Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Anteeksiantamisen Vaikeus

  • Anteeksiantamisen Vaikeus
  • Anteeksiantamisen Vaikeus

Anteeksiantamisen Vaikeus!

Ehkä jokainen meistä on joskus erehtynyt ja tehnyt vääriä päätöksiä tai jopa tehnyt vääryyttä toista ihmistä kohtaan tahallaan tai tahtomattaan ja on kärsinyt tai kärsii täälläkin hetkellä siitä, että häntä itseään kohtaan on tehty vääryyttä! Virheiden tekeminen on inhimillistä ja voi sanoa, että "täysin sallittua"! Mutta miten sitten sen jälkeen pitäisi toimia?

Pitäisikö pyytää ja antaa anteeksi?

Pienestä pitäen asti meitä opetetaan pyytämään anteeksi omista virheistä, pahoista teoista ja loukkaavista sanoista toista ihmistä kohtaan. Mutta onko se niin helppoa?

Anteeksi pyytäminen omista vaikkapa loukkaavista sanoista ja vääristä teoista on vaikeata ja vielä vaikeampaa on antaa anteeksi sille ihmiselle, joka on tehnyt vääryyttä kohdallamme ja vieläpä itse ei kadu sitä eikä pyydä anteeksi!

Anteeksiantaminen ja -pyytäminen on kahdensuuntainen tapahtuma.

Mitä Raamattu Opettaa?

Isä meidän rukouksesta:

Lähes ajattelematta me toistamme "Isä Meidän" rukousta kirkollisissa tapahtumissa! Mutta miten tässä ja nyt, arkielämässä? Onko se helppoa antaa anteeksi toiselle ihmiselle jos meitä kohtaan on tehty vääryyttä? Olkoon se sitten suhteellisen pieni asia tai jopa vahingollinen toiminta kohdallamme.

Matt. 6:14-15.

Näinä Pääsiäispäivinä kuulimme paljon ja tiedämme muutenkin Kristuksen kärsimyksestä ristinpuulla. Vaikka Kristus kärsi valtavaa vääryyttä, niin kuitenkin hän rukoili ristillä, että Isä antaisi anteeksi Hänen vihollisilleen. “Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät." On vaikea kuvitella, että Jeesus ristiin naulittuna rukoilee armoa niille, joiden syytä Hänen käsittämättömät kärsimyksensä ovat!!!

Äskettäisessä seurakunnan tapahtumassa saarnaaja, vedoten Raamattuun, kertoi että, kun Jumala antaa meille anteeksi meidän syntimme, niin hän samalla ne unohtaa, eli poistaa mielestä!?

Hebr. 8:12

Pystymmekö Me Tavalliset Tallaajat Siihen?

Mielestäni, vaikka antaa rehellisesti anteeksi meihin kohdistuvaa vääryyttä, silti se ei poista sitä kärsimystä, jota se vääryys on tuonut!? Ja se ei muutu hyväksytyksi mitä on tapahtunut ja se ei unohdu!

Viisaammat sanovat näin, että anteeksianto ei koske vain sitä, jolle annat anteeksi, vaan myös itseä, niin ettei enää tarvitse elää sen vihan ja katkeruuden taakan kanssa.

Joten muistakaamme pyytää anteeksi, jos asia vaatii ja antaa anteeksi, jos pystymme siihen, niille "jotka ovat meitä vastaan rikkoneet"!

Pystymmehän!

Kautta kärsimysten voittoon

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän LasseHietanen kuva
Lasse Hietanen

Hei. Kiitos Viola. Pidin. Siunaten, Lasse.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos paljon kun pidät kirjoituksesta! Joskus tämäkin asia mietityttää! Kuulemma sille anteeksiantamisella on parantava voima! Kiitos blogin suosittelusta!

Mukava aurinkoinen lämmin päivä on alkamassa!

Käyttäjän LasseHietanen kuva
Lasse Hietanen

Hei. Kiitos Viola. Niin kyllä tämä kirjoittelu aina joskus mietityttää. Ajattelee; Heittääkö helmiä sikojen jalkoihin. Henkivallathan meidän ajatuksia ahdistaa. Niitä on kaksi jotka kilpailevat meistä. Siunaten, Lasse.

Käyttäjän ErkkiLatvala kuva
Erkki Latvala

Mielestäni, vaikka antaa rehellisesti anteeksi meihin kohdistuvaa vääryyttä, silti se ei poista sitä kärsimystä, jota se vääryys on tuonut!? Ja se ei muutu hyväksytyksi mitä on tapahtunut ja se ei unohdu!"

Tämä lauseesi oli ihan asian ydintä. Ei auta kuin pyytää ihan Jeesukselta voimaa. Itsessä sitä voimaa ei tahdo löytyä. Niin kuin Paavalikin sanoi "tahto olisi hyvään mutta ei voimaa siihen" myös luotettava sielunhoitaja jolle voi puhua asioista koska puhuminen helpottaa ettei tarvitse kätkeä sisäänsä kielteisiä asioita

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

"...Itsessä sitä voimaa ei tahdo löytyä.!

Ehkä voisi löytyä, mutta se saattaa olla liiankin pitkä prosessi!

Kiitos kommentista ja blogin suosittelusta!

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

"että anteeksianto ei koske vain sitä, jolle annat anteeksi, vaan myös itseäsi, niin ettei enää tarvitse elää sen vihan ja katkeruuden taakan kanssa."

Viola kiitos, hyvä kirjoitus.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos, Elle Marketta!

Oikein mukavaa alkanutta päivää!

Käyttäjän HarriNissinen kuva
Harri Nissinen

Mä yritän sanailla päätelmiä anteeksiannosta oman mieleni kokemusasiantuntijuuden kautta.

Pitämällä kiinni negatiivisista ajatuksista toista kohtaan myrkytät samalla omaa mieltäsi. Joskus tapahtumilla voi olla peruuttamattomia jälkiä elämässäsi, mutta tapahtuneessa vellominen ei vie ketään eteenpäin. Ennen anteeksiantoa tapahtunutta täytyy ensin käsitellä omassa mielessä ja se vaatii rauhouttumista mielen purkautumiselle. Tämän jälkeen seuraa ensin päätös anteeksiannosta ja tunnemaailma seuraa kyllä lopulta perässä. Tarvittaessa päätöstä anteeksiannosta tulee vahvistaa toistamalla päätös.

Mä olen päätynyt myös siihen, että sana synti on synonyymi sanalle taakka. Synti kuulostaa liian eeppiseltä, peruuttamattomalta ja lopulliselta. Mun oma päätelmä sanan alkuperälle saattaa pohjautua muinaiseen Babylonialaiseen Kuun jumalattareen 'Sin' ja siihen mitä Kuu symbolisoi. Taakka taas sanana on jotain, jota voi käsitellä, sitä voi ottaa halutessaan kannettavaksi ja siitä voi myös luopua. Anteeksiantamattomuus on jokaiselle itselleen suuri taakka. Eikö Raamatussa ole myös maininta, että suurin synti olisi anteeksiantamattomuus? Saa korjata, jos olen väärässä. Mä olen viimeksi lukenut tuon kirjan lapsena.

Jos anteeksiantoon ei kykene itse, niin saman vapautumisen efektin voi saada aikaan ulkoistamalla anteeksianto kolmannelle osapuolelle, kuten rukoilemalla anteeksiantoa Jumalalta, tai esim. katolilaisuudessa tunnustukset ja vapautus synnistä papeilta etc. Pohja tässä on, että henkilö itse todella uskoo siihen, että toisella on se valtuutus anteeksiantoon.

Mä käsittelen uskontoja ja niiden sisäistä sanomaa lähinnä psykologisten vaikutusten kautta ihmismieleen ja henkiseen hyvinvointiimme.

Ehkä mikään ei koskaan todella unohdu, mutta tapahtumista irti päästämällä ne voivat hautautua niin syvälle mieleen, että ne eivät ole aina läsnä. Käsittelemättöminä ne voivat aiheuttaa aina oireilua. Anteeksiantamattomuudella myös lukitset itsesi kaltoinkohtelijaasi ja itse tapahtuneeseen. Elämä on valintoja.

ps. Kaikista vaikeinta on olla armollinen itselle!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kyllä "Elämä on valintoja"! Päätös anteeksiantamiseen valitaan ja hyvä jos, ja toivottavaa olisikin, että "...tunnemaailma seuraa lopulta perässä"?!

En minä ole Raamatun ja Uskonnon asiantuntija enkä pysty niin syvällisesti siltä kannalta analysoimaan, mutta tavallisena maallisena tallaajana yritän pohdiskella joskus näitä niin oman kuin ehkä jonkun muunkin elämässä tulleita tilanteita.

Harri Nissinen :

[Mä käsittelen uskontoja ja niiden sisäistä sanomaa lähinnä psykologisten vaikutusten kautta ihmismieleen ja henkiseen hyvinvointiimme.],

- Tämä on hyvin sanottu! Sitä minäkin etsin, että miten se vaikuttaa "..henkiseen hyvinvointiimme." !

Kiitos paljon kommentista!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Martti Issakainen, kiva kun löysitte blogiini ja suosittelette sitä muillekin luettavaksi!

Kiitos!

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Anteeksi antamisessa on aina se yksi suuri vaikeus. Siltä jolta pyydetään anteeksi, hän joutuu myös puntaroimaan, onko "tyyppi tosissaan" vai kerjääkö vain halpoja irtopiteitä sillä, että osaa näemmä jopa käyttäytyä. Oman (ehkä) solvausryöppynsä päätteeksi.

Tällainen "sorry vaan mutsi ja fatsi" tyyppinen anteeksi pyytäminen on melkein yhtä tyhjän kanssa. Aina ei ole perusteltua antaa velkoja ja muuta vastaavaa anteeksi tuosta vaan. Anteeksi pyytäjän on myös maksettava teoistaan kohtuullinen "hintalappu". Joskus se voi viedä jopa vankilaan muutamaksi vuodeksi. Väärät tekonsa kun on jokaisen sovitettava. Varsinkin kiinni jäädessään.

Anteeksi voi ja saa antaa. Sain tässä muutama vuosi sitten itsekin "synnin päästön" kun eksyin vähän väärille teille. Oli aika pieni tai suuri juttu, kuinka vain, mutta erään talon pihassa oli kiinnostava mopoauto. Huomaamattani rikoin "pelisääntöjä" ja menin toisen omakotialueelle.

Mies tulla tormasi ovesta ulos melkein raivon vallassa, mutta onneksi hänen tyttärensä asteli samaan aikaan kadulla ja tuli mukaan tilanteeseen. Mies kysyi että tunteeko tämä nuori nainen minut. Linda niminen henkilö sanoi tuntevansa ja mies rauhoittui saman tien. Hän sanoi vain että "älä tee toiste tuolla tavalla". Rike ei ollut valtava, piha-alue aivan lähellä katua. Jos auto olisi ollut kadun vieressä, niin eipä siinä silloin mitään.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

[...Väärät tekonsa kun on jokaisen sovitettava. Varsinkin kiinni jäädessään.],

- se olisi aina hieno ratkaisu! Ei tarvitsisi pyytää anteeksi ja antaa anteeksi.

Ja tuo tarina "kiinnostavasta mopoautosta" toisen omakotialueella kertoo siitä, että ei kannata ilman lupaa mennä "asioimaan" toisen tontille. Saattaa käydä huonosti!
Sanotaanhan, että Kotini on Linnani! :) Onneksi Linda-pelastaja sattui astumaan pihalle ja rauhoitti tilanteen! Ja tosi viisaasti teki kun sanoi vain "älä tee toiste tuolla tavalla"!

Kiitos kommentista ja blogin suosittelusta!

Käyttäjän ilkka07kiviniemi kuva
Ilkka Kiviniemi

Sanoihan Jeesuskin ennen kuolemaansa että "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät" (suunnilleen noin).
Tässä minun "syntisessä" tapauksessani oli monta tekijää, myös se hyvä että tämä nainen sattui tulemaan paikalle. En nimittäin tiennyt että tuon talon omistaja on hänen isänsä, en ollut koskaan ennen tavannut miestä. Miehen käytös ei aluksi ollut todellakaan asiallista, hän olisi voinut vain pyytää minua poistumaan talonsa piha-alueelta ja asia olisi ollut sillä selvä.

Tämä talo kun sijaitsee aivan kävelykadun vieressä. On huomattava että jos olisin halunnut puhua hänen kanssaan, olisin silloinkin joutunut samalle piha-alueelle. Olisiko mies tintannut nyrkillä naamaan kun soitan tuntemattomana hänen ovikelloaan. No tuskinpa sentään.
Että samoin kuin Jeesuksen kohtalossa, jää kysymys kuka teki lopulta oikein ja kuka väärin.Jokaisesta virheestä ei ihmisiä voida "rokottaa" vaan kohteliaasti voi sanoa että tämä tällainen ei vain käy ja antaa samalla anteeksi toisen tekemä. Tämä "ryntäilijä" ei toiminut aluksi näin vaan vasta sitten kun oli rauhoittunut.

Kun ei tunne ihmistä, ei myöskään tiedä hänen luonteensa hyvästä tai pahasta mitään. Ei ennen kuin kantapään kautta sen oppii. Tämän miehen käytös ei tasapainolla häikäissyt, vaikka laki olikin nyt hänen puolellaan. Moni käyttää lakia myös väärin, kuten Jeesuksen kuolema asian hyvin selvästi esille toi.
Ihmisillä on usein kaikkea sellaista sydämellään mistä joku toinen ei tiedä mitään, en minäkään. Tällä miehellä sattui joko olemaan vain huono päivänsä tai sitten hän on luonteeltaan kaikkea muuta kuin mukava. Edelleenkään en tiedä, enkä aio kyllä ottaa selvääkään. Eläköön rauhassa minun puolestani. Hänen tyttärensä tapasin viimeksi kaksi päivää sitten. Mukava nainen.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #12

[Kun ei tunne ihmistä, ei myöskään tiedä hänen luonteensa hyvästä tai pahasta mitään],

- niin se on! Konfliktit saattavat syntyäkin väärinymmärryksestä! Elämäämme polut ovat arvaamattomia ja emme koskaan tiedä mitä tai, kuka tulee vastaan seuraavan katukulman takana tai metsäpolulla!

Kiitos kertomuksesta ja oikein mukavaa loppuviikkoa!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset