Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Inkeriläisyys hävettää! Miksi?

Mikä On Häpeä?

    "Häpeä on tunne riittämättömyydestä ja huonommuudesta. Se on usein seurausta nöyryytyksistä tai epäonnistumisista. Se mitä asioita ihmiset voivat hävetä, vaihtelee historiallisesti, maittain, kulttuureittain, suvuittain ja perheittäin."

      wikipedia

Tutkijoitten mukaan häpeää saattaa olla vaikea tunnistaa, se sotketaan usein syyllisyyteen, johon se on läheisesti kytköksissä.

Syyllisyys on eriytyneempi tunne kuin häpeä. Se liittyy johonkin tekoon. Me tunnemme syyllisyyttä jostakin aikeestamme tai teostamme, mutta kun taas häpeä koskettaa koko ihmistä.

Häpeä kohdistuu epämääräisesti itseemme, koko minuuteemme. Häpeä koskee koko itseä. Ihminen voi pyrkiä korjaamaan syyllisyyttä herättävän teon, mutta häpeä tuntuu korjaamattomalta ja koko minä perusteitaan myöten väärältä; siksi se "vaatii koko itsen muuttamista."

Inkeriläisyys Uhkana

"Inkeriläisyys oli pitkään uhka Alina-Sinikka Saloselle, joka muutti Suomeen sota-aikana" kirjoitti 09.09.2014 Ulla-Maija Vilmi "Kirkko ja kaupunki" -lehdessä otsikolla "Paljastuminen pelotti".

Lehtikirjoituksen mukaan kun Alina-Sinikka Salonen, silloin vielä Alina Mylläri, tuli vanhempiensa kanssa Suomeen 1943, hän oli 2,5-vuotias.

    – Minut on kastettu Galinaksi. Rajamuodollisuuksien yhtey­dessä virkailija sanoi, että otetaan G pois, niin lapsi saa suomalaisen nimen.

    – Neuvostoliiton-passissamme oli kansallisuutena suomalainen. Se oli siellä halveksittava asia. Suomessa taas inkeriläisiä voitiin pitää ryssinä ja venäläisinä. Olemme aina olleet vieraalla maalla,sanoo Alina-Sinikka.

... kotiin ei milloinkaan ...

Vastaanotto oli kuitenkin hyvä.

    – Tuntui siltä kuin olisimme olleet taivaassa. Oli ruokaa. Kohtelu oli hyvää.. Kiitollisuus Jumalaa kohtaan leimasi vanhempieni koko loppuelämää, mutta inkeriläisiä alettiin palauttaa Neuvostoliittoon jo seuraavana vuonna 1944. Valtaosa Suomessa olleista inkeriläisistä palasi kuitenkin Neuvostoliittoon, heidän joukossaan Alinan vanhempien sisarukset perheineen.

Myllärit kuitenkin onnistuivat jäämään Suomeen muitten noin 6'000 inkeriläisten joukossa.

Inkeriläisyys hävetti

Vaikka elämä oli vakiintunut, epävarmat ajat jatkuivat Stalinin kuolemaan 1953 asti. Suomen inkeriläiset puhuivat elämänvaiheistaan lähinnä keskenään. Paljastuminen pelotti. Myllärit saivat Suomen kansalaisuuden 1957. Epämääräinen inkeriläisyyden häpeäminen jatkui 1990-luvulle asti. Silloin inkeriläisistä alettiin puhua enemmän julkisuudessa uuden paluumuuton myötä.

Uusi tilaisuus

Alina-Sinikka Salonen on tarttunut uudelleen isältään jääneisiin papereihin joista sai tietoa siitä, millaista oli elää rintamien välissä kesästä 1941 kevääseen 1942.

    Talot paloivat ja välillä elettiin maakuopissa. Ruoasta oli niin kova pula, että syötäväksi jouduttiin kaivamaan haudattuja hevosia. Jos jostakin saatiin leipää, sitä liotettiin lapselle. Keväällä syötiin heinää.

Nyt olen pesun kestävä inkeriläinen

Alina-Sinikka Salonen puhui Imatran seminaarissa "Inkeriläisyys tänään ja huomenna" vuonna 2014.

    "Kun elimme (Suomessa) 1940 ja 1950 -lukuja... Inkeriläisyys oli hävettävää, siitä piti olla hiljaa. Piti tulla niin suomalaiseksi, että ei erottunut joukosta. Tämä oli tärkeätä myös turvallisuuden kannalta. Ensimmäisten liki 15 vuoden ajan pelkäsimme karkotusta Neuvostoliittoon.

    En koskaan käynyt inkeriläisten tilaisuuksissa, kun niitä alettiin järjestää 1950-luvun lopulla. Ne kuuluivat vanhemmilleni. Vasta kun vanhempia ei enää ollut ja jäin eläkkeelle, menin uteliaisuudesta Inkerin kulttuuriseuraan kuuntelemaan Aleksei Krjukovia. Ja sen lisäksi tuli vielä matka Inkerinmaalle ja tapaaminen sukulaisten kanssa.

    Siitä alkoi aikuistumiseni. Pian huomasin, että olin ”kääntynyt” pesunkestäväksi inkeriläiseksi. Ja nimenomaan pesunkestävä olenkin. Minulla on täysin inkeriläiset juuret, ja olen myös syntynyt oikealla Inkerinmaalla. Olen siitä suunnattoman ylpeä. – Näin ihminen voi muuttua kun antaa ajan tehdä tehtävänsä.

Sukupolvesta Toiseen

Inkeriläisyyden pitäisi olla vahvasti mukana seuraaville sukupolville. Tuleeko vielä sellainen aika, että kaikki inkeriläistaustaiset alkaisivat vielä ”vetää yhtä köyttä?” Nyt eri aikoina Suomeen muuttaneet inkeriläiset vierastavat toisiaan.

Alina -Sinikka kertoo:

    Pitkän tien ja kasvuprosessin itse kuljettuani oletan, että Suomeen muuttanut nuorempi väki elää nyt läpi kiireistä ja vaativaa elämänvaihetta, jossa ei ole sijaa inkeriläiselle menneisyydelle. Uskon, että hyvin monelle tulee myöhemmin kaipuu juuriensa ja itsensä etsimiseen. Toivon, että näin käy myös omille pojilleni.

    Alina-Sinikka Salonen on työskennellyt opettajana, erityisopettajana, kouluhallituksen ylitarkastajana ja Itä-Hakkilan koulun rehtorina. Nyt hän on Suomen Inkeri-liiton puheenjohtaja tämän vuoden 2017 loppuun asti ja on luvannut olevansa aktiivisesti toiminnassa mukana muun muassa osallistumalla matkoille Inkerinmaalle.

Minäkin, Viola Heistonen, Olen Inkeriläinen

"Kaupunki ja kirkko" artikkelissa Alina-Sinikka sanoo "Olemme aina olleet vieraalla maalla..." Jäin itsekin miettimään. Miksi suomalaisia (nimenomaan Inkerin suomalaisia) halveksittiin Neuvostoliitossa ja sieltä meidät piti saada pois. Ja sitten Suomeenkaan emme kelvanneet suomalaisina, vaan meistä tuli ryssä, venäläinen ja loppujen lopuksi etninen venäläinen?

Mikä ihmeen "leimakirves" meissä on? Miksi emme kelpaa minnekään? Ja miksi pelkäämme paljastua inkeriläisenä, Inkerin suomalaisena?

Onko täällä kansalla, Inkerin kansalla, johon itsekin kuulun, jokin alemmuudentunto jo geeneissä Jokin, joka pitää meidät pelossa tulla julki suomalaisena? Olemmeko saaneet sen perinnöksi kaikkien niitten menneiden sortovuosien jälkeen?

Nykyään paluumuuttoprosessi toi Suomeen tutkija Toivo Flinkin mukaan noin 60'000 inkeriläisiä perheineen noin 74-tuhannesta mahanmuuttajista Neuvostoliitosta /Venäjältä!

Missä kaikki inkeriläiset ovat?

Meistä kymmenistä tuhansista paluumuuttajista vain pieni osa toimii aktiivisesti inkeriläisyyden ylläpitämiseksi.

Paluumuuttajia ei näy edes Suomen Inkerin liitossa, eikä myöskään Kulttuuriseurassa?

– Onko pelko tulla julki inkeriläisenä!
– Häpeä kenties?
– Kummalliselta se ainakin tuntuu.

Oikein hyvää Uutta vuotta 2018 kaikille!

Nouse Inkeri

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (33 kommenttia)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Inkeri on nuorimman tyttäreni nimikin.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Se on kaunis nimi! Inkerin maan symboliksi on valittu kaunis kukka Keto-orvokki (Viola tricolor). Se on minunkin suosikki!

Ilahduttaisimmeko itseämme nyt talvipäivän piristykseksi orvokki-kesäkukalla!?

http://viovio.vapaavuoro.uusisuomi.fi/vapaa-aika/1...

Kiitos blogin suosittelusta! Oikein hyvä lähestyvää Uutta vuotta!

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Ja Inkeri oli minun anoppini nimi. Hän oli Laatokan luovutetusta Karjalasta, Ruskealan pitäjästä joutunut nuorena tyttönä muuttamaan läntiseen Suomeen.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Löytyiskö kartaalta Ruskealan pitäjä?

https://get.google.com/albumarchive/10257690248162...

Kiitos kommentista ja blogin suosittelusta! Hyvää Uutta vuotta!

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Kyllä löytyy, heti Sortavalan mlk:n pohjoispuolella. Pitäjä oli tunnettu mm. marmorikaivoksestaan. Kaivos on nykyään turistinähtävyys. Olen käynyt useita kertoja Ruskealassa.

Ruskeala on nykyään ränsistynyt ja paljolti hävitetty, mutta se on paikoin kuin ulkomuseo 1930-luvulta samaan tapaan kuin Sortavala.

Ruskeala rajoittuu pohjoisessa Jänisjärveen, lännessä Kiteen kuntaan ja idässä Harluun. Maisemat ovat kauniita; lievästi sanottuna. Ryöstäjän hallussa. :(

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #14

Markku Marttila kirjoittaa: [Maisemat ovat kauniita; lievästi sanottuna..],

- en ole kuullut tuommoisesta paikasta, joten käväisin "virtuaaliretkellä" Ruskealan marmorilouhoksessa, eli Marmorijärven maisemissa! Olet oikeassa! Tosi kaunista!

Tähän linkitän pari kuvaa:

http://www.korela.info/resources/i4460-icon-origin...

http://www.korela.info/resources/i4464-icon-origin...

Hyvää Uutta 2018 vuotta!

Käyttäjän KikkaCoombes kuva
Kikka Coombes

Ei Inkeriläisiltä ihmisiltä kysytty, mitä tehdä, kun maat sotivat keskenään. Nyt äkkiä Inkeriläiset iltamat pystyyn ja ylpeänä tiedottamaan taustastaan. Monet ihmiset arvostavat heitä hyvin paljon.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Yritämme jotain!

Olemme perustaneet Imatralle vuonna 2014 Inkeri Klubin ja yritämme pitää aiheetta yllä ainakin täällä Etelä-Karjalassa. Aktiivisesti meitä on vain muutama henkilö, vaikka tietääkseni kaupungissamme ja lähialueilla on vähintään ainakin parikymmentä perheettä, jotka ovat muuttaneet Suomeen paluumuuttostatuksella, mutta heitä ei kiinnosta inkeriläisyys.

Me yritämme voimiemme mukaan järjestellä Inkeri-aiheisia näyttelyjä ja iltoja joissa sitten kerrotaan asiasta.

Tässä muutama :

2015-01-22 Inkeriläinen ilta Joutsenon kirjastossa

http://inkeri-klubi.radioviola.net/kokoontumiset/v...

2017-01-26 Ruokolahti Kirjasto Inkeriläinen Ilta
http://inkeri-klubi.radioviola.net/kokoontumiset/v...

Linkin takana löytyy lisää, jos kiinnostaa.

http://inkeri-klubi.radioviola.net/system/app/page...

Kiitos paljon kommentista ja blogin suosittelusta! Oikein hyvää Uutta vuotta!

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Älä häpeä, ei ole mitään hävettävää juurissa.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

En minä häpeä inkeriläisyyttä!
Päinvastoin olen ylpeä siitä, että juureni ovat Inkerissä. Olen ylpeä koko meidän suvusta sieltä, joka on kadonnut jo jonnekin hämärään menneisyyteen...
Olen yksi suvustamme ja yksi meistä inkeriläisten "viimeisistä mohikaaneista"!

"Yksin mä vaellan vierailla mailla kotia vailla, kotia vailla.."

Koko runo löytyy tästä linkistä:

http://inkeri-klubi.radioviola.net/laulukirja/muis...

Kiitos kommentista ja blogin suosittelusta! Oikein hyvää lähestyvää uutta 2018 vuotta!

Käyttäjän JaakkoWilenius kuva
Jaakko Wilenius

Ei ole mitään hävettävää, ole ylpeä inkeriläisyydestäsi. Inkeri on edesmenneen äitinikin kolmas nimi.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Inkeri-nimestä on vuosien saatossa muodostunut myös Imatran symboli.

"Imatran Inkeri", joka tunnetaan ympäri Suomea. Siihen valitaan joka vuosi uusi naispersoona, mutta sillä nimellä ei ole mitään tekemistä inkeriläisyyden kanssa. "Imatran Inkeri" on saanut nimensä Imatra-valssista, jossa kerrotaan myyttisestä naishahmosta Vuoksen varrella.

Me, taas ajatellen Inkerin maata ja Inkerin suomalaisia, annoimme yhdistyksellemme nimen "Inkeri Klubi/ven.Клуб Ингрия".

Kiitos kommentista ja blogin suosittelusta! Hyvää Uutta Vuotta!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kommentti kopioitu Fb:sta kommentoijan luvalla:

Kirsti Savolainen:

Ymmärrän hyvin häpeäntunteen, jos ei kokonaisvaltaista hyväksyntää tule lapsena, nuorena, eikä aikuisenakaan. Olen nähnyt ja kuullut sen aikanaan omassa työssäni. Toivoisin, että siitä voisi vapautua vähitellen. Uusi sukupolvi, joka on syntynyt ja kasvanut täällä, voi elää ehkä vapaammin ja paremmalla itsetunnolla.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kirsti Savolainen kirjoittaa: [Uusi sukupolvi, joka on syntynyt ja kasvanut täällä, voi elää ehkä vapaammin ja paremmalla itsetunnolla],

Niin se on tapahtunutkin ja onneksi olkoon! Muutta kaipuu etsimään omia juuriaan varmasti syntyy jossain vaiheessa heilläkin!
Mutta eletään nyt tätä päivää ja annetaan "ajan tehdä tehtäväänsä" niin kuin sanoo Alina-Sinikka.

Kiitos kommentista ja Oikein hyvää Uuttaa vuotta!

Käyttäjän jopali kuva
Johan Lindholm

Minkä ihmeen takia inkeriläisyys hävettäisi ketään?

Ihmettelen tätä suuresti. Sehän olisi kuin häpeäisi taustaansa eli sitä, että on vaikkapa hämäläinen/pohjanmaalainen/nylänning/varsinaissuomalainen/ålänning/jne.

Omia mielipiteitään voi hyvin hävetä, mutta on täysin turha tehdä sitä taustansa yhteydessä, sillä siihenhän ei ole voinut vaikuttaa mitenkään.

Käyttäjän rakennusliikeerbau kuva
Pekka Iiskonmaki

''Neuvostoliiton-passissamme oli kansallisuutena suomalainen. Se oli siellä halveksittava asia.''

Olin viikko sitten lomalla Portugalin Portimaossa kuukauden. Siellä on melko paljon myös venäläisiä. Osa lomalla ja osa asuu pysyvästi.

Venäläisillä on myös supermarket, jossa runsaat valikoimat ruokaa ja kodissa tarvittavia asioita.

Muutama venäläinen tuli tutuksi ja juttelimme. Kyllä krapula Neuvostoliitosta on valtava ja kommunistiajasta.

Ei saanut suurta kiitosta Putinkaan, mutta paljon parempi kuin Neuvostoliitto.

Suomessa ja jopa Virossa on venäläiset ruvenneet peittelemään venäläisyyttään. Nuoret puhuvat virheetöntä viroa ja suomea.

Silloin ei venäläisyydestä puhuta sanaakaan.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Pekka Iiskonmaki kirjoittaa:[Suomessa ja jopa Virossa on venäläiset ruvenneet peittelemään venäläisyyttään.],

- Venäläisetkin haluavat tulla niin suomalaiseksi tai virolaiseksi, ettei erottuisi joukosta. Sama ilmiö siinäkin! Jossain tilanteessa on pelko tulla julki venäläisenä.
Kuitenkin puhekielen aksentti voi usein paljastaa.

Kiitos kommentista ja Hyvää vuotta 2018!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Johan Lindholm.

Viisaat kertovat: "Häpeä on reaktio hyväksyvän vastavuoroisuuden puutteeseen (Ikonen ja Rechardt 1993)"

Tässä voikin viitata inkeriläisiin, inkeriläisyyteen.

Inkeriläisiä halveksittiin vainottiin entisessä Neuvostoliitossa/ Venäjällä. Pyrkimyksessään tulla hyväksytyksi ja löytää "vastavuoroisuus" muitten kanssa tuhannet muuttivat nimiä ja sukunimiä ja piilottelivat omaa alkuperää.

Inkeriläisiä ei koskaan otettu Suomessa vastaan mielellään.Ei vuonna 1920 ensimmäisiä pakolaisia, joista Mannerheim sanoi "voi teitä raukkoja inkeriläisiä"! Eikä myöhemmin jatkosodan aikana kun Suomeen siirrettiin vuonna 1943 noin 63'000 inkeriläistä. Heihin ei luotettu, heitä tarkkailtiin ja Neuvostoliiton vaatimuksesta passitettiin takaisiin jo vuonna 1944 noin 56'000 inkeriläisiä.

Nyt me, paluumuuttajat! Tutkija Toivo Flinkin mukaan (mutta tiedämme sen itsekin!)Inkeriläisiä paluumuuttajia pidetään Suomessa toisen luokan kansalaisina verrattuna paluumuuttajiin esim.,Ruotsista tai Amerikasta.

Miten tällaisessa myllerryksessä ihminen voi säilyttää oman identiteettinsä?

Tutkijoitten mukaan häpeän fenomenologiaan kuuluu houkutus identiteetin luovuttamiseen. Sen pyrkimyksenä on saavuttaa ristiriidattomuus toisen kanssa ja kelvata toiselle. Häpeä liittyy itsestä luopumiseen.

Niin kuin sano Alina-Sinikka "Kun elimme (Suomessa) 1940 ja 1950 -lukuja... Inkeriläisyys oli hävettävää, siitä piti olla hiljaa. Piti tulla niin suomalaiseksi, että ei erottunut joukosta...".

Jos inkeriläinen ei pääse suomalaisten joukkoon, niin hän liittyy venäläisten diasporaan Suomessa, joka on tosi vahva. Osaltaan tämä vahvuus on syntynyt juuri siitä, että me, inkeriläiset, olemme runsaaslukuisina tukemassa tätä toimintaa. Tällä tavalla me itse edistämme Inkrerin-suomalaisen identiteetin tuhoamista!

Sekin on selviytymiskeino! En moiti ketään! Pahoittelen vaan heimolaisteni kohtaloa!

Kiitos kommentista ja Oikein hyvää Uutta vuotta!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ymmärrän kyllä, että Neuvostoliitossa inkeriläissyys saattoi hävettää, koska siellä sorrettiin vähemmistökansallisuuksia.

Ehkäpä tuo perustunne on säilynyt Suomessakin, jossa ei ole mitään perustaa hävetä inkeriläisyyttä. Pikemminkin voisi olla ylpeä siitä!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Juha Kuikka kirjoittaa:[..Suomessa ei ole mitään perustaa hävetä inkeriläisyyttä. Pikemminkin voisi olla ylpeä siitä!],

- Olemmekin ylpeitä omista juuristamme, jotka ovat hämärän historian peitossa. Mehän emme ole Inkerin maan alkuperäisasukkaita ja esi-isiemme olivat lähteneet Ruotsista 1600-luvun alussa, kun Suomi oli Ruotsin vallan alla. Nyt ympyrä sulkeutui ja palasimme Neuvostoliiton/Venäjän kautta itsenäiseen Suomeen!

http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/140451-ruot...

Joten voimme sanoa, että ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme jää, olkaamme siis Suomen suomalaisia!

https://www.youtube.com/watch?v=7RJP_z--08Q
Kari Tapio - Olen Suomalainen

Kiitos kommentista ja oikein hyvää uutta vuotta!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kommentti kopioitu Fb:sta kommentoijan luvalla:

Aino Malkki:

Aina olen kertonut että olen suomalainen. Osan elämästäni asunut Inkerissä.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

On meitä, Inkerin suomalaisia, ollut paljon Neuvostoliitossakin, jotka pitivät kiinni omasta suomalaisuudesta jopa vainon uhan alla.
Esim., säilyttivät suomalaisen nimensä, sukunimensä ja passissa kansalaisuutensa - Финка-Suomalainen!

Suomessa me muutuimme inkeriläisiksi. Niin sanoivat jo 1920-luvulla ensimmäisiä pakolaisia tulleita Suomeen Pohjois-Inkeristä kun Inkerin suomalaiset hävisivät vapaustaistelussa.

Kiitos kommentista ja oikein hyvää Uutta vuotta Sinulle ja koko suvullesi!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kommentti kopioitu Fb:sta kommentoijan luvalla:

Erik Gullman:

ainut mikä hävettää on suomalainen "historiantutkimus", liika paljon petosta ja peittelyä, osin tietämättömyydestä, osin tietoinen valinta. Inkeri on osa Suomea ja Pietari on suomalaisella maalla, siitä sota ja kauna, kun tietävät itsekin

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Erik Gullman kirjoittaa: [Inkeri on osa Suomea ja Pietari on suomalaisella maalla, siitä sota ja kauna, kun tietävät itsekin],

-Voi niinkin sanoa.

Silloin kun Ruotsi voitti Venäjän sodassa 1614—1617 se valloitti alueen, johon kuuluu myös Inkerinmaa. Silloin Suomenmaa ja sen kansa olivat voittajan puolella.
Kartta Inkerin maasta:

https://lh3.googleusercontent.com/-kWT_TRF0UGc/Uck...

Pietari on rakennettu keskelle Inkerin maata, inkerinsuomalaisten luiden päälle!:

http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110839-piet...

Kiitos kommentista! Hyvää Uutta vuotta 2018!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kommentti kopioitu Fb:sta kommentoijan luvalla

Kommentoijan luvalla julkaisen tämän sisältöisen kommentin Fb:sta:

"Hävettääkö inkeriläisyys?" -- Eihän toki!

Elsa Kirjanen:
Ei minua hävetä! Päinvastoin olen ylpeä juuristani! Ja mulla on musiikkia kuulla ja puhua omalla ihanalla murteella.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Elsa, kiitos kommentista! Tässä olisi meidän ihanaa inkeriläistä murretta!
http://inkeri-klubi.radioviola.net/home/ilmoitusta...

Toimiva linkki Arvi Kempin esittämään lauluun:
https://drive.google.com/open?id=1b-nXoQy_oGv6eHSl...

Riijuu-Laulu

A muistat sie, ko enne vanhaa
Sovinnos myö el'tii,
Syötii kuivii leivän kuorii,
Sipulii ja seltii.
        Oi riju­riiju, oi riju­riiju,
        Ja okurččii.

A heilan' tiettää uutta tuppaa
Alkaa olla valmis,
Mua on matto, taivas katto,
Seinii ei oo tarvis,
        Oi riju­riiju, oi riju­riiju,
        Ko narrasi.

Heilan' sano minulle, jott
Mikäs meil on elläis,
Ko meil on säkki, sekä keppi,
Muut' ko käy ja kerrää.
        Oi riju­riiju, oi riju­riiju,
        Vot hyvä on.

Mie ko lähen heilan kottii,
Pittää olla tokki,
Peil ja kampa, kartat, sakset,
kamoti ja vokki,
        Oi riju­riiju, oi riju­riiju,
        Ja rovatti.

Ei mun heila rikas ole,
Ko on häellä rehma,
Viis' on hyvää hevosta
Ja kuusitoista lehmää,
        Oi riju­riiju, oi riju­riiju,
        Ko narrasi.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kommentti kopioitu Fb:sta kommentoijan luvalla:

Lea Waske:

I am proud of my Inkerilainen father's family!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Lea Waske!

Hienoa, että olet ylpeä sukujuuristasi!

Kiitos paljon kommentista!

Toivotan Oikein Hyvää Vuotta 2018 Sinulle ja lähimmäisillesi!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kommentti kopioitu Fb:sta kommentoijan luvalla.

Eila Kivikankare:

Eihän se hävettänyt ole koskaan!Nuoruudessani en sitä tosinmitenkään mainostanut,aikuisuuden kynnyksellä koetin sitä selvitellä.Nyt olen siitä jopa aika ylpeä.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kommentti kopioitu Fb:sta kommentoijan luvalla.

"Hävettääkö inkeriläisyys?" --

Alexandra Kainalainen-Andersson:

Ei todellakaan :) Ihmiset ovat vain erilaiset.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Alexandra Kainalainen-Andersson kirjoittaa: (Ihmiset ovat vain erilaiset.],

- Ehkä tavalliset tallaajat, vaikkakin erilaiset, pystyisivät elämään sopusoinnussa keskenään, jos siihen eivät puuttuisi poliitikot ja maiden hallitsijat. En tiedä.
Viime sodan jälkeen inkeriläisiä siirtolaisina kyllä halveksivat ja jopa vihasivat "tavalliset tallaajat"-kin Virossa. Viranomaiset määräsivätkin sitten poistumaan 24 tunnin sisällä!

Kaikkea hyvää Vuodelle 2018!

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Viola Heistonen: "Silloin kun Ruotsi voitti Venäjän sodassa 1614—1617 se valloitti alueen, johon kuuluu myös Inkerinmaa. Silloin Suomenmaa ja sen kansa olivat voittajan puolella."

Kartta Inkerin maasta:

https://lh3.googleusercontent.com/-kWT_TRF0UGc/Uck...

Pietari on rakennettu keskelle Inkerin maata, inkerinsuomalaisten luiden päälle!"
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _

Ruotsin kuninkaaksi tuli vuonna 1697 Kaarle XII hieman alle 15-vuotiaana poikasena. Venäjän tsaarina oli tuohon aikaan Kaarlea 10 vuotta vanhempi kaveri, joka tunnetaan nimellä Pietari (myöhemmin 'Suuri').

Nämä nuoret valtionpäämiehet joutuivat keskenään sotaan; vuonna 1700 syttyi Suuri Pohjan sota. Ruotsi menestyi sodassa aluksi mainiosti. Narvan taistelussa saavutettiin Venäjästä loistava voitto. http://www.wikiwand.com/fi/Narvan_taistelu

Ruotsin vastainen liittokunta oli kuitenkin liian vahva: "Ruotsin sotiessa Saksia ja Puolaa vastaan ruotsalaiset olivat sallineet venäläisten hyökkäillä itärintamalla. Pietari oli valloittanut Inkerin ja alkoi rakentaa uutta pääkaupunkiaan, Pietaria vuonna 1703 Suomenlahden pohjukkaan."

Sota päättyi Ruotsin kannalta veriseen tappioon, isoon vihaan ja lopulta Uudenkaupungin rauhaan vuonna 1725. Inkerinmaa oli pysyvästi hävitty venäläisille.

Inkerinmaan historia tulee ainakin 1000 vuoden takaa: Viikinkisaagoissa kerrotaan, että Ruotsin kuninkaan Olavi Sylikuninkaan tytär Ingegerd meni naimisiin Novgorodin ja Kiovan suuriruhtinaan, Jaroslav I Viisaan kanssa vuonna 1019. Ingegerd sai Jaroslavilta häälahjaksi Laatokanlinnan ja siihen liittyvät maat. Siitä lähtien aluetta on kutsuttu nimellä Inkeri (eli Ingegerdin maat). Wikipedia.

Keskiajan alkuun asti alueella asui vain suomensukuisia heimoja, jotka aikaa myöten joutuivat yhä pahemman slaavilaisekspansion kouriin ja sittemmin Novgorodin valtion alaisuuteen.

Summa summarum: kenen pitäisi hävetä ja mitä? Teoriassa jokin riippumaton totuuskomissio voisi asiaa ratkoa ja päätellä, että syyllisiä ovat suurvallat ja niiden raakalaismainen sodankäynti. Venäläiskommunistien erityissynniksi voisi panna sen, että he ovat inkeriläisiä retuuttaneet ja hävittäneet myös sotien välissä. Yleisesti voi ketään syyttämättä sanoa, että Inkerinmaa on kautta aikojen ollut geopoliittisesti äärimmäisen herkkää aluetta. Siitä on maksettu kallis hinta.

Inkeriläiset ovat aikojen saatossa tehneet parhaansa; sen minkä ihminen voi.

PS.
Viola Heistonen, en suinkaan pidä itseäni asiantuntijana. Omia ajatuksiani vain kokosin.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset