9# " ..koska inkeriläiset ja suomalaiset on käytännöössä sama asia", niin minäkin luulin, kun muutin Suomeen, mutta ryssittelyä tuli vastaan, vaikka puhuin suomea..
Se tässä ihmetyttääkin..Onko maailma niin ahdas, että samaa kieltä puhuville ei sovi yhteinen yhteisöllisyys...?

Gagarin (nimimerkki)

#11:
Myös karjalaiset evakot, varsinkin Raja-Karjalan ortodoksit karjalankieliset, saivat kokea vastaavaa ryssittelyä sodan jälkeen. Äitini kertoman mukaan sitä esiintyi jopa kansakoulun opettajien taholta Savossa.
Tällainen on kuitenkin tulkittava siinä määrin typeryydeksi, että siitä ei tosiaankaan tarvitse välittää.

Viola (nimimerkki)

#12 Gagarin "...että siitä ei toisiaankaan tarvitse välittää..",

alkuvaihessa se oli shokki ja toi paljon kärsimystä, pahoinvointia ja kyyneleitäkin, mutta kun sen yli pääsi, noin viiden vuoden päästä asuessaan Suomessa!!!..niin sitten ettenää välittänytkään..Kiitos kannustuksestasi!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset