Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Hyväksyvätkö Suomen viranomaiset kidutuksen?

Kidutus on tahallista fyysistä tai henkistä kivun aiheuttamista, jonka tarkoituksena on tiedon saanti, rankaiseminen tai pelottelu.Kidutusten perimmäinen tavoite on persoonan tuhuoaminen.

Yk:n sopimus kieltää jäsenvaltioilta kidutuksen. Kidutusta pidetäänkin yhtenä pahimmista ihmisoikeus loukkauksista.

Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa kidutus määritellään pahimmaksi huonon kohtelun muodoksi.

Kidutusa vastaan Amnesty on kampainjoinut 1960 luvulta lähtien, tästä huolimatta se on yhä yleinen myös Euroopassa.

Suurimmassa kidutuksen vaaraassa ovat yhteiskunnan köyhät ja syrjityt. Kuka tahansa voi joutua kidutukdesen uhriksi. Usein kidutuksen uhreja on politiikot, toimittajat, ihmisoikeuspuolustajat, vähemmistöt tai vangittu henkilö.

Näin, siis kidutuksesta Wikipedia ja Amnesty Internatsional.

Olen joutunut mielestäni henkisen kidutuksen uhriksi, joten palaan henkilökohtaiseen asiaan.

Olen siis, maahanmuuttajan kehitysvammaisen autistisen vaikeasti puhevammaisen henkilön isoäiti ja ainoa elossa oleva lähisukulainen ja tukenut häntä syntymästä asti. Hän asuu nykyän erässä yksityisessä toimintakeskuksessa.Meidät erotettiin kertaheitolla toisitamme 12.1.2009. En tiedä miten lapsenlapseni jaksaa? 

Itse olen kokenut järkytyksen perättömästä ilmiannosta, poliisin 7-tuntisen kuulustelusta, jossa minulle esittivät puhumattomasta lapsenlapsestani tehty kuulusteluvideo, jossa näkyi selvästi kuinka puhetulkki ohjaili kehitysvammaista vastaamaan myönteiseti nostamalla peukalo ylös, että "isoäiti on lyönyt häntä poskeen ja hän halua isoäidille rangaistusta". Sen huomasi syyttäjäkin ja vapautti minut pahoinpitelyepäilyista.Käräjäoikeuden, jossa minulta vietiin epäokeudenmukaisesti edunvalvojuus 28.8.09, mutta hovioikeus vahvisti päätöksen "oikeudenmukaiseksi".

Olen tavannut viimeistään lapsenlastani 22.11.2009.Toimintakeskus ei anna myöskään hänelle mahdollisuutta tavata isoäitiään, vaikka palvelu-ja tukisuunnitelmaan on kirjattu, että "..poika kertoi haluavansa jatkossa tavata mummoa. Hän halua tavata Violaa joko satakielessä tai käydä kahvilassa taikka kävelyllä". Tämä toive on evätty kehitysvammaiselta.

Asun muutaman sadan metrin päässä toimintakeskuksesta ja olen yrittänyt kolme kertaa mennä tapaamaan lapsenlastani, mutta minua ei ole päästetty sisään. Viimeisen kerran yritin tukihenkilöni kanssa mennä tapaamaan 21.4.2010, jolloin toimintakeskus soitti poliisit paikalle syyttäen minua agressiviseksi, minkä tukihenkilö voi todistaa väärääksi.

Tunnen jatkuvaa piina ja tuskaa ja pidänkin tätä henkisenä kidutuksena mina kohtaan.

Olen miettinyt kovasti sitä, että miksi kaikki viranomaiset ovat lähteneet tukemaan toimintakeskuksen palkattua työntekijää ja ottivat toteeksi kaikki valheelliset väitteet, joilla minua mustalla maalataan, sen enempään tutkimatta asiaa ja minua kuulematta.

Mikä julmuus tässä maassa? Miksi erotettiin kehityisvammainen lapsenlapsi isoäidistään?Eletään 2000-lukua, ei inkvisitioaikaa!

27.5.2010 klo 13 Eduskuntatalon edessä, mielenosoitus : "Kehitysvammaisten ihmisoikeuksien puolustaminen"

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

vieras (nimimerkki)

En tiedä, mitä kautta voit oikeutta itsellesi ja lapsenlapsellesi hakea. Joka tapauksessa mummolle kuuluva oikeus tavata tyttären tai poikansa lasta pitäisi toteutua. Saati sitten, kun kyseessä on vammainen lapsi, jolle kiintymyssuhteet ovat elintärkeät.
Ovatko suhteet lapsen äitiin kertakaikkiaan poismenneitä? Eikö vihanpitoa voisi lapsen eduksi muuttaa. Kovin pahoillani tilanteestanne olen. Voisitteko kaikki miettiä, mikä lasta auttaisi?

Viola (nimimerkki)

# 1vieras :kiitos kommentista!
Hänen molemmat vanhemmat ovat kuolleet, hän on tyttärenpokani, nyt jo aikuisikäinen, mutta lapsenlapsihan hän minulle on ja oikeastaan ainoa perheenjäsen minullekin.

On tehty lukuisia kanteluita Lääninhallitukselle (AVI:lle), EOA-lle, Oikeuskanslerille, puhumattakaan kehitysvammahuollon ja sos-ja terv.viranomaisille.Kirjeet lähetetty pr. Mauno Koivistolle ja pr.Tarja Haloselle, edelliselle arkipiispalle Jukka Paarmalle.. Olen kirjotellut tarinasta edellisissä blogeissani, vanhemmat.com:ssa ja Promerit.net Foorumisa. Iltalehti ja Uutisvuoksi ovat kirjoitelleet asiasta, muttei mikään auta.Ovet laitoksessa pysyvät suljettuna meille tyttärenpokani kanssa molempiin suuntiin!

Virkaveli on niin vahvasti korruptioitunut keskenään tuomioistumeen asti, ettei tässä maassa oikeutta näköjään saa. Eritasa-arvoisessa asemassa kun ollaan.

heidi (nimimerkki)

Pahoinpitelykortti on erittäin helppoa vetää esiin, jos omainen on "liikaa" mukana kuvioissa. Pahoinpitelyä, jossa ei jää selvät jäljet, on erittäin vaikea todistaa, mutta tällaisen asian kumoaminen on vielä vaikeampaa!
Se että syytteistä on luovuttu, ei tarkoita että maineesi on puhdistettu. Olet vähintäänkin toimintakeskuksen mielestä ikuisesti se "pahoinpitelevä isoäiti". Mustamaalauskampanja jota läpi käyt, johtuu juurikin tästä.
Kehitysvammaiset ihmiset ovat aina olleet lähellä sydäntäni ja tiedän miten tärkeää heille on omat sukulaiset (ainakin useimmille). Toivoisin voivani jotenkin helpottaa tuskaasi ja auttaa sinua saamaan taas yhteyden läheiseesi. Tosiasia kuitenkin on että Suomessa tällainen on mahdollista, eikä ainakaan minun tietojeni mukaan tähän auta muu kuin julkisuus, jota oletkin asialle jo jonkinverran saanut!
Eli pysy kannassasi äläkä missään nimessä luovuta! Elän sydämmellä mukana, muuhun en pysty!

Viola (nimimerkki)

# 3 Heidi ".Pahoinpitelykortti on erittäin helppo vetää esille, jos omainen on " :

liikaa kuviosta kaikki alkoikin: esitin vaarallisen kysymyksen diapam-lääkkeen käytöstä tyttärenpojalleni, koska epäilin sen ylimääräistä käyttöä. Vastaukseksi sain tekstiviestillä ilmoituksen, että kaikki tapaamiset on lopetettu.
Itse "pahoinpitely":stä poliisille toimintakeskuksesta ilmoitettiin silloin kun poika oli heillä, eikä isoäidin luona ja, poliisikaan ei mennyt paikanpäälle todistamaan tapahtunutta, vaan kirjäsi ilmoituksen puhelinsoiton perustella. Lääkärikin antoi lausunnon, että "isoäiti on pahoinpitellyt lapsenlastaan asunnossaan"!?

Toimintakeskuksen toiminnanjohtajan,lääkärin ja paikallispoliisin tavoite oli pilata maineeni, jonka he onnistuivat yhteisvoimiin tekemään, mutta en välitä omasta maineestani, ja enkä tavoittele sitä edunvalvojuuttani takaisiin, kunhan saisin jotenkin poikaa auttaa, tiedän kuinka hänelläkin on raskasta!

Pirkko Leskinen

Jos jompikumpi vanhemmista kaappaa lapsen toiselta, siitä tuomitaan oikeudessa rangaistukseen. Jos palvelukoti kaappaa vammaisen, se on hyväksyttävää. Voiko yksityinen bisnestä tekevä palvelukoti huostaanottaa vammaisen ja täysin vieraannuttaa omaisista. Tämän kaiken sallii 1977 säädetty kehitysvammalaki.
Ei ole mitään väliä, kuinka paljon kärsimystä ja suoranaista kidustusta aiheutetaan

Viola (nimimerkki)

#1vieras : "..mummolle kuuluva oikeus tavata.." :
raskainta se tässä onkin vielä sen takia, että nyt mummo on ainoa läheisin linkki hänen lapsuuteensa ja yhteiseen historiaan, jonka nyt haluttiin pyhkäistä pois. Sanotaan, että jos ihmiseltä riistetään menneisyys, niin ei enää ole tulevaisuuttakaan.Puhumattomana hän ei pysty kenellekään kertomaan/vaikkapa muistelemaan omaa entistä elämää.

Omassa kultturissani sukuyhteydet olivat hyvin tiiviit, meitä inkeriläisiä pitivät hengissä vahva yhteisöllisyys ja tunteiden jakaminen, mitkä auttoivat säylyttämään identiteettimme etnisen vainon keskellä.Nyt demokratisessa maassa Suomessa isoäidin ja lapsenlapsen persoonaa tuhotaan julmalla käsittelyllä yksitysen toimintakeskuksen taholta. Kysymys kuuluukin, millaiset talon arvot oikeuttavat tällaiseen syrjivään toimintaan?

Viola (nimimerkki)

#5 iines ".."ei ole mitään väliä kuinka paljon kärsimystä ja suoranaista kidutusta aiheutetaan" :
Minulla on ainakin mahdollisuus tuota omia tunteita julki,mutta mitä tapahtuu tyttärenpojalleni suljettujen ovien takana siinä, vasta kaksi vuotta sitten valmistunessa muuten modernissa yksityisessä toimintakeskuksessa.Ei kukaan minulle tietenkään kerro vaitiolovelvollisuuden takia, mutta haluan tuoda esimerkkinä erän tapauksen, joka oli julkaistu Kotimaa uutisissa 5.10.2009 "Kehitysvammaisten hoito vaihtelevaa Suomessa":
siteeraan: "Kuopiolainen Kristiina Seppälä teki kantelun lääninhallitukseen lievästi kehitysvammaisen tyttärensä hoidosta.

-Hoito oli pelkästään lääkitystä ja väkivaltaista eristämistä, alastomaksi riisumista,sitomista ja erityishuoneessa alastomana pitämistä ilman peitteitä valvontakameroiden edessä, Seppälä kertoo.

Pakkokeinot alotettiin, kun 19 vuotias tytär kieltäytyi lääkityksestä ja kun hän sen jälkeen yritti karata.Kristiina Seppälän mukaan tyttären karkaamisyritykset olivat ymmärettäviä. Sellaisista oloista yrittää karata kuka tahansa, sano Seppälä. Lopulta tytär käyttäyti laitoksessa itsetuhoisesti.

Ei saanut olla yhteydessä äitiin, ei isaan, eikä kehenkään. Koko ajan tilanne meni aina kaaottisemmaksi. Kun hän meni sinne..hänen tilanteensa ei ollut sellainen. Kuukauden päästä häntä alettiin lääkitä niin, että hän makasi vaan, jaksoi kävellä ehkä 25 metriä ja kuola valui suusta...

Seppälä teki kantelun hoidosta ja sai tyttärensä pois laitoksesta.Kotiin päästyään tytär ei enää käyttäytynyt itsetuhoisesti"..

vieras (nimimerkki)

Onko paikkakunnallasi oikeusaputoimisto? Niissä usein on vielä lakia kunnioittava asenne toisin kuin ikääntyvillä asianajajilla, jotka rahaa hamuavat. Jos sinua arvellaan pahoinpitelijäksi, eikö kolmannen osapuolen läsnäolo olisi paikallaan? Kuten avioerotilanteissa. En tiedä, mistä on kyse, itselleni mummot ja papat olivat tärkeitä. Soisin sen tyttärenpojallesikin.

Viola (nimimerkki)

#8 vieras "..mummot ja papat olivat tärkeitä.." :
niin meilläkin.
Syyttäjä vapautti minut jo pahoinpitelyepäilyistä ja tätä toimintakeskus ei siedä ja nyt ilmoittavat jokaiselle (esim.entiselle perhehoitajalle, koulukaverin vanhemmalle, ystäville ja tietenkin mummolle),ettei poka halua ketään tavata.
Poikaan ei saa yhteyttä, koska ei salli edes häntä puhelimeen, että hän kulisi mummon äänen. Minä kyllä tuntisin hänet "ääntelemästä ja hyräilemästä" puh.soittoni vastaukseen, mutta sitäkään ei sallita.
Tapanamme oli 12.1.2009 asti, että soitin joka ilta hänen omaan kännykkään ja puhuin ja lauloin ja sanoin iltarukouksen hänelle. Nyt tämäkin ilonhetki on häneltä pois.

heidi (nimimerkki)

Suomen laki on useassa mielessä julma, eikä ota huomioon inhimillistä tekijää, rakkautta.
Keinoistasi saada tavata lastenlasta, minulla ei ole mitään oikeaa tietoa, mutta arvailuja sen sijaan...
Seuraava oikeus aste? Sinne voit varmasti viedä asian.
Julkisuus, kuten jo sanoinkin.
Tai lepyttely... Pyydät virallista audienssia hoitokodin johtajan kanssa. Pysyt "nahoissasi", et syytä hoitokotia mistään. Kerrot vain kaipuustasi tavata lastenlastasi... Myötäilet, pyytelet anteeksi kaikkea mistä sinua syytetäänkin, olet nöyrääkin nöyrempi. Pyydät vaikka aluksi valvottuja tapaamisia, että saat kaikkien valvovan silmän alla olla ruokkimassa lasten lastasi (jos hän siihen apua tarvitsee). Luot hyvän suhteen johtajaan, jonka jälkeen voit saada enemmän tapaamisia tms.
Yksikään keino ei ole takuu mistään. Mutta mitään et voi enää hävitäkkään!

Viola (nimimerkki)

# heidi, kiitos!
Seuraava oikeusaste lähtee liikkeelle juhannuksen jälkeen..
Asiaa vaikeuttaa se, että minulta on viety edunvalvojuus ja virkadunvalvoja otti vastaan mustamaalatun kuvan minusta, joten seuraukset on helppo arvata.
Yhdessä edunvalvojan kanssa vieraannuttavat lapsenlastani minusta. Miten voivat olla niin julmia naiset? Näköjään voivat. Julkihan on tullut tapauksia, joissa naishoitajat ovat surmanneet vanhuksia ja kehitysvammaisia. Ikävää..

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset