Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Elämäni Koulut. Osa 8. Lomalla Igomelissä.

  • Kolme linnunpoikaa
    Kolme linnunpoikaa
  • Muutama vuosi myöhemmin
    Muutama vuosi myöhemmin
  • Nyt jo Ammattiopisto takana
    Nyt jo Ammattiopisto takana
  • Luokkakuva
    Luokkakuva
  • Veljeni Tolja
    Veljeni Tolja
  • Irja J. ja Viola
    Irja J. ja Viola
  • Menossa tansseihin
    Menossa tansseihin
  • Sukulaisia
    Sukulaisia
  • Valmistautumassa ryhmäkuvaa varten
    Valmistautumassa ryhmäkuvaa varten
  • Suku saattamassa matkalle Arkangeliin
    Suku saattamassa matkalle Arkangeliin
  • Viola ratissa
    Viola ratissa

Niin vierähti kolme vuotta opiskelun parissa Arkangelissa. Igomelj oli se kotipesä, josta me, neljä inkerinsuomalaista tyttöä (Minä, Irja, Olga R., ja Olga H.) lähdimme lentoon vuonna 1952. Koti takana ja maailma edessä!

Kolme lukuvuotta (1952 – 1955) opiskelimme Arkangelin Kooperativnyj teknikumissa ja kolmena peräkkäisenä kesänä aina palasimme kotikonnuille omaisten ja sukulaisten luo kuin muuttolinnut. Matka oli 1'500 kilometriä yhteen suuntaan ja kesäloma kesti kolme kuukautta.

Elämä Elpyy Sodan Jälkeen

Sillä aikaa, kun me ahkeroimme opintojen parissa Arkangelissa, Igomelissä alkoi elämä elpyä sodasta ja myös raskaista sodanjälkeisistä vuosista. Kun vuosina 1948 – 1949 Pihkovan alueelle Igomeliin oli siirretty metsätöihin Virosta ainakin toistakymmentä Inkerin suomalaisten perhettä meidän ensimmäisten lisäksi, niin heistä muodostui sellainen mukava suomalainen yhteisö, jossa jopa puhuttiin keskenään suomea. Osa heistä oli vaeltanut Neuvostoliiton siirtolaisena jo vuosia yhdessä.

Raskasta metsätyötä

Metsätyö oli raskasta naisille. Puu kaadettiiin kahden naisen voimiin pitkällä sahalla juuresta sahaten ja sitten kirvellä karsittiin oksat pois ja vielä sahata latva pois. Se ei kelvannut sahalle käsiteltäväksi.

Kerron näin tarkkaan, koska olin usein itsekin veljeni kanssa siellä metsässä, etenkin kesäisiin ja alkusyksystä. Keväällä joimme mahlaa kaadettujen koivujen kannoista. Kantoon hakattiin kirveellä kuoppa ja se täyttyi mahlasta. Mahla maistui ihan makealta, vaikka siitä piti kilpailla kärpästen kanssa. Joimme mahlaa ja söimme metsän antimia. Syksyllähän oli kiva kun metsämarjat kypsyivät ja niitä siellä olikin paljon.

Rahaa Ja Kombiszir'iä

Kuitenkin siitä rankasta työstä ihmiset saivat kohtuullisen palkan ja kohta kylään rakennettiin uusi kauppa, josta sai ostaa leipää, sokeria ja jopa elintarvikerasvaa, kombizir'iä (комбижир).

Leivän yleensä ostajat ottivat kainaloon, sokeria varten piti olla oma pussi, jos ei ollut, niin myyjä teki vanhasta sanomalehdestä nopeasti sellaisen tötterön, jonne punnitsi sokerin ja taitavasti sulki sen ja ojensi ostajalle. Olkaa hyvä!

Muistan tuon kombiszir-rasvan hyvin. Se oli kaupan tiskillä isona nelikulmaisena palana käärittynä voipaperiin. Siitä myyjä yhdestä reunasta leikkasi sellaisella leveällä veitsellä tarvittavan palan ostajalle ja punnitsi sen tarkkaan keinuvaa'alla. Se rasva oli niin kovaa, ettei sulanut siinä lämpimällä kaupan tiskillä ja veitsenkin alla hieman niin kuin lohkeili. Kuitenkin sitä pystyi käyttämään paistamiseen tai leivontaan. En muista, että joku olisi epäillyt ja kysellyt mistä se on tehty? Sitä levitettiin leivän päällekin niin kuin voita ja päälle ripaus suolaa. Kyllä maistui!

Sahan Työntekijät Saivat Asunnot

Kymmenen vuoden vaelluksen jälkeen ihmiset saivat vihdoinkin oman asunnon vaikka se oli vain parakki, mutta nyt perheellä oli oma reviiri! Tiedän mistä puhun. Sen jälkeen kun Oinaalan Arvilan talon ovi sulkeutui 6. syyskuuta 1941 ja koko kylä kyyditettiin Uralille, Udmurtiaan, niin kaikki nämä vuodet 1950 asti meillä ei ollut kertaakaan omaa tilaa vaan aina olimme majoitettu muitten perheiden kanssa jonkun toisen talon nurkkaan.

Tässä kuvassa on taustalla yksi Igomilin parakki. Jokaisen ikkunan takana on yksi pieni asunto.

Talon ovat rakentaneet sahan työntekijät. Suurin osa heistä oli inkerinsuomalaisia. Talojen rakentamiseen käytettiin "oman" sahan tuotteita. Seinät tehtiin laudoista, lämpöeristyksenä sahajauho ja katto päreestä.

Ullakolla, luhissa, oli iso avara tila. Kesäisin monet nukkuivat siellä. Asunnossa oli hella, jossa sai laittaa ruokaa ja siinä oli tietenkin puulämmitys.

Talossa viihtyivät myös torakat, mutta se oli pientä sen rinnalla, että olihan meillä nyt oma asunto!

Sauna

Kaiken tuon lisäksi kylään rakennettiin yleinen sauna. Tietenkin! Suomalaisia, kun olimme. Saunassa käynti oli aina Igomelin sahan, Metsäteollisen kombinaatin numero 263, työntekijöille ja heidän perheille elämän kohokohta!

Muistan hyvin ensimmäisen kerran, kun pääsimme siihen yleiseen saunaan. Olimme kokoontuneet saunan oven luo siistiin jonoon jo kauan ennen kuin se oli valmis. Ensimmäisinä pääsivät naiset ja lapset. Tilat olivat isot, joten sinne mahtui usea perhe kerrallaan. Sen saunan tuoksun muistan vieläkin! Varpu-mummo pesi lapsenlapsiaan ja minäkin odotin vuoroani milloin saan tuota kuohuvaa saippua iholleni! Hän ei antanut kenenkään muun koskea saippuapalaan. Saippuaa oli noina aikoina vaikea saada mistään.

Ennen Igomeliin muuttoa en muista käyneeni saunassa sen jälkeen, kun jätimme taakse Arvilan savusaunan Oinaalan kylään yli kymmenen vuotta aikaisemmin. Siihen saunaan olin myös syntynyt.

Vaelluksen aikana kesäisin peseydyimme yleensä siinä vesistössä joka sattui olemaan lähellä. Talvella asia oli toinen. Evakossa Udmurtiassa neljän vuoden aikana en muista peseytymisistä sen enempään kuin, että minut ja pikkuveljeni pakottivat talvella menemään isoon leipäuuniin, joko lämmittelemään vadissa pesemisen jälkeen tai sitten hikoilemaan ennen pesemistä!!!

Klubi (Nuorisoseuran Talo)

Inkeriläisten porukassa ja lähikylissäkin oli paljon nuorisoa, joten oli tarvetta saada kokoontumispaikka ja se rakennettiinkin aika nopeasti. Arkangelista lomilla käydessä mekin siinä klubilla usein kesäiltaisin tanssimme. Kesällä lähikyliin saapui myös Leningradista kesälomailijoita (дачники) ja muuta nuorisoa lähikylistä ja kauempanakin.

Klubilla pidettiin myös virallisia kokouksia, joista mainittakoon (Igomelin) Metsäteollisen kombinaatin numero 263 ansioituneiden työntekijöiden palkitseminen, joka tapahtui muiden virallisten juhlallisuuksien yhteydessä. Esimerkiksi

  • Naisten päivän juhlat
  • Vappu
  • Voiton päivän juhlat

Kokousten jälkeen vuoron ottivat nuoret, jotka esiintyivät lavalla, pitivät esitelmiä, lauloivat, esittivät runoja ja näytelmiä. Lopuksi tanssittiin.

Töihin

Vuosi on 1955 ja lähestyi syyskuu. Kesäloma päättyi. Me, neljä inkeriläistä tyttöä, olimme valmistuneet ammattiin Arkangelin opistosta keväällä ja meillä jokaisella oli työmääräys kädessä. Minun työmääräykseni oli Arkangeliin, muiden työpaikka oli jossakin Pihkovan alueella. Ammatti, johon olimme valmistuneet oli myyjä, kirjanpitäjä ja tavaroiden laaduntarkastaja (Товаровед).

Lintuparven oli aika hajota ja kunkin meistä löytää oma tulevaisuutensa.

Matka kohti Arkangelia alkoi Arvi-enon kyydissä kohti Plussan asemaa. Tällä kertaa en istunut lautakasan päällä. Pääsin matkustamaan ohjaamossa.

Tarina jatkuu... Pysy kanavalla :)

Linkkejä Ja Kuvaselityksiä

  • Kuva Kolme linnunpoikaa
    • Vuosi 1949 (tai jopa 1948)
    • Olemme juuri tulleet Igomeliin
    • Inkeriläistytöt Lilja, Aino ja Viola
    • Kukat kertovat, että vuodenaika on kevät.
    • Siis kuva on otettu keväällä 1949
  • Kuva Muutama vuosi myöhemmin
    • Muutamaa vuotta myöhemmin
    • Kuva otettu jossakin kesäisessä juhlassa
    • Viola, Viljam-enoni ja Lilja
    • Viljamin äiti oli Liljan äidin sisko
  • Kuva Ammattiopisto takana
    • Inkeriläistytöt ovat juuri valmistuneet Arkangelin Teknikumista
    • Vasemmalta oikealle
    • Viola, Olga R., Irja J., Olga H.
    • Vuosi on 1955
    • Minä olen letittänyt hiukset, muilla on kiharat
  • Kuva Luokkakuva
    • Igomelin kansakoulun oppilaat
    • Koulu oli neljä-luokkainen
    • Veljeni Tolja keskirivissä toinen vasemmalta
    • Pioneeriliinat kaulassa kolmas-luokkalaisilla
    • Vasta kolmas-luokkalaiset pääsivät pioneereihin
    • Pienemmät olivat "vasta" Oktjabrjata (Октябрята)
  • Kuva Veljeni Tolja
    • Veljeni Tolja päättänyt jo Igomelin kansakoulun
  • Kuva Irja J. ja Viola
    • Lomalla Igomelissä
    • Minullakin on kiharat
    • Olemme jo valmistuneet Arkangelin ammattiopistosta
    • Koko Igomelin teollisuuskylä oli rakennettu keskelle metsää
  • Kuva Menossa tansseihin
    • Ylärivissä Igomelin tyttöjä
    • Viola toinen oikealta
    • Irja J. ensimmäinen oikealta
    • Alarivissä lähikylien poikia
    • Huomaa Pionin-kukka kädessä ylärivin tytöllä ja hänen alapuolella olevalla pojalla
    • Igomelissä nuorista miehistä oli pula. Etenkin inkeriläisistä.
    • Joskus poikien kesken käytiin kylätappeluita naapurikyläläisten kesken, jopa aidanseipäin.
  • Kuva Sukulaisia
    • Takarivi vasemmalta oikealle
    • Nina (Viljamin vaimo), Ninan mies Viljam, Arvi-eno, Eino-eno, Viola
    • Keskirivi vasemmalta oikealle
    • Soja (Arvin vaimo), Äitini Hilma, Varpu-mummo, Lyyti-täti, Tamara (Einon vaimo)
    • Eturivi
    • Tyttölapsi (en muista), Iso-Isä Simo Heistonen, Tamaran ja Einon poika
    • Vuosi on noin 1955
    • Oikealla taustalla luultavasti asuntoparakin pääty
    • Taustalla asukkaiden varastorakennuksia
    • Taustalla ehkä myös sikojen ja kilien karsinoita, joku piti myös kanoja.
  • Kuva Valmistautumassa ryhmäkuvaa varten
  • Video https://youtu.be/4u8Sr6cno8k
    • Vuosi 1952
    • Elokuun loppu
    • Igomelin suku valmistautumassa ryhmäkuvaa varten
    • Iso-Isä istumassa koivun edessä valmiina kuvaa varten
    • Hänen vieressä minä hääräilen kokoamassa sukulaisia ryhmäkuvaan
  • Kuva Suku saattamassa matkalle Arkangeliin
    1. Viljam-eno
    2. Varpu-mummo
    3. Viola
    4. Liljan pikkuveli
    5. Hilda Tirranen
    6. Einon ja Tamaran poika Vova
    7. Tamara
    8. Lyyti-täti
    9. Isoisä Simo Heistonen
    10. Aune-Amalia, Malja-täti
    11. Tolja-veli
    12. Äitini Hilma-Maria
    13. Eino-eno
    14. Arvi-Eno
    15. Lempi Tirranen
    16. Zoja, Arvin vaimo
    17. Nina, Viljamin vaimo
    18. Sylissä Ninan ja Viljamin lapsi Sveta (tai Ira)
  • Kuva Viola ratissa
    • Hetkeä ennen lähtöä Plussan rautatieasemalle
    • Viola poseeraa ohjaamossa
    • Sen jälkeen Arvi-eno siirtyi ajamaan ja minä kyytiin

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (13 kommenttia)

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

"Metsätyö oli raskasta naisille. Puu kaadettiiin kahden naisen voimiin pitkällä sahalla juuresta sahaten ja sitten kirvellä karsittiin oksat pois ja vielä sahata latva pois. Se ei kelvannut sahalle käsiteltäväksi."

Oliko tuo metsätyö jokin rangaistus ko. naisille? Königsbergin vallatulta alueelta siirrettiin saksalaisia naisia vastaavanlaisiin metsätöihin Venäjän Karjalaan vuonna 1945.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Sitä voi sanoa niin rangaistukseksi tai kostoksi pelkkä suomalaisuuden takia. Siitä ei voinut kieltäytyä, koska siirrot paikasta toiseen tapahtuivat viranomaisten käskystä. Vastustamisesta olisi voinut joutua vankilaan. Kaikki sen tiesivät.
Samalla tavalla ja samasta syystä (saksalaisuuden takia), kohtelivat Königsbergin alueella saksalaisia naisia lähettämällä heidät metsätöihin.

Kiitos kommentista ja blogin suosittelusta!

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Kyllä se oli kostotietystä etnisyydestä!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #7

Niin se oli!
Inkerin suomalaisiinhan kohdistui Neuvostoliitossa aika voimakas kielteinen asenne!

Neuvostoliiton salaisen poliisin NKVD:n ja Puna-armeijan johtajat olivat sitä mieltä, että Leningradin alueella ja osittain Karjalassa asuvat inkeriläiset ovat vaarallisia Neuvostoliiton turvallisuudelle. Politbyro kannatti tätä päätelmää, ja kaikki Inkerin suomalaiset luokiteltiin "sosiaalisesti vaarallisiksi" ja alkoi suunnitelmallinen monivuotinen tuhoamiskampanja viatonta kansaa kohti...Joten sitä suunnitelmaa tuki myös tämä "raskaat metsätyöt naisille"-kampanja!

Jos aihe kansan tuhoamisesta kiinnostaa enemmän, niin linkki blogiini:

Ježovštšina Neuvostoliitossa – Ежовщина в СССР
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/135538-jezo...

Kiitos kommentista!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Heikki Paananen, kiva kun aihe kiinnosti ja suosittelet blogia!
Kiitos suosittelusta ja mukavaa viikonvaihdetta!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Erkki Latvala, kiitos kun tulit lukemaan tätäkin tarinaa ja suosittelet blogia. Mukavaa lauantai-iltapäivää!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kommentti kopioitu Fb-sivultani:

Kirsti Savolainen kirjoittaa: Mielenkiintoista seurata elämääsi!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kirsti Savolainen, kiitos kun tulet lukemaan elämäni tarinoita!

Oikein mukavaa alkanutta kevättä, vaikka talvi ei tunnu antavan periksi!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Fredrik Arra, kiva kun seuraat tarinoitani!

Kiitos kommentin ja blogin suosittelusta! Mukavaa alkanuta kevättä!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos kaikille keskusteluun osallistujille, blogin lukijoille ja vielä kerran suosittelijoille kuin myös Fb-sivullani kaikille tykkääjille!

Matkaan lähden, matkaan lähden...mulla kauas menolippu on...! :)

https://www.youtube.com/watch?v=R8c2kyvvUlU
virve rosti-menolippu

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kommentti kopioitu FB-sivultani.

Aino Malkki kirjoittaa:

Kombizir sanaa minulta oli unohtunut ja muistin kun itse n. 7v.sta aina kävin kaupassa ostoksilla. Matkaa oli 2km ja talutin polkupyöraa huonolla, kelvottomalla tiellä. Vuodesta 1957.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Sitä Kombiziria varmaan tulikin kauppoihin ympäri Neuvostoliittoa ja eteenkin syrjakulmille! Eihän sitä voita kaikille riittänyt! Sellaisia muistoja sinullakin niiltä samoilta ajoilta! Kiva kun tulit lukemaan tarinoitani!

Kiitos kommentista ja mukavaa alkanutta maaliskuuta! Ei tämä vielä keväältä tunnu! :)

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos kaikille keskusteluun osallistujille,blogin lukijoille ja suosittelijoille kuin myös Fb-sivullani tykkääjille!

Mukavaa kevättä!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset