Kohteleeko Suomi kaltoin ulkomaalaistaustaisia isoäitejä?

Sosiaali- ja terveysministeriö rajoittaa perusoikeuksia

  • Ihmisoikeudet vammaisten arkeen
    Ihmisoikeudet vammaisten arkeen

Sosiali- ja terveysministeriö (STM) suunnittelee kansalaisten perusoikeuksien rajoittamista

ja nimenoman heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten kuten muistisairaiden ja kehitysvammaisten, joiden elämä on ollut joskus jo vankeuttakin tiukempaa nykyisissä laitoksissa ja yksityisissä palvelukodeissa. Nyt sosiaali- ja terveysministeriössä pohditaan jo käytössä olevien laittomien pakotteiden laillistamista.

UAM Tiedote 166/2012 3.7.2012: "Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) on tänään antamassaan tuomiossa todennut, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) 5 artiklan mukaista oikeutta vapauteen ja 8 artiklan mukaista oikeutta yksityiselämään oli loukattu tapauksessa X v. Suomi."

EIT:n päätös koski pakkohoidossa ollutta henkilöä, nyt pakotteita ollaan tuomassa avohuoltoon. STM valmistelee parhaillaan lakiesitystä potilaan ja sosiaalihuollon asiakkaan perusoikeuksien rajoittamisesta välttämättömän hoidon ja huolenpidon turvaamiseksi.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) päätöksen tulisi vaikuttaa

sosiaali- ja terveysministeriön työryhmään jonka lakiesitysluonnoksen perusteluissa todetaan lain tavoitteena olevan asiakkaiden itsemääräämisoikeuden toteutumisen edistämisen. Kuitenkin vammaisten ja vanhusten kohdalla lakiin ollaan kirjaamassa 21 eri pykälässä erilaisia itsemääräämisoikeuden rajoitustoimenpiteitä, niiden toteuttamista ja valvontaa.

Olisi toivottavaa, että työryhmä miettisi miten vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeutta, mutta he keskittyvätkin rajoituksiin jotka ehkä eivät ole perustuslain mukaisia. Rajoitusten sijaan tulisi vahvistaa heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten itsemääräämisoikeutta tuettua päätöksentekoa kehittämällä.

Me, kehitysvammaisten omaiset

taistelemme kehitysvamma-lain pakkokeinopykälää §42 vastaan. Nyt sitä halutaan soveltaa myös "tietyissä vapaaehtoisissa viranomaisen järjestämissä tai viranomaisen toimeksiannosta järjestettävissä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa: laitoshoidossa, asumispalveluissa, työ- ja päivätoiminnassa, kotipalveluissa ja kotisairaanhoidossa".

Täällä hetkellä niin vanhus- kuin vammaishuollossa vallitsevat villin lännen säännöt ja niitä tapoja ollaan vahvistamassa lainsäädännön piiriin, eli vahvempaa valtaa on tarkoitus käyttää heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä kohtaan. Lakia sovellettaisiin henkilöihin, jotka eivät kykene ymmärtämään tekojensa seurauksia. Onko tässä mitä järkeä? Ymmärtävätkö ne lakia valmistelevat virkamiehet ja kansanedustajat, jotka kenties vahvistavat lain, mitä seurauksia pakkokeinolaista voi olla?

Lieneekö YK:n vammaissopimuksen henki ymmärretty väärin, kun ratifiointiin vedoten ollaan säätämässä pakkovaltaa vammaisten ja vanhusten elämään? Vammais-ja omaisjärjestöt niin kuin mediakin ovat hiljaa. EU-parlamentaarikko Sirpa Pietikäinen on voimakkaasti reagoinut ja vaatinut lainvalmistelun lopettamista.

Suostummeko me siihen,

että sosiaali-ja terveysministeriön työryhmä tuo pakkokeinotoimenpiteet vanhusten ja vammaisten avohuoltoon, koteihin, työpaikoille ja toimintakeskuksiin!?

    - Emme tietenkään!

Asialla mielipiteineen on jo aktiivisesti Ihmisoikeudet vammaisten arkeen-verkosto.

Pysäytetään lakivalmistelu, kun on vielä mahdollisuus! - Ennen kuin työryhmän esitys menee eduskuntaan vahvistettavaksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Pirkko Leskinen

Kirjoittaja on oikeassa, nyt pitäisi hälytyskellojen soida. Olemmeko valmiit hyväksymään STM:n suunnittelemat pakkokeinot, itsemääräämisoikeuden rajoitukset avohuoltoon, kotipalveluun ja kotisairaanhoitoon ja muistisairaiden ja kehitysvammaisten palvelukoteihin ja työ ja päivätoimintaan.

Sosiaalitieto-lehti kirjoitti 14.2.2012

"Ajankohtaista edelleen: Kahlitseminen jatkuu - keinot muuttuvat
Yhdeksänkymmenen vuoden takaisessa Huoltaja-lehdessä kerrottiin, kuinka mielisairasta miestä oli pidetty puoli vuotta jalastaan kahlittuna kunnalliskodissa. Sirkka-Liisa Kivelän mukaan ihmisiä kahlitaan hoidossa edelleen, mutta keinot ovat hienovaraisempia.

Mielisairas puoli vuotta raudoissa. Maaherra puuttunut asiaan oli otsikoitu Huoltaja-lehden uutinen vuodelta 1921.
Kommentti yleislääketieteen emeritaprofessori, dosentti Sirkka-Liisa Kivelä

Huoltaja-lehdessä 91 vuotta sitten julkaistu kirjoitus on ajankohtainen. Mielenterveyshäiriöistä kärsiviä pantiin koppeihin ja kahlittiin rautakahlein 1900-luvun alussa. Teknologian kehittyminen muutti rautakahleet muistisairaiden ja dementoituneiden nahkaremmeiksi, geriatrisiksi tuoleiksi ja magneettivöiksi.

Psyykenlääkkeiden kehittäminen avasi kahlitsemiseen uuden keinon. Niitä ryhdyttiin käyttämään mielenterveyshäiriöistä, muistisairauksista tai dementioista kärsivien liikkumisen, toiminnan tai käyttäytymisen rajoittamiseen siten, että rajoittaminen oli ainoa tavoite eikä lääkkeiden käyttö perustunut hoitosuosituksiin. Kemiallisesta rajoittamisesta tuli hoidon osa.

Kopit, rautakahleet, nahkaremmit ja magneettivyöt ovat ulkopuolisille näkyviä tapoja hillitä ihmisen käyttäytymistä ja toimintaa. Psyykenlääke on näkymätön tapa kahlita. Psyykenlääkkeiden ottaminen rajoittamisen keinoksi merkitsi siirtymistä eleganttiin ja salaiseen kahlitsemiseen. Niiden oikeasta käytöstä ja rajoittamisen haitoista keskusteltiin vain vähän.

Tiedot muistisairauksista, iäkkäiden oireiden ja lääkehoitojen erityispiirteistä ja psyykenlääkkeiden haittavaikutuksista vanhoilla ihmisillä olivat puutteellisia. Tämä loi mahdollisuuden määrätä psyykenlääkkeitä iäkkäille perusteettomasti. Oli valtatie kemialliselle rajoittamiselle laitoksissa ja palvelutaloissa.

Maassamme asuu yksin kodeissaan paljon muistisairaita, jotka eivät päivittäin tapaa ketään muuta ihmistä kuin nopeasti ruoan tai muun palvelun tuovan virallisen hoidon työntekijän. Psyykenlääkkeillä rajoittaminen on yleistä näidenkin iäkkäiden hoidossa.

Toinen yli 90 vuotta vanhan kirjoituksen sanoma liittyy valvontaan. Maaherra puuttui rautoihin kahlitsemiseen. Kuka maaherra on 2000-luvulla puuttunut muistisairautta tai dementiaa sairastavien mekaaniseen tai kemialliseen rajoittamiseen tai edes kemialliseen pahoinpitelyyn?

Muistisairaiden ja dementoituneiden mekaaninen sitominen, kemiallinen rajoittaminen ja psyykenlääkkeiden määrääminen heille siten, että lääkehaitat ovat voimakkaat, eivät ole johtaneet virallisesta valvonnasta vastaavien tahojen puuttumiseen, vaikka potilastapauksia on tuotu esille tiedotusvälineissä. Jopa eduskunnan oikeusasiamiehen raportti kertoo surullista tarinaa suomalaisten iäkkäiden mekaanisesta ja kemiallisesta rajoittamisesta.

Eivätkö valvontaviranomaiset pysty perehtymään nopeasti lisääntyvään tietoon? Kuinka jäljessä lainsäädäntö laahaa? Onko sallivuuden korostaminen johtanut siihen, että emme puutu mihinkään?

Myönteistäkin on tapahtunut. Maailman terveysjärjestö WHO on ottanut kemiallisen pahoinpitelyn uudeksi pahoinpitelyluokaksi fyysisen, psyykkisen, taloudellisen ja seksuaalisen pahoinpitelyn rinnalle. Mekaaninen rajoittaminen siinä määrin, että kyseessä on pahoinpitely, on jo aiemmin kuulunut fyysiseen pahoinpitelyyn. Raja sallitun rajoittamisen ja pahoinpitelyn välillä on määritelty.

Tarvitaan tekoja, jotta mekaaninen ja kemiallinen rajoittaminen saadaan asialliseksi suhteessa rajoitusten kohteeksi joutuneen ihmisoikeuksiin ja hänelle rajoittamisesta koituviin haittoihin. Rajoittamista tarvitaan joskus, mutta se ei saa rikkoa ihmisoikeuksia ja aiheuttaa rajoitetulle henkilölle enemmän haittoja kuin hyötyjä."

EIT puuttui pakkohoidossa olleen henkilön pakkolääkitykseen. Vanhusten ylilääkitys on tunnistettu, mutta kehitysvammaisten ihmisten kohdalla ylilääkitys on vielä tabu, josta ei saa puhua eikä siihen saa puuttua.

Toivottavasti uuden vammaislain säätäminen ja kehitysvammalain purkaminen tuulettaisi ikiaikaisen kehitysvammahuollon toimintatapoja. Kehitysvammaisten perus- ja erikoissairaanhoidon järjestäminen normaalin terveydenhuollon puitteissa on seuraava askel.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Pirkko Leskinen kirjoitti : "...nyt pitäisi hälytyskellojen soida. Olemmeko valmiit hyväksymään STM:n suunnittelemat pakkokeinot, itsemääräämisoikeuden rajoitukset avohuoltoon, kotipalveluun ja kotisairaanhoitoon ja muistisairaiden ja kehitysvammaisten palvelukoteihin ja työ ja päivätoimintaan?"

- Kirjoitin tuolla blogissani, ettemme "tietenkään hyväksy", mutta varmaan laki tulee hyväksytty eduskunnassa, koska tuntuu siltä, että ihmiset ovat välinpitämättömiä miten tässä käy, vai lieneekö jo kansa niin uupunut kaikista muista asioista yhteiskunnassamme ja sen ulkopuolella, ettei edes perus- ja ihmisoikeuksien loukkaukset, jotka kohdistuvat nimenomaan heikommassa asemassa oleviin kansalisiin, ei enää kiinnosta?

Jos näin käy, että laki hyväksytään, niin sittenpä olisi aika kutsua Suomeen YK:n kidutuksen vastaisen kohtelun alakomitean vierailemaan myös kehitysvammaisten ja vanhusten asumisyksikössä ja muuallakin, jonne laki antaisi oikeuden viranomaisille tulla kiduttamaan pakkokeinoilla kehitysvammaisia ja muistisairaita!

Tähän asti on tarkistettu vain vankiloita, jossa pakkokeinot ovat hyvin tarkasti säädeltyjä, mutta kehitysvammaisten ja vanhusten hoidossa vallitsevat villin lännen säännöt!, koska kukaan ei valvo riittävästi. Kunnat ei paljon välitä,yhteenotoista AVIin, Valviraan ja EOAeen omaiset nopeasti leimataan vainoharhaiseksi ja eristetään niin kuin kehitysvammaisesta samoin iäkkäästä omaisestakin.
Kiitos kommenttistasi!

K Veikko

> viranomaisen järjestämissä tai viranomaisen toimeksiannosta
> järjestettävissä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa:

Pakkotoimi tarkoittanee yksiselitteisesti hoitajan käyttämää väkivaltaa hoidettavaansa kohtaan. Mielenkiintoista lakiehdotuksessa on, että tämä laki ei ole sama kaikille: Kunnan viranomainen on eri asemassa kansalaiseen nähden silloin, kun rangaistuksia jaetaan.

    Perinteisesti vain armeija ja poliisi ovat olleet vapautetut rangaistuksesta käyttäessään väkivaltaa yhteiskunnan jäseniä kohtaan. (Kunnallinen armeija tai poliisi onkin käytännössä kielletty.)

Jos haluaa omaiselleen hoidon, jossa ei käytetä väkivaltaa, on se ostettava yksityisiltä markkinoilta. Myös omaishoitajan käyttämä väkivalta olisi edelleen rangaistavaa.

    Tällä tavalla kansalaisilla on mahdollisuus hakeutua ja saada omaisensa myös väkivallattoman hoidon piiriin. – Kukin oman varallisuutensa mukaan.

Entä, jos omaishoitaja tai yksityinen hoitolaitos ei käytä riittävästi väkivaltaa hoidettavia kohtaan? Onko silloin pakkotoimien käyttöä valvovan viranomaisen ryhdyttävä toimenpiteisiin ja (pakolla) otettava hoidokki "viranomaisen järjestämän tai viranomaisen toimeksiannosta järjestettävän sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden" piiriin. Eli määrättävä pakkotoimet käytettäväksi.

Moraaliselta tai eettiseltä kannalta ei tietenkään ole merkitystä sillä mitä lakiin on kirjoitettu, silloin kun väkivaltaa käytetään hoitotoimenpiteenä. Lähinnä merkitys on työmarkkinapoliittinen: väkivaltaan taipuvaiset henkilöt hakeutuvat ensisijaisesti viranomaisten järjestämän hoidon toteuttajiksi.

Käyttäjän viovio kuva
Viola Heistonen

Laki sellaisena kuin sitä suunnittelee STM:n työryhmä on ristiriitainen perustuslain kanssa. Arvioiden mukaan laki on valmis päätettäväksi aikaisintaan syksyllä 2013, silloin on jo myöhäistä yrittää vaikuttaa,joten kaikki, jotka ovat kiinnostuneet laista ja sen pykälistä ehtivät vielä tutustua sen luonnokseen, jotka löytyvät linkkien takana.

http://ruutuntie.wippiespace.com/RadioViola/laki-p...

http://ruutuntie.wippiespace.com/RadioViola/laki-p...

http://ruutuntie.wippiespace.com/RadioViola/laki-p...

http://ruutuntie.wippiespace.com/RadioViola/laki-p...

http://ruutuntie.wippiespace.com/RadioViola/laki-p...

http://ruutuntie.wippiespace.com/RadioViola/laki-p...

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset