Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Suomalaisten Salattu Kansanmurha Venäjällä

  • Suomalaisten Salattu Kansanmurha Venäjällä
  • Suomalaisten Salattu Kansanmurha Venäjällä
  • Suomalaisten Salattu Kansanmurha Venäjällä
  • Suomalaisten Salattu Kansanmurha Venäjällä
  • Suomalaisten Salattu Kansanmurha Venäjällä
  • Suomalaisten Salattu Kansanmurha Venäjällä
  • Suomalaisten Salattu Kansanmurha Venäjällä

Täs­sä kirjoituksessa kerron joistakin tapahtumista, jotka koskettavat Inkerin suomalaisia, jotka olivat jääneet Lenin­gradin piiritys­renkaan sisä­puolelle. Asioista on kerrottu yksityis­kohtaisesti ja doku­menttien nojalla L. A. Gildi'n kirjassa "Inkerin suomalaisten kohtalo. – Suomalaisten salattu kansanmurha Venäjällä ja sen seuraamukset vuosina 1930 - 2002".

Kuka Oli Leonid Andreinpoika Gildi?

      Leonid Andreinpoika Gildi. Aito Inkerin suomalainen (1929 – 2003).

Gildin perhe joutui Stalinin vainon kohteeksi 1942, jolloin heidät karkotettiin Jakutian Ust-Janskiin. Kaikista vaikeista lähtö­kohdista huolimatta hän

  • pääsi 1955 ylioppilaaksi Omskin opettaja­korkea­koulun historialliseen tiede­kuntaan.
  • Vuonna 1963 hän pääsi Lenin­gradin Herzenin yli­opistoon, jossa hän työskenteli professorina eläkkeelle siirtymi­seensä saakka.
  • Hän toimi Pietarin Inkerin Liiton puheen­johtajana.

Gildin keskeinen työ oli neuvostoliitto­laisten arkistojen tutkiminen.

Inkerin suomalaisten kohtalo -kirjassa Gildi osoittaa asia­kirjojen ja tapahtumien avulla, kuinka Stalinin johtama neuvosto­valta vainosi ja tuhosi inkerin­suomalaisia sekä pakkosiirsi ja hajotti heitä eri puolille Neuvosto­liittoa hukuttaakseen järjestelmälli­sesti pienen suomalais­vähemmistön suureen slaavi­laisten kansojen mereen.

Lähes 500-sivuiseen kirjaan mahtuu aika paljon materiaalia. Keskityn tässä kirjoituk­sessa siihen, miten kävi noin 30'000 inkerin­suomalaisen kohdalla, jotka jäivät viime sodan aikana piiritettyyn Lenin­gradiin.

Stalinin Ja Zhdanovin Patologinen Viha Suomalaisuutta Kohtaan

Stalin ja Zdanov vihasivat sairaalloisesti suomalaisia. Tämä patologia kehittyi ja kiihtyi vuosina 1939 — 1940 talvisodan vastoin­käymisten myötä. Neuvosto­liitto erotettiin 14.12.1939 Kansain­liitosta Suomea vastaan tehdyn hyökkäyksen johdosta...

Stalinilais — Zdanovilaisen politiikan lopullisena päämääränä oli inkerin­suomalaisten täydellinen karkotus Lenin­gradista ja Lenin­gradin alueelta. Lenin­gradiin ja sen lähialueille jääneiden inkerin­suomalaisten kohtalosta päätettiin kaikkein korkeimmalla valtion­hallinnon tasolla.

Suomalaiset Vaarallisia Valtiolle

Neuvostoliiton Sisäasiain kansankomissariaatti määritteli 28. elokuuta 1941 annetussa päivä­käskyssään suomalaiset valtiolle vaarallisiksi kansalli­suutensa perusteella.

Lenin­gradissa olleet Molotov, Malenkov ja Kosygin laativat yhdessä Šdanovin kanssa asiakirjan, joka ”täysin salainen” merkinnällä lähetettiin 29.8.1941 Moskovaan Stalinille:

      Tiedotamme, että olemme hyväksyneet päätöksen kiireelli­sestä saksalaista ja suomalaista kansalli­suutta olevan väestön yhteensä 96'000 hengen siirrosta...

      Ehdotamme siirtoa

      • Kazakstaniin — 15'000 henkeä,
      • Krasnodarin aluepiiriin — 24'000,
      • Novosibirskin alueelle — 24'000,
      • Altain aluepiiriin — 12'000 ja
      • Omskin alueelle — 21'000.

      Siirron järjestelystä vastaa Sisäasian kansan­komissariaatti. Pyydämme vahvistamaan päätöksen.

Stalin Hyväksyi Nopeasti Pakkosiirrot

Hyväksyntä saatiin nopeasti. 30. elokuuta 1941 sisäasiain kansan­komissaari Berija allekirjoitti päiväkäskyn Toimen­piteistä saksalaisten ja suomalaisten siirtä­miseksi Leningradin esikaupunki­alueilta Kazakstanin sosialistiseen neuvosto­tasavaltaan.

Mutta vain 3'000 henkeä ehdittiin pakkosiirtää ennen kun saksalaiset sotajoukot etenivät Lenin­gradin liepeille. Lenin­gradin ja sen esi­kaupunki­alueiden saarto alkoi 8. syyskuuta 1941 ja jatkui vuoden 1943 tammi­kuuhun asti.

Inkerinsuomalaiset Leningradin Saartorenkaassa

Saksalaiset etenivät 22. kesäkuuta 1941 alkaneessa operaatio Barba­rossassa nopeasti Lenin­gradin edustalle asti ja 8. syyskuuta 1941 katkaisivat kaupungin maa­yhteydet muuhun Neuvosto­liittoon.

Leningradin saarto jakoi inkerin­suomalaisen väestön kahteen eri­suuruiseen osaan. Noin 2/3 kansasta, yli 60 tuhatta henkeä jäi saksalaisten miehitys­alueelle, noin 1/3 inkerin­suomalaisista joutui saarto­renkaaseen, jotka vuoden 1942 keväällä pakko­siirrettiin saarretusta Lenin­gradista Siperiaan. Ensimmäisen saarto­talven aikana Lenin­gradissa ja sen esi­kaupungeissa menehtyi noin 38'000 saksalaista ja suomalaista siviili­henkilöä.

Inkerin­suomalaisten koettelemukset keväällä 1942 olivat raskaita. Silloin toteutettiin täydellinen häätö Lenin­gradista ja sen alueelta.

Kansan­komisariaatti NKVD (KGB:n edeltäjä) ja Lenin­gradin aluehallinto toimivat kumpikin erilaisen "käsi­kirjoituksen" mukaan.

Sisäasiain turvallisuus­komitean Lenin­gradin ja Lenin­gradin alueen hallinnon mukaan heillä ei ole tietoja inkerin­suomalaisten Lenin­gradin saarron aikaisesta toiminnasta vihollisen hyväksi.

Silti Sisä­asiain Kansan­komissariaatin (NKVD) Lenin­gradin alueen hallinnossa tehtailtiin rikos­asiakirjoja inkerin­suomalaisten maan­alaisen kapinallisen järjestön paljas­tumisesta. Tällainen vale-informaatio ei voinut olla lisäämättä Moskovan vallan­pitäjien päättä­väisyyttä jatkaa inkerin­suomalaisten täydellistä häätöä Lenin­gradista ja sen alueelta.

      Informaatio oli täysin valheellinen. Sellaisia järjestöjä ei saarretussa kaupungissa tai sen esi­kaupunki­alueilla ollut. Se oli alusta loppuun asti ”valppaiden” turvallisuus­palvelun erikois­komission virkaili­joiden tehtailema rikosasia.

Kaikki viittaa siihen, että aiheesta olisi hyväksytty Valtiollisen puolustus­komitean päätös (tai useita päätöksiä), mutta niitä ei ole vielä tähän mennessä julkistettu.

Erittäin Salainen Pakkoevakuointi

Lenin­gradin rintaman sota­neuvosto hyväksyi 9. maaliskuuta v. 1942 päiväkäskyn N00713 Valtiolle vaarallisten henkilöiden karkotuksesta Lenin­gradista ja sen esi­kaupunki­alueilta ja 20.maaliskuuta v. 1942 päiväkäskyn N00714 Saksalaisten ja suoma­laisten pakollisesta evakuoinnista Lenin­gradista ja sen esi­kaupunki­alueilta. SNTLG Sisäasiain kansan­komissariaatti (NKVD) vahvisti v. 1942 maalis­kuussa saman­aiheisen päivä­käskyn N 00718.

Sitä nimitettiin pakko­evakuoinniksi sota-ajan olosuhteisiin viitaten. Väestön siirto aloitettiin 15.3.1942. Operaatiota pidettiin erittäin salaisena, sillä karkotus tapahtui kansallisuuden perusteella. Tämä evakuointi myöhemmin muutettiin elinikäiseksi karkotukseksi.

Vuosina 1942 — 1943 määriteltiin Stalinin johtaman Valtiollisen puolustus­komitean toimesta elin­ikäisiksi pakkosiirto­paikoiksi

  • Jakutian pohjoisalueet,
  • Pohjoisen jäämeren Laptevien meren rannikot,
  • Trofimovskin saari sekä
  • Itä-Siperian kaukaiset asutuskeskukset.

Vain Valtiollisen puolustus­komitean tasolla voitiin tehdä päätös Molotovin ja kumppaneitten ehdottaman ja Stalinin hyväksymän inkerin­suomalaisten siirron muuttamisesta elin­ikäiseksi pakko­siirroksi.

Berijan johtama turvallisuus­palvelu kehitti vuonna 1942 suunnitelman inkerin­suomalaisten lopulliseksi häätämiseksi Lenin­gradista ja Lenin­gradin alueelta. Tämä sai Stalinin ja Zdanovin hyväksynnän

Kukaan inkerinsuomalaisista ei osannut ajoissa varautua siihen ja koko heidän omaisuutensa jäi paikallisen neuvostovallan käyttöön. Mitään luetteloja karkotettujen omaisuudesta tai arviota sen hinnasta ei omistajille annettu.

Omia Kokemuksia.

Tämä inkerin­suomalaisten viime sodan aikaisesta tapah­tumista kosketti myös meidän sukua. Äitini Anni sisko oli vahingossa jäänyt meistä eroon piiri­tetylle alueelle kun äkki­lähtö omasta Oinaalan kylästämme tuli syyskuussa 1941. Hän joutui kaikkien muiden inkerin­suomalaisten kanssa tuohon pakko­evakuointiin elin­ikäisesti karkotetuksi Jakutian Pohjoisen jäämeren Laptevien meren rannikolle. 20 vuotta sodan päättymisen jälkeen hän löysi muut suvun jäsenet ja palasi sukunsa pariin.

Kirja

Gildi'n kirja ei ole mikään helposti luettava romaani. Se on tosi­asioiden ja doku­menttien käsikirja niille, jotka haluavat perusteellisemmin tutkia asiaa. Kirjassa on

  • dokumentteja valtion päätöksistä,
  • dokumentteja henkilöistä, jotka selvisivät vainoista ja
  • laaja matrikkeli rehabilitoiduista inkerinsuomalaisista.

Puolet suomen­kielisestä kirjasta on matrikkelia, jossa on yksityis­kohtaiset tiedot yli 1'400 teloitetusta ja myöhemmin rehabili­toidusta inkerin­suomalaisesta. Monet heistä olivat syntyneet Suomessa.

Kolme Linkkiä

Leonid Andreinpoika Gildi'n kirja suomeksi ilman martyrologiaa. 204 sivua.

Leonid Andreinpoika Gildi'n kirja Venäjäksi.

Tyyne Martikaisen Martyrologia. Uhriluettelo, jossa on lueteltu 6'129 henkilöä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

13Suosittele

13 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (49 kommenttia)

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Stalinin rehabiliointi on käsittääkseni ollut Putinin agendalla jo pitkään. Desantti saattaa siksi närkästyä kirjoituksesi sisällöstä. Stalinin ideologiassa jokaisen yksittäisen ihmisen kuolema on tragedia, miljoonan vain tilastotapahtuma. Putinin mielestä trgedia ei koske opposition edustajia.
Isossa mittakaavassa rikoksella on laajemmat ulottuvuudet.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Oli aikomus palata tähän ensimmäiseen kommenttiin, mutta keskustelu vei mukaansa..

Arvoisa kommentoija! Kysyn miten ja miksi desantti liittyy tähän!? Kirjoittelen blogeja ihan itsenäisesti.
Stalinin rehabilitointi!? Eihän diktaattoria kukaan vainonnut..! Pitäisikö rehabilitoida siitä, että hänen maine on mennyt kärsivän kansan silmissä..?
En asu enää Venäjällä ja enkä ole kuullut, että Venäjällä joku vaatisi rehabilitointia Stalinille!

Se on kyllä Stalinin sanoma, että jokaisen yksittäisen ihmisen kuolema on tragedia, miljoonan vain tilastotapahtuma. Löysin aikoinaan tuon Stalinin julman sanoman Simon Sebag Montefiore kirjasta "Ihmishirviöt", jossa kirjan tekijä on koonnut tietoa 101 julmimmasta maailman historian henkilöistä. Siihen joukkoon mahtuivat myös niin Stalin kuin Leninkin.

Lieneekö yksikään niistä julmista keisareista olisi ollut rehabilitoitu omista julmuuksista elämän aikana tai kuoleman jälkeen?

S.S.Montefiore kirjan pohjalta tein blogin, jos kiinnostaa?

Ihmishirviöt onko heitä?

http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/155967-ihmi...

Kiitos kommentista!

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Plogisi käsittelee vain Inkerin suomalaisten kohtaloa.

Neuvostoliitoon paenneet Suomen punakaartilaiset teloitettiin lähes kaikki.

Heitä oli n. 10.000 henkilöä.

Suomessa eräät tahot yritettävät sitkeästi laittaa murhatut Suomen Valkoisen armeijan piikkiin.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Niin. Suomen punakaartilaiset joutuivat samaan myllerrykseen. Ehkä siksi kirjassa olevassa matrikkelin luettelossa löytyy paljon henkilöitä joitten syntymäpaikka on jossain päin Suomea.

Risto Koivula

" Stalin ja Zdanov vihasivat sairaalloisesti suomalaisia. Tämä patologia kehittyi ja kiihtyi vuosina 1939 — 1940 talvisodan vastoin­käymisten myötä. Neuvosto­liitto erotettiin 14.12.1939 Kansain­liitosta Suomea vastaan tehdyn hyökkäyksen johdosta... "

Talvisodan vastoinkäyminen olivat suuret tappiot.

Muuten se mani aika lailla tarkkaan kuten pitikin.

Mutta suomalaiset siis rinnastettiin saksalaisiin, ja saksalaiset tunnetusti karkotettiin vähänkään uhanalaisilta alueilta, mm. Saksalaisten tasavallasta Volgalla, idemmäksi.

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/len...

" Leningradin motitus marras-joulukuussa 1941 kaatui saksalaisten sotakoneiden sopimattomuuteen maastoon ja ilmastoon

https://yle.fi/uutiset/3-9083286

Johtavat sotahistorian tuntijat: Suomen joukot olivat olennainen osa Leningradin saartorengasta

Suomen osallisuus Leningradin piiritykseen 2. maailmansodassa herättää yhä ristiriitaisia tunteita suomalaisissa. Asiantuntijoiden mukaan Suomen joukot olivat olennainen osa saartorengasta. Suomen rooli on aiheuttanut keskustelua esimerkiksi sosiaalisessa mediassa sen jälkeen, kun Mannerheimin muistolaatasta nousi kohu Pietarissa.

9.8.2016 klo 19:12päivitetty 10.8.2016 klo 08:59 "

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Leningradin "piiritys" ei ollut aukoton. Pohjois-Inkerissä oli laaja alue, jossa puna-armeija saattoi lepuuttaa ja kouluttaa joukkojaan suhteellisen rauhassa. Esimerkiksi hyökkäysjoukot kesän 1944 suurhyökkäykseen. Alueella oli ainakin kaksi lentokenttää josta punakoneita lensi Suomeen. Niiltä lähetettiin ilmoitse myös desantteja. Laatokan länsirantaa oli avoinna kilometrikaupalla.

Suomi ei ollut yhtään lähempänä Leningradia kuin oli ollut vuonna 1939. Omamme otimme takaisin, vain Kirjasalon rintamamutka oikaistiin. Suomalaiset eivät lentopommittaneet, eivätkä tulittaneet tykistöllä Leningradia. Kronstadtia kylläkin.

Jos Suomen armeija olisi keskittänyt syksyllä 1941 pääosan hyökkäysjoukoistaan Itä-Kannakselle Laatokan pohjoispuolen sijaan, niin olisimme melko varmasti pystyneet etenemään Nevalle. Vasta tuolloin olisi voitu puhua kaupungin todellisesta piirityksestä.

Eräs noista asiantuntijoistasi väittää, että puna-armeija olisi tuolloin edennyt Laatokan pohjoispuolella syvälle maahamme. Miten se sen olisi tehnyt kun ei kyennyt tuolloin kuin vain hyvin paikallisiin hyökkäyksiin?!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

@ Pertti Rampanen 28.8.2018 20:10 kirjoittaa:

[Leningradin "piiritys" ei ollut aukoton],

- Hyvin huomattu! Ei ollutkaan aukoton!

Vaikka tieto jostakin asiasta on vakiintunut, niin aina löytyy kansakunnan historiassa ihmisiä, jotka alkavat tutkailla menneisyyttä suurennuslasin kautta. Niin on tapahtunut Leningradin piirityksen kohdalla.

Venäläinen fyysikko-matemaatikko Aleksei Kungurov Chelyabinskin kaupungista kiinnitti huomiota useaan seikkaan koskien Leningradin piiritystä. Hän ryhtyi tutkimaan asiaa matemaattisesti ja laski joitakin asioita numeroina...

Hän murskasi legendan piiritetystä Leningradista!

Olen kirjoittanut blogin Kungurovin todisteiden pohjalta, vaikka itse ymmärsin sen ja se näkyy selvästi kartalta, että piiritys linjassa oli aukkoja!

Ollessani aikoinaan oppaana Leningradissa kerroin neuvostolaisille ja suomalaisille turisteille, joita opastin Leningradissa, että kaupunki oli 900 päivää rautaisen renkaasen puristuksessa..!

Jos kiinnostaa, niin tässä on linkki blogiini:

Oliko Leningradin piiritys maailmanlaajuinen huijaus?

http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/222940-olik...

Kiitos kommentista! Huomasit hyvin tilannetta Leningradi piirityksestä!

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #27

Erittäin mielenkiintoinen, ja minulle uutta tietoa sisältävä kommentti, ja varsinkin linkkisi takaa löytyvä teksti! Lukekaa ihmeessä se kaikki ne jotka "piirityksestä" pötyä jankuttavat. Varsinkin Suomen olemattomasta osuudesta.

Leningradin "piirityksen" uhreista esitetään järjettömiä lukuja. Jopa 2 - 2,5 miljoonaa!? Tosin laskentaperusteista ei oikein saa selvää, keitä kaikkia ja miten uhreiksi lasketaan. Mutta liika on liikaa!
Siviiliuhreja on "järjellisen" tiedon mukaan tullut korkeintaan 400 000 - 500 000. Paljon sekin!
Ja näiden uhrien aiheuttajaksi luetaan mitä suurimmassa määrin Stalin.

Risto Koivula

Saksalaisten se saarto piti silkea. Olivat yhtä kaukana siitä kuin Tampere Helsingistä, Syvärillä ja Tihvinässä, kun koneet lakkasivat ilmojen takia pelaamasta.

https://www.pirkanblogit.fi/2017/risto_koivula/len...

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #47

"Suomen osallisuuden saartoon kiistävät ne, jotka eivät tunne tosiasioita", sanoo valtiotieteen tohtori Pekka Visuri

Emeritusprofessori Ohto Manninen sanoo : "Suomen joukot olivat luonnollinen osa Leningradin saartorengasta".

Tiettävästi valtiotieteen tohtori Pekka Visuri ja emeritusprofessori Ohto Manninen näkevät syvemmälle Leningradin piirityksen kuin me tavalliset tallaajat!

Kiitos linkistä! Mielenkiintoista! Jossain vaiheessa palaan lukemaan tarkemmin blogiisi!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Maailmanlaajuisesti hallitsijat vääristelevät historiaa omaan edun mukaiseksi! Näemme sen nykypäivänäkin! Leningradin piiritys on yksi niistä viime sodan tapahtumista, jota vääristellään ja pimitellään tähän päivään asti!

Kiitos kommentista ja linkeistä!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

@ Risto Koivula 28.8.2018 11:26

Maailmanlaajuisesti hallitsijat vääristelevät historiaa omaan edun mukaiseksi! Näemme sen nykypäivänäkin! Leningradin piiritys on yksi niistä viime sodan tapahtumista jota väärisellään ja pimitellään tähän asti!

Kiitos kommentista ja linkeistä!

Käyttäjän hannumononen kuva
Hannu Mononen

Suuret kiitokset tästä suomalaisten historian oppitunnista!

Alustavan selailun pohjalta ensimmäisen kappaleen linkistä pdf-tiedostona aukeava 200-sivuinen kirja on täynnä paljon puhuvaa faktatietoa, joka on entuudestaan täysin tuntematonta suurimmalle osalle meistä. Suosittelen siihen tutustumista kaikille, jotka haluavat tietää ja ymmärtää historiallisia tosiasioita, joita on aktiivisesti meiltä pimitetty vuosikymmenet. Lukemista riittää päiväkausiksi, vaikka teloitettujen matrikkelissa onkin vasta muutama aakkosjärjestyksessä ensimmäinen.

Tietääkö kukaan, kuuluuko Suomessa peruskoulun tai lukion historian opetussuunnitelmiin tietää yhtään mitään koko tästä aihepiiristä?

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

@ Hannu Mononen kirjoittaa: [Tietääkö kukaan, kuuluuko Suomessa peruskoulun tai lukion historian opetussuunnitelmiin tietää yhtään mitään tästä aihepiiristä?]

- Ainakin tutkija T.Flink on ajamassa asiaa jo yli parikymmentä vuotta, mutta en tiedä onko mitään tapahtunut viime aikoina. Aikaisemmin oli aika hiljaista.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

On opettajasta ja oppikirjasta kiinni, miten syvälle yksityiskohtiin missäkin aiheessa mennään. Aikaa historialle vaan on kovin vähän. Opetussuunnitelmia ei tehdä detaljien tasolle (jota mm. Leningradin piiritys 2. Maailmansodan historiassa on) pureutuen. Suomessa opettajilla on aika laaja metodinen vapaus.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Esa Mäkinen kirjoittaa: [ Suomessa opettajilla on aika laaja metodinen vapaus.],

- On se erittäin hyvä, että opettajilla on laaja metodinen vapaus, mutta tiedätkö onko historian oppikirjassa kerrottu jotain nimenomaan Inkerin kansan historiasta? Vai jääkö se opettajan vapaasti päätettäväksi?

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen Vastaus kommenttiin #18

Ei sitä detaljia yleensä löydy. Tsekkasin pari historian nettikirjaa: toisesta löytyi Leningradin piirityksestä vain se, että Mannerheim ei halunnut Suomen siihen sekaantuvan vaikka Saksa painosti. Toisesta sama, mutta lisäksi Suur-Suomi -aatteen lyhyen esittelyn yhteydessä lueteltiin ’Suomen heimoja’, joita piti vapauttaa ’ryssän orjuudesta’. Inkeriläiset mainittiin.

Inkeri kulttuurialueena tulee hyvin esiin yhdessä musiikin oppikirjassa, kun esitellään runolaulua ja sen keräämistä. Teppo Repokin mainittaan. Siinä on pari lausetta nykytilastakin: paluumuutto ja kovat olot Neuvostoliitossa muistaakseni mainittiin. En nyt voi siteerata, kun sen näin kauan sitten. Selvästi kansanmusiikin ammattilaisen kirjoittama teksti.

Eräässä (vanhentuneessa) yhteiskuntaopin kirjassa oli tietolaatikko ja pohtimistehtävä inkeriläisten paluumuutosta. Äidinkielessä ja kirjallisuudessa lukiolaiset saavat ohimennen kuulla Inkerinkin merkityksestä kansanrunojen

Kannattaa muistaa, että perusopetus on todellakin *perus*opetusta ja kouluarjessa on ihan hemmetisti kaikkea toimitettavaa ja vaatimusten ristitulessa siellä kasvatetaan ja opetetaan. Ei siis pidä pahastua, jos joku itselle läheinen asia x jää vähälle huomiolle tai vallan pois.

(Suomessahan oppikirjan orjallinen noudattaminen ei ole pakollista. Opettaja saa autonomisena oman työnsä ammattilaisena suunnitella opetuksensa opetussuunnitelman raameissa. Käsittääkseni toisin oli/on Venäjällä. )

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Ja ilmeisesti myös aatteellinen?

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen Vastaus kommenttiin #22

Yleensä tällaisen kyselijät haluavat edellyttää jonkinlaisen kansalliskonservatiivis-patriarkaalisen aatehistorian ongelmajätteen palvelemista opettajilta. Mitenkäs sinä, Rampanen?

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen Vastaus kommenttiin #26

Tuosta kansalliskonvertpatriark....en ymmärrä mitään, mutta sillä nyt ei ole mitään oleellista merkitystä. Mutta eiköpähän opettajilla(kin) ole useammallakin jonkinlaista aatteellista taustaa ja sitoutumista. Ei toki kaikilla, eikä varmasti monellakaan poliittinen näkemys ole heidän historian opetukseensa vaikuttamassa.
Mutta, tuolta 70-luvulta on toisenlaistakin esimerkkiä, ja paljon.
Miten on tänä päivänä historian opetuksen osalta? Vaikka opetussuunnitelma olisi kuinka ahtaaksi rakennettu. Siksi heitin edellisen lisäkysymykseni tuohon opettajien metodiseen vapauteen.

Anteeksi Viola, että mennään taas blogista täysin sivuun!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #28

Ei tämä ihan täysin sivun mene. Inkerin suomalaisten historiaan pitäisi kyllä tutustuttaa suomalaista nuorta kasvavaa sukupolvea! Yhtenäistä Inkerin kansaa ei ole enää olemassa. Itse Inkerinmaa on tyhjennetty Inkerin suomalaisista, joitten viimeinen satama on nyt Suomi.

Tämä blogi kertoo miten oli tuhottu kansaa Neuvostoliitossa/Venäjällä. Viimeinen kuolinisku kansalle oli paluumuutto Suomeen. Yhteenvetona tein blogin "0nnistnut kansanmurha".
Aika vähän toivoa siihen on, että Inkerinmaa ja kansa nousee uudestaan, mutta tärkeä on puhua ja erityisesti kirjoittaa historiaan pienen etnisen kansan traaginen loppu.

Onnistunut kansanmurha :
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215265-onni...

Kiitos kommentista ja...kauniita unia!

Risto Koivula Vastaus kommenttiin #30

Inkeriläiset ovat suomalaisia. Inkerikot eli isurit eli izhorit ovat erikseen, itse asiassa he ovat karjalaisia.

Inkere-joki on kuuria ja tarkoittaa "Ankkurijokea". Siitä tulevat nuo erikielten muodot aivan säännöllisesti, sana on reilut 1000 vuotta vanha.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #31

Olet oikeassa! Inkeriläisiä ei tule sekoittaa inkerikkoihin. Inkeroiset eivät ole inkeriläisiä eli inkerinsuomalaisia!

Blogiini: Inkeroiset eli inkerikot. Keitä he ovat?

http://viovio.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/20...

Inkerin suomalaisista voi sanoa, että ne ovat karjalaisia.

Blogiini: Inkeriläiset Ovat Karjalaisia

http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242866-inke...

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Talvisodan aikana sosialistinen Saksa ja sosialistinen Neuvostoliitto olivat aseveljiä ja liittolaisia.

Maiden välillä käytiin vilkasta kauppa.

Sitten Neuvostoliitto petti Saksan ja laittoi armeijansa Saksaa vastaan hyokkäysmuodostelmaan.

Tästä johtui Puna-armeijan kilpajuoksu Moskovaan.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

>Tästä johtui Puna-armeijan kilpajuoksu Moskovaan.

Minulle opetettiin, että Berliiniin.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

#0
Suunta kääntyi myöhemmin Berliiniin. Saksan armeija oli jo Moskovan porteilla.

Saksan armeija oli paras, mutta vihollisia liian monesta valtiosta.

USA:n ja Englannin älyttömyys loi Itä-Euroopan ja vahvisti kommunismia.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi Vastaus kommenttiin #11
Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Nää Suvorovin väitteet on kyllä osoitettu vääriksi. Ei NL ollut hyökkäämässä v. 41.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Ei ehkä vielä vuonna 1941, mutta parin vuoden sisään varmasti.
On todettu, että venäläisjoukkoja oli alettu jo keskittää länteen hyökkäystä silmällä pitäen, ja siitä johtui paljolti saksalaisten valtaisa menestys hyökkäyksensä alussa. Puolustusporrastus puuttui puna-armeijalta täysin.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #23

#23
Kyllä se noin oli venäläistenkin mukaan, mutta vuonna 1941 keskitykset olivat vielä pahasti kesken.

Risto Koivula Vastaus kommenttiin #24

NL:lla ei ollut hyökkäyskkkelpoisia panssareista Saksaa vastaan 1941.

Saksan panssarit oli räätälöity BT-7-panssareita vastaan. Niillä saattoi puolustaa, kun hyvin väisteli ja sopivissa maastoissa, mutta hyökkäyksessä saksalaisen panssaritykin osumasta laaki ja vainaa.

Raskaat (56 tn) Klim Voroshilovit olivat hitaita, kapeatelaisia kaupunkipanssareita, jotka vaativat kovaa katua tai tietä telan alle. Ne oli tarkoitettu nimenomaan leningradin puolustukseen, missä niitä tehtiikin. Puolustukseessa ne ovat ova sana ajettuna sopiviin asemiin. Liettuan Raseiniaissa yksi (1) KV-2 "sotanorsu" 140 mm:n tykillä piti saksalaista panssariprikaatia 2 vuorokautta Dubysa-joen toisella puolen.

https://en.wikipedia.org/wiki/Battle_of_Raseiniai

T-34-panssareita oli 1941 alussa noin 100 kpl valmiina ja Barbarossaan alkaessa ehkä pari sataa, mutta ne olivat keskeneräisiä: niissä ei ollut radioita, tarvittiin uudentyyppinen tilava valettu 3 miehen torni, seinämä 8 cm, että asianmukaiset radiolaitteet saatiin mahtumaan, ja radisti.

Tällaiset T-34-58-panssarit tulivat vasta 1944, niitä tehtiin tuona vuonna heti 10000 ja muiden T-mallien valmistus lakkautettiin. (1943 oli tehty 15000 vielä jossakin määrin puutteelista T-34:ä.) Silloin rupesi olemaan hyökkäskelpoinen armeija. Vielä Kurskin taistelukin käytiin pääasiassa "romuilla".

https://en.wikipedia.org/wiki/Soviet_combat_vehicl...

T-34 oli puolet KlimVoshilovin painosta ja neljännes hinnasta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Soviet_combat_vehicl...

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #33

#33
Neuvostoliitolla yllikyllin uusia ja ajanmukaisia panssareita, mutta Stalin oli tapattanut Puna-armeijan parhaat upseerit.

Risto Koivula

Se hyökkäysmuodostelma oli huijausta.

Stalin esitti petollista mutta "tyhmää" "liittolaista".

Seppo Stolt

Suomalaisten kuolemat on ollut todella draakista ja tietämättömyys Venäjällä ei ole ihmisiä Venäjällä tämä ei kiinnosta. Myös Suomessa on ainakin nuorilla tässä kohtaa aukko. Kun minä olin yläasteella 1970 ja 1980 lukujen vaihteessa niin kyllä silloin puhuttiin näistä jonkin verran ja minulla oli jo harrastus tutkia historiaa. Mutta näitä vanhoja kirjoja ei enää löydy mistään jos nuoriso ylipäätään lukee esim sotahistoriaa.

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Mielenkiintoista tekstiä Viola! Tosin suurimman osan kirjoituksesi sisällöstä voi todentaa hyvin monista tutkimuksista ja muisteluksista.
Mutta ei kertaus tee pahaa, ja ehkäpä löytyy Suomesta vielä joku henkilö joka ei asiasta ole kuullut. Ainakin nuoremmasta sukupolvesta.

Täytyy ottaa Gildin kirja luettavaksi!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Pertti Rampanen kirjoittaa: [...Tosin suurimman osan kirjoituksesi sisällöstä voi todentaa hyvin monista tutkimuksista ja muisteluksista.],

- Olen huomannut itsekin, että moni kirjoittaja/tutkija on tuonut näitä Gildin Venäjän arkistoista kaivettuja tietoja esiin. Pitäisin alkuperäislähteenä Gildin kirjaa ja muita hänen julkaistuja kirjoja. Gildin onni oli sinä, että hän pääsi vapaasti Venäjän arkistoihin tutkimaan ja kaivamaan sieltä esille tarvittavaa tietoa inkerinsuomalaisista. Ei tosin kaikkea hänkään saanut josta mainitaan kirjoituksessa.

Gildin tämä kirja ilmestyi vuonna 2003 ja suomennettu 2007. Gildin aikaisempia venäjänkielisiä en ole lukenut. Todennäköisesti ne olivat kirjoitettu ennen tätä mahtavaa teosta, joka jäi viimeiseksi. Hän kuoli vuonna 2003 ja muuten oli rehabilitoitu samana vuonna.

Suomesta löytyy aika paljon henkilöitä, jotka eivät ole kuulleet asiasta mitään. Saattaa olla, että Venäjällä on vielä enemmän. Inkerin suomalaisten kohtalosta näet vaietaan niin siellä kuin täälläkin.
Kiitos kommentista!

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Olen näköjään Gildin kirjan jo lukenut. Se on ilmestynyt Jouko Sihvon toimittamana vuonna 2007 nimellä "Inkerinsuomalaisten kohtalo".
Kirjasta on arvioni PIKI:n nettisivuilla 16.1.2015.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #43

Kyllä! Sama kirja! Kiitos vihjeestä PIKI:n Pirkanmaan verkkokirjastoon! Täytyy käväistä!

Henrik Ryösä

I have written about this subject in English using my father Eino's experiences, as well as his aunt Sylvi. Eino was put to work by the German invading forces, and later, escaped to Estonia. Sylvi was sent to Kazakhstan with her family to forced labor. All of this is documented in English in the book "Inger: Father & Son" available on Amazon. Hopefully it can be of use in educating people in a more "storytelling" manner than simply providing dry facts, in regard to the plight of the Inkeri people.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

@ Henrik Ryösä 28.8.2018 15:43 kommentin käännös:

[Olen kirjoittanut tästä aiheesta englanniksi käyttäen isäni Einon kokemuksia, samoin hänen tätinsä Sylvin. Eino otettiin saksalaisten miehitysjoukkojen palvelukseen. Myöhemmin hän pakeni Viroon. Sylvi perheineen lähetettiin pakkotyöhön Kazakhstan'iin.

Kaiken tämän olen dokumentoinut kirjaan "Inger: Father & Son". Sitä myydään Amazon-nettikaupassa. Toivottavasti kertomus on opetukseksi ihmisille. Sen tyyli on enemmän tarinan kerrontaa kuin kuivien faktojen esittämistä Inkerin kansan piinasta.],

Mielenkiintoista. Olen aika vähän löytänyt tietoja niistä Inkerin suomalaisista, jotka joutuivat syystä tai toisesta silloin sodan aikana Saksaan.

Kiitos kommentista!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Facebook sivullani on myös keskustelu aiheesta ja kirjan saannista...Jos kiinnostaa.

www.facebook.com/viola.heistonen

Tietoa saa myös Inkerinsuomalaisten martyrologian uhriluettelosta, jossa 6 129 nimeä kirjoittamastani blogista "Inkerinsuomalaisten oikeus muistoon"

http://viovio.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/19...

josta löytyy linkki:
Tyyne Martikainen
ETTÄ KETÄÄN HEISTÄ EI UNOHDETTAISI

http://maine.utu.fi/emreg/martyrologia/Martyrologi...

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Kommentoin muutamia tekstissäsi esiintyviä asioita. Paikkansa kirjoittamasi pitää kyllä.

Stalin vihasi suomalaisia; ja kaikkia muitakin etnisiä väestöryhmiä. Sekä yksittäisiä ihmisiä, jopa omia sukulaisiaan. Ihmishenki ei hänelle merkinnyt mitään.

Puolitotuudellisena huumorina on todettu, että Stalin vainoharhaisuudessaan epäili välillä jopa itseään.

Käsittämättömin suomalaisen luonnehdinta Stalinista oli, kun Kekkonen pääministerinä ollen totesi "Isä aurinkoisen" kuoltua, että tämä oli ollut suuri Suomen ystävä, ja kansamme suri syvästi suuren valtiomiehen kuolemaa!??
Tämän "suuren suomenystävän" jäljiltä ovat lukuisat sankarihautausmaat, silvottu valtio ja satojen tuhansien evakkojen menetetyt kodit ja konnut. Että sellainen ystävämme oli tuo kansojen vainoaja ja tapattaja! Myös inkerinsuomalaisten ja karjalansuomalaisten.

"Inkerinsuomalaiset vaarallisia valtiolle (Neuvostoliitolle)."
Stalinille ja muulle bolshevikkijohdollehan olivat varkaat ja murhamiehet sosiaalisesti läheisempiä kuin suuret joukot lainkuuliaisia kansalaisia (Solzenitsyn). Todella vaarallisia henkilöitä olivat uskovaiset, joita olivat lähes kaikki inkerinsuomalaiset. Uskontohan oli opiumia kansalle, se piti kitkeä pois. Jollei muuten niin ampumalla. Mitä oli tilalle syötetty kommunistinen "uskonto"? Rotanmyrkkyä!

Stalin totesi aikoinaan, että missä ihminen, siellä ongelma. Ei ihmistä, ei ongelmaa. Ja sen mukaan toimittiin. Kun ihminen hävitettiin karkotukseen tai Gulagin syövereihin, niin ongelma katosi, ainakin silmistä, siltä osin.
Lopullisesti ongelma häivytettiin Levasovon ja Sandarmohin, tai moneen muuhun, joukkohautaan.

NKVD huseeraasi Leningradissa "piirityksen" aikana. Sen nahkatakkimiesten piti väkisin löytää tuhansittain kaikenlaista sabotööriä, huhunlevittäjää ja mustanpörssinkauppiasta, jotta eivät olisi vaan joutuneet työttöminä rintamalle. Syyttömiä vangittiin ja tapettiin näin surutta.

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Bolsevikkivallankumouksen seurauksena moni Inkerissä asunut suomalainen jäi vangiksi, kun heiltä otettiin passit pois. Näin kävi myös isoisäni sisarille. Isäni täti kuoli Lena-joen latvoilla Siperiassa vuonna 1942. He eivät älynneet lähteä aikanaan pois punaisen terrorin tieltä.

Ennen bolsevikkivallankumousta suomalaisia asui runsaasti Inkerinmaalla passilla ja he olivat samaan aikaan merkittynä kotiseurakuntiinsa Suomessa. Passi täytyi käydä uusimassa vuosittain Pietarin Suomen passivirastossa. Näitä venäjänkielisiä passeja löytyy Kansallisarkistosta. Niihin on merkitty mm. perhetietoja passin omistajan lapsista syntymäaikoineen. Ne ovat mielenkiintoista ja hyödyllistä aineistoa sukututkimukseen.

Inkerin suomalaisten karkotukset aloitettiin jo vuonna 1931. Siitä löytyvät lehtijutut Hesarissa otsikolla ”Vankileiristä vankileiriin on kulkenut inkeriläisten tie” 27.10.1941 ja ”SIPERIAN TIE kuvaus karkotettujen kohtalontaipaleelta” 25.4.1942. Nämä artikkelit voi lukea Hesarin Aikakoneesta.

https://www.hs.fi/aikakone/

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Jukka Mikkola kirjoittaa: [Bolsevikkivallankumouksen seurauksena moni Inkerissä asunut suomalainen jäi vangiksi, kun heiltä otettiin passit pois...],

- Niin. Nämä olivat ns."Pietarin suomalaisia", jotka aikoinaan hakeutuivat töihin ja asumaan siellä. Passi taisi olla pakollinen alkaen jo Suomen autonomian ajalta.

Eli teidänkin sukua kosketti punainen terrori!? Surullista. Näitä tarinoita löytyisi tuhansia..nimenomaan näitten "Pietarin suomalaisten" kohdalla!

Ne jotka hoksasivat lähteä pois sieltä samaan tien vallankumouksen jälkeen pelastuivat.

Kiitos kommentista ja linkistä!

Käyttäjän jukkamikkola kuva
Jukka Mikkola

Edelliseen kommenttiini liittyen isäni tädin Helenan mies löytyi Tyyne Martikainen ETTÄ KETÄÄN HEISTÄ EI UNOHDETTAISI martyrologiasta. Se on malliesimerkki, miten terrorikoneisto toimi Stalinin johtamassa bolsevikkivaltiossa. Vangitseminen tarkoitti lähes poikkeuksetta samaa kuin teloitus.

Hiekkanen Nikolai Ivanovitš, s. 1885. Leningradin alueen Oranienbaumin piirin Konovalovon kylän asukas. Ei puolueen jäsen, suomalainen. Kolhoosilainen. Vangittu 1.11.1937. NKVD:n komitea ja Neuvostoliiton prokuratuuri tuomitsi 28.12.1937 pykälän 58/6 mukaisesti korkeimpaan rangaistukseen. Ammuttu Leningradissa 3.1.1938.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #41

On se tärkeä asia omaisille löytää joku jälki kadonneesta perheen jäsenestä tai sukulaisesta! Tyyne Martikainenkin on tehnyt iso työn!

Mainitsemasi Hiekkanen Nikolai Ivanovits...löytyy suomeksi käännetyssä Gildin kirjasta jonka pohjalta tein tämän blogin. Joten todennäköisesti Tyyne Martikainen on poiminut A.Gildin martyrologiasta hänen mukaan suomalaiseksi sopivia henkilöitten nimiä..! Ja hyvä niin!

Saattaa olla, että Hiekkanen Nikolai Ivanovits on haudattu Levasovskaja puisto -nimiseen salaiseen kalmistoon (Pietarin lähellä), jonne on haudattu lähes 40'OOO henkeä, heistä 13'OOO on inkeriläisiä ja suomalaisia.

Blogissani tästä kerrotaan:

Ježovštšina Neuvostoliitossa – Ежовщина в СССР

http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/135538-jezo...

Käyttäjän PerttiRampanen kuva
Pertti Rampanen

Kun noita linkittämiäsi blogeja Viola lukee täytyy kunnioittaa suuresti aktiivisuuttasi tietojen hankinnassa kyseisestä aihepiiristä, ja asioiden julkituonnista! Pelkästään blogisi lukemalla saa melko hyvän kuvan noista traagisista tapahtumista: inkeriläisten ja monen muun kansallisuuden "golgatantiestä" maailman julmimman aatteen, kommunismi/bolshevismin, aikaansaanoksena. Todella järkyttävää luettavaa!
Mielenkiintosi aiheeseen ymmärtää henkilökohtaisesti Sinua koskettavana.

Kannattaa lukea vuosikymmenien aikana ilmestyneitä lukuisia muisteluksia Stalinin vainoista. Ne nostavat tapahtumien kulun riipaisevasti yksilön/ perheen tasolle.

Itseäni aihe kiinnostaa olenhan valkjärveläisen, ei kovinkaan kaukana Lempaalasta, evakon poika, ja sukuani on mitä ilmeisimmin asustanut myös Inkerin puolella.

http://perttirampanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/194...

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos paljon ja erityisesti linkistä blogiisi! Luin sen ja suosittelen. Siis, niiltä kulmilta teidänkin sukunne juuret ovat!

"Karjalaiset ovat Karjalan maakuntien itämerensuomalaisia asukkaita, jotka ovat viimeistään keskiajalta lähtien muodostaneet kaksi erillistä ryhmää..."Wikipedia.

Joten yhteisiä juuria meillä Inkerin suomalaisilla ja Karjalaisilla saattaa olla historian kuluessa aika paljonkin!
Ovathan tutkitusti Inkerin suomalaisten juuret äyrämöisissä ja savakoissa!

Ovatko inkeriläiset äyrämöisiä ja savakkoja?
http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/143323-ovat...

-----
Jos mennään vielä taaksepäin historiassa, niin mitä kuului Inkerinmaalle ennen muodostumista sinne kansan ryhmää "Inkeriläiset/ Inkerin suomalaiset". Jos kiinnostaa lukea, niin alempana linkki blogiin, jossa yritin selvittää:

http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244867-inke...

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Tässä olisi lisää tietoa blogin aiheeseen:

КНИГА ПАМЯТИ ФИННОВ
Авторы: Леонид Гильди, Михаил Браудзе
Формат книги: 656 стр., 149 иллюстраций.
Издательство: Гйоль

Venäjänkieliseen kirjaan Leonid Gildi ja Mihail Braudze ovat koonneet yli 11'000 vainottujen Inkerin suomalaisten nimeä

http://www.inkeri.ru/rep/books/item.php?id=3

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset