Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Siperiaan Karkotetut Suomalaiset

  • <center>Suomalaisten karkottaminen Siperiaan autonomiaan aikana ja karkotetut Siperiassa</center>
    Suomalaisten karkottaminen Siperiaan autonomiaan aikana ja karkotetut Siperiassa
  • <center>Karoliineja viedään Siperiaan</center>
    Karoliineja viedään Siperiaan
  • <center>Tunnetuin karkotettu oli P. E. Svinhufvud</center>
    Tunnetuin karkotettu oli P. E. Svinhufvud
  • <center>Svinhufvud palasi Siperiasta riemusaatossa</center>
    Svinhufvud palasi Siperiasta riemusaatossa

Käsiini osui Siirtolaisinstituutin tutkimus A 10 1983. Se on Alpo Juntusen Siirtolaistutkimus "Suomalaisten karkottaminen Siperiaan autonomiaan aikana ja karkotetut Siperiassa" Helsinki 1983. Valtion painatuskeskus / Arvi A. Karisto OY 209 sivua.

Kirjoittajan mukaan jo tutkimuksen alkuvaiheessa ilmeni, että kysymyksessä oli vankisiirtolaisuus. Siksi tutkimuksesta tuli osa Suomen vankeinhoidon historiaa. Lisäksi se käsittelee Suomen ja Venäjän suhteiden historiaa.

Alpo Juntusen tutkimus käsitteleekin enemmän vankeinhoidon historiaa, niin kuin hän itse kertoo, mutta 209 -sivuiseen teokseen mahtuu paljon muutakin.

Keskityn enemmän karkotukseen ja nimenomaan suomalaisten karkotukseen Siperiaan Suuriruhtinaskunnan autonomian aikana.

Karkotuksen Historiaa.

Karkotus on rangaistuksena ikivanha. Se lienee ollut käytössä jo muinaisessa heimoyhteisössä, ja sen tunsivat mm. Kaksoisvirran-maan kansat. Heidän mytologiaansa kuuluu ensimmäisten ihmisten karkottaminen paratiisista.

Raamatussa sanotaan:

Tutkijan mukaan kreikkalaisessa kaupunkivaltiossa karkotusta käytettiin paitsi rangaistuksena rikoksista myös haluttaessa päästä eroon vastenmielisistä ja hankalista kansalaisista. Roomalaiseen oikeuskäytäntöön se tuli tasavallan aikana; tuolloin kansalaisoikeutensa menettäneet karkotettiin kaupungin ulkopuolelle... Keisari Sullan aikana karkotukseen sisältyi vain asuinpaikan vaihto, ja karkotettu säilytti kansalaisuutensa ja omaisuutensa. Caesarin ja Augustuksen aikana taas karkotettu menetti omaisuutensa.

Tiberiuksen v. 23 jKr. säätämässä rangaistuksessa oli jo kyse todellisesta deportaatiosta pakkotyöhön. Silloin ihminen menetti sekä kansalaisuutensa että omaisuutensa...

Pitkä Perinne

Eli karkotuksella rangaistuksena on pitkä perinne. Koko ihmiskunnan historiassa hankalat ja vastenmieliset kansalaiset piti saata pois yhteisöstä! Puhumattakaan rikollisista. Rikolliset ovat omaa luokkaansa.

Tutkijan mukaan Germaanisessa oikeudessa ei varsinaisesti ollut karkotusta rangaistuksena, mutta lainsuojattomaksi julistaminen merkitsi samalla karkotustuomiota, sillä lainsuojattoman oli henkensä säilyttämiseksi poistuttava yhteisöstä. Englannissa asumattomien alueiden väheneminen vaikeutti karkottamista. Amerikan löytyminen ja siirtomaiden valtaaminen muuttivat kuitenkin tilanteen Englannista alettiin 1600-luvun alussa karkottaa rikollisia Amerikkaan, ja karkotuksia jatkettiin pitkin 1600-lukua... jne.

Miksi Juuri Siperiaan?

Siperiaksi kutsutaan yleisesti aluetta, joka on Venäjän Uralin itäpuolella. Sen pinta-ala on 12'765'900 km2. Laajuudesta saa käsityksen, kun muistaa, että koko Euroopan pinta-ala on n. 10'000'000 km2 ja Suomen 337'009 km2.

Venäjän laajuus on antanut hyvät edellytykset karkotuksille. Karkotus ollut tuttu varhaiselle slaavilaiselle heimoyhteisölle ja sitä seuranneille Novgorodin ja Moskovan ruhtinaskunnille. Ne karkottivat rikollisiaan pohjoisille syrjäseuduille, mutta varsinaiseksi karkotusalueeksi tuli Siperia. Venäjän ensimmäiset maininnat Siperian-karkotuksista ovat vuodelta 1593. Pietari Suuren aikana tämä rankaisutapa kehittyi valtion uudistumisen myötä. Silloin vankeja käytettiin tehdas- ja kaivostyöhön...

Suomalaisten Karkottamisen Alku

Porvoon valtiopäivillä (1809) tehtiin ehdotus rikollisten lähettämisestä Siperiaan:

    Pöytyän kirkkoherra Johan Sundwall otti asian esille Porvoon valtiopäivillä. Hän esitti säädyssään 29. 4. 1809 memoriaalin, jossa hän mainitsi, että lainsäädännön tehtävänä on kansalaisten hengen ja omaisuuden turvaaminen. Tämän tehtävän lainsäädäntö kyllä täytti, mutta vankilaolojen heikkouden tähden vankikarkurit terrorisoivat koko yhteiskuntaa.

    Sundwallin mukaan isänmaan- ja kotiseudunrakkaus oli voimakas kaikissa ihmisissä, ja siksi jopa vapautetut varkaat palasivat kotiseudulleen välittämättä osakseen tulevasta vihasta ja pilkasta. Tästä syystä maastakarkotus olisi pelottava uhka rikollisia aikeita mielessään hautoville. Vieras ja kaukainen seutu tekisi mahdottomaksi paluun kotimaahan. Karkottaminen olisi myös inhimillisempi ja tarkoituksellisempi tuomio kuin kuolemanrangaistus.

Vieraissa oloissa rikollisella olisi näet paremmat mahdollisuudet aloittaa uusi elämä kuin kotiseudulla, jossa hän aina joutuu kantamaan rikollisen leimaa. Siperia oli riittävän kaukana ja olosuhteet olivat siellä toisenlaiset kuin Suomessa. Niinpä hän ehdotti hallitsijalle esitettäväksi, että

  • kaikki elinkaudeksi vankeuteen tuomitut varkaat voitaisiin karkottaa Siperiaan.

Ensimmäiset Siperiaan Karkotetut Suomalaiset

Vaikka karkotus on vankeinhoitotoimi, on suomalaisten joutumista Siperiaan tarkasteltu tältä kannalta hyvin vähän, niin kuin vankeinhoidon historiaa ylipäänsäkin Suomessa, kirjoittaa tutkija.

Ensimmäiset suomalaiset joutuivat Siperiaan nimenomaan karkotettuina, kun Pultavan taistelun (1709) jälkeen Kaarle XII:n sotilaita vietiin sotavankeuteen Tobolskiin.

Autonomian aikana taas Siperiaan karkotettiin suomalaisia rikollisia, ja sortokaudella sinne lähetettiin muiden muassa P. E. Svinhufvud ja eräitä muita Suomen oikeuksien puolustajia.

Suomen-historian tutkimuksessa on aiemmin tarkasteltu karoliineja ja Svinhufvudin Siperiassa-oloa, mutta karkotetut rikolliset ovat jääneet vähälle huomiolle.

Karoliinien ja Svinhufvudin elämässä tuo kausi oli lyhyt, mutta rikollisille Siperiaan karkotus merkitsi pysyvää elämänmuutosta. Näiden karkottaminen erosi sotavanki-ja muista karkotuksista myös siinä mielessä, että sen toimeenpanoon osallistuivat Suomenkin viranomaiset kirjoittaa tutkija.

Karkotukset Autonomian Aikana

Suuriruhtinaskunnan autonomian aikana Suomesta karkotettiin rikoksen tehneitä kärsimään rangaistusta Siperiaan. Juntusen tutkimuksen perusteella lähtö rangaistuksen sijasta siirtolaiseksi Siperiaan tapahtui usein vapaaehtoisesti. Tuomitun piti tehdä oma anomus päästä siirtolaiseksi Siperiaan ja odottaa päätöstä joskus jopa puoli vuotta. Heidät siirrettiin joko siirtolaiseksi tai pakkotöihin. Ainakin yli 3'400 henkilöä oli lähetetty Siperiaan Fil. tri Alpo Juntusen väitöskirjan Siperiaan karkotetuista rikollisista ja irtolaisista tutkimuskortiston luettelon mukaan.

Luettelo Siperiaan karkotetuista rikollisista ja irtolaisista autonomian aikana perustuu fil. tri Alpo Juntusen väitöskirjan tutkimuskortistoon. Siihen on koottu tiedot karkotetuista vankiloiden, senaatin oikeusosaston, kenraalikuvernöörin ja ministerivaltiosihteerin arkistoista. Jokaisesta karkotetusta on tehty oma korttinsa, johon on kirjattu häntä koskevat tiedot. Luetteloon on tallennettu kaikki korteissa esiintyvät tiedot. Kortisto on vuonna 2003 sijoitettu Turun maakunta-arkistoon.

Muutama esimerkki

Abrasov Nikolai. Ikä: 32 Uudenmaan lääni
Tuomittu irtolaisuudesta määräämättömäksi ajaksi yleisiin töihin ja on parhaillaan Jussarön kaivoksessa; Tehnyt anomuksen päästä siirtolaiseksi Sip. ja sen. katsoo, ettei ole mitään syytä olla päästämättä häntä sinne, H:ki 17.3.1858; Mvs esitti asian keisarille, joka hyväksyi sen, 12/24.4.1858; VSV 1858/386 (688, 376); Sen. oik.os. 1858 Da 62; KKK 7/1858; Ilm Viip lähdöstä 2/14.9.1858.

Adam Juhanpoika
Sen. oik.os. 1868 Da 82; Tuom. 1865 vark. elink. Kuopioon; Siirt. Sip.

Jne.
Yli 3'400 nimeä.

-- Tämäkin on Suomen historiaa! --

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

7Suosittele

7 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (18 kommenttia)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Ernesti Henttunen pelasti Ukkopekan Siperiasta, ainaki Totuudentorvensa mukaan,

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Ernesti Henttunen oli syntynyt Pietarissa. Siis pietarinsuomalaisten jälkeläisiä, jotka siellä jossain, historian menneisyyden hämärässä, muuttivat työn perässä Pietariin. Näin se historia kulkee sukupolvesta toiseen.

Presidentti ”Ukko-Pekka” Svinhufvud (Suomen presidentti vuosina 1931-1937) oli Ilta-Sanomien mukaan oikeudentuntoinen juristi, joka taisteli jo nuorena tiukasti tsaarinvaltaa vastaan. Karkotus Siperiaan opetti hänelle hyvin arkisia asioita.

https://www.is.fi/suomi100/art-2000005137444.html

Niin Siperia opettaa, jos sieltä hengissä pääsee pois.Onni oli mukana ”Ukko-Pekalla"!
Kiitos kommentista!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kikka Coombes, kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen!

Mukavaa päivän jatkoa! :)

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen

Kevennyksenä raskaaseen aiheeseen Suomen oikeuskäytännöstä silloin ja nyt; " Tuomitun piti tehdä oma anomus päästä siirtolaiseksi Siperiaan ja odottaa päätöstä joskus jopa puoli vuotta."

Nyt digitalisaation ja it- aikana päätöksiä, yksinkertaisissakin asioissa, saamme odottaa useita vuosia jopa kauemmin, ja tuomio on vapauttava tai ehdollinen, eli ei tuomiota.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Alpo Juntusen väitöskirjan tutkimuskortistossa tiedot alkavat siitä, että "on tuomittu", joten emme tiedä kuinka kauan kesti se oikeusprosessi ennen kuin henkilö sai tuomion.
Tarkoitin hieman "ironisesti", että "pääsyä" Siperiankin piti anoa ja odottaa joskus vielä jopa puoli vuotta keisarin lopullista päätöstä.

Niin se nykyään on, että oikeus prosessit ovat niin pitkiä, että niitä voi verrata henkiseen kidutukseen. Hyvä jos lopussa tulee "ei tuomiota", mutta joskus pitkän käsittelyn jälkeen kaikissa oikeuden asteissa päättyy vielä henkilön "oikeus murhaan", joka vie ihmiseltä viimeisetkin voimat! Tiedän mistä puhun.
Kiitos kommentista!

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Kirjoitat: "Ensimmäiset suomalaiset joutuivat Siperiaan nimenomaan karkotettuina, kun Pultavan taistelun (1709) jälkeen Kaarle XII:n sotilaita vietiin sotavankeuteen Tobolskiin."

Pultavan taistelu nykyisen Ukrainan alueella oli käännekohta Suuressa Pohjan sodassa. Raskaan tappion jälkeenkään Ruotsin kuninkaan taisteluinto ei talttunut. Seurasi lisää tappioita, joissa tuhansia suomalaisiakin karoliinisotilaita kuoli tai vietiin sotavankeuteen.

Lopulta vuosina 1714-1717 Suomesta vietiin orjatyöhön tai pakotettiin armeijaan 20.000-30.000 siviiliä. Lisäksi kymmeniätuhansia tapettiin tai kuoli tauteihin ja nälkään. Tuohon aikaan ei väestöä juurikaan vaivauduttu raahaamaan Siperiaan saakka.

Suurin orjatyökohde oli Pietarin kaupungin rakentaminen. Työ oli aloitettu v.1703. Olihan Kaarle XII jo silloin menettänyt Inkerinmaan, Ruotsin silloisen kauniin maakunnan ja sen keskeisen kaupungin Nevanlinnan. Blogisti tuntee paremmin nämä taustat. Pointtini on lähinnä se raskas kohtalo, joka meitä suomalaisia ja inkeriläisiä ja virolaisia on historian kuluessa kohdannut Ruotsin ja Venäjän (ja Saksan..) sotapukarien selvitellessä keskinäisiä välejään.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Lainaus on Juntusen tutkimuksesta.
Itse asiassa Pultavan tai oikeastaan Poltávan taistelu on minulle tuttu Venäjän historiasta koulun ajoilta, mutta ei tietenkään uhreista puhuttu vaan korostettiin Venäjän armeijan voittoa Pietarin Suuren johdolla! Se oli kieltämättä Suuren Pohjan sodan käännekohta Venäjän hyväksi. En syventynyt blogissa sen enempää asiaan...

Mutta ei vain tämä taistelu toi ihmisuhreja, mutta lähes 20 sotilaallista konfliktia Venäjän ja Ruotsin välillä 1100-luvulta alkaen ja viimeisimmän (1808—1809) ovat pyyhkäisseet niin yli Suomen kuin Inkerin maan ja siinä sivussa myös Viron! Puhumattakaan Talvi-ja Toisen maailman sodan taistelukenttiä..!

Sodassa useimmiten pienet kansat kärsivät eniten ja jäävät tallottuna isompien saappaitten alle ja yhden ihmisen henki ei merkitse siinä myllerryksessä mitään, vaikka jokaisen kohdalla se on tragedia.
Kuljemme niin kansat kuin jokainen ihminen niitä kohtalon määräämiä teitä!

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila

Niin, aiheenasi ei todellakaan ollut Suuri Pohjan sota, vielä vähemmän Pietari Suuri.

Mutta otin kiinni Pultavasta, joka mainittiin lainauksessasi, koska sen kautta sain esille suomalaisten kohtalot Ruotsin ja Venäjän (myös NL:n) aloittamissa sodissa. Suomalaisia on mielivaltaisesti tapettu ja viety vankeuteen, pakkotyöhön ja kurjuuteen kauaksi pois kotoa, Siperiaan saakka.

Juntusen listan ihmisparat ovat (todennäköisesti) sentään syyllisiä johonkin rikkomukseen, josta rangaistuksena heille on määrätty Siperian keikka. Mansalan linkittämä Valpo-lista 1945-48 taas on sillä tavalla vaaraton, että ketään ei ilmeisesti sen perusteella saatu Siperiaan kuskattua.

Kolmannen kategorian pakkosiirretyt ovat kaikkein viattomimpia. Heidät halusin esille. He vain sattuivat elämään 1710-luvulla vailla suojaa maassa riehuvia venäläisiä vainolaisia vastaan. Ilman listaa, ilman syyllisyyttä, ilman armoa; kuula kalloon tai pistin rintaan tai kyyti pakkotyöhön.

”Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia” (”Svenskar äro vi inte längre, ryssar vilja vi inte bli, låt oss alltså bli finnar”). Eipä ihme, että tuo lentävä lause tuli tunnetuksi 1800-luvun alussa itsenäisyysaatteen ja vapaudenkaipuun viimeinkin herätessä.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #13

[Suomalaisia on mielivaltaisesti tapettu ja viety vankeuteen, pakkotyöhön ja kurjuuteen kauaksi pois kotoa, Siperiaan saakka.],

- aivan samat sanat voi sanoa meistä, Inkerin suomalaisista! Kommentti palsta on liian pieni kertoa Inkerin kansan kohtalosta. En väitä, että minä olen se ainoa oikea lähde kertomaan Inkerin suomalaisten kohtalosta, mutta olen kirjoittanut lukuisia blogeja aiheesta ja linkitän tähän blogin "Onnistunut kansanmurha", jossa myös linkkejä muihin minun blogeihin. Jos kiinnostaa, niin kiitos!

http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/215265-onni...

Juntusen listan henkilöt, toivossa parempaan, pyrkivät siirtolaisina Siperiaan. Vakavimmista rikoksista kysymättä tuomitulta määräsivät pakkotöihin...Sinne Siperian multiin he jäivät!

Mansalan Valpo-listan tapaisia luetteloita on ollut Neuvostoliitossa niin inkeriläisten kuin muittenkin "epäluotettavien" kansalaisten kohdalla.

Inkeriläisetkin "vain sattuivat elämään" 1700-luvun alussa Inkerinmaalla jonka keskelle Tsaari Pietari I päätti rakennuttaa Venäjän uuden pääkaupungin...

"Pietari on rakennettu inkerinsuomalaisten luiden päälle"

http://viovio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110839-piet...

”Ruotsalaisia emme enää ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia” Hienoa! Olen kyllä kuullut tämän sanonnan.

Miten sanoisin Inkerin suomalaisista? Olkaamme siis Suomen inkeriläisiä vai vihdonkin olkaamme siis Suomen suomalaisia?

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila Vastaus kommenttiin #14

Suomensukuisten kansojen kohtalona on ollut vuosisatojen kuluessa jauhautua ja varsin pitkälle tuhoutua runsasväestöisempien naapurikansojen jalkoihin.

Suorastaan pahaa tekee, kun katselee karttoja, joissa esitetään suomalais-ugrilaisten kansojen perinteisiä asuinalueita. Vieläkin esiintyy komealta kalskahtava käsite "Suomalais-ugrilainen maailma". Linkki tiedostoon, jonka mukaan kaikki näyttäisi olevan edelleen kutakuinkin kunnossa ko. aihepiirin suhteen...? http://fin.fulr.karelia.ru/Aineistot/Suomalais-ugr...

Raadollinen totuus ja historian saldo on, että suomensukuisia kansoja on kuvaannollisesti ja aika pitkälle myös kirjaimellisisti piesty hengiltä - tavalla tai toisella. Tiedetään erittäin hyvin, miltä suunnalta nuo 'hengiltä pieksijät' ovat pääasiassa tulleet.

Suomensukuisista kansanryhmistä kaikkein kovinta kyytiä ovat saaneet inkerinsuomalaiset. Heidän kanssaan kilpailevat kyytien kovuudesta lähes tasaveroisesti virolaiset. Karjalaiset ovat päässeet vähemmällä, puhumattakaan meistä pohjalaisista.

Käyttäjän mmarttila kuva
Markku Marttila Vastaus kommenttiin #14

"Kommentti palsta on liian pieni kertoa Inkerin kansan kohtalosta."

Katselin linkittämiäsi keskusteluketjuja. Niissä oli paljon esillä ristiriitaa siitä, onko Suomen menettely inkeriläisten suhteen edistänyt heidän asiaansa vai ei. Jättikö Suomi tänne tulleet inkeriläiset venäläisten armoille sodan päättyessä v.1944? Onko pres. Koivisto toiminut KGB:n ohjeiden mukaan avatessaan inkeriläisten paluumuuton 1990-luvun alussa?

Wikipedia kuvailee Inkerinmaan karua väestökehitystä historian saatossa: "Pohjoista kohti suuntautuneen slaavilaisekspansion myötä jäivät suomensukuiset heimot Novgorodin valtion alaisuuteen. Inkerinmaan eteläpuolisilla alueilla slaavilaisväestö kasvoi enemmistöksi keskiajan kuluessa."

Slaavilaisekspansio nielaisi 'kitaansa' inkeriläiskansan puhtaimman idyllin jo varhain. Pietari Suuren aika toi massiivisen kaupunkirakentamisen Neva-joen suulle. Alkoi suomalaisen ja ennen kaikkea inkeriläisen väestön pakkotyö ja orjuuttaminen. Pietarin suurta 'venetsiaa' rakennettiin kuumeisesti inkeriläisten ja muiden alistettujen ihmisten 'luiden päälle'.

Kovin hyvää tulevaisuutta ei enää voitu maalailla Inkerinmaan kotikonnuille valtavan venäläismetropolin levittäytyessä neitseellisiin inkeriläiskyliin. Ilmiö olisi Suomen puolella suurin piirtein sama, jos Etelä-Karjalan maakunnan alueelle olisi rakennettu viiden miljoonan venäläisen asukkaan suurkaupunki. Selvää on, kenen ehdoilla Luumäen, Taipalsaaren ym. kuntien aluetta nyt hallittaisiin.

Slaavilaisekspansio, bolsevismi, totalitarismi, imperialismi... Siinä sulosointuja (!), joiden säestyksellä on monen alueen tasapaino ja onnellinen elämä tuhottu. Ollaan silti optimisteja, ainakin sielussamme, ja kuunnellaan taas kerran Arvo Survon haikean kaunista laululyriikkaa. Hyvää iltaa ja tulevaa adventin aikaa blogistille! https://www.youtube.com/watch?v=sNiDYrXlqOc

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #16

Paljon ristiriitaa tutkijoillakin!

Mielestäni kyllä Suomen menettely on vaikuttanut inkeriläisten kohtaloon viimeisen 100-vuoden akana.

[Jättikö Suomi tänne tulleet inkeriläiset venäläisten armoille sodan päättyessä v.1944?]

- Tutkijoitten mukaan Suomi lähetti vuonna 1944 inkeriläiset takaisiin Neuvostoliittoon "venäläisten armoille", vaikka Suomen viranomaiset tiesivät, ettei junien päätepysäkki ollut Inkerinmaa.

[Onko pres. Koivisto toiminut KGB:n ohjeiden mukaan avatessaan inkeriläisten paluumuuton 1990-luvun alussa]
- tutkija Toivo Flinkin mukaan:

"On varsin todennäköistä, että kummankin maan salainen palvelu, siis KGB ja Supo olivat tietoisia, mitä paluumuuton edetessä aikanaan tapahtui. Uusimmassa suojelupoliisin toimintaa esittelevässä tutkimuksessa inkeriläisasia tuli esiin Supon silloinen päällikön Seppo Tiitisen ja KGB:n Helsingin päällikön Felix Karasevin tavatessa 2.6.1988. Tiitisen mukaan Koivisto totesi herrojen keskustelun tiimoilta, että "jos ovat valmiit antamaan muuttoluvan, annetaan tulla, vaikka olisi mittatappiotakin".
http://kk-tsv-test.lib.helsinki.fi/drupal/node/2787

Kaipuu Omalle maalle on Arvo Survon lyrikassa monella kielellä. Kuunnelaanpa Arvo Survon vatjalaisten kielellä esittämä "Omal maal"

https://www.youtube.com/watch?time_continue=1&v=9O...
"Omal maal" - vadda

Käyttäjän PekkaMansala kuva
Pekka Mansala

http://siperiaan.blogspot.fi/
Olin enemmän kuin pikkuisen ylpeä löytäessäni tuolta listalta isäni ja veljensä.
Eivät olleet rikollisia, vaan isänmaallisia. Molemmat olivat sekä talvi- että jatkosodassa.
Listalle taisivat päästä sotahistoriansa ja ammattinsa takia. Onneksi kumpaakaan ei ehditty Siperiaan lähettää.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Mielenkiintoista ja aiheeseen liittyvää! Kiitos, kun kerroit listasta ja annoit linkin. Ehkä joku muukin kiinnostuu ja löytää sieltä tuntemiaan ihmisiä.

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Oikeuden kirjurin piti kirjoittaa "armoa, ei Siperiaan", mutta hän kirjoittikin vahingossa "armoa ei, Siperiaan". Pilkuillakin on merkitystä.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

[Pilkuillakin on merkitystä.] Kyllä!

Minulle kerrottiin, että tämä esimerkki on ollut keskikoulun äidinkielen oppikirjassa?

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille,blogin suosittelijoille, Fb:ssa tykkääjille ja linkin jakajille kuin myös blogin lukijoille!

Päätämme tämän blogin hieman surullisemmalla sävelmällä, mutta mukavine talvimaisemineen....

https://www.youtube.com/watch?v=VVtwc0vU778
Музыка для души! Печальная мелодия. The sad melody.

p.s Lieneekö nuo pilkut kohdallaan? :-)

Aiheeseen sopiva kuva:
http://i.imgur.com/iAVNABH.png

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset