Onnistunut kansanmurha

Syksyllä ilmestyvä Jari Tervon Matriarkka
-niminen romaani kertoo inkerinsuomalaisten
koettelemuksista, joita kirjailija Tervo
pitää kansanmurhana. Asiasta kerrotaan
Helsingin Sanomissa Suvi Ahola. 20.2.2016
otsikolla ”Jari Tervo kirjoittaa seuraavaksi
kansanmurhan vaietusta
häpeästä
”.

    ”ROMAANIN alussa syntyy Aamu Karitsantytär
    -niminen henkilö”, Tervo paljastaa,
    vaikkei haluaisi kertoa keskeneräisen työn
    sisällöstä tarkemmin… Lyhyesti sanoen
    Matriarkan aihe on inkeriläinen suku ja sen
    vaiheet. Niitä seurataan 1600-luvulta näihin
    päiviin … kronologista kerronta Matriarkassa
    ei ole, mutta läpi käydään elämää
    Neuvosto-Inkerissä, Stalinin vainot ja toisen
    maailmansodan aiheuttama inkeriläisten
    hajaannus, osin Neuvostoliittoon, osin
    Suomeen…

    …Suomen historiassa inkeriläisten kohtalo
    on paha asia. Häpeä,josta ei kukaan halua
    silmiin katsoen puhua… Kaikki tietävät,
    ketkä ovat uhreja ja ketkä syyllisiä,
    mutta mitään ei ole tehtävissä, Tervo
    kertoo… Tästä Tervo käyttää termiä
    ”nykyaikainen, onnistunut kansanmurha”.

Näin Jari Tervo tulevasta Matriarka-romaanista
Helsingin Sanomien
haastattelussa
20.2.2016.

On iso juttu, että kirjailija Tervo puhuu
Inkerin kansan murhasta kansanmurhana,
eikä kiertele ja pimittelee historiallisia
tapahtumia eikä pue niitä ”valheellisiin
vaatteisiin”. Kaikki ne tapahtumat Inkerin
kansan historiasta, joita kirjailija mainitsee
tässä
haastattelussa pyyhkäisivät Inkerinmaan yli
ja jättivät jälkeensä kansan kohtalon.

Paluumuutto

Kirjailija ei kuitenkaan HS haastattelussa
mainitse mitään paluumuutto prosessista
Suomeen, joka on joittenkin tutkijoitten
mukaan viimeinen kuolin isku Inkerin
kansalle…

    No romaanihan ei ole vielä kirjoitettu
    loppuun!

Olen kirjoittanut lukuisia blogeja Inkerin
suomalaisista ja meidän kohtalostamme, mutta
uskottavuuden kannalta ei ole tärkeä mitä
on kirjoitettu vaan se kuka on kirjoittanut.

Nyt asiaa pohtii ja tuo esille tämän aiheen
tunnettu kirjailija ja siitä kiitos Hänelle!

Inkeriläiset.

Keitä me ollaan ja mistä me tullaan ja miksi
meidät piti tuhota? Jos näin lyhyesti nyt
yritä tehdä pienen läpileikkauksen kansamme
historiasta ja kohtalosta.

Inkerinsuomalaiset itse kutsuvat itseään
suomalaisiksi. Suomen suomalaiset käyttävät
ilmausta inkerinsuomalainen. Kun halutaan
korostaa suomalaisen kansallisuuden merkitystä
niin sanotaan Inkerin suomalaiset. Minä olen
Inkerin suomalainen!

Inkeri sijoittuu maantieteellisesti
alueelle, joka on Suomenlahden ja Laatokan
järven välissä ja se kaartaa Suomenlahden
etelärantaa yli 200 km pituisen vyöhykkeen
ja ulottuu Karjalan kannakselle… Inkerin
suomalaisia oli kaikkiaan noin 150’000.

Keskelle Inkerinmaata rakennetun Pietarin
kaupungin synty merkitsi sitä, että venäläisten
määrä kasvoi alueella jatkuvasti. Samalla
suomensukuisten osuus pieneni. Jo Pietari
suuren aikana aloitettiin kovalla vauhdilla
venäläistää Inkerinmaata. Tsaari oli
siirtänyt alueelle venäläisiä kyliä
(noin 20) asukkaineen.

Kun Pietari Suuri perusti Nevan suistoon
Venäjän uuden pääkaupungin 1703,
keskelle Inkerinmaata, sen alle jäi paljon
inkeriläisiä kyliä ja se vei myös paljon
ihmishenkiä. – Pietari on rakennettu
inkerinsuomalaisten luiden
päälle
.
Mutta toisaalta kaupunki antoi monia
mahdollisuuksia elinkeinoelämälle ja paransi
elintasoa maaseudulla: OHTINKA Maitotyttö –
Молочница
Охтинка
.

Suomen suurruhtinaskunnan loppuaikana
inkerinsuomalaista vähemmistöä
pyrittiin venäläistämään. Esimerkiksi
suomalaiskylien kansakouluissa opetuskieleksi
tuli venäjä. Luterilaisten seurakuntien
kieli oli luonnollisesti suomi ja sillä
kielellä inkerinsuomalaiset oppivat lukemaan
aikanaan.

Venäjän lokakuun 1917 vallankumouksen
jälkeen suomalaiskylien kansankoulujen
opetuskieleksi tuli suomi. Sen sijan
Seurakuntien toiminta vaikeutui ratkaisevasti
bolshevikkien uskonnonvastaisen toiminnan
seurauksena.

Vallankumouksen jälkeen inkerinsuomalaisia
pakeni erityisesti Karjalan kannakselle eri
arvioiden mukaan 6’000 – 8’500 joista osa
palasi. Kannekselle jäi noin 3’000.

Pakkokollektivisointi

1930 – 31 Inkerissä pantiin toimeen
pakkokollektivisointi, joka toteutettiin
siellä lähes sata prosenttisesti, kun koko
Venäjällä samaan aikaan vain noin neljännes
tiloista kollektivisoitiin.

    Elleivät isännät menneet vapaaehtoisesti
    kolhooseihin, tiloille määrättiin niin
    suuret verot, ettei kenellekään ollut
    mahdollisuutta selvitä niistä. Isännät
    vangittiin ja passitettiin pakkotyöleireille
    maksamaan verovelkojaan. Heidän perheensä
    karkotettiin kodeistaan ja tiloiltaan
    pohjoisen Hiipinän kaivoksille
    ja Keski-Aasiaan, jotka liitettiin
    kolhooseihin. Tässä vaiheessa noin 18’000
    inkerinsuomalaista joutui jättämään
    kotinsa.

Vuosina 1935 – 1936 karkotettiin Pohjois-Inkeristä
Suomen vastaiselta rajavyöhykkeeltä
käytännöllisesti katsoen kaikki
inkerinsuomalaiset. Heidät, 3’457
perheettä, lähetettiin Tadzhikistaniin ja
Kazakstaaniin. Karkotukset jatkuivat Karjalan
kannakselta ja Suomenlahden etelärannalta
Arkangelin, Novgorodin ja Vologdan
alueelle. Karkotettujen kokonaismääräksi
noina vuosina arvioidaan 26’000 – 27’000
henkeä.

Stalinin terrori

Vuosia 1937 ja 1938 kutsutaan Neuvostoliiton
historiassa Suuren terrorin vuosiksi. Suuri
terrori merkitsi inkerinsuomalaisille
väkimäärän suhteutettuna erityisen suurta
tuhoa.

Heinäkuu 30. päivänä 1937 annettiin
salainen käsky, jolla valtakunnalliset
turvallisuuselimet määrättiin aloittamaan
kaikissa tasavalloissa, piireissä ja alueilla
rankaisutoimenpiteet entisiä kulakkeja,
aktiivisia neuvostovastaisia aineksia ja
rikollisia vastaan.

Ensimmäiseen ryhmään luettiin
vihamielisimmät ainekset, jotka piti
heti pidättää, ja kolmehenkisen Troikan
hallinnollisen käsittelyn jälkeen teloittaa
ampumalla.

Toiseen ryhmään kuuluivat kaikki muut
vihamieliset ainekset, jotka oli pidätettävä
ja lähetettävä pakkotyöleireille ja
vankilaan 8 – 10 vuodeksi…

Vuoden 1937 loppuun mennessä oli Inkerin
suomalaisia ja muita suomalaisia teloitettu
noin 13’000. Kun näihin lisätään
vankiloissa vanki- ja pakkotyöleireillä
menehtyneet, on arvioitu suuren Terrorin
seurauksena noin 20’000 henkeä.

Timo Vihavainen kirjoittaa
Iltasanomien 7.03.2013 erikoisteemalehdessä
”Stalin” Helsingin yliopiston Venäjän
tutkimuksen professori Timo Vihavainen
mainitsee ”ohimennen” Stalinin terrorismin
suomalaisuhrien luvut, jotka vaihtelevat
8’000:sta viiteentoista tuhanteen
kuollutta! … ja hänen mukaansa, ”se
täyttää kansanmurhan tunnusmerkit”?

Toinen maailmansota

Toisen maailman sodan alussa asui Inkerinmaalla
vielä yli 90’000. Saksalaisten nopean
etenemisen seurauksena inkeriläisiä ei
ehditty evakuoida sodan jaloista turvaan.
Saksalaisten miehittämältä alueelta
siirrettiin noin 63’200 Inkerin suomalaista
29.3.43 – 17.6.44 välisenä aikana Viron
kautta Suomeen.

Aluksi siirtyminen oli täysin vapaaehtoista,
mutta kun saksalaiset alkoivat perääntyä,
jäljellä olleet suomenheimoiset
evakuoitiin sodan jaloista Inkerinmaalta
kysymättä heidän oma haluaan ja laivattiin
Suomeen. Silloin heidän joukossa oli myös
inkerikkoja.

Kun Leningrad piiritettiin elokuun lopussa
1941, lähes 30’000 inkeriläistä jäi
piiritetylle alueelle… Ensimmäisenä
sotatalvena 41 – 42 kuoli tuhansia
inkerinsuomalaisia rintaman molemmilla puolilla
nälkään, kylmään, tauteihin ja sotatoimien
uhrina.

Maaliskuussa 1942 piiritykseen jääneet
inkerinsuomalaiset pakkosiirrettiin
Laatokan yli Neuvostoliiton hallussa
olevalle alueelle. Siellä heidät lastattiin
härkävaunuihin ja lähdettiin kuljettamaan
Siperiaan. Matka kesti kuukauden päivät,
ja heikossa kunnossa olleita kuoli runsaasti
matkan aikana. Kuolema niitti satoaan
myös karkotuspaikkojen epäinhimillisissä
oloissa.

Takaisin Suomesta Neuvostoliittoon

Välirauhasopimus 1944 määräsi palauttamaan
sotavangit ja internoidut neuvostokansalaiset,
mutta vapaaehtoisesti tulleet inkeriläiset
olivat monimutkaisemmassa asemassa.

Syksyllä 1944 venäläiset toteuttivat
Suomessa mittavan kampanjan inkeriläisten
palaamiseksi. Virallinen Suomi siis salli
inkeriläisten joko jäädä tai palata
ja virallisia ohjeita pakottamiseen ei
annettu missään vaiheessa, mutta Suomen
viranomaiset antoivat yli 60’000 inkeriläisen
olinpaikkatiedot Valvontakomissiolle ja
neuvostoupseerit kiersivät ympäri maan
houkuttelemassa heitä takaisin.

Suomen viranomaisille oli selvinnyt
jo joulukuussa 1944, että paluujunien
määränpää onkin luvattua Inkerinmaata
huomattavasti kauempana.

Perestroika

1980-luvulla kun vapaammat tuulet alkoivat
puhaltaa jähmettyneessä Neuvostoliitossa
Mihail Gorbatsovin Perestroikan seurauksena,
tuntui siltä, että alkoi myös Inkerin
suomalaisten voimakas kansallinen itsetunnon
nousu ja avautuivat mahdollisuudet elpymiseen
kaikkien vuosien kärsimysten jälkeen.

Olen itse ollut sen voimakkaan kansallisen
nousun silminnäkijänä, todistajana ja
aktiivisena toimijana. Tämä kausi mursi
vaikenemisen ja pelon muurit, jotka olivat
sulkeneet Inkerin kansan suut.

Neuvostokarjalan Petroskoissa ilmestyvä
Punalippu -kulttuurilehdessä oli
ensimmäistä kertaa avoimesti kerrottu mitä
Inkerin kansalle oikein oli neuvostovallan
aikana tapahtunut ja ”aamun koi” alkoi
sarastaa Inkerin suomalaisille, mutta meille
tarjottiin Suomea ja kansa riensi täälläkin
kertaa vapaaehtoisesti ”ohi Inkerinmaan”
paratiisimaahan Suomeen. Niin uskomattomalta
tuo ”vapaus” tuntui meistä!

Paluumuutto Suomeen.

Paluumuuton prosessi alkoi huhtikuun 10.
päivänä 1990, jolloin Mauno Koivisto
ilmoitti Yle kakkosessa, että Inkerin
suomalaiset voi rinnastaa paluumuuttajiin
Amerikasta, Kanadasta tai Ruotsista.

Henkilökohtaisesti ajattelen niin, ettei
Neuvostoliiton johdossa kaiken lisäksi haluttu
sitä, että perestroikan vaikutuksesta alkoi
Inkerin kansan voimakas nousu.

Mitä olisi tapahtunut, jos erittäin
kansallismielisen Inkerin kansan olisi
annettu jäädä syntysijoilleen? Olisiko
Neuvostoliiton romahdus ollut erilainen? –
Kenties koko valtio olisi lopulta hajonnut
pienen pieniksi kansallisvaltioiksi.

Niin tai näin. KGB:n ja Koiviston
neuvottelut johtivat lopulta nykyiseen
tilanteeseen: Inkerinmaa on tyhjennetty
inkeriläisistä
. Mikä olisi
ollut paluumuuton vaihtoehto? Massiiviset
karkotukset ja kyyditykset Neuvostoliiton
sisäosiin kenties?

Me, Inkeristä muuttaneet, olemme Inkerin
suomalaisia, ja harva meistä on asunut
ennen Suomessa. Monet lähteet,joihin olen
tutustunut viittaavat siihen, että paluumuuton
tilaaja saattoi olla Neuvostoliitto
ja Koiviston mainitsemat mittatappiot oli
hyväksytty Suomen johdossa jo etukäteen.

Entä nyt

Vähintään voi sanoa, että kyseessä
oli etninen puhdistus, mutta kansanmurhan
kriteerit tämä täyttää monen muunkin kuin
minun mielestä. Niin. Neuvostoliitosta /
Venäjältä Inkerin suomalaiset pois ja
täällä Suomessa missä ollaan ja keitä
ollaan. Etnisiä venäläisiäkö?,
ainakin näin luokittelee meidät
Väestöliiton monikulttuuri-asiantuntija Anita
Novitsky! omassa puheenvuorossaan seminaarissa,
jonka otsikko oli ”Paluumuuton 20 vuotta:
Näkökulmia venäjänkielisten kotoutumiseen”,
joka pidettiin Helsingissä Valotalon
Eurooppa-salissa 3.4.2012
.?

Kansa,joka on joutunut satoja vuosia
taistelemaan omasta olostaan tähän päivään
asti ja on kokenut monta traagista kohtaloa
aaltoineen joitten syvyyksiin kansa oli
lähes täysin vajonnut, kunnes viimeisetkin
inkeriläisten rippeet Neuvostoliitto /
Venäjä onnistui Suomen avulla siirtämään
pois alueelta paluumuuttoprosessin nimissä.

Inkerin maa on nyt tyhjennetty
inkerinsuomalaisista ja täysin
venäläistetty! Se on fakta!

Miksi Inkerin kansa piti tuhota?

”… Inkerinsuomalaiset ovat
pahimmin kärsineitä vähemmistöjä
Neuvostoliitossa.” Suomenkielisinä
heitä ei haluttu jättää asumaan
rajavyöhykkeelle. Naapurina oleva Suomi
on ollut yhtenä osatekijänä siihen. Kun
Neuvostoliiton ja Suomen suhteet olivat
kireät, inkerinsuomalaisten elämän tilanne
vaikeutui entisestään. Inkerinsuomalaisia
epäiltiin neuvostovastaisuudesta ja vakoilusta
Suomen hyväksi.

Onko mitään enää tehtävissä Inkerin
kansan säilyttämiseksi yhtenäisenä
kansana?

Aika vähän toivoa siihen on, mutta tärkeä on
puhua ja erityisesti kirjoittaa historiaan
pienen etnisen kansan tämäkin traaginen
loppu, niin kuin nyt tekee kirjailija Jari
Tervo
. Kiitos! Jäämme odottamaan kirjanne
julkaisua!

    Lähteet:

    Jouko Sihvo: Inkerin suomalaisten
    kohtalo. – Suomalaisten salattu kansanmurha
    Venäjällä ja sen seuraamukset vuosina
    1930 ̣2002.

    L. A. Gildin venäjänkielisen kirjan
    ”Sosiaalisesti vaarallisen kansan kohtalo”
    pohjalta.

    Toivo Flink: Kotiin karkotettavaksi.

P.S.

Aihe sopii ajankohtaan erinomaisesti, koska
juuri 26 vuotta sitten 10. huhtikuuta 1990,
presidentti Mauno Koivisto Yle:n haastattelussa
rinnasti Inkerin suomalaiset paluumuuttajiin
joilla on etniset ja kulttuuriset siteet
emämaahan. – Portit Suomeen oli avattu!

viovio
Imatra

Syntymäpaikka Pohjois-Inkeri, Lempaalan pitäjä, Oinaalan kylä, Arvilan talo.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu