Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Elämäni Koulut. Osa 11. Opiskelijan Elämää.

  • Viola ja Tamara
    Viola ja Tamara
  • Niina
    Niina
  • Taustalla Instituutti ja Asuntola (oik.)
    Taustalla Instituutti ja Asuntola (oik.)
  • Taustalla Asuntola
    Taustalla Asuntola
  • Kaupungilla talvimaisemissa
    Kaupungilla talvimaisemissa
  • Valkoinen yö
    Valkoinen yö

Sain kuin sainkin poikkeusluvan lähteä opiskelemaan ilman työharjoittelua.

Pedagoginen Korkeakoulu

Opiskelu M. V. Lomonosoville nimetyssä Arkangelin valtiollisessa pedagogisessa instituutissa, kuin myös muissa Neuvostoliiton oppilaitoksissa, alkoi 1. syyskuuta.

Vuosi oli 1955 ja nyt olin taas neljäksi vuodeksi sitoutunut Arkangeliin. Lomille omaisten luo pääsin vain kesällä kolmeksi kuukaudeksi. Jälleen, niin kuin ennenkin, sinne Pihkovan alueelle Igomeliin matkustin kesäksi. Siellä omaiset ja lähisukulaiset asuivat ja työskentelivät sahalla edelleen.

Instituutin päärakennus ja asuntola sijaitsivat vierekkäin. Se oli tosi hyvä! Asuntola oli monikerroksinen siisti ja hyvässä kunnossa oleva kerrostalo. Olosuhteet verrattuna Teknikumiin olivat paljon paremmat. Asuntolassa oli tavallisia kahden ja kolmen huoneen asuntoja. Jokaisessa huoneessa asui useampi opiskelija. Sain toisen opiskelija-tytön kanssa jakaa yhteisen pienen huoneen. Merkittävä parannus Teknikumin aikaiseen 11 hengen huoneeseen. Majoitus oli ilmainen niin kuin koulutuskin!

Niin kuin mainitsin, instituutin rakennus oli aivan asuntolan vieressä ja liikuntasali instituutin takana erillisessä matalassa puurakennuksessa, jonne opiskelutuntien jälkeen oli vapaa pääsy vaikkapa koripalloa heittelemään, ja usein se olikin käytössämme! Niinpä matkat paikasta toiseen olivat lyhyet paitsi, jos piti lähteä liikuntatunneille stadionille tai soutelemaan meren rannalle.

Ruoka

Yleinen ruokala oli noin 100 metrin päässä saman kadun varrella. Siellä joskus kävimme ruokailemassa.

Siihen aikaan ruokalassa oli aina jokaisella pöydällä iso lautanen, jolla oli leipäviipaleita siististi aseteltuna ruokailijoita varten. Siinä oli myös sinappia ja suola. Leipä oli ruokailijoille ilmainen. Ainakaan niistä ei erikseen maksettu vaan se kuului ruuan hintaan. Tuo ilmainen leipä oli meille opiskelijoille joskus pelastus!

Kun omat rahat oli käytetty ja nälkä yllätti liikunnantunnin jälkeen, niin kävimme siinä ruokalassa, ostamassa lasillisen teetä, joka muuten taisi maksaa kolme kopeekkaa, asetuimme teekuppeinemme pöydän ääreen nauttimaan teestä. Samalla söimme muutaman viipaleen sitä leipää ja leivän päälle tietenkin sinappia. Työntekijät tunsivat opiskelijat eivätkä kieltäneet, mutta mukaan ei tietenkään saanut ottaa ilmaista leipää. Eikä se nyt kuitenkaan ollut yleinen tapa meidän keskuudessamme. Pidimme sitä häpeällisenä, mutta suoraan sanoen joskus oli ihan pakko saada jostain pala leipää.

Uudet Tuttavuudet

Meidän ryhmässä oli 25 poikaa ja 8 tyttöä.

Parhaiten tunsin ukrainalaisen Tamara (Богун) -nimisen opiskelijan, jonka perhe pian muutti pois Arkangelista. Vanhemmat vuokrasivat hänelle pienen huoneen asunnosta, josta itse muuttivat pois ja lupasivat maksaa vuokran niin kauan kuin Tamara opiskelee. Tamara B. halusi ottaa minut kaveriksi asuntoonsa ja vanhemmat antoivat luvan siihen, joten muutin asuntolasta pois. Tamaran ja minun seurassa kulki aika usein luokkakaveri, arkangelilainen venäläinen tyttö Niina A. Hän asui vanhempiensa luona. Kävin usein Ninan luona kyläilemässä.

Rantakatu

Erityisesti mieleeni on jäänyt Rantakatu (Набережняя Северной Двины) ja sen kesäiset valkoiset yöt. Iltaisin katu oli täynnä nuoria.

Usein tyttöjen kanssa kuljimme rantakadulla. Aurinko juuri ja juuri laski horisonttiin ja alkoi taas nousta. Katsoimme kohti valoisaa tulevaisuutta. Edessä oli elämä, johon toivossa astuimme. Me, sodan lapset, iloitsimme siitä kuinka kaunis elämä on. Tulevaisuus odotti juuri meitä. Olimme nuoria ja rohkeasti katsoimme tulevaisuuteen.

Tarina jatkuu...

Hakemisto

Hakemisto tämän Elämäni Koulut -sarjan kirjoituksiin löytyy tästä linkistä.

Kuvien Selitykset

  • Viola ja Tamara
    • Viola vasemmalla
    • Kämppäkaveri Tamara oikealla
  • Niina
    • Niina
    • Arkangelilainen tuttavuus
    • Samalta kurssilta
  • Taustalla Instituutti ja Asuntola (oik.)
    • Taustalla pedagoginen instituutti
    • Taustalla oikeassa reunassa opiskelija-asuntola
    • Kuvassa vasemmalla Viola
    • Keskellä kurkistelee Niina
    • Välissämme Emilia
    • Toinen vasemmalta Saara
  • Taustalla Asuntola
    • Kuvan taustalla opikelija-asuntola
    • Toinen vasemmalta Niina
    • Neljäs vasemmalta Viola
  • Kaupungilla talvimaisemissa
    • Vasemmalla Tamara
    • Oikealla Viola
    • Keskellä kaksi kaveria luistelun kilpailujoukkueesta.
  • Valkoinen yö
    • Kuva Arkangelista
    • Kuva otettu laivalta.
    • Rantakatu kulkee rakennuksen edestä
    • Vasemmassa reunassa koukkumainen muistomerkki

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän ErkkiLatvala kuva
Erkki Latvala

Kuinka kaukana Venäjällä tämä Arkangel oikein sijaitsee

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Arkangeli (ven. Арха́нгельск, Arhangelsk, aikaisemmin myös suom. Vienankaupunki[6]) on Pohjois-Venäjällä Vienanmeren kaakkoisnurkassa Vienanjoen suistossa sijaitseva kaupunki, jossa asuu noin 350 000 henkilöä.[7]

Arkangeli on samannimisen Arkangelin alueen eli oblastin pääkaupunki ja teollinen keskus ja myös kulttuurihistoriallinen Pomorjen alueen keskus.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Arkangeli

Ja se Igomelj, jonne Inkerin suomalaisia oli pakkosiirretty metsätöihin ja josta matkustin opiskelemaan, sijaitsee Arkangelista noin 1'500 kilometrin päässä ja se on Pihkovan aluetta.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Pihkova

Kiitos kysymästä ja blogin suosittelusta!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos kaikille keskusteluun osallistujille,blogin lukijoille ja suosittelijoille kuin myös Fb-sivullani tykkääjille!

Mukavaa kevättä!

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Todella mielenkiintoista elämäkertakerrontaa!
Vahinko, että nämä mainiot kirjoituksesi jäävät monelta lukematta, kun niitä ei nosteta suosituimpien puheenvuorojen joukkoon, eikä varsinkaan "karuselliin", ja häviävät näin ollen hetkessä muiden kirjoitusten sekaan.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Suosituimpien puheenvuorojen joukkoon ei jokainen pääse! Ei ainakaan vaalikampanjan aikana ja minun teemalla..! En ole muulloinkaan saanut paljon kunnia liukua karusellissa. Jotkut kriteerit ei näköjään täytä sinne pääsyä!
Kiitos paljon kommentista ja blogin suosittelusta!

Jokainen suosittelija lisää blogiini lukijamäärää!
Oikein mukavaa alkanutta auringoista päivää!

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Markku Huuskolla näyttää olevan mieliaiheet joita pyöritellään karusellissa. Aika suppeat sellaiset.
Myös liiaksi samat henkilöt piirissä pyörivät. Monet kyllä hyviä kynämiehiä ja naisia, mutta karuselliin voisi kyllä nostaa hiukan laajemmalti kirjoituksia.

***
Anteeksi Viola, että jankutan, mutta kyllä Sinun tarinasi olisi syytä saattaa kirjaksi asti. Aineksia elämäkertaan, valokuvista alkaen, on vaikka kuinka.
Olen varma, että joku ammattikirjoittaja ottaisi kirjoitustyön enemmittä maksuitta tehdäkseen. Ja kustantajakin kyllä löytyisi.
Nyt kirjoittamaasi tekstiin voisi kirjana laittaa siteeksi yleistä ajankohdan historiaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset