Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Karjalaisten Sopeutuminen Suomalaiseen Yhteiskuntaan

Olen miettinyt asiaa, miten kävi silloin alkuvaiheessa karjalaisten evakkojen sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan. Kun minä, Inkerin suomalaisena, nyt yli 20 vuoden jälkeen, olen itsekin vasta sopeutumassa uuteen kotimaahani!?

Miltä heistä tänä päivänä tuntuu. Olen usein kuullut evakko-karjalaisilta, niin kuin hieman lohdutukseksi minulle paluumuuttajalle, että "meitäkin evakko-karjalaisia suomalaiset ryssittelivät ja työpaikoissa syrjivät ja jopa kielsivät puhumasta karjalankieltä.." jne.

Vaietut Ja Vaiennetut – Karjalankieliset Karjalaiset Suomessa

Käsiini sattui Anneli Sarhimaan kirja "Vaietut ja vaiennetut – karjalankieliset karjalaiset Suomessa".

Vaietut ja vaiennetut – karjalankieliset karjalaiset Suomessa

      • Suomalaisten Kirjallisuuden Seura.
      • Helsinki.
      • 2017

Kirjan takakannesta lainattua:

    Karjalan kieli ja karjalankielisten oikeudet on sivutettu Suomessa aivan viime vuosiin saakka. Miksi karjalasta on vaiettu ja miksi sitä on vähätelty? Miten nyky-Suomessa tulisi tukea karjalan kielen puhujia, jotta heidän ei enää tarvitsisi vaieta omalla kielellään?... Kun karjalainen kansa on assimiloitunut valtaväestöön, ovat sen käsitykset itsestään muuttuneet valtaväestön näkemysten mukaisiksi.

    Kirja avaa Suomen karjalankielisten karjalaisten kielioloja ja niiden kehityshistoriaa, joita yhteisön jäsenetkään eivät aina tunne. Tämä on tärkeä keskustelunavaus koko yhteiskunnassa ja karjalankielisen yhteisön sisällä.

Kirjan johdannosta lainattua:

    Tämä kirja kertoo sellaisista suomalaisista, joita et ehkä ole ennen tiennyt olevankaan. Se kertoo Suomen karjalankielisistä karjalaisista, joiden ortodoksisen uskonnon leimaama kulttuuriperintö on osin varsin erilainen kuin suomenkielisten suomalaisten ja joiden oma kieli muistuttaa suomea, muttei kuitenkaan ole sitä.

Anneli Sarhimaa Kertoo

Vieroksuntaa, syrjintää ja koulukiusaaminen saivat monet luopumaan karjalan kielestä. Vieroksunnan rinnalla esiintyi suoranaista ennakkokäsityksiin, mielikuviin ja uskomuksiin perustunutta etnistä syrjintää. Erityisesti ortodoksisiirtolaiset, siis suomen karjalaiset, leimattiin väestöryhmänä likaisiksi, sivistymättömiksi ja taikauskoisiksi, epäjumalan palvelijoiksi, heidän jumalanpalvelusmenonsa määriteltiin ulkokultaisiksi, pintapuolisiksi, ja tuhlailevaisiksi, ja myös heidän isänmaallisuutensa asetettiin kyseenalaisiksi, olivathan he venäläisiä ja ryssiä pikemminkin kuin suomalaisia.

Monet karjalankieliset aikuiset kokivat sodan jälkeen suomalaistumisen paineen hyvin raskaana, se sai monen tietoisesti lopettamaan karjalan puhumisen ja luopumaan ortodoksisen uskonsa harjoittamisesta.

Kuten aikuisilla myös lapsilla oli usein vaikeaa. Maaseudulla 1950-luvulla monet lapset eivät kouluun mennessä osanneet juurikaan suomea.

ELDIA:n Ryhmähaastattelu

Kirjan laatija tuo esille ELDIA:n karjalankielisten ryhmähaastattelut.

  • karjalan puhuminen oli usein koulussa kiellettyä tai siitä ainakin moitittiin, olihan tavoitteena ollut autonomian ajan loppupuolelta asti, että karjalankieliset oppisivat suomen jo lapsesta.

  • karjalankieliset kokivat uusilla asuinalueillaan entistäkin konkreettisemmin, että se "oikea suomalaisuus", jota heiltä odotettiin, edellytti suomenkielisyyttä ja karjalan kielen ja ortodoksisen kulttuurin häivyttämistä joko niistä kokonaan luopumalla tai pitämällä se taka-alalla perheen ja suvun piirissä.

Tiivistäen. Näistä haastattelutuloksista voi päätellä, että Suomessa kenenkään ei ehkä nykyisin enää varsinaisesti "odoteta" osaavan karjalaa, mutta karjalankieliset itse ovat ilmeisen tietoisia siitä, että nykyäänkin on myös karjalan kielentaitoisia teinejä ja jopa lapsia.

Hyvä niin!

Näköjään myös Yle.Fi on kertonut Anneli Sarhimaan kirjasta artikkelissa Karjalaisia ryssiteltiin ja heiltä kiellettiin uskonto ja kieli – nykykarjalainen pagisee lapselleen ja somettelee.

Ylöin Rinoi

Janne Ahjopalo kirjoittaa Ylen sivulla:

    Karjalaisuus on stereotyyppisimmillään ajatus huivipäisestä mummosta, joka suree Neuvostoliitolle menetettyä kotipaikkaa syöden naurista..-Karjala soveltuu moderniin aikaan. Ei se enää kuulu navetan käsilypsylle tai heinäpellolle.

    Savonlinnalainen Riina Ylönen, 26, on toista maata. Graafisena suunnittelijana työskentelevä Ylönen käyttää sosiaalisessa mediassa karjalaista nimeä Ylöin Rinoi.

    Ylösen kaksivuotias poika on nimeltään Riiko, hän puhuu karjalan kielen lisäksi suomea. Äiti odottaa jännityksellä, joutuuko hän lapsensa kanssa kohtaamaan myöhemmin koulumaailman byrokratiaa suhteessa vähemmistöäidinkieleen.

    Riina Ylönen on kohdannut poikansa kanssa kummeksuntaa ja tölväisyjä koskien karjalan kieltä.

    – Kun kerron meidän puhuvan karjalaa, tulee väärinkäsityksiä... Naapurimme voivottelee toistuvasti, miten hän ei ymmärrä poikani puhetta, koska se on hänen mielestään siansaksaa. Kissaa ulkoiluttanut helsinkiläinen kysyi minulta onko puhumamme kieli saamea. Kiinteistönvälittäjä luuli minua virolaiseksi.

Eläköön Karjala ja karjalan kieli!
Paljon menestystä Ylöin Rinoi'lle!

Olisi hienoa, että täällä tavalla nousisivat julkisuuteen myös Inkerin suomalaisten jälkeläiset eivätkä häpeäisi omaa inkeriläisyyttään!

Inkeriläisyys on kunnia-asia!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (33 kommenttia)

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Äidillä oli aikoinaan vaikeata. Pientä evakkotyttöä laitettiin talosta taloon. Kuulemien mukaan Porissa oli pahin paikka.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Niin, paikasta paikkaan ja talosta taloon meitäkin siirtolaisia lähetettiin, joten hyvin ymmärrän.

Kiitos avauskommentista ja blogin suosittelusta!

Mukavaa alkanutta päivää!

Käyttäjän KikkaCoombes kuva
Kikka Coombes

Kiitos kun kirjoitat aiheesta, koska hiljaisuus on korvia huumaavaa.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Hiljaisuus pitäisi uskaltaa rikkoa! Tämä Sarhimaan kirja antaa potkut siihen.

-Kirja kuuluu jokaisen poliitikon virkamiehen, opettajan ja opiskelijan lukemistoon: se opettaa ymmärtämään, mitä syrjinnästä seuraa ja kannustaa korjaamaan virheitä yhteisin voimin. Näin sanoo professori emerita Pirkko Nuolijärvi (kirjan takakannesta lainattu).

Kiitos kiitoksesta ja blogin suosittelusta!

Käyttäjän sepposimonen2 kuva
Seppo Simonen

Äitini kertoi monet kerrat talvisodan evakkotaipaleella Pielavedellä että heidät sijoitettiin erääseen taloon ja kun naiset siinä touhusi niin nousi muutaman vuoden ikäinen poika tuvan pöydälle ja sanoa päräytti että jo on akolla kiire kun ei jouda tissiä antamaan, no äitinsä sanoi sitten etten ole raaskinut lopettaa kun poika niin haluaa.
Vanheman veljeni ristiäiset oli sillä evakkotaipaleella Pielaveden kirkossa.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Seppo Simonen kirjoittaa: [Äitini kertoi monet kerrat talvisodan evakkotaipaleella Pielavedellä...],

- Äidit kertovat meille, mutta useimmiten, me emme oikein kuunnella silloin kuin he vielä kertovat..! Sitten tulee jo myöhäistä kysellä kun äidit eivät ole enää kertomassa.

Kiva kun kerrotte meille Äitinne muisteluksista!

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Evakko Johannes Virolainen kertoi jossain vaiheessa, että hänellä oli tapana vielä koulun alaluokilla käydä ruokatunnilla kotona, missä äiti antoi hänelle rintaa. Jussi arveli tämän pitkäänjatkuneen tavan tuoneen hänelle hyvän terveyden ja myös immuniteetin alkoholin houkutuksille. ;)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Sukuni on äitini puolelta karjalankielistä ja ortodoksista. Mummoni ja hänen sisaret sekä isomummoni, joka vielä eli 60-luvun lopulle asti, puhuivat keskenään karjalan kieltä, mutta äitini ja hänen sisaruksensa joutuivat luopumaan sen käyttämisestä juuri niistä syistä kuin yllä kuvailit. Toki he keskenään vielä "pagizivat", ehkä hiukan leikillään.

"Hygieenisuussyistä" karjalan kieltä nimitettiin sodan jälkeen "karjalan murteeksi", koska sodan aikana tapahtuneen Itä-Karjalan valloituksen yhteydessä haluttiin antaa ymmärtää, että omiahan siellä vain vapautetaan. "Karjalan murre" -nimitys on sittemmin aiheuttanut sekaannusta suomalaisten keskuudessa, koska se tarkoittaa kielitieteellisesti niitä suomen kielen murteita, joita suurimmassa osassa luovutettua Karjalaa puhuttiin, ei sitä oikeata karjalan kieltä.

Itsekin opin puhumaan melko hyvin karjalan kieltä jo pienenä, koska olin siitä kiinnostunut ja sisareni kanssa kuuntelimme isomummomme ("Vanha baba") "suakkunoita" (eli satuja) hänen leopvuoteensa äärellä. Karjalan kielisiä oli noin 450.000 evakosta kymmenisen prosenttia. He olivat suurimmalta osaltaan Suojärven ja Salmin pitäjistä, osa Suistamon ja Korpiselän itäisimmistä osista.

Mainitsemasi Ylöin Rinoi on feissarikaverini, joka on yksi niistä, joiden kanssa kirjoittelen nykyään karjalaksi. Samaan feissaririnkiin kuuluu mm. myös petroskoilainen Santtu Karhu, joka jo 80-luvun lopulta alkaen on levyttänyt karjalankielistä rokkia.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

En ole asiantuntija, joten nyt lähteenä on Sarhimaan kirja, jossa hän kirjoittaa:

"Kielitieteilijät ovat jo liki sata vuotta pitäneet karjalaa itsenäisenä kielenä. Etenkin Suomessa muut kuin alan ihmiset kuitenkin luulevat usein karjalan kielen olevan sama asia kuin Pohjois-Karjalan ja Etelä-Karjalan maakunnissa puhuttavat suomen kielen murteet...Systemaattista tutkimusta Suomessa puhuttavasta karjalasta on toistaiseksi tehty hyvin vähän...Suomessa tiedotusvälineet antavat tuskin lainkaan tilaa Suomessa puhuttavalle karjalan kielelle tai sen puhujille.

Kiva, että blogista löysit feissarikaverin! Ja kiva, että sain tutustua petroskoilaisen Santtu Karhun rokk-musiikkiin!

https://www.youtube.com/watch?v=789LTIw4aGo
Santtu Karhu karjalazes diskotiekas

Kiitos blogin suosittelusta!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuo sitaattisi vahvistaa saman, jonka omassa kommentissani toin julki.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #11

Kyllä niin! Halusinkin vahvistaa, mutta epäselvästi ilmaisin sen.
Sarhimaa antaa kirjassaan lukijoille myös tietoa siitä, missä päin Venäjää puhutaan karjalan kieltä (Karjalan tasavallassa sekä Pietarin ja Moskovan välillä sijaitsevissa Tverin, Tihvinän ja viime vuosikymmeniin asti myös Valdain kielisaarekkeissa) ja korostaa sitä, että " Venäjällä puhuttavaa karjalaa on tutkittu ja siitä on kirjoitettu paljon..."
Onko Venäjä edistynyt tässä kysymyksessä paremmin kuin Suomi?

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #14

Allaolevan linkin takaa on kuultavissa sekä luettavissa YLE:n karjalankieliset uutiset:

https://areena.yle.fi/1-4504688

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

"Sukuni on äitini puolelta karjalankielistä ja ortodoksista. Mummoni ja hänen sisaret sekä isomummoni ... keskenään vielä "pagizivat""

- Nykyisin taidetaan tuota nimenomaista Raja-Karjalan ja Aunuksen karjalankieltä nimittää livviksi. Livviä ei pidä sekoittaa niin ikään suomensukuiseen liiviin, jota puhuttiin vielä äskettäin mm. Latviassa.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Niin. "livvin kieli" tarkoittaa karjalan kielen aunukselaista murretta, joka joidenkin kielitieteilijöiden mukaan luetaan erilliseksi kieleksi. Siksi sille on annettu oma nimikin. Mutta se on sen verran samanlaista varsinaiskarjalan etelämurteiden kanssa, että perusteita erilliseksi kieleksi luokitukselle ei juurikaan ole. Suomen Raja-Karjalassa puhuttiin Salmissa livviä ja Suojärvellä pohjoisosissa eteläkarjalaa, Hyrsylän mutkan alueella sen sijaan myös livviä.

Nykyisin vallitsee käsitys, että aunukselaismurre eli "livvi" on syntynyt melko hiljan, siinä vaiheessa, kun karjalaiset pakenivat ruotsalaisia valloittajia 1600-luvun alussa idemmäksi ja sekoittuivat niillä alueilla silloin asuneisiin vepsäläisiin.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Karjalan evakkoja asutettiin myös ruotsinkieliselle rannikkoseudulle ja saaristoon, myös tänne Kemiön saarelle. Määrää rajoitti lakiin tehty kielipykälä jonka mukaan evakkojen määrä ei saa muuttaa "kielisuhteita", eli ruotsinkielisen kunnan pitää pysyä enemmistöltään ruotsinkielisenä evakkojen tulon jälkeenkin. Tämä vaikeutti merkittävästi evakkojen sijoittamista ruotsinkielisiin ja sellaisiin kaksikielisiin kuntiin joissa enemistönä oli ruotsi. Vaikka historiassa puhutaan myös "lämpimistä suhteista" olivat kulttuurierot rajut ja suhtautuminen evakkoihin yleensä nuivaa. Ruotsinkielisten kuntien asukkaat eivät välttämättä puhuneet suomea lainkaan.

Suuren humanistin ja mesenaatin, Amos Anderssonin, Söderlångvikin kartanon maita nykyisellä Kemiönsaarella pakkolunastettiiin evakoille. Tämän lopettamiseksi Amos istutti mailleen omenapuita: erityisviljelyssä olevia maita kun ei voinut lunastaa. Söderlångvik on edelleen merkittävä omenankasvattaja 33 000:lla omenapuullaan, evakkojen "ansiota" tämäkin mutkan kautta.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Muuan aiempi kolleegani omistaa Hämeestä maatilan ja hän siunaili sitä, että kaikki järvenranta-alueet annettiin sodan jälkeen evakoille, koska katsottiin, että he saavat tyytyä huonompiin viljelysmaihin ja hänen isänsä oli silloin saanut valita luovutettavaksi määrätyn alueen sijainnin omalla tilallaan. Nyt ne olisivat olleet arvossaan rantatontteina.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

@ Janne Salonen 25.1.2019 08:28

Ruotsinkieliset suojelivat omaa reviiriä, niin suojeli omaisuutta valtiota vastaan Amos Andersson kun istutti mailleen omenapuita.
Nykyään siellä pidetäänkin Omenapäivä juhlia, jossa juhlistetaan kotimaisia omenia. Hyvä niin, mutta kertovatko oppaat tämän omenapuutarhan historiasta..?

https://www.sss.fi/wp-content/uploads/2017/09/sode...

Kiitos kommentista ja blogin suosittelusta!

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Kun yhdistyksemme Salmilazed ry täytti 50 vuotta Helsingissä, juhlapuhujana oli teologian tohtori Hannu Kilpeläinen. Hän on luterilainen pappi ja karjalankielen ystävä. Hän on tehnyt väitöskirjan salmmilaisesta ortodoksisuudesta ja kirjoittanut kirjan: Valamo karjalaisten luostari?

Hannu Kilpeläinen piti juhlaesitelmän aiheesta "Salmi maailmanhistoriassa". Esitys oli loistava, kukaan muu ei sellaista osaisi eikä uskaltaisi pitää.

Karjalan kansa on tuhat vuotta sitten asustanut valtavalla alueella keski-Suomesta Ääniselle. Tästä kansasta ja sen kulttuurista on enää jäljellä vain Raja-Karjalan evakoista ortodoksinen väestö. Kieli, kulttuuri ja uskontao on heillä säilynyt. Me olimme Novgorodin liittolaisia ja vihollinen tuli aina lännestä.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos kommentista ja kiitos vihjeestä Hannu Kilpeläisen kirjaan "Valamo karjalaisten luostari?"

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Salmilaiset tekivät viranomaisille ehdotuksen että meidät sijoitettaisiin ruotsinkielisiin kuntiin. Sillä tavalla oma karjalankieli säilyisi paremmin.

Savolaisten joukossa meistä tuli hetkessä savolaisia:)

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

On väärin kysyä evakkojen sopeutumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Evakothan olivat ja ovat ihan supisuomalaisia itsekin, suomalaisessa yteiskunnassa koko ajan eläneitä.

Käyttäjän ResCordis kuva
Veikko Savolainen

Totta. Evakot olivat paitsi syntyperäisiä Suomen (itsenäisen tai suuriruhtinaskunnan) kansalaisia, myös etnisesti yli 90-prosenttisesti suomalaisia. Toki myös venäläistaustaisia tuli rajaseuduilta ja ruotsalaistaustaisia ja juutalaisiakin asusteli Viipurin läänissämme varsinkin suurkaupunki Viipurissa. Stubbin (Käkisalmi) ja Hägglundinkin (Viipuri) suku toki ovat suomalaisia ruotsinkielisyydestään huolimatta, ja Viipurissa oli venäjänkielisiä kai liki yhtä paljon kuin ruotsinkielisiäkin.

Se vaan potuttaa, että Google on "kotouttanut" nuo suomalaiset evakot liiankin hyvin, ja heidän väitetään syntyneen Venäjällä - ks- Verkkouutiset: https://www.verkkouutiset.fi/presidentti-ja-kenraa...

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tässä blogissa kyse on kuitenkin lähinnä karjalankielisistä ortodokseista, jotka eivät etnisesti eivätkä kultturisesti olleet varsinaisia suomalaisia.

90% evakoista olivat suomalaisia "rokanantteja" ja heidän perheitään. Itse asiassa Suomen valtio jätti suuren osan rajakarjalaisista evakuoimatta ennen talvisotaa, kenties juurikin siitä syystä, että heidät katsottiin "erilaisiksi". Yli 2500 henkeä jouti myöhemmin Neuvostoliittoon vankileirille jäätyään vihollisen mihittämälle rajakaistaleelle. Siellä oli äitinikin perhe.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Jori Kajanto: Kyllä sitä voidaan kysyä. Ei evakot ollet "suomalaisia". Me olimme ryssiä, jopa luterilaisen papin lapset olivat ryssän pentuja.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

@ Jori Kajanto 25.1.2019 12:13 :

- Sopeutuminen ei ole vain minun "keksintö"!

Tutkijatohtori Heli Kananen on pohtinut vuonna 2010 julkaistussa väitöskirjassaan Kontrolloitu sopeutuminen -ortodoksinen siirtoväki sotien jälkeisessä Ylä-Savossa (1946 - 1959)siirtoväen saamaa vastaanottoa uusilla asuinsijoilla.

https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/25623

-Tutkimuksen tarkoituksena ole ollut tuomita evakkoja vastaanottaneita. Jokainen kuitenkin ymmärtää, että syrjintä tuotti sotaa paenneille lisähaavoja, sanoo tutkija Heli Kananen

Käyttäjän elehtiaho kuva
Eira Lehtiaho

Olen jälkipolven karjaleinen , minua ja sisaruksiani ryssiteltiin koulussa .
Kyllä se pahalta tuntui , nuorempi siskoni varsinkin koki tilanteen erityisen voimakkaasti, horjuttavan minuuttaan.

Isäni koti oli Hyrsylän mutkassa, 100 m Venäjän rajasta .
Sodan alkaessa venäläiset katkaisivat "mutkan " ja siviiliväki jolle Suomen päättäjät eivät antaneet lupaa lähteä , joutui vangiksi, ja vietiin Venäjälle .
Isäni perhe, "baba" talon miniät lapsineen , ja Alina-tätini
vietiin kuorm-auton lavalla 30 asteen pakkasella Venäjälle
Alina-täti kerran Bomban talolla kysyi Kekkoselta tämän oleessa siellä että "Miksebö hylgäittö meijät?"

Ossaan livviä, isäni kieltä, olen ollut joskus Karjalan kielen kurssillakin .

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Aivan sama tarina kuin äidilläni.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Meilläkin Inkerin suomalaisilla on samanlaisia tarinoita ja liittyvät joskus samoihin paikkoihin, mutta silloin emme tunteneet toisiamme.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

@ Eira Lehtiaho 25.1.2019 18:39

Minua ryssiteltiin alkuvaiheessa Suomessa. Neuvostoliitossa en muista, että olisivat "tshuhnitelleet", mutta sodan jälkeen kouluikäisenä pojat huusivat joskus perää "fashisti!" ja jopa heittelivät kiviä. Ei todellakaan tuntunut hyvällä.

Olen lukenut Hyrsylän mutkasta! ja käynyt siellä seurakunta ryhmän kanssa retkellä. Kävimme myös Aira Samulin maatilalla.

Kiitos kertomuksestasi ja blogin suosittelusta!

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Usein esitetään että oli jotenkin Kekkosen tai yleensä suomalaisten syy että Hyrsylän väki jäi vangiksi. Eikö kuitenkin perussyy ole että venäläiset hyökkäsivät Suomeen 1939, siitä kaikki johtui. Suurin osa ehti paeta ajoissa.

Rajakylät evakuoitiin jo YH:n aikana. Vain parin kilometrin levyinen rajavyöhyke.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Äitini asui Suojärvem Mosseinvaarassa eikä heitä evakuoitu. Hän oli kahden veljensä kanssa lähtemässä vieläpä koulupolulle aamulla 30.11.1939 kun tykkien jylinä kuului idästä. Koululla vasta opettaja sanoi, että menkää takaisin kotiin. Siihen aikaan ei tieto kovin nopeasti kulkenut.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Minä muistan sen levottoman talven 1939-40. Tykkien jylinä oli ihan lähellä. Ihmiset peloissaan ja se tietenkin heijastui lapsiin! Muistan, että pakkanen oli niin kova, että naapurit-Mäkiset toivat lehmän eteiseen, ettei se paleltuisi läävässä. Jostain syystä minä kahden tätini kanssa asuimme tilapäisesti heillä.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #32

Kiitos kaikille keskusteluun osallistujille, blogin suosittelijoille, Fb-sivulla tykkääjille ja linkin jakajille, kuin myös blogin lukijoille!

Kuunnellaanpa karjalaisten tyttöjen esittämää suomalaista kansanlaulua:

https://www.youtube.com/watch?v=YgZViVoFzWg
Песня, пришедшая из Финляндии
Laulu, joka on tullut Suomesta

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset