Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Elämän tie

  • Elämän tie
  • Elämän tie

Leningradin saartorenkaan murtamisesta 70 vuotta

Toisen maailman sodan aikana (1939 - 1945) saksalaisten suunnitelmassa oli erityisenä kohteena Leningrad, Neuvostoliiton vallankumouksen kehto, suuri teollisuuden, tieteen ja kulttuurin keskus. Sen kaatuminen olisi ollut Neuvostoliitolle kova moraalinen isku. Se piti saada ennen Moskovaa.

Hitlerin direktiivissä numero 1601 22 syyskuu 1941: "Pietarin kaupungin tulevaisuudesta" (Saksan Weisung Nr. Ia 1601/41 vom 22. «Die Zukunft der Stadt Petersburg») yksiselitteisesti todetaan:

    2.
    Führer päätti pyyhkiä Leningrad kaupungin maan tasalle. Neuvosto-Venäjän tappion jälkeen, suuren asutuskeskuksen jatkuminen ei kiinnosta.

    4.
    Tarkoitus on saartaa kaupunki tiukalla piiritysrenkaalla ja kaiken kaliberisilla tykistötulituksilla sekä jatkuvalla pommituksella raivata se maan tasalle..."

Saksalaiset etenivät 22. kesäkuuta 1941 alkaneessa operaatio Barbarossassa nopeasti Leningradin edustalle asti ja 21. heinäkuuta asettuivat piirittämään Leningradia. 30. elokuuta oli otettu tärkeä rautateiden risteys Mga ja 8. syyskuuta 1941 valloittaen Pähkinälinnan kaupungin, katkaisi kaupungin maayhteydet muuhun Neuvostoliittoon. Saksan joukot alkoivat tuhota Leningradia raskalla tykistöllä ja pommituksilla.

Suomalaisten osuus Leningradin piirityksessä.

Kuunellanpa Veikko Itkosen selostusta vuonna 1941 saartorenkaan sulkemisesta Pietarin lähistöllä, jossa hän sanoo:

    Pietarin kohtalo on sinetöity, saartorengas, rautainen vanne, kiristyy kaupungin ympärillä hetki hetkeltä. Suomalaiset sulkevat tien tänne pohjoiseen. Ympärillämme, tuolla alhaalla, pimeydessä metsien kätköissä vilahtelevat suomalaisten tykkien punaiset suuliekit ja lähettävät kovia kranaattejaan ryssien asemiin, jotka vielä itsepintaisesti yrittävät puolustautua ja estää Pietarin tuholta.

Joten on mielestäni turhaa väittää, etteivät suomalaiset osallistuneet Leningradin kaupungin saartoon.

Katsotaan vaikkapa vielä karttaa (9.9.1941 alkaen) jossa Suomen rintamalinja kulki. Vaikkei marsalkka Mannerheim jatkanut hyökkäystä Laatokan länsirannikolla vaan siirtyi Laatokan itärannikolle, niin siten hän sulki mahdollisuuden toimittaa nälästä kärsivälle Leningradille ruokatarvikkeita.

Jos uskoa venäjänkielistä Wikipediaa, niin Suomen presidentti Risto Ryti tuntui olevan myös varma, että Leningrad kaatuu. Hän antoi 11.syyskuuta lausunnon Saksan Helsingin suurlähettiläälle:

    Jos Pietaria suurena kaupunkina ei enää tulee oleman, niin olisi parasta vetää raja Karjalan kannaksella Nevajokea myöten ... Leningradin olemassaolo isona kaupunkina pitää lopettaa.

(Baryshnikovin sanat. Luotettavia lähteitä ei voida todentaa.) Silti siteerasin ne tänne, koska wikipedian suomenkielisessä versiossa tästä ei mainita eikä kukaan väitä vastaan. Lieneekö ollut jonkun sensuuri päällä?

Tilanne oli kriittinen ja jopa Stalin ei ollut varma siitä, että kaupunki pystyisi puolustautumaan. Marsalkka Zhukovin mukaan Stalin arvioi tilannetta katastrofaaliseksi jopa toivottomaksi ja "hän sanoi, että luultavasti kestää muutaman päivän ja Leningradin katsotaan kadonneen".

Leningradin saarto

Saksalaiset piirittivät Leningradia lähes 900 päivää. Suomen puolustusvoimat auttoivat muodostamalla piiritysrenkaan pohjoisen osan Laatokan ja Suomenlahden välillä.

Saarrettuun kaupungin jäi 2'544'000 ihmistä, joista noin 400'000 lasta ja joittenkin lähteitten mukaan 30'000 inkeriläistä. Lisäksi esikaupunkialueilta, jotka joutuivat myös saartorenkaaseen siirtyi kaupunkiin 343'000 henkeä. Kaupunkiin ei ollut tarpeeksi varastoituna ruokaa, eikä polttoainetta.

Elämän tie

Ainoa tie Suurelle maalle oli Laatokan järvi, jonka kautta pääsi kuljettamaan kaupunkiin elintarvikkeita, ammuksia, polttoaineita ja evakuoiman ihmisiä, mutta sekin kapea väylä oli piirittäjien tykistön ja lentokoneitten ulottuvilla ja järvellä toimi yhteinen vihollisen merivoimien laivasto. Syksyn myrskyt ja vihollisen pommitukset hidastivat liikennettä. Kuljetukset tapahtuivat pienillä veneillä ja proomuilla ja talvella autoilla ja hevoskuljetuksella jäätä pitkin.

Nälänhätä

Leningradissa alkoi pian nälänhätä. Jo ensimmäisinä päivinä syyskuuta 1941 otettiin käyttöön leipäkortit. Aluksi leipänormit olivat 400 grammaa työntekijöille, muille 200 grammaa päivässä. Marraskuussa jo vastaavasti 300 työntekijöille ja muille 150 grammaa päivässä. 20. marraskuuta 1941 työkortilla sai 250 grammaa ja kaikki muut 125 grammaa leipää päivässä.

Ihmiset etsivät kaikki mahdolliset aineet ja menetelmät millä pystyivät tukahduttamaan nälkää. Silminnäkijät kertovat, että metsästettiin kissoja ja koiria. Kaikki mitä pystyi käyttämään esim. risiiniöljyä, vaseliinia, glyserolia, puuliimaa, jne. valmistettiin ruuaksi. Se oli murhenäytelmä, jonka tavoitteena oli näännyttää kaupunkilaiset nälkään.

Pakkaset

Marraskuun lopulla iskivät pakkaset. Lämmitys ei toiminut. Leningradilaiset alkoivat asettaa huoneissa erilaisia hätävarakamiinoita. He polttivat pöydät, tuolit, kaapit ja kirjahyllyt, sohvat, parkettilattian laatat ja lopuksi kirjat. Mutta, tätä "polttoainetta" ei kestänyt kauan ja kokonaisia perheitä menehtyi kylmään ja nälkään. Ihmiset kuolivat myös suoraan kaduille ja ruumiit jäivät lumen alle.

Kun kevätaurinko alkoi lämmittää ja lumi sulaa, niin kaduilta kerättiin helmikuussa 1942 7'000 ruumista, huhtikuussa 600 ja toukokuussa enää 50, eli tämän mukaan katukuolemat olivat vähentyneet.

Yli miljoona leningradilaista kuolikin piirityksen aikana. Suurin osa heistä oli vanhuksia, naisia ja lapsia. Noin puoli miljoonaa piirityksen uhria on haudattu Leningradin liepeillä olevalle Piskarjovin hautausmaalle.

Leningradin piirityksen murto

Leningradin piiritys - Блокада Ленинграда - toisessa maailmansodassa kesti syyskuusta 1941 tammikuuhun 1944, lähes 900 päivää. Leningradin (nyk. Pietari) piirittivät Saksan armeija ja Suomen puolustusvoimat.

Saarto oli rikottu jo tammikuussa 1943, jolloin puna-armeija sai vihollisen pois Laatokan eteläiseltä rannikolta ja rantaa pitkin 8 – 11 km leveän käytävän, jonka kautta oli nopeasti kunnostettu Leningradin yhteys suurelle maalle. Seitsemässätoista päivässä rannalle oli päällystetty moottoritie ja rautatie niin sanottu "Tie voittoon".

Mutta lopullinen Leningradin vapauttaminen tapahtui 27. tammikuuta 1944 kun voimakas puna-armeijan hyökkäys ajoi saksalaiset takaisiin noin 60 – 100 kilometrin päähän Leningradista. Saarto oli kokonaan avattu, vaikka sota vielä jatkui.

Mutta Leningrad pääsi vapaasti hengittämään ja aloittamaan uutta elämää, mutta millä hinnalla? Se täytyy muistaa.

Historiallinen esitys

Venäjällä tätä tapahtumaa muistetaan niin, että vuosittain esitetään sotahistoriallisia tapahtumia. Tänäkin vuonna piiritysrenkaan murtamisen vuosipäivänä 27. tammikuuta järjestetään historiallisilla paikoilla mittava rekonstruoitu tapahtuma.

Tässä video viime vuoden tapahtumasta (2013):

Tänä vuonna tapahtumaan osallistuu 5 lentokonetta. Pommituslentokoneiden jälkeen astuu kentälle raskas kalusto: T-34 tankit, sotavuosen mallia olevat autot ja moottoripyörät. Katsojat näkevät maailman ainoan kopion saksalaisesta telatykistä "Marderin 2D"; samoin myös saksalaisesta Pz-IID tankista. "Taisteluun" Osallistuvat myös hevosjoukot niin kuin tammikuussa 1944.

Alueella tulee toimimaan sotilaskeittiö, sairaala ja komentopaikka. Katsojille pääsy tapahtumaan on vapaa.

Joten vielä ehditte katsomaan!

P.S.
Lisää videoita tapahtumasta löytää tällä youtube-haulla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (25 kommenttia)

Pekka Iiskonmaki

Sotilaallisesti oli suomalaisten puolelta tyhmyyttä jättää Leningradin saartorengas sulkematta.

Saksa ei olisi voittanut sotaa, mutta Suomi olisi selvinnyt sodasta paremmin.

''on mielestäni turhaa väittää, etteivät suomalaiset osallistuneet Leningradin kaupungin saartoon.''
Suomen olisi pitänyt sulkea rengas todella kiinni. Vuonna 1942 olisi ollut Moskovan vuoro.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Pekka Iiskonmaki: [Sotilaallisesti oli suomalaisten puolelta tyhmyyttä jättää Leningradin saartorengas sulkematta.],

- etpä ollut silloin neuvomassa marsalkka Mannerheimia. Entä jospa Saksa olisi voittanutkin sotaa niin miten olisi käynyt Suomelle?

Pekka Iiskonmaki

#10
Olen saanut sotilaskoulutus ja sotaa käydään voittaakseen ei hävitäkseen.

Saksa ei olisi voittanut sotaa, mutta Neuvostoliitto olisi luhistunut ja maailman suurin avovankila olisi loppunut paljon aikaisemmin.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #15

Pekka Iiskonmaki : [ sotaa käydään voittaakseen ei hävitäkseen.],

- mutta sodassa on aina niin voittaja kuin häviäjä, vaikka molemmat halusivat voittaa.

Käyttäjän hemmokoskiniemi kuva
Hemmo Koskiniemi

Viola,
minulla on ilo tuntea inkeriläinen taidemaalari, joka komennettiin nuorena miehenä pois Leningradista ja hän kulki jäätietä pitkin Laatokkaa. Välillä eksyi heikkouden tilassa porukasta kunnes sitten eräs kuoruma-auto tuli ja pelasti hänet lumihangesta.

Nykyisin Arvi asuu Murmanskissa ja kesät Laatokan Uksussa. Ikää on miehellä nyt 93 vuotta.

Paljon olen vuosien varrella saanut kuulla hänen tarinoita, joita hän on myöskin Carelia -lehteen kirjoittanut.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Lämpimät terveiset taidemaalari Arville! Hienoa, että selvisi silloin Laatokan jäätiellä! Toivon onnea ja ei tuo 93 vuotta ole vielä mitään. Eli monia vuosia vielä tästäkin eteenpäin.
Missä näkisi hänen maalauksia? Varmasti Laatokakin on kuvissa.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #13

Kiitos paljon!
Hienoja maalauksia! Tämä olikin pieni taidenäyttely. Katselen myöhemmin kirjoituksia!

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #13

Hei, Hemmo!
Olen lukenut nyt Arvin kirjoituksia. Kiitos vielä kun lähetit linkin. En ollut huomannut, että kirjoitit myös Puheenvuorossa hänestä.
Mielenkiintoinen tarina ja persoona. Maalaukset ovat upeita.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Mitä Suomen olisi tuolloin pitänyt tehdä?

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

En tiedä mitä Suomen olisi pitänyt tehdä. En ole marsalkka, enkä generalissimus ja enkä kansleri, joten ilman titteliä ei riittäisi valtaa eikä viisautta siihen.

Kalevi Wahrman

Pysyä irti liitosta natseista ja aatusta.
Valitettavasti Suomen itsenäistymisen jälkeinen politiikka suuntautui Saksaan, oli varmaan kiitos saksalaisille ratkaisevasta sotilaallisesta avusta valkoisille kansalaissodassa.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Luen par´aikaa kirjaa punaisten ja valkoisten välisestä sisällissodasta Suomessa, jonka on julkaissut v.2008 venäläinen professori L.V.Vlasov : " Междоусобная война в Финляндии". Olivat kovat taistelut silloin v.1918 Suomessa. Punaisia auttoi silloin kuka muukaan kuin Neuvosto-Venäjä ja valkoisia Ruotsi ja Saksa...Siis viittaat tähän saksalaisten avun.

Pekka Iiskonmaki

#3
Sulkea saartorengas. Sodassa on vain yksi päämäärä. Sodan voittaminen.

Janne Suuronen

Suomea tuskin voi syyllistää etenemisestä Kannaksella vuoden 1939 rajoille. Laatokan itäpuolella taas Suomi olisi voinut sulkea ratayhteyden jäämerelle ja sen myötä blokata läntisen avun tulon Venäjälle, mutta mitä ei joitakin yksittäisiä näytösluontoisia iskuja lukuunottamatta tehty. Toki Suomalaiset sulkivat tämän radan läntisen haaran, mutta ei koko rataa.

En Viola ole oikein varma, että mitä tällä puheenvuorollasi ajoit takaa ? Sitäkö, ettei Suomi olisi saanut Kannaksella edetä vuoden 1939 rajoille ? Tuskin.

Janne Suuronen

Myöskään englanninkielinen wikipedia ei tue ajatusta suomalaisten aktiivisesta tarkoituksesta tuhota Pietari:
By August 1941, the Finns had advanced to within 20 km of the northern suburbs of Leningrad at the 1939 Finnish-Soviet border, threatening the city from the north; they were also advancing through East Karelia, east of Lake Ladoga, and threatening the city from the east. The Finnish forces crossed the pre-Winter War border on the Karelian Isthmus by eliminating Soviet salients at Beloostrov and Kirjasalo, thus straightening the frontline so that it ran along the old border near the shores of Gulf of Finland and Lake Ladoga, and those positions closest to Leningrad still lying on the pre-Winter War border. According to Soviet claims the Finnish advance was stopped in September through resistance by the Karelian Fortified Region,[33] however Finnish troops had already earlier in August 1941 received orders to halt the advance after reaching their goals, some of which lay beyond the pre-Winter War border. After reaching their respective goals, the Finns halted their advance and started moving troops to East Karelia.[34][35] For the next three years, the Finns did little to contribute to the battle for Leningrad, maintaining their lines.[36] Their headquarters rejected German pleas for aerial attacks against Leningrad[37] and did not advance farther south from the Svir River in occupied East Karelia (160 kilometres northeast of Leningrad), which they had reached on 7 September. In the southeast, the Germans captured Tikhvin on 8 November, but failed to complete their encirclement of Leningrad by advancing further north to join with the Finns at the Svir River. On 9 December, a counter-attack of the Volkhov Front forced the Wehrmacht to retreat from their Tikhvin positions to the River Volkhov line.[2][4]

On 6 September 1941, Germany's Chief of Staff Alfred Jodl visited Helsinki. His main goal was to persuade Mannerheim to continue the offensive. In 1941, President Ryti declared to the Finnish Parliament that the aim of the war was to restore the territories lost during the Winter War and gain more territories in the east to create a "Greater Finland".[38][39][40] After the war, Ryti stated: "On August 24, 1941 I visited the headquarters of Marshal Mannerheim. The Germans aimed us at crossing the old border and continuing the offensive to Leningrad. I said that the capture of Leningrad was not our goal and that we should not take part in it. Mannerheim and the military minister Walden agreed with me and refused the offers of the Germans. The result was a paradoxical situation: the Germans could not approach Leningrad from the north..." In fact the German and Finnish armies maintained the siege together until January 1944, but there was little, or no systematic shelling or bombing from the Finnish positions.[17]

The proximity of the Finnish positions – 33–35 km (21–22 mi) from downtown Leningrad – and the threat of a Finnish attack complicated the defence of the city. At one point the defending Front Commander, Popov, could not release reserves opposing the Finnish forces to be deployed against the Wehrmacht because they were needed to bolster the 23rd Army's defences on the Karelian Isthmus.[41] Mannerheim terminated the offensive on 31 August 1941, when the army had reached the 1939 border. Popov felt relieved, and redeployed two divisions to the German sector on September 5.[42]

Subsequently, the Finnish forces reduced the salients of Beloostrov and Kirjasalo,[43] which had threatened their positions at the sea coast and south of the River Vuoksi.[43] Lieutenant General Paavo Talvela and Colonel Järvinen, the commander of the Finnish Coastal Brigade responsible for Ladoga, proposed to the German headquarters the blocking of Soviet convoys on Lake Ladoga. The German command formed the 'international' naval detachment (which also included the Italian XII Squadriglia MAS) under Finnish command and the Einsatzstab Fähre Ost under German command. These naval units operated against the supply route in the summer and autumn of 1942, the only period the units were able to operate as freezing waters then forced the lightly equipped units to be moved away, and changes in front lines made it impractical to reestablish these units later in the war.[17][27][44][45]

http://en.wikipedia.org/wiki/Siege_of_Leningrad

Lisäksi toisessa artikkelissa vahvistetaan yleinen käsitys, etteivät suomalaiset läntisten valtojen vaatimuksesta katkaisseet Muurmanskin elinlankaa, vaikka olisivat voineet:
September 2–9: Finns finish the capture of the salients of Beloostrov and Kirjasalo and start to prepare defences.[3][4]
December: Winston Churchill wrote in his diary "Leningrad is encircled" then sent a letter to Mannerheim requesting that the Finnish army should stop harassing the railroads north of Leningrad used for American and British food and ammunition supplies to Leningrad by British and American Arctic convoys.
http://en.wikipedia.org/wiki/Effect_of_the_Siege_o...

Samaahan vaativat Amerikkalaisetkin sodan uhalla.

Muurmanskin radan eteläpäädyn läntinen haara siis katkaistiin, mutta ei pohjoista päätyä eikä eteläisen osan itäistä haaraa.

Janne Suuronen

Leningradin piiritysrenkaan sisälle jääneiden ihmisten kohtalo kieltämättä oli julma ja karmea. Kuten myös Stalingradissa. Ymmärtää hyvin, miksi asia on venäläisille tärkeä.

Tsaarin armeijassa pitkän uran tehneellä Mannerheimillä ei varmasti ollut venäläisiin tavallisiin ihmisiin samanlaista julmaa näkökulmaa, kuin muita kansoja ali-ihmisinä pitäneellä Hitlerillä. Bolsevikejä Mannerheim kyllä piti roskasakkina, mutta ei siis venäläisiä ihmisiä yleisemmin.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Janne Suuronen: [ Bolsevikejä Mannerheim kyllä piti roskasakkina, mutta ei siis venäläisiä ihmisiä yleisemmin.],

- Mannerheimin piti osata olla, ja hän osasi olla suututtamatta niin Stalinia kuin Hitleriäkin siinä isossa sodan myllerryksessä.

Pekka Iiskonmaki Vastaus kommenttiin #17

#17
Sodassa vain Hitler oli tärkeä. Stalin vasta sodan loputtua. Mannerheim ei kaikilta osin ollut hyvä sotilasjohtaja.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen Vastaus kommenttiin #18

Pekka Iiskonmaki : [Mannerheim ei kaikilta osin ollut hyvä sotilasjohtaja.],

- kuka olisi ollut parempi taktikoimaan sotatoimissa Hitlerin ja Stalinin välissä? Tästä tulisi jo uuden blogin aihe. Nyt ollaan kuitenkin Leningrad kaupungin tunnelmissa, jonka kohtaloon vaikuttivat nuo kaikki kolme sotapäällikköä.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Janne Suuronen : [En Viola ole oikein varma, että mitä tällä puheenvuorollasi ajoit takaa ? Sitäkö, ettei Suomi olisi saanut Kannaksella edetä vuoden 1939 rajoille],

- En aja oikein mitään takaa, kirjoittelen vain faktoja. Jos Suomi olisi pysähtynytkin vuoden 1939 rajoille. Eipä pysähtynyt! Virallinen tavoite oli kyllä palauttaa menetetyt alueet, mutta näköjään ruokahalu kasvaa syödessä.

Pitääkö se mielestäsi paikkansa, että lokakuussa 1941 Ryti ilmaisi Hitlerin lähettiläälle Schnurrelle, että Suomi halua saada Kuolan Niemimaan ja Neuvosto-Karjalan ja rajatkin olivat tarkoin määritelty.?

Ainakin venäläinen Wikipedia kertoo :

http://ru.wikipedia.org/wiki/%D0%A1%D0%BE%D0%B2%D0... :

Официальной целью Финляндии было возвращение территорий, утерянных в результате Зимней войны. Несомненно[55], что Финляндия собиралась захватить гораздо больше. Рюти в октябре 1941 года сообщил посланнику Гитлера Шнурре (нем. Schnurre), что Финляндия хочет получить весь Кольский полуостров и Советскую Карелию с границей:

от берега Белого моря у Онежского залива на юг до южной оконечности Онежского озера;
вдоль реки Свирь и южного берега Ладожского озера;
вдоль Невы до устья.

Рюти согласился с тем, чтобы Ленинград был уничтожен, с возможным сохранением малой его части как торгового немецкого порта[55].

Pekka Iiskonmaki

Radan katkaisu olisi pitänyt tehdä ehdottomasti. Se olisi heikentänyt rankasti Venäjää. Ei Saksa olisi sotaa voittanut, mutta Suomi olisi nyt vahvempi.
Ei USA tai Englanti tullut Suomen apuun suurhyökkäyksessä 6/1944. Saksa auttoi torjumaan venäläiset.

Airon mielipide oli, että rata olisi ehdottamasti pitänyt pitää poikki. Sotaa pitää käydä tosissaan hän totesi kerran.

Tosin Päämaja oli suunnattoman hämmästynyt saksalaisten kyvyttömyydestä sotia Pohjois-Suomessa. Todella surkeaa osaamista heiltä. He eivät olisi sitä rataa saaneet poikki.

Kalevi Wahrman

USA ja Englanti liittoituneina olivat Suomen vihollisia.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Huomasin vasta nyt, että valitettavasti blogissani on virhe paikassa "Katsotaan vaikkapa vielä KARTTAA (9.9.1941 alkaen)"jossa Suomen rintamalinja kulki.
Linkki vie väärään karttaan.

Oikea kartta olisi tässä:

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/1/1...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset