Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Elämäni Koulut. Osa 38. Sodat.

  • Ivan Lukjanov
    Ivan Lukjanov
  • Heikinpoika
    Heikinpoika
  • Hilma ja Liis-Täti
    Hilma ja Liis-Täti
  • Alina
    Alina
  • Sukukuva
    Sukukuva
  • Työtodistus Hilma
    Työtodistus Hilma
  • Työtodistus Lyyti
    Työtodistus Lyyti
  • Poika Oinaalasta
    Poika Oinaalasta
  • Pojan tervehdys
    Pojan tervehdys
  • Lukjanovit
    Lukjanovit

Sodat Ja Udmurtia.

Äitini Hilma-Maria Heistonen kertoo että, kun minun biologinen isäni Simo Jakonen joutui vankilaan 10 vuodeksi, niin hän avioitui naapurissa asuvan Lukjanovin perheen pojan, Vanjan, kanssa eli meni Lukjanoville miniäksi. Arvelisin, että vuosi oli silloin 1938. Lukjanov Ivan Fedorovitsista (Лукьянов Иван Фёдорович). tuli minulle isä-puoli!

Tästä haarautuu Heistosten suku Lukjanoveihin tai olisiko se sitten päinvastoin?

Sodan Pauhut Lähellä

Historioitsijat kertovat, että Suomen ja Neuvostoliiton välinen Talvisota / Зимняя Война (30.11.1939 – 13.03.1940) alkoi Mainilan rajakylässä tapahtuneen tykistöiskun seurauksena, että Neuvostoliitto lavasti tuon iskun. Tästä sodasta käytettiin Neuvostoliitossa kauan nimeä "Белфинская война", valkosuomalaisten sota.

Suomi tarjoutui selvittämään tapausta yhteistyössä Neuvostoliiton kanssa. Neuvostoliitto kuitenkin sanoi irti voimassa olleen hyökkäämättömyyssopimuksen ja hyökkäsi.

Äitini kertoo väitöskirjaan painetussa haastattelussa Kirkko sydämessä näin:

    Vanha Suomen raja oli ollut niin lähellä kotia, että sodan valmisteluja saatettiin seurata. Hilma oli juuri tullut lypsyltä, kun kuului uhkaavia ääniä. Hän pelästyi ja kaatui maitoineen päivineen.

    Tuvassa Vanjan äiti valitteli sodan alkamista. Molemmat kauhistelivat, jos sota vaikka kestää monta vuotta. Mihin olisi lähdettävä? Hilman isä, asui melko lähellä. Hilma päätti lähteä kysymään, mitä pitäisi tehdä. Isä (Heistonen Simo) oli sitä mieltä, että kannattaa vähän aikaa odotella ja tarkkailla, mihin päin sota liikkuu. Näytti siltä, että rintama eteni Suomen puolelle. Jos se lähtisi tulemaan taaksepäin, talon kupeessa on kuoppia, mihin voi suojautua.

Vanja Lukjanov sai kutsun armeijaan!

Neulotaan Ampuma-Hanskat

Aikuisten levottomuus heijastui tietenkin lapsiin. Vaikka ikäni oli silloin vain 3 vuotta ja 8 kuukautta, muistan kuinka hätä valtasi isoisänkin talon. Vanja, isäpuoleni, oli lähdössä aamulla armeijaan ja hänellä ei ollut lämpimiä ampuma-hanskoja ja talvi oli edessä. Äidin siskot Lyyti ja Amalia ryhtyivät pikaisesti neulomaan Vanjalle hanskoja sotaa varten. Ja varmasti niin tapahtuikin, että hanskat tulivat valmiiksi, koska tädit ja erityisesti Amalia olivat hyviä neulojia.

Ja niin isä-puoleni Vanja, Lukjanov Ivan Fedorovitsh (Лукьянов Иван Фёдорович), johon en ollut ehtinyt vielä kunnolla tutustua ja tottuakaan, lähti sotaan.

Otteita väitöskirjasta:

    Vanja sai kutsut armeijaan! Joutui sotaan 1939. Hänen äitinsä kuoli sodan aikana ja Hilman piti hoitaa hautaaminen. Toinen suru kohtasi nuorta perhettä, kun runsaan vuoden ikäinen tyttö sairastui ja kuoli. Vanja oli saanut tietää, että Hilma oli tytön kanssa Leningradissa sairaalassa. Hän ehti sinne tuntia ennen tyttärensä kuolemaa. Suru oli syvää, mutta kaikista vaikeuksista oli vain päästävä läpi.

    Tästä sodasta Vanja pääsi kotiin, mutta ei heti rauhan tultua, koska uusia rajoja oli pitänyt jäädä tekemään.

    Nuoren perheen elämä saattoi taas jatkua.

Toinen sota

Uuden sodan uhka oli olemassa! Lähestyi kesäkuu 1941. Sunnuntaiaamuna 22. kesäkuuta 1941 klo 3:15, kun väki, niin vanhemmat kuin lapsetkin vielä nukkuivat, alkoi Neuvostoliiton rajavyöhykkeellä jyrinä taivaalla, kun Saksan jättimäinen sotakoneisto alkoi vyöryä Neuvostoliittoa kohti.

Samana aamuna syntyi pikkuveljeni Tolja!

Saksalaisten hyökkäys alkoi Ukrainaan, mutta pian se oli myös pohjoisessa, jolloin saksalaiset ja suomalaiset joukot liittoutuneina hyökkäsivät kotiseuduillemme. Me asuimme Pohjois-Inkerissä ja olimme jäädä sodan jalkoihin. Käsky tuli evakuointiin.

Otteita väitöskirjasta:

    Tässä levottomassa ilmapiirissä Hilmalle ja Vanjalle syntyi poika (Tolja). Vanja oli yrittänyt rauhoitella, ettei mitään sotaa ole tulossa. Mutta kaupassa ostosmatkallaan hän (Hilma) oli kuullut, että sota on taas alkanut ja saksalaiset ovat tulossa. Kymmenen päivää Vanja sai vielä olla kotona pikkupoikansa kanssa, sitten tuli lähtö rintamalle.

    Sieltä hän ei enää palannut.

Matka Udmurtiaan

Syyskuun 1941 ensimmäisinä päivinä tuli pakkolähtö evakuointiin kotikylästämme Oinaalasta, koska olimme jäädä sodan jalkoihin. Pian tuli käsky kaikki avoautoihin ja mukaan ei saanut ottaa mitään paitsi asiapapereita ja lapset sylissä.

Se mitä itse muistan on, että äitini sai kuitenkin pienen 3 kk ikäisen veljeni kanssa paikan henkilöautossa, jossa minäkin olin aivan tukehtua, koska se oli täpötäynnä ja muistan kuinka paha olo tuli siitä ahtaudesta ja auto kulki vielä epätasaista metsätietä.

Siitä alkoi lähes kuukauden pituinen matka kohti Uralia. Udmurtiaan.

Otteita väitöskirjasta:

      Junamatka oli pitkä ja vaivalloinen. Välillä oli pysähdyttävä odottamaan, että rata oli tyhjä. Joillakin pysähdyspaikoilla matkalaisille tuotiin syömistä...

      Kaikkiaan kolme viikkoa kesti matka Udmurtiaan.

      Pakolaisia oltiin hevosilla vastassa. Työtä sai valita kolhooseista tai turvesuolta. Isä oli sitä mieltä, että mennään kolhoosiin.

    Hilman mielestä Jumalan johdatus on näkynyt pakolaisuuden vaikeissa vaiheissa. Kun oli Jumalaan turvattu, päästiin jatkamaan aina eteenpäin.

Näin Äitini Hilma, Lyyti-täti ja Amalia-täti jäivät kolhoosiin Udmurtiaan. Neljä vuotta työtä ilman palkkaa. Vain viiva päiväkirjassa, että työvelvollisuus oli täytetty, taksvärkki suoritettu, "за трудодни". Jos työstä jäi pois siitä oli odotettavissa rangaistus.

Elanto tuli omalta kasvimaalta.

Tarina jatkuu...

Hakemisto

Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.

Kuvien Selityksiä

  • Kuva Ivan Lukjanov
    • Vuosi. Talvisodan aikana tai sen jälkeen. Ennen Suurta Isänmaallista Sotaa. Ennen vuotta 1941.
    • Hilma-Äitini toinen mies.
    • Ilmeisesti talvisodan vaatetuksessa.
  • Kuva Heikinpoika
    • Ivan Lukjanov.
    • Edellisen kuvan kääntöpuoli.
    • Kaatui Leningradin rintamalla piiritetyssä Leningradissa.
    • Haudattu Kuismalovassa yhteishautaan.
  • Kuva Hilma ja Liis-Täti
    • Vuosi 1960-luku.
    • Putinan kylä.
    • Hilma Heistonen.
    • Liisa Olkkonen (o. s. ei tiedossa). Liis-Täti.
    • Kuuluu Heistosten sukuun Lukjanovien kautta.
  • Kuva Alina
    • Ennen vuotta 1941.
    • Alina Tirranen.
    • Sukua Heistosille miehensä Tahvana Tirrasen kautta.
  • Kuva Sukukuva
    • 1960-luku.
    • Ehkä Iso-Isän hautajaisissa otettu.
    • 1962.
    • Suku koolla Putinassa.
    • Vasemmalta oikealle.
    • Hilma Heistonen (o. s. Sistonen), Sulon vaimo.
    • Lempi Heistonen, Sergejeva.
    • Hilma-Maria Heistonen.
    • Lukjanova, Anja Taitsasta, Anni.
    • Heistonen, Anni (Heinonen).
    • Olkkonen, Liisa. Liis-Täti.
    • Mies Tuntematon.
    • Heistonen, Arvi.
    • Tyttö.
    • Olkkonen, Lidia.
    • Heistonen, Varpu.
    • Olkkonen Mari.
    • Lapsi.
    • Heistonen Tolja, Anatoli.
    • Heistonen Lyyti, Lyyti-Täti.
    • Lapsi.
    • Edit Lamberg.
    • Hestonen Amalaia, Aune-Amalia.
  • Kuva Työtodistus Hilma
    • 1945.
    • Työtodistus.
    • Hilma Heistonen.
    • Työskenteli 1.11.1941 – 1.8.1945.
    • Kylän nimi Sulvai.
    • Työtodistuksen taustana on sanomalehti. Paperia ei ollut.
  • Kuva Työtodistus Lyyti
    • Vuosi 1945.
    • Syyskuu 1941 – Kesäkuu 1945.
    • Työskenteli Bojevik-kolhoosissa olematta kolhoosin jäsen.
  • Kuva Poika Oinaalasta
    • Vuosi 1931.
    • Kun kollektivisointi ja puhdistukset alkoivat.
    • Poika Oinaalan kylästä.
    • Mustatakkiset miehet pistoolien kanssa tulivat ja veivät kaikki miehet Oinaalan kylästä mustassa koppiautossa.
    • Veivät pois kaikki Oinaalan kylän miehet ja jopa 17 vuotiaan pojan.
    • Lienee ollut juuri tämä poika, joka oli myöhemmin pudottanut maahan kirjeen, kun heitä oltiin kuljettamassa jonnekin. Vartija oli ottanut kirjeen ja salaa vienyt sen postin kuljetettavaksi.
    • Näin kuva lopulta päätyi äitini arkistoon.
  • Kuva Pojan tervehdys
    • 1931.
    • Viimeinen tervehdys
    • Edellisen kuvan kääntöpuoli.
    • "Jätin muistoksi kaikille tovereilleni."
    • 17.6.1931.
    • Lopusta en saa selvää.
    • Kommentoikaa, jos ymmärrätte.
    • Kuvan henkilö saattaa jotenkin liittyä sukuun, koska kuva oli Äitini arkistossa.
  • Kuva Lukjanovit
    • Vuosi 1960-luku.
    • Taitsy, Leningradin alue.
    • Тайцы, Ленинградская область.
    • Vasemmalta.
    • Anja Lukjanova. On Liis Olkkosen tytär. Liis-Tädin.
    • Viljam Heistonen.
    • Anja Lukjanovan mies.
    • Taustalla Lukjanovien talo.
    • Puutarha kukoistaa.
    • Gladiolukset kädessä Anjalla ja hänen miehellään.
    • Yövyin usein Lukjanoveilla, kun matkasin Putinaan ja sieltä pois.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Pertti Väänänen!

Myöhään valvot sinäkin! Kiva kun olet linjoilla ja suosittelet blogia!

Kiitos!

Käyttäjän ErkkiLatvala kuva
Erkki Latvala

Hyvin on sinulla muistissa valtava määrä asioita

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

On muistissani! Kiitos Luojan!

Kannatti lähteä kulkemaan Elämän polkua rakkaiden sukulaisteni kanssa!

Kiitos kommentista!

Käyttäjän JaakkoJuhaniOjaniemi kuva
Jaakko Ojaniemi

Kun saat nämä kaikki muistelmasi julkaistuksi yhteen kirjaan, ostan sen heti.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiva kuulla, että kirjoitukseni kiinnostavat!

Julkaiseminen yhteen kirjaan olisi hieno juttu koko suvun kunniaksi!

Mutta siihen tuskin pystyisin, joten pysyn nyt rauhallisesti muistelmieni polulla..! Jos kuitenkin tekisin kirjan, niin en myisi sitä, vaan lahjoittaisin ensimmäiselle tilaajalle! :)

Kiitos kommentista ja blogin suosittelusta! Hauskaa kesää! :)

Käyttäjän ErkkiLatvala kuva
Erkki Latvala

Täällä toinen kirjan tilaaja

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Mehän ollaan sitä "urheiluväkeä", joten toinen kappale kirjastani tulisi myös lahjana ja omalla signeerauksella varustettuna! :)

Kiitos kommentista ja kivoja ilmoja tuleville seiväshyppääjille! :)

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Jouko Repo!

Kivan kun piipahditte sivulleni lukemaan blogia ja suosittelette sitä muillekin!

Kiitos ja tervetuloa uudelleen!

Käyttäjän TimoUotila1 kuva
Timo Uotila

Kiitokset erittäin mielenkiintoisista muistelmista ja äärimmäisen tärkeästä aineistosta, joka näin saadaan talteen ja yleiseen tietoon. Olen lukenut tekstejäsi erittäin kiinnostuneesti. Tuollaista aineistoa ei ole enää helppo löytää.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Edellisille kommentoijille vitsailin hieman tulevasta kirjasta, koska en todellakaan usko, että pystyisin joskus viemään nämä jutut kirjaan asti. Mutta en suinkaan nyt vähättele kirjoituksiani!

Olen tyytyväinen, että aloitin tämän sarjan ja iloitsen kovasti kun saan kannustavia kommentteja!

Kiitos paljon kiinnostuksestasi kirjoituksiani kohtaan ja oikein mukavaa kesänjatkoa!

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Viola, todella ansiokasta muisteloa.

Sodan julmuus on yhtä kaikilla rintamilla. Siviilit ovat aina kärsijöitä, niin sodassa menetettyjen läheisten kuin kotioloissa selviytymisen kamppailussa.

Muistelmista saamme aina yhtymäkohtia ihmiskohtaloihin.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Mirjami, kiva kun ehdit piipahtaa sivullenikin!

Olet oikeassa! Selviytymistaitoa tarvitaan usein jokapäiväisessä arkielämässäkin, puhumattakaan sodista! Kuitenkin, niin kuin äitini oli sanonut haastattelussa:"...kaikista vaikeuksista oli vain päästävä läpi."

Nuo muistelmat alkoivat jotenkin pyöriä päässäni ja piti lähteä purkautumaan ilman mitään isompia suunnitelmia ja projekteja!

Kiitos kommentista ja blogin suosittelusta!

Mukavia kesäpäiviä ja Juhannuksen odotusta!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Jouni Halonen!

Kiva kun tulit lukemaan blogia ja suosittelet!

Kiitos paljon!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos kaikille sivun vierailijoille, blogin lukijoille, keskusteluun osallistujille,Fb-sivullani tykkääjille ja blogin suosittelijoille!

Mukavaa kesänjatkoa!

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Oliko inkeriläinen kapteeni Juho Tirranen Heistosille sukua? Hänestä on paljon mainintoja Inkeriä ja inkeriläisten asioita käsittelevissä teoksissa. (Mainitsit Tirraset.)

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset