Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Elämäni Koulut. Osa 33. Amalia-Täti.

  • Amalia-Täti
    Amalia-Täti
  • Elämäni Koulut. Osa 33. Amalia-Täti.
  • Elämäni Koulut. Osa 33. Amalia-Täti.
  • Elämäni Koulut. Osa 33. Amalia-Täti.
  • Villapaita
    Villapaita
  • Elämäni Koulut. Osa 33. Amalia-Täti.
  • Elämäni Koulut. Osa 33. Amalia-Täti.
  • Elämäni Koulut. Osa 33. Amalia-Täti.
  • Elämäni Koulut. Osa 33. Amalia-Täti.
  • Elämäni Koulut. Osa 33. Amalia-Täti.
  • Elämäni Koulut. Osa 33. Amalia-Täti.
  • Elämäni Koulut. Osa 33. Amalia-Täti.
  • Elämäni Koulut. Osa 33. Amalia-Täti.

Aune-Amalia Heistonen (1908 – 1983)

Amalia-Täti oli vanhin lapsi Isoisän ja Katri Heistosen perheessä. Sisarukset kutsuivat Amaliaa Maaljaksi, niinpä minullekin hän oli Maalja-täti. Muistan hyvin Amalia-tädin syntymäkodistani Oinaalan Arvilasta.

Lapsuuden Amalia

Oma biologinen isäni oli joutunut 10 vuodeksi vankilaan ja äitini solminut avioliiton Ivan Fedorovitsh Lukjanovin kanssa. Lukjanov oli samassa kyläyhteisössä asuva suomalainen vaikkakin sukunimi oli venäläinen. Heille syntyi tyttö-vauva Liidia, joten näin minä olin saanut isäpuolen ja sisarpuolen.

Maalja-täti oli minulle kuin toinen äiti. Hän oli noin kolmekymppinen eikä hänellä ollut oma perhettä, joten hän pitikin minusta kovasti huolta ja minä juoksin kahden talon välillä mieleni mukaan. Toinen talo oli syntymäkotini Arvila ja toinen äidin uusi koti Lukjanoveilla. Väliin juoksin katsomaan uutta Liidia-sisarta, mutta sitten taas kipin-kapin takaisin Isoisän ja mummon taloon. Siellä asuivat muiden muassa Amalia-täti ja kolme vuotta häntä nuorempi Lyyti-täti.

Lehmä Eteisessä

Muistooni on jäänyt hyvin levoton ja kylmä sotatalvi. Silloin Amalia-täti, Lyyti-täti ja minä heidän mukanaan olimme majoittuneet Mäkisten perheen taloon. Mahtoikohan sen paikan nimi olla Ruammäki? En ole varma, mutta mäki siinä kuitenkin oli, koska kesällä juoksin joskus heille mäkeä ylös kapeaa polkua pitkin.

      Sen muistan hyvin, että eteiseen oli tuotu lehmä.

      Silloin talossa oli kylmä sisälläkin. Minä nukuin Maalja- ja Lyyti-tädin välissä.

Myöhemmin minulle selvisi, että isoisän ja mummon talosta piti muuttaa pois, siksi että pystyisimme säilyttämään lehmän. En ole varma kenen lehmä se sitten talvella oli tuotu eteiseen enkä sitäkään, että lehmä olisi ollut siellä kovan pakkasen takia. Lehmän tuominen Mäkisten taloon saattoi johtua siitä, että viranomaiset sallivat vain yhden lehmän taloa kohden.

Sittemmin sain tietää sen talven levottomuuden syyn: sota. Aikuiset kuuntelivat tykkien jyrinää ja olivat peloissaan ja se tietenkin heijastui lapsiin. Minuakin pelotti, vaikka todennäköisesti en sitä osannut ilmaista. Myös sen sain tietää, että sinä talvena käytiin niin sanottu Belofinskaja voina, Белофинская война, valkosuomalaisten sota eli Talvisota. Kyseessä oli siis talvi 1939 – 1940.

Sijaisäiti

Minä olin 5 ja puoli vuotta ja Tolja-veljeni (syntynyt 22.6.1941) kaksi ja puoli kuukautta vanha, kun meidät äkillisesti ja pakolla karkotettiin syyskuussa 1941 Pohjois-Inkerissä sijaitsevasta suomalaisesta Oinaalan kylästä (Ойналово). Kylää ei nykyään ole edes kartalla. Eli äidilläni oli imetettävä vauva sylissä. Minä olin Amalia tädin suojassa, voi sanoa hyvinkin, että "huostassa" koko matkan ajan Uralille asti. Näin äitini saattoi keskittyä vauvan hoitamiseen.

Kun suuri aikuisten hätä kohtasi koko sukua, niin se heijastui tietenkin myös lapsiin.

      Kun minua pelotti kovasti, niin minä pidin Amalia-tädin hameesta kiinni ja toistin samaa lausetta: "Mie pääsen Maaljan selässä..! Mie pääsen Maaljan selässä..!"

Ja rakkaan Amalia-tädin "selkäreppuna" pääsinkin Uralille asti!

Proomulla Vesistön Yli

Sen muistan erittäin hyvin, kun meidät lastattiin proomuihin Laatokalla. Tarkoitus oli päästä vesistön kautta sisämaahan. Saksalaiset olivat silloin Laatokalla asti. Sekin tapahtui pommituksen alla. Kauhu ja pelko vallitsi rannassa, kun ensimmäinen proomu täynnä ihmisiä upposi siinä muitten silmien edessä.

      Muistan, kun lentokone lensi aivan alhaalla ja pommi osui siihen proomuun ja se upposi. Vain lastut nousivat pintaan ja yksi pelastunut koira ui...!

Kun me omalla vuorolla olimme proomussa, niin minä peloissani kiukuttelin Amalia-tädille ja pyrin monta kertaa pois proomusta rannan pusikkoon "pissalle"! Se oli tekosyy, koska pelotti hirveästi. Kuitenkin meidän proomu lähti liikkeelle vasta yön pimeydessä ja kaikkia oli ankarasti varotettu, ettei edes tulitikkua saa sytyttää. Me pääsimme proomuinemme onnellisesti Kopona nimiseen paikkaan, josta matka jatkui härkävaunuissa kohti Udmurtiaa!

Niin Amalia-täti kuin myös äitini toinen täti, äitiä pari vuotta vanhempi, Lyyti auttoivat äitiäni huolehtimaan niin minusta ja pikkuveljestäni. Puhumattakaan vielä siitä, että koko meidän suku oli yhdessä koolla samassa proomussa. Kun proomu lähti liikkeelle, niin isoisä pyysi kaikki yhdessä koolle. Laitoimme tiivisti päät yhteen: jos on kuoltava, niin kuollaan sitten kaikki yhdessä!

      Muistan kuinka he alkoivat rukoilla ja veisata hiljaa virsiä. Siihen minä sitten nukahdin Amalia-tädin syliin.

Amalia Kasvattamaan Viljamin ja Niinan Lapsia.

Syyskuusta 1941 jonnekin 1960-luvulle asti me asuimme aina yhdessä. Äiti, minä ja veljeni ja meidän tukenamme olivat Amalia- ja Lyyti-täti.

Kun minä aikuistuin ja suku alkoi hajota tuli Amalia-tädin elämäntehtäväksi Viljam-enon lapsien kasvattaminen.

      Viljam Heistonen (Kresanov) ja Niina Kresanova menivät naimisiin ja muuttivat Slatsy-nimiseen kaupunkiin ja heille syntyi kaksi lasta, he kutsuivat Amalia-tädin heille kasvattamaan lapsia. Amalia-täti lähti.

Amalia-tädin viimeinen leposija on Volossovan hautausmaalla. Se sijaitsee Putinan kylästä noin 5 kilometrin päässä lähellä Volossovan kirkkoa.

Tarina jatkuu...

Hakemisto

Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.

Kuvien Selityksiä

  • Kuva Amalia-Täti
    • Slantsy.
    • (Сланцы)
    • 1960-luku.
    • Tapetista päätellen otettu Viljamin talossa.
  • Kuva Tuttipullo
    • Viljamin ja Niinan esikoinen.
    • 1950-luku.
  • Kuva Pihalla
    • 1950-luku
    • Amalia ulkoiluttaa Viljamin ja Niinan lasta.
    • Viljamin talon pihalla.
  • Kuva Puistossa
    • 1950-luku.
    • Slantsy.
    • (Сланцы)
    • Kipsipatsaita oli "joka paikassa".
  • Kuva Vanha talo Putina
    • 1950-luku.
    • Putinan (Будино) hirsitalo.
    • Lyyti.
    • Amalia.
    • Sukulainen vieraisilla Petroskoista.
    • Hilma Heistonen.
  • Kuva Amalia ja Varpu
    • 1970-luku.
    • Amalia oikealla yhdessä
    • Äitinsä Varpu Heistosen kanssa.
  • Kuva Amalia Petroskoissa
    • 1960-luku.
    • Amalia vierailulla Petroskoissa sukulaisen luona.
    • Kuvassa pää on venynyt skannausvirheen vuoksi.
    • (Kuva juuttunut skanneriin.)
  • Kuva Villapaita
    • 1950-luvulla.
    • Viola.
    • Amalia-tädin neuloma villapaita.
  • Kuva Slantsyssa
    • 1960-luku.
    • Noin 1964.
    • Eino Heistonen.
    • Amalia-Täti.
    • Edessä Viljamin ja Niinan tytär.
    • Anni Heistonen.
    • Slantsy.
    • (Сланцы)
    • Taustalla Viljamin koti.
    • Huomaa Anni-Tädin muodikas puku.
  • Kuva Amalia ja tytöt
    • Ennen vuotta 1970.
    • Amalia-täti ja Viljamin ja Niinan tyttäret.
    • Viljamin ja Niinan tyttäret.
  • Kuva Varpu ja Tytöt
    • Varpu käymässä Slantsyssa.
    • (Сланцы)
    • Takana Kaksi Viljamin tytärtä.
    • Amalia oikealla Varpu-äitinsä vieressä.
  • Kuva Karjalassa
    • Vierailulla Sosnavets'in kaupungissa.
    • Amalia ja tuntematon.
    • Voi olla jo 1970-luvulla.
  • Kuva Olkkonen
    • Putinan (Будино) kylässä.
    • Maria Olkkonen.
    • Lyyti Heistonen takana välissä.
    • Amalia Heistonen kyläilemässä..
    • Tyttö tuntematon.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Kerrot, että syntymäkylääsi Oinaalaa ei enää ole, ei edes kartalla.
Samoin on hävinnyt tyystin isäni kotikylä Valkjärven Siparila. ( Ei kovinkaan kaukana Lempaalan Oinaalasta.) Kylään kuului 50-60 taloa. Näin julmaa on historian kulku!
Valkjärven itärannalle ovat venäläiset rakentaneet mökkejään.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Niin, julmaa peliä se sota on!
Se mitä olen nyt lukenut kylästämme, niin se ei ollut poltettu, vaan kunnolla ryöstetty! Talot jäivät kaikkine irtaimistoineen ja eläimineen Nkvd:n joukoille. Jossain on kirjoitettu, että he hankkivat luvan myydä kaikki. Mene ja tiedä paljonko oli myyty ja kuka oli ostaja? Mutta todennäköisesti ensin itse ottivat mitä ehtivät ja sitten ehkä myivätkin...Ja mitä jäi jäljelle, niin ne henkilöt, jotka jäivät piiritetylle alueelle hyötyivät kaikesta jopa purettiin talot ja vietiin joka ikinen hirsi, josta sitten sodan päättyessä rakennettiin omakotitaloja. Lieneekö elossa yksikään silminnäkijä miten siellä toimittiin sen jälkeen kun meidät vietiin pois?
Korjaisivat minut, jos olen väärässä!

Kiitos kommentista ja blogin suosittelusta!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Juho Laatu! Kiva kun kävitte sivullani ja suosittelette blogia! Kiitos!

Mukavaa alkanutta päivää

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Jouni Halonen! Kiva taas tavata sivullani!

Kiitos blogin suosittelusta ja mukavaa sunnuntaita!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset