Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Elämäni Koulut. Osa 16. Suku Hajoaa.

  • Eino, Tamara ja poika
    Eino, Tamara ja poika
  • Viola, Arvi ja Zoja
    Viola, Arvi ja Zoja
  • Varpu ja sukulaisia
    Varpu ja sukulaisia
  • Viljam Slantse
    Viljam Slantse
  • Viljamin perhe
    Viljamin perhe
  • Ivan, Viljam ja Simo
    Ivan, Viljam ja Simo
  • Aune-Amalia (Malja-täti)
    Aune-Amalia (Malja-täti)
  • Malja-täti
    Malja-täti
  • Malja-täti. Viljamin lapset.
    Malja-täti. Viljamin lapset.
  • Sulo
    Sulo
  • Hilma ja Sulo
    Hilma ja Sulo
  • Lempi ja Ivan
    Lempi ja Ivan
  • Lyyti-Täti
    Lyyti-Täti
  • Anne-täti Slantsessa
    Anne-täti Slantsessa
  • Äitini Hilma-Maria
    Äitini Hilma-Maria
  • Hilma ja Lyyti
    Hilma ja Lyyti
  • Varpu Heistonen
    Varpu Heistonen
  • Varpu ym
    Varpu ym
  • Simo Heistonen
    Simo Heistonen
  • Suku vielä koossa
    Suku vielä koossa
  • Viljam Igomelissä
    Viljam Igomelissä

Taas palaan Igomeliin kesälomalle.

Pisara Inkeriä

Pakko­siirrettyjen inkerin­suomalaisten asutus­keskus Pihkovan alueella, Igomelissa, oli lähes kymmenen vuoden ajan kotoisa paikka, ikään kuin pieni pisara Inkeriä olisi tipahtanut siihen. Kylä­yhteisö, jossa pärjäsi Suomen kielellä.

Nyt jälki­käteen näen sen paremmin ja selkeämmin miksi silloin tuntui niin mukavalta palata sinne lomille. No tietenkin sota päättyi ja elämä alkoi elpyä muutenkin, mutta se yhteen­kuuluvuus oli se, joka lähensi meidät suomalaiset ja tiivisti rivejä! Sama yhteen­kuuluvuus piti meidät kasassa myös koko vaelluksen ajan! Igomelissä kuulimme suomen­kieltä ja puhuimmekin, vaikka arastelleen.

Lapsuuden Leikkejä Igomelissä

Leikeistä muistan, että silloin ihan alku­vaiheessa, kun saha laajensi toimintaansa Igomelissä, niin esi­merkiksi joku suomalaisista oli tehnyt pari potku­kelkkaa ja antoivat usein meillekin lapsille ne käyttöön siinä asutus­keskuksen alueella. Isommat pojat ja tytötkin kuljettivat pienempiä leikki­tovereita siinä lähi­alueella. Se oli hauskaa!

Luistelu­harrastusta varten meillä oli yksi pari luistimia, sellaiset kenkään sidottavat. Olimme niin solidaarisia keskenämme, että tätä yhtä paria luistimia jaoimme niin, että vuorotellen kiinnitimme yhden luistimen jalkaan ja luistelimme kuorma-auton jäljissä pitkin tietä. Pojat joskus tarttuivat salaa kuljettajalta auton kärryyn kiinni ja ottivat vauhtia vaarallisesti auton perässä...

Kesällä taas oli puitten väliin tehty keinu, sellainen ennen vanhainen neli­kulmainen, jossa istuma­paikkana olivat he reunimmaiset palkit... Siellä kuulin ensimmäistä kertaa laulun: Heilu keinuuni korkealle.

Suomen­kielisiä lauluja ja virsiä olin kuullut äidiltä ja tädeiltäni paljon. Heistosen siskot ja erityisesti nuorin sisko Lempi, olivat hyviä laulajia. Heidät kutsuttiin usein laulamaan häihin ja veisaamaan hautajaisiin.

Lapsuus­muistoista kertoo myös blogini Juhannus Inkerissä.

Igomelin Suomalaisyhteisö Hajoamaa

Nuoret varttuivat ja avioituivat, sitten muuttivat pois. Miehiä oli menehtynyt sodassa niin paljon, että se näkyi jokaisessa kylä­yhteisössä. Seka-avioliitot olivat tavallisia. Muuttoliike lisääntyi erityisesti Stalinin kuoleman jälkeen, kun olot vapautuivat.

Monet Inkerin suomalaiset olivat jo muuttaneet pois ja muut harkitsivat muuttoa. He etsivät paikkoja lähemmäksi sukulaisia tai tuttavia ja yleensäkin lähemmäksi Leningradia. Lähemmäksi kotia. Monet avioituivat venäläisten kanssa ja muuttivat perheineen pois.

Myös Heistosten suvussa tapahtui muutoksia. Enot ja Lempi-täti olivat aikuistuneet ja ajan mittaan solmivat avio­liittoja. Siinä sekoittui venäläisyys ja inkeri­läisyys keskenään! Heistosten pojat ja muutenkin suomalais­pojat olivat komeita ja paikalliset nuoret naiset kilvan etsivät heidän seuraansa. Nuorista miehistä kun oli pula.

Eino-eno, vanhin enoistani, avioitui jo Udmurtiassa evakossa ollessamme (1941 – 1944) ja jäi jälkeen suvustamme, mutta joka kesä kävi lomailemassa omaisten luona, kuka minne ja milloin olivatkan asettuneet asumaan. Kävi Igomelissä, Budinassa ja Slantsissa.

Venäläiset taisivat kutsua Einoa Venjäksi.

Arvi-eno avioitui välskärin koulutuksen saaneen Mordvasta kotoisin olevan Zojan kanssa ja myöhemmin he muuttivat lastensa kanssa Mordvan pää­kaupunkiin Saranskiin. Arvi oli saanut auton­kuljettajan koulutuksen jo Igomelissa.

Jossain vaiheessa venäläiset alkoivat kutsua häntä Arkadiaksi.

Viljam-eno avioitui venäläisen Niinan kanssa, jolla oli välskärin koulutus. He muuttivat lastensa, kaksi tyttöä, kanssa lähelle Viroon rajaa Lenin­gradin alueella sijaitsevaan Slantsiin.

Viljam kouluttautui muurariksi ja oli arvostettu työssään. Hän oli saanut isältään ensimmäisen koulutuksen, joten hän pärjäsi erittäin hyvin. Hän muurasi isoja teollisuus­uuneja Slantsin palavan-kiven kaivoksilla. Opiskelu­aikana hän oli purkamassa isoja kaakeli­uuneja Hatsinan palatsissa.

Amalia-täti. Hänellä ei ollut omaa perhettä. Sota vei sulhasen ja uutta ei löytynyt. Hän sitoutui kasvattamaan nuoremman veljensä Viljamin ja Niinan lapsia.

Sulo-eno avioitui Inkerin-suomalaisen Hilma Sistosen kanssa. Hilma kouluttautui ravintola-alalle kokiksi.

Sulo kouluttautui henkilö- ja kuorma-auton kuljettajaksi ja teki sitä työtä 30 vuotta. Ei saanut ylennystä, koska koulu jäi kesken sodan ja evakkojen takia. Heille syntyi kaksi poikaa.

Lempi-täti avioitui Ivan (Juho) Hokkasen (Sergejev) kanssa, joka oli palvellut sodan aikana Suomen puolella ja joutui Suomesta palautuksen jälkeen vankilaan. 10 vuoden tuomion jälkeen Ivan vapautui ja löysi meidät, Inkeri­läisten porukan, Igomelissa. Lempi ja Ivan perustivat perheen ja muuttivat Ivanin syntymä­kotiin Siverskajaan. Heille syntyi poika ja tyttö (kummi-tyttöni).

Lyyti-täti myös jäi vanhaksi piiaksi, niin kuin Amalia-tätikin. Hän seurasi koko elämänsä ajan äitiäni Hilma-Mariaa ja auttoi kasvattamaan minua ja veljeäni Toljaa ja vielä vuosien jälkeen tytärtänikin.

Anni-täti pakko­siirrettiin piiritetystä Lenin­gradista keväällä 1942 Jäämeren rannikolle. Siellä hän ihmeen kaupalla selvisi hengissä. Hän oli kouluttautunut leipuriksi jo ennen sotaa. Avioitui siellä jakutialaisen miehen, Egor Afanasjevin, kanssa. Heille syntyi tytär. He muuttivat 1960-luvulla äitini, Lyyti-tädin ja veljeni luokse Budinon kylään Volsovan piiriin Lenin­gradin alueella

Äitini Hilma-Maria muutti siskonsa Lyytin ja veljeni Toljan kanssa ylempänä mainittuun Budinon kylään, jossa kerran jo olimme asuneet vuosina 1946 – 1947.

Minä, noina vuosina aina vaan opiskelin ja sitten lähdin työn perässä eri puolille Neuvosto­liittoa. Lopuksi sitten palasin lähelle Budinon-kylää eli 30 km päähän siitä: Hatsinaan.

Suvun "kantaisä" Simo Heistonen ja hänen vaimonsa Varpu Heistonen oli viimeisiä lähtijöitä Igomelistä. He muuttivat sieltä pois noin vuonna 1960.

Tässä luetellut kaikki paikat, joihin sukumme jäsenet muuttivat ja asettuivat asumaan, ovat aluetta, joka kuuluu Inkerin­maahan paitsi Jakutia ja Udmurtia.

Tuli Haukka, Niin Hajotti.

Jo Inkerin synty oli seurausta Suomen-heimojen hajoamisesta ja levittäytymisestä muun muassa Inkerin­maan alueelle.

      Kasvatti emo kanoja,
      suuren joukon joutsenia.
      Kanat aialle asetti,
      joutsenet joelle saattoi.
      Tuli kokko, niin kohotti,
      tuli haukka, niin hajotti,
      siipilintu, niin sirotti:
      yhen kantoi Karjalahan,
      toisen vei Venäjän maalle,
      kolmannen kotihin heitti.

Taas uudelleen oli tapahtunut heimojen hajoaminen. Nyt itse Inkerin kansa hajosi maailmalle. Näin kävi myös Heistosen suvulle. Ja siinä samalla monelle, monelle muullekin suvulle...

Tarina jatkuu ...

Hakemisto

Hakemisto Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.

Kuvien Selityksiä

  • kuva Eino, Tamara ja poika
    • Eino-eno
    • Hänen vaimonsa Tamara
    • Heidän poikansa
    • Otettu Igomelin ajoilla
    • Todennäköisesti Igomelissä
  • kuva Viola, Arvi ja Zoja
    • Vasemmalta
    • Viola
    • Arvi-eno
    • Zoja, hänen kihlattunsa
    • Arvilla minun Zena-kamerani kotelo
    • Kuva otettu Ljadan kulttuurikeskuksessa
    • Zoja ja Arvi "ensitreffeillä"
    • Otsa venynyt skannerissa. Anteeksi.
  • kuva Varpu ja sukulaisia
    • Takarivi
    • Arvi
    • Lapsi sylissä
    • Hilda Tirronen
    • Malja-täti, jolla Zojan ja Arvin tyttö sylissä
    • Zoja
    • Niina, Viljamin vaimo
    • Toinen rivi
    • Varpu-mummo
    • Niinan ja Viljamin vanhin tytär
    • Iso-Isä Simo Heistonen
    • Niinan ja Viljamin nuorin tytär
  • kuva Viljam Slantsy
    • Viljam
    • Kuva otettu Slantsy'ssä
  • kuva Viljamin perhe
    • Uusi vuosi
    • Uuden vuoden perhejuhla
    • Viljam
    • Amalia
    • Kaksi tytärtä
    • Niina
  • kuva Ivan, Viljam ja Simo
    • Kuvattu Igomelissä
    • Ivan Krjoksin
    • Viljam
    • Simo Heistonen, Iso-Isä
  • kuva Aune-Amalia (Malja-täti)
    • Malja-täti
    • Otettu Slantsy'ssa
  • kuva Malja-täti
    • Malja-täti
    • Viljamin ja Niinan esikoinen
    • Tyttö
  • kuva Malja-täti. Viljamin lapset.
    • Malja-täti
    • Viljamin ja Niinan tytöt
    • Uuden vuoden juhla, koska kuusi taustalla
  • kuva Sulo
    • Sulo-eno
    • Kuva Igomelissä, koska parakin lautaseinä taustalla
  • kuva Hilma ja Sulo
    • Sulo-eno
    • Hänen vaimonsa Hilma
  • kuva Lempi ja Ivan
    • Lempi Heistonen
    • Hänen miehensä Ivan Hokkanen (Sergejev)
    • Heidän esikoisensa, tyttö
    • Minä olen tytön kummitäti.
  • kuva Lyyti-Täti
    • Lyyti-täti onnellisena Igomelissä
    • Taustalla halkopino ja -varasto
  • kuva Anne-täti Slantsessa
    • Takarivi
    • Anne-täti
    • Hänen tyttärensä
    • Malja-täti
    • Eino
    • Keskellä Niina, Viljamin vaimo
    • Hänen edessä vasemmalla oma tytär
    • Edessä oikealla Einon poika pienen matkalaukun vieressä
  • kuva Äitini Hilma-Maria
    • Hilma-Maria Heistonen
    • Äitini istutti kukkia aina sinne, mihin vain asettui
  • kuva Hilma ja Lyyti
    • Hilma ja Lyyti Heistonen
    • Heinänteossa
    • Heillä oli vuohia, jotka tarvitsivat heinää
    • Täysin valkoinen kissa
    • Edessä istuu tyttäreni
  • kuva Varpu Heistonen
    • Varpu-mummo, Varpu Heistonen, Simon vaimo
    • Viljamin ja Niinan tyttäret
  • kuva Varpu ym
    • Varpu-mummo ja
    • Sukulaisia ympärillä
    • Iso-Isä istuu keskellä
  • kuva Simo Heistonen
    • Iso-Isä lukee sanomalehteä
    • Kuva otettu Igomelissä
    • Takarivissä vasemmalta
    • Lempi-täti
    • Lyyti-täti
    • Varpu-mummo
    • Istumassa
    • Viljam
    • Iso-Isä
    • Äitini Hilma, jonka
    • sylissä Lempin ja Ivanin tytär
    • Edessä istuu
    • Malja-täti
  • kuva Suku vielä koossa
    • Vasemmalta oikealle ylärivi
    • Lempi Heistonen (Sergejeva)
    • Ivan Hokkanen (Sergejev)
    • Arvi Heistonen
    • Viljam Heistonen
    • Ivan Krjokshin
    • Toinen rivi vasemmalta
    • Amalia Heistonen
    • Hilda Tirranen
    • Lempi Tirranen
    • Istuvat vasemmalta oikealle
    • Hilma-Maria Heistonen
    • Iso-isä Simo Heistonen
    • Varpu Heistonen
    • Lyyti Heistonen
    • Istumassa nurmikolla vasemmalta oikealle
    • Koulukaverini Lilja
    • Tolja
    • Minä, Viola
  • kuva Viljam Igomelissä
    • Viljam
    • Kuva otettu Igomelissä
    • Taustalla asuntoparakin seinä
    • Seinän laadusta päätellen kuva saattaa olla otettu myös Slantsy'ssa

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Kun yhteinen asuma-alue ja elinkeino otetaan pois vähemmistökansalta, niin seurauksena on assimilaatio. Tästä ei ole poikkeusta, eikä ollut edes Neuvostoliitossa.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Olet oikeassa. Ilman yhteistä asuma-aluetta, ilman omaa kieltä, joka antaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, yhtenäistä kansaa ei voi olla!

Kiitos kommentista ja blogin suosittelusta!

Mukavaa alkanutta päivää!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kommentti kopioitu Fb-sivultani:

Maria Abramova:

"Koko kansa on hajonnut, kaikki ollaan hajallain!"

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #6

Maria Abramova!

Niin se on! Yhtenäistä kansaa ei ole enää olemassa missään päin maailmaa! Mutta niin kauan kun meitä, aito inkerinsuomalaisia vielä on, niin yritämme pitää yllä "inkeriläisyyttä!" Kertomalla kansamme historiasta ja kohtalosta!

Kiitos paljon kommentista ja mukavaa aurinkoista kevättä! :)

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Tätä (pakko)assimilaatiotahan Neuvostoliitossa harrastettiin surutta. Alkuperäiset asukkaat kuskattiin härkävaunuissa milloin minnekin, tai heidän käskettiin itse lähteä omin neuvoin nostelemaan. Häipymään parisatamiljoonaiseen venäläisyyden mereen. Eikä 100 kilometriä lähemmäksi suurimpia kaupunkeja saanut asettua asumaan. Siperiassa riitti lääniä. Ja kolhooseja sekä kaivoksia.

Jos Suomi olisi saatu vallattua talvisodassa, niin suuret joukot suomalaisia olisi lähetetty Siperiaan ja etnisiä venäläisiä tuotettu tilalle. Maamme olisi pikkuhiljaa venäläistetty. Suojeluskuntalaiset tietenkin heti ammuttu. Onneksi näin ei käynyt. Siitä ikuinen kiitos sotilaillemme, lotillemme ja kotirintamalle.

Inkerin kansan kohtaloa ei voi kuin surkutella! Hyvä että inkeriläisyys kuitenkin vielä elää.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Tulevaisuus on tuntematon ja ei sitä koskaan tiedä miten olisi ollut...jos olisi mennyt toisin Suomen kohdalla?
Inkerinsuomalaisten kohdalla kävi näin.., mutta Suomi säilytti itsenäisyyden. Inkerin kansa oli siinä pelinappula!

P.R.[...inkeriläisyys kuitenkin vielä elää.],

-Inkeriläisyys on ripoteltu pieninä pisaroina ympäri maailmaa ja niin kauan kuin yksikään vielä aito inkerinsuomalainen on elossa tai sen jälkeläiset tunnustavat olevansa inkeriläistaustaisia, niin voi ehkä sanoa, että inkeriläisyys vielä elää. Nyt se on katoamassa kovaa vauhtia hämärään menneisyyteen...!

Kiitos kommentista!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Erkki Latvala, kiva kun tulit lukemaan ja suosittelet blogia!

Kiitos ja mukavia kevätpäiviä!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Aimo Remes, kiitos blogin suosittelusta!

Näin se meijen suvulle kävi, mutta emme ole ainoita inkerinsuomalaisten keskuudessa!

Oikein hyvää alkanutta päivää!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Jouko Repo, kiva kun piipahditte sivulleni ja suosittelette blogia!

Kiitos ja tervetuloa uudelleen!

Mukavaa viikonvaihdetta!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Petri Friari, kiva kun tulitte lukemaan ja suosittelette blogia! Kiitos!

Tervetuloa uudelleen ja oikein mukavaa lauantai-iltapäivää!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos kaikille keskusteluun osallistujille, blogin lukijoille, fb-sivullani tykkääjille, kommentoijille ja linkin jakajille!

Mukavia keväisiä päiviä!

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Kirjoitat Viola "ennenvanhaisesta keinusta", ja kuvakin siitä on. Tuttu keinutyyppi minulle.
Asuin lapsuuteni pienessä mäkikylässä Hämeessä ja erään maatalon pihassa oli mainitunlainen keinu. Sitä nimitettiin aisakeinuksi. Kesällä keinuttiin usein.
Hurjimmat pyrkivät saamaan keinun pyörähtämään ympäri. Ylinnä olevaa tukilautaa ei meidän keinussamme ollut. Jottei olisi pudottu sidottiin keinuja köydellä aisoihin kiinni. Hurjaa leikkiä, mutta sellaistahan poikaviikareiden leikit usein ennen vanhaan olivat, niin Suomessa kuin varmaan Inkerissäkin.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Tuosta keinusta en tarkkaa muista miten se oli tehty, mutta pelotti hirveästi kun "hurjimmat" keinuttivat sitä kovasti. Siellä ei sattunut, ainakaan tietojeni mukaan, mitään vahinkoa kenellekään.

Udmurttiassa kyllä ekaluokkalaisena putosin pahasti lautakeinusta koulupihalla, kun koulupojat alkoivat sitä keinuttaa liian kovaa. Sain todennäköisesti aivotärähdyksen. Ei siinä lääkäriä kutsuttu vaan antoivat minun rauhassa olla maassa kunnes itse virkosin.

Kiitos kommentista ja turvallista keinumista kesällä...!

https://www.youtube.com/watch?v=mdZK2blFDyY
Keinussa kesällä kerran

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Tässä toinen kaunis "keinulaulu":

https://www.youtube.com/watch?v=14u1VMFvaoE

***

Oletko Viola lukenut Toivo Pekkasen "Inkerin romaanin". Siinä on varmasti paljon Sinulle tuttua.
Tutustu myös romaanin julkaisuvaikeuksiin.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #14

Kiitos paljon kauniista "keinulaulusta!

Toivo Pekkasen "Inkerin romaanin" olen lukenut.

http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238202-inke...
Inkerin Romaani

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #15

Miten minulta on tuo blogisi mennyt ohi silmien?!
Ei kai toisaalta mikään ihme, niin paljon kirjoituksia palsta sisältää. Tosin tuo tekstisi olisi pitänyt ehdottomasti kyllä huomata ja lukea.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #16

Joskus blogi liukuu nopeasti alas! Jos myöhään illalla sen laitat, niin seuraavana aamuna se saattaa olla jo puolivälissä tai jopa alempanakin, joten ei ihme ettet huomannut, no ei se nyt suuri vahinko ollut!

Kiva, ja kiitos kun seuraat kirjoituksiani!

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #17

Vahinko se oli. Mutta tulihan näin myöhemmin luetuksi.

Palstan pitäjällä näyttää olevan suosikki-henklöt, jotka pyörivät kerta toisensa jälkeen karusellissa. Ja aiheet pitää olla myös Huuskolle mieleiset.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #18

Ehkä! En tiedä!

Kiitos kommentista ja mukavaa viikonvaihdetta!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset