*

Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Lapset sodassa 1918

  • Lapset sodassa 1918
  • Lapset sodassa 1918
  • Lapset sodassa 1918
  • Lapset sodassa 1918
  • Lapset sodassa 1918
  • Lapset sodassa 1918
  • Lapset sodassa 1918
  • Lapset sodassa 1918
  • Lapset sodassa 1918
  • Lapset sodassa 1918
  • Lapset sodassa 1918

Lapset sodassa 1918. Tämän nimisen Tuulikki Pekkalaisen kirjoittaman kirjan sain käsiini. Kirja on julkaistu vuonna 2014; Kustannusosakeyhtiö TAMMI Helsinki; painettu EU:ssa.

Kirja vie meidät Suomen itsenäisyyden alkutaipalelle kuten otsikosta näkyy, vuoteen 1918, eli sisällissotaan 27. tammikuuta – 15. toukokuuta 1918, jolloin valkoiset ja punaiset selvittelivät keskenään tulehtuneita välejä. Se päättyi valkoisten joukkojen voittoon. Siinä sekasorrossa ja silmittömässä vihassa toinen toistaan vastaan jalkoihin jäivät ja joutuivat sijaiskärsijäksi, viattomat lapset.

Kirja sisältää Tuulikki Pekkalaisen tutkimuksen "Lapset sodassa 1918" niin kuin kirjan otsikko kertoo.

Tuuliki Pekkalainen

Tuuliki Pekkalainen on Turussa asuva valtiotieteen maisteri ja tietokirjailija, jonka viimeisin teos "Susinartut ja pikku immet" – Sisällisodan tuntemattomat naiset ilmestyi vuonna 2011 ja herätti runsasta keskustelua. Hän on kirjoittanut myös teokset "Punavankileirit 1918 - Suomalainen murhenäytelmä" (2007), yhdessä Seppo Rustaniuksen kanssa sekä Marssin ja valssin vuosisata (1996), josta on tehty kaksi teatterinäytelmää.

Takakannen Esittelystä

Pysäyttävä kirja punaisten, valkoisten ja "muiden" lasten kohtaloista vuoden 1918 sodassa ja vankileireillä – hiljaisten historia, joka muuttaa Suomen sisällissodan historiankirjoituksen.

Vankileirien lapset ovat aihe, josta vuoden 1918 sodan tutkimuksessa on pitkään vaiettu. Vasta viime aikoina on tuotu eri lähteistä esiin myös lähes tuhannen alaikäisten pojan ja tytön kuolema vankileireillä. Korkeintaan 15-vuotiaita sodan ja vankileirien uhreja, kadonneita ja vangittuja oli joka ikäluokassa, kaikkiaan lähes kaksituhatta.

Tuulikki Pekkalainen selvittää teoksessaan näiden lasten kohtalot sodan aikana, kuulusteluissa, leireillä ja valtiorikosoikeudessa.Samalla muodostuu koskettava ajankuva lapsen asemasta 1900-luvun alun Suomessa.

Lapsen Asema 1900-luvun Alun Suomessa.

Kirjoittajan mukaan viime vuosisadan alussa "Lapsi" -käsitys Suomessa oli erilainen kuin nyt. Työ ja perhe sovitettiin yleensä kitkattomasti yhteen 1900-luvun alussa, ja lapsilta vaadittiin paljon. Pidettiin normaalina, että varsinkin köyhien työläisperheiden lapset osallistuivat kykyjensä mukaisesti perheen elatukseen kodin ulkopuolella.

Pekkalaisen tutkimuksessa lähes kaikki lapset, 8 – 9 -vuotiaat, jopa 5-vuotias Kuopion leirillä ollut "puuseppä", olivat olleet jo työssä, yleisimmin sekatyöläisinä tai maatyöläisinä, renkeinä, tehdastöissä, ammattimiesten apulaisina, juoksupoikina, paimenina, tukkipoikina, palvelijoina ja lapsenhoitajina. Ammattikirjo oli laaja. Koululaisia oli tästä lähes puolentoista tuhannen lapsivangin joukosta vain kourallinen.

Lapsuus loppui liian aikaisin tai sitä ei ehtinyt käytännössä edes olla.

    Tätä taustaa vasten on tarkasteltava myös lasten kohtaloita sodan aikana, vankileireillä ja valtiorikosoikeudessa.

Miten Lapset Joutuivat Sotaan?

Lasten osallistuminen sotaan ei ollut mitenkään poikkeuksellista heidän yhteiskunnallista rooliaan ajatellen, kirjoittaa tutkija.

Koska he tekivät muutenkin töitä, he tekivät sitä myös poikkeusoloissa... Myös sota-ajan työttömyys ja ravinnon puute olivat ajaneet lapset hakemaan töitä, joita sai ainakin punakaartiin liittyessään...

Kun saksalaisjoukot saapuivat huhtikuussa (1918) valkokaartien avuksi Suomeen, tuhansia alaikäisiä pidätettiin, joukossa myös alle 10-vuotiaita lapsia, joista nuorimmat olivat äitiensä mukana olleita sylivauvoja.

Vankileirien Lapset

Tuulikki Pekkalainen on selvittänyt uudessa kirjassaan "Lapset sodassa 1918", mitä vankileireille joutuneille lapsille oikein tapahtui vuonna 1918. Eri kokoisia punavankileirejä mainitaan olleen vuoden 1918 toukokuussa 63 kappaletta.

Kirjoittajan mukaan Suomen sisällissodan aikana lapset eivät saaneet minkäänlaista erikoiskohtelua.

Leireillä oli lähes 1'500 eri-ikäistä lasta. Hyvinkin nuoria lapsia sekä teloitettiin että heitä syytettiin valtiopetoksesta. Lapsia ammuttiin eri leireillä ainakin 20. Osa lapsista ammuttiin kenttäoikeuden päätöksillä... lapsia surmattiin joukkoteloituksessa. Kadonneiksi ilmoitetuista monet olivatkin joutuneet ammutuksi...

Kirjailija tuo esille myös luettelon leireittäin vapautettaviksi määrätyt lapset. Luettelossa on kaikkiaan 350 lasta, joitten nimet löytyvät kirjan liitteessä.

Lasten Kohtelusta Vuonna 1918 On Vaiettu.

Tutkijan mukaan on valitettavaa, että vuoden 1918 lapsivangeista on enää hyvin vähän muita kuin arkistotietoja. Syitä on monia, asia on haluttu unohtaa tai kaikkea ei ole pystytty ottamaan esille, ehkä on painostettukin unohtamaan. Tutkimukseen ei ole nähty tarvetta tai sen tärkeyttä ei ole asetettu etusijalle muun sotatutkimuksen joukossa.

Suomen Sisällissota

Sisällissodan uhreihin kuului sekä punaisia että valkoisia lapsia, sekä sellaisia, joiden osapuoli oli "tuntematon" tai "muu", jotka kuuluivat tuohon osapuoleltaan eli ideologiltaan tuntemattomien ryhmään.

    Sotaa ei julistettu 1918, mutta silti rauha Suomen ja Venäjän välillä solmittiin Tartossa vuonna 1920. Oliko siis sotatila vai ei? Se on kiistanalaista. Kenttäoikeudet alkoivat kuitenkin toimia epävirallisin valtuuksiin.

Kenttäoikeudet

Suojeluskuntien paikalliset esikunnat kuulustelivat vangit ennen kenttäoikeutta, jaottelivat heidät kolmeen vaarallisuusluokkaan...

Kenttäoikeudet tuomitsivat punaisia myös kuolemaan. Osa ammuttiin joukkohautoihin. Lapsiakin tuomittiin kuin he olisivat olleet sotilaita.

Tutkija Pekkalainen viittaa Markko Tikan tutkimukseen, jonka mukaan 15-vuotias tyttö ja 14-vuotias poika olivat nuorimmat kenttäoikeuden kuolemaan tuomitsemat nuoret. Hidänkin nimensä löytyvät Pekkalaisen kirjasta.

Kirjan suurin osa käsittelee vankileireillä olleiden lasten tapauksia, jotka on kirjattu Valtiorikosoikeuden asiakirjoihin, eli akteihin.

Olivatko Lapset Sotarikollisia Vai Ei?

Kirjoittajan mukaan tekijän vastuunalaisuus ja lapsen määritelmät pohjautuivat sisällissodan aikana vuoden 1889 Suomen rikoslakiin... Tuon lain 3. luvun

    "perusteista, jotka poistavat rangaistavuuden tahi sitä vähentävät pykälään on tehty ensimmäinen muutos vuonna 1906:"

    *Henkilö, joka oli tehnyt lainvastaisen teon ennen kuin oli täyttänyt 15 vuotta, tuomittiin pantavaksi kasvatuslaitokseen, vaikka hän silloin kuin päätös annettiin, oli jo täyttänyt 15 vuotta.

Tämä pykälä muutettiin vuonna 1917.

Viipurin hovioikeuden päätöksen mukaan: "Henkilöä joka on tehnyt lainvastaisen teon, ennen kuin on täyttänyt 15 vuotta, ei katsottu voitavan sanotun ikävuoden täytettyään enää tuomita kuritettavaksi."

Tämän tutkimuksen tuloksia tarkastellessa nousee esiin tapauksia joista ilmenee selvästi kahtiajako, miten lapsiakin tuomittiin:

  • olivatko he sotarikollisia vai
  • vuoden 1889 Suomen rikoslain mukaan tuomittavia?

Lasten Oikeusprosessit

Kirjassa käydään lisäksi läpi 13 – 15 vuotiaiden lasten oikeusprosessit valtiorikosoikeutta myöten.

Lapset joutuivat odotteleman kuulusteluaan jopa useita viikkoja, ja oikeusprosessi saattoi kestää yli puoli vuotta. Välillä lapsi sijoitettiin myös pakkotöihin. Kirjan tilasto-osuus kertoo tiivistetysti lapsivankien kohtalot sodan alusta oikeuden käynteihin asti.

Voittaja Voimissaan

Sisällissodassa molemmat osapuolet niin valkoiset kuin punaiset olivat syyllistyneet vihatekoihin sodan aikana, mutta valkoiset voittivat, joten voittaja käytti valtaa vielä vuoden 1918 jälkeenkin.

Lääkäreiden lisäksi opettajakunta oli valkoisia, samoin papisto, koko virkamieskunta..

Lapset syntyivät kahtia jakautuneeseen Suomeen ja koulutovereiden kiusa ulottui punaisten perheiden lasten arkeen.

    Viha, kyräily, asenteellisuus ja syrjintä kapinaan lähteneitä punaisia kohtaan olivat tosiasioita

Vuosikymmenen ajan puhumattomuus tapahtumista kasvoi jopa perheiden sisällä, jossa isä saattoi olla punikki, äiti valkoinen ja isovanhemmat tai muu suku "tuntematonta osapuolta". Punaiset lesket eivät olleet oikeutettuja avustuksiin ja lasten elämä oli köyhää.

Lapsiin kohdistuvaa syrjintää, asenteellisuutta, suuttumista, fyysistä väkivaltaa ja terveyden vaarantamista esiintyi heti sodan jälkeen ja vielä vuosikymmeniä eteenpäinkin. Niitä on kuvattu kirjan useissa kertomuksissa...

    Lapsella ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua... Kaikkea ei puettu sanoiksi, sen vain aisti.

Vieläkään asioista puhuminen ei ole helppoa, kirjoittaa tutkija.

Kirjassa käytetty kieli on tutkijan kieli, joten paljon ei tunteita tulee esille, mutta tavallista lukijaa voivat järkyttää monetkin yksittäisten lasten kohdalla tapahtuneet asiat.

Raakaa Peliä

Vaikkakin kirja on raskasta luettavaa, kirjailija Pekkalaisen tutkimus antaa selkeän kuvan kuinka raakaa peliä lasten kohtelu oli sisällissodan aikana; kuinka armottomasti tuomittiin lapsia kuolemaan. – Kirja on raskasta luettava, mutta sen kertomat tapaukset ovat fakta Suomen-100 vuotisessa historiassa.

Luettuani kirjan minä henkilökohtaisesti sain paljon tietoa Suomen historiasta sen itsenäisyyden alkutaipalelta...

Kirja herätti myös ajatuksia inkeriläisten lasten koulukiusaamisesta sodan jälkeen Neuvostoliitossa. Meitä sätittiin fasisteiksi. Joskus jopa pojat heittelivät kiviäkin huutaen "fasisti". Joten muistan hyvin kun lähestyin koulurakennusta niin kävelin arastellen lähellä rakennuksen seinää ja yritin livahtaa sitten pikaisesti sisätiloihin turvaan...

Kirjaa suosittelen niille, jotka ovat kiinnostuneet Suomen historiasta ja erityisesti Suomen sisällissodan aikana lasten kohtelusta sodan aikana ja sen jälkeisessä Suomessa.

Kirjan Kansikuva

Uudenkirkon Halilasta kotoisin olleesta Paavo Työppösestä pysäyttää. Hän voisi olla yhtä hyvin valkoisen kuin punaisenkin perheen lapsi. Kun ateljeekuvaa suurentaa, pojan takin rinnuksessa oleva merkki osoittautuu Helsingin yliopiston lyyramerkiksi. On mahdollista, että takki oli valokuvaamon rekvisiittaa.

Aiheeseen liittyvään kuvaan osuin Hs kirjoituksessa "Syntyneet 1917", jossa "Punikin kakara" Helmi Hellman sanoo:

    ”Minulla on koko elämäni ollut trauma siitä, että olin punikin kakara. Olin koulukiusattu. Leima oli otsassa. Ja se oli siinä niin pitkään ennen kuin pystyin tuomaan lahjani esiin. Heitin voltin niskan takaa. Voitin piirimestaruuden pituushypyssä, korkeushypyssä ja juoksussa. Lauloin kuorossa.”

Tuulikki Pekkalaisen Haastattelu

Loppuun laitan linkin tutkija Tuulikki Pekkalaisen haastatteluun Yle Areena:ssa 07.05.2014. Kesto 10 min. Haastattelijana Yrjö Hjelt:

https://areena.yle.fi/1-2270118

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

5Suosittele

5 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (32 kommenttia)

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Tässä avauksessa on varmasti monille miettimistä!

Onneksi elämme nyt 2010-luvun jälkipuoliskoa ja rauhan aikaa. Mielestäni kaikki voisivat vähän miettiä, että asiat ovat Suomessa kuitenkin melko hyvin, vaikka inhimillistä kärsimystä emme voi kaikkialla välttää vieläkään, koska se on tavallaan osa elämää, mutta kuinka suuri osa kärsimys on elämää, niin siihen voimme vaikuttaa luomalla entistä parempaa yhteiskuntaa!

Isäni oli vuonna 1920 syntynyt sotaveteraani ja hänen lapsuuteensa oli talon kasvattipoikana ollut kärsimystä eikä äitinikään vuonna 1930 syntyneenä voinut välttää sotavuosia yh-tehdastyöläisen evakkolapsena maaseudulla Tampereelta. Olen yrittänyt hakea vanhempien kovasta elämästä ymmärrystä heitä kohtaan ja olen siinä onnistunut, vaikka en ole edes kokenut suurta laiminlyöntiä vanhempieni toimesta.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Varmaan olisi meille kaikille miettimistä! Niin se on, että kärsimys on osa elämää ja joittenkin kohdalla tänä päivänäkin voi olla jokapäiväistä elämää...Onneksi ei kuitenkaan ole sotatilaa maassamme, joten voisimme rakentaa entistä parempaa yhteiskuntaa vaikkapa sillä, että osaisimme ottaa huomioon ne heikoimmat yhteiskunnan jäsenet, jotka tarvitsevat tukea ja apua ja auttaisimme toinen toisiamme!
Kiitos kommentista!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kimmo Hoikkala, kiitos kun tulit lukemaan ja suosittelet blogia!

Käyttäjän KimmoHoikkala kuva
Kimmo Hoikkala

Toki yllättävän hyvä aihe tai kirjasuositus. Tämä aihepiiri on mietityttänyt minua siinä mielessä, että ylisukupolvien traumansiirto on ilmeisesti ihan todellinen ilmiö.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Niin kertovat psykologian alan tutkijat, että esivanhempien kokema sietämätön psyykkinen trauma, voi jäädä niin kuin perinnöksi lapsille ja lapsenlapsille...Se tapahtuu erityisellä tavalla, johon ei pätee minkäänlainen laki, mutta tutkijoitten mukaan sillä esivanhempien kokemuksella on vahva vaikutus seuraaville sukupolville.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kiitos hyvästä avauksesta. Hain kirjaa Elisa Kirjasta ja löysinkin, samoin ostin sen e-kirjana. Nyt se on luettavana oikein ajan kanssa.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kun luin kirjaa ja juttelin erään suomalaisen kanssa asiasta, niin hän ihmetteli kovasti, että olisiko todella voinut olla niin Suomessa, että oli lapsi-sotilaita ja heidän kohdalla toimittiin niin..? Ei se ole ihme ettei tiennyt asiasta, niin kuin varmaan moni muukaan, koska näistä Suomen historian synkimmistä tapahtumista on vaiettu, niin kuin kirjoittaa tutkijakin. Tätä Tuulikki Pekkalaisen kirjaa "Lapset sodassa 1918" täytyy lukeakin vain ajan kanssa! Kiitos kiitoksesta ja kommentista!

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Vuonna 1918 oli sotatila Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä.

"Kun Tarton rauhanneuvotteluissa 1920 Neuvosto-Venäjän edustajat aluksi kiistivät, että maiden välillä olisi vallinnut sotatila, voitiin Suomen puolelta lyödä pöytään asiakirjoja, jotka todistivat, että venäläiset joukot olivat osallistuneet sotatoimiin neuvostohallituksen nimenomaisten käskyjen perusteella."

Max Jakobson, Väkivallan vuodet, 1999,

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Miten Kajannon kirjoitus liittyy lasten kohteluun valkoisen Suomen perustamassa vankileirien saaristossa? Onko kirjan aihe Kajannolle liian arka?

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Se liittyy oleellisesti. Punaiset aloittivat sodan omia kanalaisiaan vastaan ja vielä vieraan vallan avustuksella. Sisällissodat ovat aina raakoja puolin ja toisin. Sodan aloittajalla on suuri vastuu myös myöhemmistä tapahtumista.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Jori Kajanto.

Kommenttinne ei kuulu lasten kohteluun Suomen sisällissodassa 1918, mutta kuitenkin sisällissotaan, joten löysin tietoa koskien venäläisjoukoista Suomessa.

Kirjoititte : [...venäläiset joukot olivat osallistuneet sotatoimiin neuvostohallituksen nimenomaisten käskyjen perusteella."]

- Venäläisistä joukoista Suomessa 1918 kirjoittaa Kaija Olin-Arvola - 12.8.2017
Nettijulkaisussaan Vastavalkeaan.

Kirjoittajan mukaan suomalaiset valkoiset esittivät julkisina perusteluinaan, että kysymyksessä vuonna 1918 oli vapaussota, jossa taisteltiin Suomen itsenäisyyden puolesta ja venäläisten joukkojen ajamiseksi Suomesta. Tosiasiaksi kuitenkin jää, että Suomen itsenäisyys oli vahvistettu jo 4.1.1918 ja Suomen tunnustaminen ulkovaltojen taholta oli jo aloitettu, kun kansalaissota puhkesi. Valkoisten mukaan myös saksalaiset joukot oli kutsuttu maahan ajamaan pois venäläisiä joukkoja.

Venäläisten joukkojen evakuoiminen oli alkanut lokakuussa 1917 (Venäjän lokakuun 1917 vallankumous). Yleisesti venäläisistä sotilaista oli sanottava, että he olivat haluttomia taistelemaan ja että heistä suurin osa halusi lähteä mahdollisimman pian takaisin kotimaahansa. Tämä johtui lähinnä siitä, että venäläisten joukkojen kokoonpano oli hyvin sekava. Heidän joukossaan oli sosiaalivallankumouksellisia, menševikkejä ja bolševikkejä. Myötämielisyyttä punaisille osoittivat ainoastaan bolševikit – heidän joukossaan olivat myös ne, jotka vapaaehtoisina siirtyivät punaisten puolelle.56

Upseeristo – muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta – oli kokonaan valkoista. Siitä, minkälainen tila Suomessa olleitten venäläisten keskuudessa yleensä vallitsi, antaa kuvan eversti Svetšnikovin selostus:

”Lomalle matkustivat kaikki, jotka halusivat, ottamatta huomioon neuvostojen ja komiteoiden vastaväitteitä – – Suomeen sijoitetut venäläiset joukot olivat hajoamistilassa eikä niillä ollut erikoista halua taistella valkokaartia vastaan.”57

Venäläisten joukkojen määrä helmikuun lopulla oli vähäinen ja ne olivat pieninä ryhminä hajallaan eri puolella punaisten rintamaa.

Lähde: Saksan sekaantuminen Suomen kansalaissotaan"

https://vastavalkea.fi/2017/08/12/saksan-sekaantum...

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Se ei muuta yhtään sitä tosiasiaa, että Neuvosto-Venäjä lähetti ihan virallisesti punaisten tueksi joukkoja. ja Lenin ihan itse yllytti punaisia kapinaan. Ilman tätä ei varmasti koko sotaa ja näitä lasten teloituksia olisi koskaan ollut.

"Helsingin punakaarti aseistettiin kokonaan venäläisten varastoista Viaporissa. Tarvittavien kiväärien ja ampumatarvikkeiden lisäksi Venäjän hallituksen edustaja Suomessa Smilga lupasi punakapinallisille 100 konekivääriä. Trotskin sähke luettiin punikkien kokouksessa ja kapina alkoi"

Tuomo Polvinen, Venäjän vallankumous ja Suomi, Osa I, 1967,

""Bolsevikkien selvänä tarkoituksena taas oli liittää Suomi neuvostotasavaltojen federaatioon, myöhempään Neuvostoliittoon. Juuri sitä varten Lenin tuki Suomen kapinallisia alusta alkaen minkä kykeni. Samaa hän yritti sittemmin myös Baltian maissa ja hyvällä menestyksellä Ukrainassa ja Kaukasiassa."

Pentti Virrankoski, Suomen historia, osa 2, 2001

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #22

Hyvät linkit, mutta ei ole "resursseja" tämän blogin puitteissa lähteä tästä aiheesta keskustelemaan. Ehkä joskus, ja lähteenä minulla olisi siihen venäjänkielinen kirja Suomen sisällissodasta ja Mannerheimista julkaistu 2009. Kirjoittaja prof.L.V. Vlasov (s.1926). Kiitos kommentista.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen Vastaus kommenttiin #22

"... Neuvosto-Venäjä lähetti ihan virallisesti punaisten tueksi joukkoja." Milloin Suomeen joukkoja lähettiin? Suomessa oli Venäjän tsaarien lähettämiä sotilaita jo vuodesta 1809 alkaen. Venäjällä käytiin sisällissotaa vuosina 1917-1922. Suomeen Venäjän tuolloinen hallinto ei joukkoja lähettänyt. Venäjän armeija tarvitsi miehiä toisille rintamille.

"Neuvosto-Venäjän voidaan katsoa syntyneen lokakuun vallankumouksessa 7. marraskuuta (J: 25. lokakuuta) 1917 ja lakanneen itsenäisenä valtiona olemasta Neuvostoliiton syntyessä 30. joulukuuta 1922.[1][2] Sen juridisena seuraajana toimi Venäjän neuvostotasavalta, mutta käytännössä Neuvosto-Venäjän johdon käyttämä valta siirtyi Neuvostoliiton johdolle."

"Venäjällä sota johti kahteen vallankumoukseen vuonna 1917, ensin tsaarinvastaiseen Helmikuun vallankumoukseen ja sitten kommunistiseen lokakuun vallankumoukseen. Venäjän armeija oli vuoden 1917 ajan hajoamistilassa tsaarin joutuessa luopumaan vallastaan helmikuussa. Helmikuuhun mennessä yli kaksi miljoonaa sotilasta oli karannut rintamalta ja armeijan taistelutahto romahti. Kesällä 1917 venäläiset aloittivat yleisen perääntymisen itärintamalla. Toisen vallankumouksen jälkeen Venäjä irrottautui sodasta 3. maaliskuuta 1918 Brest-Litovskin rauhansopimuksella, jossa Venäjä luopui Baltian maista, Puolasta, Suomesta ja Ukrainasta."

"Ilman tätä ei varmasti koko sotaa ja näitä lasten teloituksia olisi koskaan ollut."
Kajanto se jaksaa jankuttaa. Ei punaisten syyksi voi laittaa valkokaartin vartioimilla vankileireillä tapahtuneita lasten teloituksia. Keiden kantamia kivääreitä lapset joutuivat vankeudessa katsomaan?

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto Vastaus kommenttiin #27

Venäläisiä joukkoja osallistui sotaan noin 10 000 miestä (venäläisiä joukkoja hyökkäsi myös Venäjältä Suomeen Vapaussodan yhteydessä) ja punakapinallisia oli kaiken kaikkiaan noin 80 000 henkilöä.

"Voimaansa Venäjä lisäsi tuomalla Suomeen Pietarin alueelta vanhan armeijan osastoja, noin 2 000 miestä. Itse asiassa moninkertainen määrä käskettiin lähtemään, mutta vain osa totteli. Kuuluisimmiksi ovat tulleet lättiläinen Tuckumin rykmentti Mäntyharjun rintamalla ja Siperialainen rykmentti Antrean rintamalla. Nämä olivat neuvostohallituksen uskollisimpia henkivartiojoukkoja. Suomeen matkasi myös Pietarin seudun venäläisen punakaartin osastoja, yhteensä noin 5 000 miestä, ja uuden, vuoden 1918 alussa vireille pannun työläisten ja talonpoikien puna-armeijan osastoja. Mm. Rautuun tuotiin maaliskuussa noin 500 ja Inon linnoitukseen huhtikuussa noin 1 200 puna-armeijalaista. Kokonaisten yksiköiden rinnalla on mainittava ne venäläiset, jotka värväytyivät vapaaehtoisiksi Suomen punakaartin riveihin, noin 500 miestä."

http://vapaussota.com/professori-ohto-manninen/

Minä en mitään jankuta. Se, että punaiset aloittivat vieraan vallan avustuksella sodan omia kansalaisiaan vastaan, oli erittäin anteeksiantamaton teko ja suuri virhe Suomen historiassa. Puolustaako Kallinen tätä tekoa?

"– Päätös ryhtyä kapinaan oli suurin poliittinen virhe, mitä Suomen politiikassa 1900-luvulla tehtiin. Ilman kapinaan nousua näet kaikki sosialidemokraattien yhteiskuntapoliittiset tavoitteet olisi saavutettu laillista tietä. Myös porvarilliset puolueet, maalaisliitto ja kokoomuksen edeltäjä vanhasuomalainen puolue olivat valmiit pitkälle meneviin uudistuksiin."

https://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/eskola%20suur...

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #27

Syksyllä 1917 Suomessa oli tsaarin armeijaa vielä noin 100 tuhatta ihmistä.Marras-joulukuussa 1917 niiden määrä kääntyi laskuun osa oli kotiutettu...ja 27.tammikuuta 1918 kun alkoi Suomen sisällissota Suomessa oli venäläisiä sotilaita noin 60-80'000.

Brest-Litovskin rauhansopimuksen voimaan tulleen 03 maaliskuu 1918 noin 30 000 venäläistä sotilasta jäi Suomeen, joista suurin osa ei halunnut taistella. Maaliskuun loppuun 1918 Mennessä pääosa vanhasta armeijasta poistettu Suomesta...
Pietarin punakaartilaisia oli lähetetty auttamaan tovereitaan.Niitten kanssa jotka olivat jääneet Suomeen oli noin 7-10 tuhatta venäläistä sotilasta, jotka aktiivisesti toimivat Suomen punakaartilaisten puolella.Saksan painostuksesta 1.huhtikuuta 1918 Lenin kielsi lähettämästä sotilaita Suomeen...

11.toukokuuta 1918 Helsingistä karkotettiin noin 2'100 Venäjän kansalaista, joukossa oli sekä siviili- että sotilashenkilöitä.Niitä, jotka eivät halunneet vapaaehtoisesti mennä Neuvosto-Venäjälle saatettiin poliisin avulla matkalle.

https://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%93%D1%80%D0%B0%D...

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Jori Kajanto; mitenkäs Saksa? Meinasivat jopa asettaa Suomen kuninkaaksi saksalaisen prinssin?
Entäs se Neuvostohallitus, eihän se edustanut Venäjää vaan bolshevikkihallitusta pienehköltä osalta koko Venäjää.

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Saksalaisen kuninkaan asettaminen Suomeen ei ollut saksalaisten idea. Kun Saksa hävisi sodan niin Hessenin prinssi kieltäytyi kunniasta. Koko kuningasseikkailu on maamme historian naurettavimpia toilailuja.

"Tunnettuja kuningasvallan kannattajia olivat jo edellä lueteltujen ohella Suomen Berliinin lähettiläs Edvard Hjelt sekä Tukholman lähettiläs Alexis Gripenberg, Rafael Erich, Antti Hackzell, Hjalmar Procopé, E. N. Setälä ja Tekla Hultin. Tieteen ja taiteen parista kannattajaksi ilmoittautuivat muiden muassa Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Robert Kajanus, Volter Kilpi, J. J. Mikkola, Th. Rein, Eliel Saarinen, Jean Sibelius, Werner Söderhjelm, Maila Talvio ja Kyösti Wilkuna".

Tästä linkistä "kuningasseikkailusta" enemmän
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_kuningaskunta...

Bolsevikkien vallankaappaus oli pitkälti mahdollinen muiden duumassa olleiden puolueiden kyvyttömyydestä päättää mihin suuntaan Venäjää viedään. Valtaa tarjottiin Leninin puolueelle ns. kultalautasella. Tähän tarjoukseen he suostuivat mielihyvin. Seuraukset tiedämme.

Käyttäjän jorikajanto kuva
Jori Kajanto

Laillisella hallituksella on avunpyyntöoikeus, ei laittomalla kapinahallituksella

Käyttäjän TomiVaalisto kuva
Tomi Vaalisto

Kyllä aiheesta on kirjoiteltu paljonkin, mutta nyt se on taas noussut uudestaan esille "uutena asiana".

Paavolaisen 1966 julkaistuissa kirjoissa Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa 1918 asiaan viitataan useamman kerran.

Myös Työväen arikstosta löytyy aiheeseen liittyviä kirjoituksia http://www.tyovaenliike.fi/tyovaenliikkeen-vaiheit...

Kannattaa myös muistaa, että kapinan aikana vasta 21 vuotias oli täysi-ikäinen ja niinpä 18 vuotias taistelija oli alaikäinen.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos linkistä! Paljon aiheeseen liittyvää luettavaa löytyikin sieltä. On tämä aihe koskettanut monta muutakin tutkijaa. Pekkalaisen kirjassa liiteluettelo on yli 130 sivuinen, jossa monen muun tutkijan dokumentteja joihin hän viittaa. En tietenkään jaksanut lähteä lukemaan niitä. Kiitos kun tulitte keskustelemaan aiheesta!

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Teloitettujen ja leireillä muuten kuolleiden punaisten keski-ikä oli 19 vuotta.

Nuo 14- ja 15-vuotiaiden kuolemantuomiot ovat tietenkin pöyristyttäviä, mutta koskivat kuitenkin sotaan osallistuneita. Leireillä oli tietenkin pakomatkalta perheensä mukana kiinni otettuja pikkulapsiakin, esimerkiksi isoäitini 6-vuotiaana.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

En tiedä sopiiko kysyä, että miten isoäidillesi kävi? Pääsikö hän vapaaksi äitinsä kanssa?

Tuulikki Pekkalainen luvussa 3. Lapset punavankileireillä antaa sivulla 70 "Vapautettaviksi määrätyt lapset", josta löytyy luettelo leireittäin (22 leiriä) kesä-heinakuussa 1918 kaikkiaan 350 lasta. Nuorin yksi 9 vuotias ja eniten 15-vuotiaita, 174...

Sivula 81 paikassa "Vapauttamismääräysten jälkeen vankileireillä kuolleet lapset" on luettelo leireittäin. Eniten,17 lasta kuoli Tammisaaren leirillä. Hämenlinnan leirillä - 10 lasta..kaikkiaan lähes 40 lasta. Luettelosta löytyy kaksi 1-vuotiasta lasta?!

Eli sen lisäksi, että lapsia teloitettiin he kuolivat myös vankileireillä nälkään. Kirjassa mainitaan eräs, vankileireillä ollut ja vapaaksi päässyt muistelmissaan kertoi, että oli "käsky" että jos ruokaa ei riitä, niin vanki tapetaan. Näin julmaa se oli!

Kiitos kun tulit kertomaan isoäidistäsi!

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #20

Kyllä isoäiti melko nopeasti vapaaksi pääsi ja kertoi näitä tarinoita vielä melkein 70 vuotta.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #21

Tosi oli onnea päästä siitä myllerryksestä vapaaksi! Iloitsen minäkin nyt jälkikäteen hänen ja teidän jälkeläisten puolesta, että saitte niinkin pitkän ajan olla yhdessä!
Kiitos vastauksesta ja mukavaa kesän jatkoa!

Käyttäjän reijokallinen kuva
Reijo Kallinen

Täysi-ikäisyyden rajana oli vuosisatojen ajan 21 vuotta, kunnes 1.7.1969 alkaen jo 20-vuotiaat tulivat täysi-ikäisiksi. Toisaalta tätä ikää nuorempana avioliiton solmineet katsottiin myös täysi-ikäisiksi.

Äänioikeuden historiasta saa tietoa
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_%C3%A4%C3%A4n...

Vaaliston antama linkki on hyvä. Pieni lainaus siitä: "Vankileirien lapsista kaksikymmentä sai surmansa laittomissa teloituksissa. Nuorin teloitettu oli yhdeksänvuotias. Yleinen syytös oli avunanto valtiopetokseen."

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Valkoisten puolella tästä pojasta saatiin propagandavaltti pitkäksi aikaa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Onni_Kokko

Minä, talonpoikaissoturin tyttärenpoika ja sotaveteraani-isän esikoinen, muistan lapsuudessani nähneeni nuo kuuluisat kuvat. Onni Kokko ei ollut sukuni jäsen, mutta nimellään hän otti perheeltäni muutaman säälipisteen lisää.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Samaa aihetta liipaten kannattaa lukea myös Oiva Paloheimon kirja "Levoton Lapsuus", joka ei varsinaisesti ole puhdas dokumenttiteos, vaan kuvaa kerronnallisesti pienen pojan näkulmasta omakohtaisesti kuvattuna elämää Tampereella kapinan aikana.

http://www.pori.fi/material/attachments/kirjasto/1...

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos kommentista ja linkistä Oiva Paloheimon kirjaan "Levoton Lapsuus"! Ei lapsillakaan ollut rauhaa kapinan aikana!

Käyttäjän MikaelSchulman kuva
Mikael Schulman

Anna Bondestamin romaani "Kuilu" vuodelta 1946 on myös todella hyvä. Teos kuvaa vuoden 1918 tapahtumia suomenruotsalaisessa pikkukaupungissa (Pietarsaari) pienen lapsen näkökulmasta. Nimi on lainattu Bertel Gripenbergin samannimisestä viharunosta, missä julistetaan miten Suomeen on syntynyt verellä sinetöity kuilu kunnollisten miesten ja raivoavien punaisten rosvojoukkojen välille.

https://kp24.fi/uutiset/362912/anna-bondestam-puna...
http://ketjukolaaja.blogspot.fi/2017/02/anna-bonde...

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #29

Mielenkiintoista tämäkin! Kiitos linkeistä.
Varasin Anna Bondestamin kirjan "Pietarsaaren talvi", romaani "Kuilu"-kin on saatavilla.
Kiitos kun piipahditte blogissani!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Kiitos kaikille keskusteluun osallistujille, blogin suosittelijoille ja lukijoille kuin myös Fb-sivustolla tykkääjille ja linkin jakajille!

Antakaamme ajatuksen lentää näitten kauniiden kuvien ja musiikin siivittämänä:

https://www.youtube.com/watch?v=PMpizqgl6Z4
ПОЛЕТ ДУШИ ...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset