Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Mannerheimin Sodat

  • Mannerheimin Sodat
  • Mannerheimin Sodat

Mannerheimin Sodat

Olen kirjoittanut blogin Vapavuoroon "Mannerheim ja Pietari" Arvo Tuomisen kirjan pohjalta "Sankarikaupunki Pietari". Siinä blogissa kerron Mannerheimin nuoruusvuosista Pietarissa.

Mutta tässä samaisessa Tuomisen kirjassa, sen osassa "Mannerheim ja Pietari" löytyy myös tiiviisti kirjoitettu osa "Mannerheimin sodat."

Miten muutenkaan voisi olla? Jos kirjoitetaan Mannerheimista, niin vääjäämättömästi tulevat esille sodat. Niin kenraalimajurin Mannerheimin sodat Venäjällä... kuin valkokenraalin marsalkka Mannerheimin sodat Suomessa...!

Sota aiheisia blogeja olen muutama kirjoittanut ja tutustunut Mannerheimin toimintaan sodissa, niin Venäjällä kuin myös Suomen puolella. Joten kiinnosti tämä osa myös Tuomisen kirjassakin.

Tuomisen Tiivistelmä Mannerheimin Sodista

Tuomisen kirjassa Mannerheimin kaikki sodat mahtuvat 14 kirjan sivuun (sivut 54 -- 68)! Se on tiukkaan pakattu tiivistelmä, mutta mielestäni Tuominen hienosti syvällä asiantuntemuksella tuo esille Mannerheimin käymät sodat ja erityisesti marsalkka Mannerheimin johtamat sodat, joita Suomi kävi.

Hän porautuu tapahtumien ytimeen ja jopa ennustaa miten olisi ollut?, jos esimerkiksi Suomen armeijan johtaja olisi toiminut toisin eikä niin kuin toimi? Siinä paikassa Tuomisella on hienoa spekulointia sotatapahtumien kulussa...

Venäjällä

Mannerheimin sodista Tuomisen kirjaan mahtuvat maininnat Mannerheimin osallistumisesta Venäjän kannalta onnettomaan Japanin sotaan.

Aasiaan tutkimusmatkaksi naamioidulle vakoiluretkelle, josta palkkiona siitä reissusta Mannerheimille ura urkeni kenraalimajuriksi. Myös komennuskeikka Puolaan, jossa Mannerheim sai ensi töikseen tehtäväkseen johtaa ratsuväkeä paraatissa, joka pidettiin Venäjän Poltavassa saavuttaman voiton 2OO-vuotisjuhlan kunniaksi.

Sitten tuli ensimmäinen maailmansota, jossa Mannerheim menestyi sotanäyttämöllä saavuttaen mm. Pyhän Yrjön ristin, mutta saavutukset menivät hukkaan, kun kotirintama petti ja Venäjällä syttyi vallankumous. Mannerheimin oli jätettävä Pietarin, mutta jätti kaupungin revanssi mielessään.

Muistelmissaan Mannerheim kuvasi lähtöään Pietarista vuonna 1917:

      ”Kolmikymmenvuotinen palveluni keisarillisessa armeijassa oli päättynyt. ... Olin päässyt suurempiin oloihin, jotka olivat tarjonneet väljempiä näköaloja kuin mihin minulla 1800-luvun viimeisillä vuosikymmenillä olisi ollut mahdollisuutta Suomessa."

Suomen Sodat

Otsikolla "Maailmanhistorian avaimet käsissä" Tuominen tulkitsee tapahtumia vuonna 1919, jolloin Suomi olisi voinut vaikuttaa maailmanhistoriaan ja perustelee sitä tositapahtumilla Venäjällä.

Talvi 1919 oli Venäjällä bolsevikkien kannalta kriittinen, kun valkokenraali Nikolai Judenits pääsi Viron puolelta etenemään aina Pietarin esikaupunkeihin saakka, mutta joutui perääntymään. Vladimir Lenin totesi:

      ”On aivan varmaa, että pienikin apu suomalaisilta olisi ratkaissut Pietarin kohtalon.”

Mannerheim halusi palata maahan bolsevismin kukistajana ja Venäjän pelastajana, mutta ei saanut Suomesta riittävästi tukea projektilleen.

      Mikä olisi ollut Neuvostoliiton kohtalo, jos Suomi olisi hyökännyt Pietariin, on suuri jossittelun aihe. Olisiko kommunistihallinto kaatunut ja maailmanpolitiikan suunta muuttunut? Entä miten olisi käynyt juuri saavutetun Suomen itsenäisyyden, pohdiskelee Arvo Tuominen kirjassaan.

Talvisota

Toki Suomi olisi voinut välttää talvisodan suostumalla alueluovutuksiin, mutta siihen ei ollut halua. Neuvostoliitto hyökkäsi 30.11. ja talvisota alkoi. Aluevaihdokset muuttuivat sodan seurauksena alueluovutuksiksi. Olisiko tässäkin voinut käydä toisin?

Vaikka talvisota olisikin ollut vältettävissä, toista maailmansotaa Suomi ei kenties olisi pystynyt ohittamaan, sillä, kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon, se olisi kulkenut väkisinkin Suomen halki. Tuolloin maa olisi varmasti mennyt sisäisesti hajalle, kun osa olisi lähtenyt Saksan riveihin ja osa ei. Näin taistelurintama olisi jyrännyt Suomen ylitse.

Oliko Jatkosota Kuitenkin Välttämättömyys?

Tuomisen mukaan jatkosotaan lähteminen ei tosin ollut mikään välttämättömyys, vaan vallanpitäjien opportunismia, ajateltiin Suur-Suomen toteutuvan Saksan siivellä. Eli jatkosota puolestaan nähtiin hyvityssotana, johon samaan piikkiin voidaan toteuttaa Suur-Suomi.

Mannerheim kirjoitti sisarelleen jo toukokuussa 1941:

      ”Sinä ymmärrät, mikä onni minulle tulee olemaan, kun Neuvostoliitto tullaan murskaamaan.”

Kun Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon alkoi 22.6.1941 ja Suomi yhtyi siihen 26.6., Heinäkuun 10. päivänä Mannerheim antoi miekantuppipäiväkäskyn. Siinä hän lupasi, ettei ”pane miekkaansa tuppeen ennen kuin Suomi ja Itä-Karjala olisivat vapaat”.

Mannerheimin kohdalla kyseessä oli kuitenkin myös henkilökohtainen revanssi, sillä bolsevikit olivat pilanneet hänen hauskanpitonsa Pietarissa.

Mahtuu Vielä Paljon

Noihin Tuomisen neljääntoista sivuun Mannerheimin sodista mahtuu vielä aika paljon.

  • Esimerkiksi miten Suomesta päin oli suunniteltu Leningradin kohtaloa, koska syksyllä 1941 kuviteltiin todellakin hetken aikaa Leningradin kaatumisen olevan vain ajan kysymys, ja siksi L. K. Paasikivi kirjoitti jo radiopuheenkin sen varalle.
  • Mannerheimin linjasta, että oliko se todella niin vahva, ettei neuvostoliittolaiset joukot päässeet sen läpi vai oliko se pelkästään myytti?
  • Niin kuin myös myytti Suomen tarkka-ampujista "kukushkoista"

ja paljon muuta mielenkiintoista sotatapahtumista löytyy Tuomisen kirjan osasta "Mannerheim ja Pietari", joten jätän lukijoillekin jotain luettavaksi.

      Kyllähän 70 vuotta neuvostovaltaa panee väkisinkin miettimään, mikä olisi ollut viime vuosisadan saldo, jos Suomi olisi toiminut toisin.

      Arvo Tuominen

Oliko Mannerheim Taitava Takinkääntäjä?

Miten ihmeessä C.G. Mannerheim pystyi kääntämään takkinsa niin nopeasti Venäjää vastaan, jota hän isänmaallisesti puolusti. Hän palveli keisarillisena sotilaana yli kolme vuosikymmentä edeten junkkerista kenraaliluutnantiksi. Pietarissa, jota hän suorastaan rakasti ja ui siellä kuin kala vedessä, jossa häntä ympyröi venäläinen kulttuuri ja tavat. Ei se varmaan hetkessä unohtunut.

      Tuominen kirjassaan sanoo näin: "Entisenä häviäjänä voittajan puolella oli dilemma, jonka Mannerheim koki myöhemmissäkin vaiheissa. Identiteettikriisi on varmaankin lievä ilmaus. Joustavalle kosmopoliitille takinkääntö sujui kuitenkin paremmin kuin jollekin juntille". Niin se varmaan oli!

Suosittelen kirjaa niille, joita Mannerheim kiinnostaa muutenkin, mutta tämä "Mannerheimin sodat" osa kirjasta " Mannerheim ja Pietari" virkistää tietoa erityisesti Mannerheimin sotilaallisesta toiminnasta.

Hyviä lukuhetkiä Marsalkka Mannerheimin seurassa!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Kaikenlaista ros... !

Suomella ei ollut pienintäkään mahdollisuutta pysyä Stalinin hullutusten ulkopuolella.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Mielestäni vuonna 1919 oli tosi paikka, jolloin olisi voinut kokeilla Pietarin valloitusta! Joittenkin venäläisten lähteiden mukaan Lenin olisi ollut lähes valmis luopumaan Pietarista.

Käyttäjän Timoteus kuva
Timo Huolman

suomen sisäpoliittinen tilanne oli varmasti aika sekava ja kireä tuolloin, jos vaikka tahtoakin olisi ollut, joukkoja ei yksinkertaisesti uskallettu sitoa mihinkään "ylimääräiseen".

kiitos kirjoituksestasi, nämä ovat aina mielenkiintoisia.

itselläsikin näyttäisi olevan melkoisesti omaa elämänkokemusta monimutkaisessa ja kipuilevassa suomi-venäjä suhteessa luovimisesta.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #6

Voi sanoa niinkin, että siihen sekavaan tilanteeseen Suomeen saapui keisarin armeijan kenraali ja loi armeijan lähes tyhjästä...ehkä ei ollutkaan varaa lähteä liikehtimään eri suuntiin.

On tässä kerääntynyt jo elämän kokemusta rajan molemmin puolin ja vaarallisiakin karikoita purjehtimisessa on riittänyt..! Kiitos kommentista ja kiitoksesta!

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Pietarin valtaaminen Suomen kautta olisi ollut sellainen toimi, jonka venäläiset olisivat muistaneet aina.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #7

Venäläiset olisivat muistaneet aina! Se on totta, niin kuin karjalaiset muistavat aina Luovutetun Karjalan! Mutta Jospa siinä vaiheessa Inkerin suomalaiset olisivat nousseet ja Pietarista olisi tullut Inkerinmaan pääkaupunki. Onhan se rakennettu keskelle Inkerinmaata! Niinkin olisi voinut historia kääntyä! Ei sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Risto Koivula

Heh heh. Se olisi johtanut Suomen liittymiseen Venäjään: pietarilaisilla olisi ollut enemmistö...

Pietarissa olisi asettunut taloksi Judenitsh. Hän olisi ollut lähinnä uusi Kerenski, mutta Englannin tuen saadakseen hänen olisi pitänyt luvata maksaa tsaarin jäätiläismäiset sotavelat sinne. Se maksaminen ainakin olisi ollut mahdotonta. Judenitsh olisi tehnyt jonkinlaisen diilin bolshevikkien kanssa, joka olisi ollut erilainen, esimerkiksi alueellinen kuin Kerenskillä. Mannerhein ja Judenitsh eivät olleet kavereita, sen sijaan Charpentier, jonka Mannerheim potkaisi syrjään ja Judenitsh luultavasti olivat olleet (Charpentier oli 1919 kuollut).

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

Mannerheim on aivan yliarvostettu sotilasjohtajana Suomessa.

Wanha ja katkera mies. Sotataidot vanhentuneet.

Suomi olisi pärjännyt paljon paremmin ilman Mannerheimiä.

Todellisuudessa sotaa johti kenraali Axel Erik Heinrichs ja Mannerheim haittasi sotatoimia.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Erik_Heinrichs

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Suomessa ei ollut silloin kunnon armeija kun Mannerheim saapui Suomen historiaan vuodenvaihteessa 1917-18. Hänellä oli Venäjän puolelta saatua kokemusta sodan käynnistä, joten siitä oli paljon hyötyä Suomelle.

Käyttäjän AriTero kuva
Ari Tero

Paskat. Sotaa johti Marsalkka Mannerheim. Kenraali Aksel Fredrik Airo päämajoitusmestarina hoiti todellisuudessa sotatoimetet.

Kannatta kuunnella Kenraalin Airon haastattelu.

https://www.youtube.com/watch?v=U4Q5r429Uq8&t=2264s

Käyttäjän Savolax kuva
Jukka Heikkinen

Juu hoiti mutta välillä enemmän/viellä enemmän päissään...
Mutta loppu hyvin kaikki hyvin!

Viina,hermot ja rangaistukset - kirja joka kannattaa lukea.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

@ Pekka Iiskonmaki 8.8.2018 23:28

Asiantuntijoiden mukaan, niin kuin kommentoijakin tuntuu olevan, Mannerheim ei ollutkaan suuri sotapäällikkö samalla tavalla kuin esim.Napoleon Bonaparte tai joku muu sen vertainen...mutta sotapäällikkönäkin hän oli ennen muuta suuri valtiomies ja hänestä kasvoi myyttinen hahmo pienen kansakunnan sotilaille.

Ylipäällikön oikeana kätenä talvi- ja jatkosodassa toiminut Aksel Airo pelkisti asetelman osuvasti: Marski johtaa sotaa, minä sotatoimia.

Risto Koivula

”On aivan varmaa, että pienikin apu suomalaisilta olisi ratkaissut Pietarin kohtalon.”

Saiskohan jonkin linkin Leninin teoksiin tuosta? Päivämärääläkin löytyy. Jos ei löydy, sellaista ei olekaan.

Kaikenlaisia "sitaatteja" liikkuu nykyään, niitä tehtaillaan käännös"virhe"ketjuilla, otetaan kaunokirjallisuudesta ja "meediotkin" vielä nykyään sellaisia "välittävät"...

https://www.marxists.org/archive/lenin/works/index...

Risto Koivula

Vaan kuka oli kenraali Judenitš?

https://hameemmias.vuodatus.net/lue/2017/10/suomen...

" Kenraali Judenitš oli ollut I maailmansodan syttyessä Venäjän Kaukaasian (eli Turkin-vastai- sen) armeijan esikuntapäällikkö, josta hänet nostetiin rintaman ylipäälliköksi sodan alettua 2015, mutta seuraava vuonna 1916 hänet Rasputinin vaatimuksesta alennettiin uudelleen esi- kuntapäälliköksi tsaarin serkun suuriruhtinas, kenraali Nikolai Nikolajevitš Romanov Juniorin hyväksi (joka oli 1906 kieltäytynyt ryhtymästä tsaarin pyynnöstä sotilasdiktaattoriksi ja suosi- tellut tätä suostumaan Duuma-uudistukseen, kunhan se vain tarpeeksi vesitetään), josta ase- masta sitten Väliaikaisen hallituksen pääministeri Georgi Lvov nimitti hänet uudelleen ylipääl- liköksi erotettuaan suuriruhtinaan, mutta noin kuukauden kuluttua sotaministeri Kerenski erotti hänet taas ja nimitti rintaman ylipäälliköksi kenraali Mihail Prževalskin (tutkimusmatkailija Nikolai Prževalskin, hevosen kantamuodon löytäjän nuoremman veljen, nimi on puolaa, mutta herrat olivat venäläisiä pikkuaatelisperheestä Tverin karjalaisalueelta).

Uusi komentaja oli vanhoja Turkin sankareita hänkin, johtanut tärkeää Erzurumin kaupungin valtausta 1916. (Puolen miljoonan asukkaan kaupunki on nykyään NATOn itäisin sotilastuki- kohta.) Näitä Kerenskin nimityksiä, joilla hän korvasi vanhat tsaarin suosikit ja sukulaiset (ja potentiaaliset kilpailijansa) uusilla, itselleen mieleisemmillä, ruvettiin sanomaan "nuorturkkilai- siksi", mistä nimestä useimmat eivät pätkääkään pitäneet, kaikkein vähiten nuorturkkilaisten suorittamia kansanmurhatoimia vastaan taistelleet kuten Prževalski.

Tämän jälkeen Judenitš asettui menševikki-Georgiaan, joka tunnusti Väliaikaisen hallituksen ylivallan, ja pyrki tätä kautta sikäläisen Kaukasian rintaman komentajaksi, mutta nationalistinen menševikkihallitus valitsi (Venäjän) Terekin kasakka-alueen atamaanin kenraali Ivan Barato- vin (Ivane Baratashvilin). Judenitš kääntyi Suomen suuntaan, mutta täällä häntä ei noteerattu - aivan epäilemättä juuri Mannerheimin "ohjeistamana".

Lokakuun vallankumouksen aikaan Prževalski loikkasi valkokenrali Denikinin puolelle. Denikin oli ollut kapinallisen komentaja Lavr Kornilovin esikuntapäällikkö ja kanssakapinallinen, joka "peri" liikkeen Kornilovin kaaduttua. Myös Mannerheim oli ollut Kornilovin väkeä, ja tässä yhteydessä lähti Pietarista.

Kornilov oli ollut saksalaisten vankina, josta salaperäisesti päässyt pakenemaan, ja mahdolli- sesti myöskin vakooja. Kazahisyntyinen toisen polven kenraali Kornilov, joka oli toiminut myös sotilasattaseana Itä-Aasiassa Kiinassa ja Japanissa, yritti yhdistää joukot Siperian valkoisten kanssa, mutta epäonnistui. Denikin perääntyi Krimille, jossa luovutti (valkoisten muodollisen, mitään merkitsemättömän) ylipäällikkyyden baltiansaksalais-venäläiselle kansan keskuudes- sa äärimmäisen epäsuositulle pölkkypäälle Pjotr Wrangellille. Wrangellin sotilaspalvelija oli bolševikki, joka myrkytti hänet kuitenkin vasta maanpaossa Brysselissä hänen alettuaan valmistella uutta sotaretkeä Balkanilta Venäjälle Montenegron kuningasperheen vävyn suuriruhtinas Nikolai Romanovin (sama mies) ja muiden kanssa.

Suomen murhakustaat tiesivät pilkulleen keskusvalta Turkin kansanmurhatyöt, jotka jakoivat Venäjän valkoisiakin. Armenialaisten "virhe" oli, että he olivat yleensä olleet venäläisten kave- reita historiassa.Saksalaiset myös tiesivät ne:siellä oli saksalaisia komentajiakin kuten entinen esikuntapäällikkö Erich von Falkenhayn ja juutalainen, vähemmän välkky kenraali Otto Liman von Sanders, joka henkilökohtaisesti valitsi Mustafa Kemal Atatürkin vastamaan maan strate- gisimman sotilaskohteen, Dardanellien salmen suulla sijaitsevan Gallipolin niemimaan puolus- tuksesta ... Saksan sotilasattašeana Erzurumissa oli riikalainen rivistä noussut katutaistelu- järjestöjohtaja Erwin von Schäuble-Ritter, joka vuonna 1919 perusti Saksan Kansallis-sosialis- tisen puolueen tallinnalaisen Alfred Rosenbergin kanssa. Hitler, Himmler, Ernst Röhm, Hans Berger ja muut "sankarit" liityivät siihen myöhemmin. "

Judenitš olisi tunnustanut valtalain ja myöntänyt Suomelle itsenäisyyden, eikä ruvennut järjestelemään "maakuntavaaleja" kuten Kerenski, joka siinä yhteydessä menetti kaikkien separatistishenkisten kannattajiensa kuten Ukrainan Keskuradan luottamuksen, joihin Judenitškin varmaan viime kädessä kuului.

https://www.pirkanblogit.fi/2018/risto_koivula/ven...

https://encyclopedia2.thefreedictionary.com/Iudeni...

" Iudenich, Nikolai Nikolaevich

Born July 18 (30), 1862, in Moscow; died Oct. 5, 1933, in Cannes. Leader of the counterrevo- lution in northwestern Russia during the Civil War (1918–20). General of the infantry (1915).

The son of nobility of Minsk Province, Iudenich graduated from the Alexander Military School in 1881 and the Academy of the General Staff in 1887. He commanded a regiment in the Russo-Japanese War of 1904–05. He was named chief of staff of the forces of the Kazan Military Dis- trict in 1912 and of the Caucasian Military District in 1913. At the outbreak of World War I, Iude- nich was chief of staff of the Army of the Caucasus and was promoted to commander in Janu- ary 1915. He conducted the successful Erzurum and Trabzon operations of 1916 and served as commander in chief of the Caucasian Front in March and April 1917. Thereafter he retired.

Iudenich emigrated to Finland in the autumn of 1918 and later to Estonia. There,in July 1919 he took command of the White Guard Northwestern Army, which was advancing on Petrograd, and became a member of the counterrevolutionary Northwestern Government, which was formed with the cooperation of Great Britain. After the failure of the White Guard advance on Petrograd in October and November 1919, the remainder of Iudenich’s beaten army retreated to Estonia. Iudenich himself emigrated to Great Britain in 1920, but he did not play an active role among White émigrés.

The Great Soviet Encyclopedia, 3rd Edition (1970-1979). © 2010 The Gale Group, Inc. All rights reserved. "

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Aikamoista sontaa Tuominen kirjoittaa. Suomella ei ollut mitään mahdollisuuksia välttää Talvisotaa, eikä myöskään Jatkosotaa. Mitkään aluevaihdot eivät olisi NL:lle riittänneet:

Ennen Talvisotaa venäläiset suorittivat pitkäaikaisia ja hyvin laajamittaisia valmisteluja. Kirjoittivat jopa kirjan Puna-armeijan marssiopas Suomeen. Siinä on kuvailtu hyvin yksityiskohtaisesti Suomen tiestö, sillat, jne. Tämä kirja on laajamittaisen tiedusteluoperaation tulos.

”Neuvostoliittolaiset asiakirjat todistavat Leningradin sotilaspiirin aloittaneen sodan valmistelut Suomea vastaan paljon ennen aikaisemmin tiedettyä: puna-armeijan joukot olivat mobilisoituina ja keskitettyinä hyökkäykseen jo ennen Moskovassa alkaneita neuvotteluja ja Karjalan autonomisessa neuvostotasavallassa

Suomenvas­taisen sotaretken valmisteluihin oli ryhdytty jo vuoden 1938 lopulta lähtien. Punaisen armeijan yleisesikunnan päällikkö B.M. Saposnikov määräsi 30. joulukuuta 1938 Leningradin sotilaspiiriin johdon käynnistämään upseerien koulutuksen tulevaa Suomen-vastaista sotaa varten; sitä varten myönnettiin 260 miljoonan ruplan määräraha, jota seurasi maaliskuussa 1939 käynnistetty yksityiskohtainen sotapeli Suomea vastaan.

Hannu Rautkallio, Kansakunnan syyllisyys, 2002

Jatkosodankaan välttäminen ei olisi ollut mitenkään mahdollista:

"NL:n puolustusministeri Timoshenko ja Meretskov allekirjoittivat 18.9.1940 dokumentin nro. 103203, joka oli de facto hyökkäyssuunnitelma Suomeen.
Suunnitelmassa käskettiin mm. tunkeutua Keski-Suomeen, tuhota siellä Suomen armeijan pääjoukot, sekä miehittää koko Keski-Suomi... Samanaikaisella pääiskulla Rovaniemen-Kemin suuntaan katkaista Suomi kahtia ja eristää Suomi Ruotsista ja Norjasta."

Mark Solonin, 22.Juuni, 2009

Sitä paitsi valtaosa kansastakin halusi o Talvisodassa rosvotut alueemme takaisin. Eikä NL olisi niitä tietenkään miksikään palkinnoksi enää takaisan luovuttanut, jos suomalaiset eivät olisi menneet vanhan rajan yli.

Risto Koivula

Ennen Münchenin sopimusta NL tarjosi edullista diiliä, etupiirisopimusta Itämeren alueella (v baltijskom režime) kun pelkäsi joutuvansa sotaan Tshekkoslovakiassa. Suomi ei sitä noteerannut mitenkään, toimitti tarjouksen Saksalle. Saksa ei silloin ollut kovin kiinnostunut Suomen asioista, rupesi kinnostumaan vasta, kun sen Suomesta riippumattomat mieleisemmät sotasuunnitelmat kuten yhteishyökkäys Japanin kanssa NL:on rupesivat muuttumaan mahdottomiksi.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Mihinkään "diiliin" ei itsenäisen valtion tarvitse suostua, jos katsoo sen omalta kannaltaan mahdottomaksi sitoutua. Syyllinen oli ainoastaan ja vain laajentumishaluinen imperialistinen Neuvostoliitto.

Risto Koivula Vastaus kommenttiin #17

Mää en oikein ymmärrä, mitä Suomi olisi siinä voinut menettää toteutuneeseen kehitykseen nähden. Sellainen vaara olisi riippunut myöhemmistä lisävaatimuksista.

NL oli tuolloin riskillä itse aiheutettamassaan "aseistusmontussa", kun rattaat oli käännetty uudentyyppisten, hitsattujen panssareiden ja lentokoneiden tuottamiseen ja vanhentuneiden mallien tuotanto jäädytetty ja keskitetty korjauksiin, vaikka niitä uusia oli luvassa prototyyppeinäkin vasta aikaisintaan vuoden kuluttua ja liukuhihnalta kahden vuoden kuluttua. Toki oli esimerkiksi superraskaita ja supekalliita Klim Voroshiloveja, mutta ne olivat maastoon soveltumattomia Leningradin puolustukseen räätälöityjä kaupunkipanssareita. Yhden Klimin hinnalla sai neljä Sotkaa, Sotka painoi puolet Klimin painosta ja sillä oli kaksi kertaa niin paljon telapinta-alaa ja ainakin kaksinkertainen nopeus. Silti nekin juuttuivat suohonja peltoon, kaatuivat jos oli erilainen pohja telojen alla jne.

NL:n (tai Venäjän) myyttinen "laajenemishalu" on jargoonia, jolla voidaan "perustella" aina mitä tahansa, ja perustuu satojen vuosien takaiseen aikaan, jolloin kaikki feodaalimperiumit olivat määritelmällisesti yhtä laajemenishaluisia sotilaallisesti, kuin kaikki kapitalistiset imperiumit ovat "laajemenishaluisia" taloudellisesti.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #18

Ainoa maa, joka on laajentunut 2000-luvulla toisen valtion alueilla, on Venäjä. Ukrainassa ja Georgiassakin se siirtää rajaa koko ajan edukseen. Nämä NL:n aluevaihtoehdotukset olivat pelkkää teatteria, Suomeen olisi ihan joka tapauksessa hyökätty. Niillä yritettiin peittää vain se, että hyökkäyksestä oli päätetty jo paljon ennen Talvisotaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset